Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien tekemän kansainvälistymiskyselyn tulosten mukaan suurimmiksi esteiksi kansainvälistymiselle mainitaan rahoitukseen liittyvät esteet. Rahoitusjärjestelyt ovat erityisesti este teollisuuden ja ICT:n toimialojen yrityksille. Venäjän kaupassa rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat aivan olennaisena esteenä kasvun kehittymiselle erityisesti kilpailtaessa suuremmista tarjouskilpailuista”, kertoo Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien toimitusjohtaja Marjo Kolehmainen Kauppalehden artikkelissa tänään.
Näen tämän joka ikinen päivä omassa työssäni. Jos haluat Suomesta yritykselle lainaa, niin ensin pitää tuoda sama summa omaa rahaa. Suomalaiset odottavat, eivät uskalla ottaa minkäänlaista riskiä yhtään missään. Eivät, vaikka koko seudun toimeentulo riippuisi yhden päätöksen varassa.
”Raportti: Suomi ei osaa hyödyntää ulkomaalaistensa osaamista” kirjoittaa taas Suomen Kuvalehti tänään.
Täysin totta – tämänkin näen hyvin usein. Kyseisen lehtiartikkelin kommentit tosin ovat lähestulkoon kaikki asiattomia. Me olemme kaikki ulkomaalaisia, kun olemme oman maan rajojen ulkopuolella. Minun vanhempi poikani tuumasi, että onpa kurjaa kun on aina ulkomaalainen – hänkin on kahden maan kansalainen. Ulkomaalainen ei ole sen huonompi tai parempi ihminen kuin sisämaalainenkaan, onpahan vain jonkin muun maan kansalainen. Kaikki maahanmuuttajat eivät ole pakolaisia. Kaikki pakolaiset eivät pyri keinolla millä hyvänsä käyttämään hyväkseen Suomen tai minkään muun maan sosiaalijärjestelmää. Suomalaiset katsokoot ensin omaan napaansa ja ennen kaikkea sydämeensä. Kaikki ulkomaalaiset eivät ole pakolaisia. Kaikki pakolaiset eivät ole ulkomaalaisia. Tai eivät ole olleet.
Tämänpäiväinen ulkomaalaisen yhteistyökumppanini kommentti: ”…ostin hirsitalon Suomesta. …..lta ….sta. Hänen piti maksaa 30.000 lisää, koska unohti toimittaa puolet eikä rakennus vastannut Saksan normeja. Mitä me teiltä ostamme, on hirsiä ja hirsipaneeleja, emme mitään muuta… Toki jotkut täällä aina ostavat, kun luulevat, että suomalaiset hallitsisivat hirsirakentamisen. Valitettavasti se on täyttä puppua… Suomalaisten hyveet ovat: epäluotettava, inhottava, tärkeilevä, juoppo, ei asianmukaista koulutusta eikä mitään kuria eikä mitään työhalua!!!”
Tai toisenkin, tällä kertaa ison pääomasijoittajan kokemuksia, arabimaista: ” … halusi ostaa suuren määrä puuta Suomesta. Hän on asiasta vieläkin järkyttynyt. Hän ei enää ikinä eikä missään tapauksessa halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka a) eivät kuuntele, b) tietävät joka tapauksessa kaiken paremmin ja c) eivät pidä mitään aikatauluja, sopimuksia jne. ilmoittamatta kenellekään mitään. ”
Tai kolmannen, joskaan ei tänään. Saksalainen osti puutavaraa Suomesta, arvoltaan lähes kaksi miljoonaa euroa. Maksaminen ei ollut mahdollista myyjän suomalaiselle pankkitilille, suomalainen pankki ei ottanut rahaa vastaan. Kysymykseen "miksi" vastattiin aina yhä uudestaan: "Siksi. Se on meillä näin." Ei mitään järkevää vastausta. Asiakas avasi tilin itselleen Suomessa ja maksoi rahat sinne. Finanssivalvonta käsitteli asiakkaan omaa rahaa kolme kuukautta, sen jälkeen myyjä sitten sai rahansa. Koko asia maksoi saksalaiselle ostajalle monta kymmentä tuhatta euroa ylimääräistä. Arvannette, miten mielellään tämä ostaja ostaa Suomesta uudestaan? Tämän kaiken minulle kertoi saksalaisen liikepankin työntekijä. Ja aivan varmasti tätä touhua kuka hyvänsä suomalainen kutsuu venäläiseksi toiminnaksi.
Olen kuullut näitä niin usein että se alkaa tulla korvista ulos. Ole siinä sitten ylpeä suomalaisuudestasi.
Hm… en muuta takaisin Saksaan…
Milloin suomalainen oppii kansainvälisyyttä?
VastaaPoista