Tuskin kukaan uneksii kaupunkilomasta juuri tässä kaupungissa. Usein Frankfurtia kutsutaan ”Bankfurtiksi” (ja onhan siellä oikeasti 228 pankkia); se on Saksan talouselämän keskus ja siellä on runsaasti pilvenpiirtäjiä kuin Manhattanissa konsanaan. Siksi kaupunkia kutsutaan Saksassa myös nimellä ”Mainhattan” – sehän sijaitsee Main-joen rannalla. Main taas on Reinin sivujoki. Korkeita ovat, aina Sir Norman Fosterin 259-metrinen Commerzbankin pääkonttorista (rakennettu 1997) alumiinilla pinnoitettuun Dresdner Bankin hopeatorniin, jonka suunnittelivat ABB:n arkkitehdit. Paras näköala kaupungin yli on 200-metrisen Main-tornin huipulta.
Franfurt on erilaisten maailmanlaajuisten tapahtumien kaupunki. Näistä tunnetuimmat ovat Franfurtin kirjamessut ja Frankfurtin automessut.
Kaupungin nimi on varsin vanha. Nimi sanoo, että frankkien heimo kulki joen matalan kohdan yli. Sama nimi on toisellakin saksalaisella kaupungilla ja samasta syystä. Siksi kaupungin nimeen liitetaan lisä ”a.M.” eli Mainin varrella, erotukseksi itärajalla olevasta pienemmästä Frankfurtista ”a.d.Oder” eli Oder-joen varrella.
Frankfurt mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa vuonna 795. Kuitenkaan historiallista arkkitehtuuria et juuri näe. Vanha kaupunki ja koko keskusta tuhoutui melkein kokonaan toisen maailmansodan pommituksissa. Useimmat nykyisin vanhalta näyttävät rakennukset ovat vanhojen kopioita. Näihin kuuluu myös kaupungin ehkä kuuluisimman asukkaan, Johann Wolfgang Goethen talo. Frankfurt voisi olla myös Saksan ”oikea” pääkaupunki, sillä siellä kruunattiin Saksan ensimmäinen keisari vuonna 1562.
Yksi Frankfurtia varsin hyvin kuvaava asia on sen sijainti kaikkien reittien risteyksenä. Kansainvälinen lentokenttä on Euroopan vilkkaimpia; 54,2 miljoonaa matkustajaa kulkee sen kautta vuosittain. Lentoja on yli 300 kohteeseen. Mutta samalla tilastot kertovat, ettei Frankfurt ole se kaupunki, minne turistit haluavat. Keskimääräisesti yövytään vain pariksi yöksi korkeintaan. Siksi hieno hotelli Villa Kennedy tarjoaa pieniä komeroita, jonne mahtuu vain yksi matkalaukku, sillä monet matkustajat eivät halua edes laukkuaan purkaa!
Moottoriteitä on joka suuntaan ja liittymiä paljon. Ennen kuin lähdet matkaan, ohjelmoi navigaattori tarkasti. Tarkista mistä liittymästä menet ja minne. Ja ota huomioon, että missään ei voi kääntyä vasemmalle. On kiekautettava ensin oikealle ja ylitettävä sitten se katu, jolta juuri tulit. Paljon olen ajanut Euroopassa, mutta Frankfurt on mielestäni niitä autoilijalle vaikeimpia. Ja juuri siellä opin ajamaan autoa…
Frankfurt-Hahn ei sitten ole missään lähelläkään Frankfurtin kaupunkia, aivan kuten ei Huittinen tai Jalasjärvikään ole ihan Tampereen vieressä, eikä siellä voi noin vain vaihtaa koneesta toiseen. Hahn on vanha Amerikan armeijan lentokenttä, ja amerikkalaisten joukkojen poistuttua Saksasta kaukana keskuksista olevan sijaintinsa takia siitä tuli uusiokäytössä halpalentoyhtiöiden kenttä. Toki lentomäärät ovat kasvattaneet Hahnin isompiin mittasuhteisiin, ja bussi- ja maantieyhteydet ovat nykyisin hyvät. Hotelleja ja palveluja löytyy. Lisäksi Rheinland-Pfalzin maaseutu on varsin viehättävä nähtävyys sinänsä, eikä Moselille ole pitkä matka.
Huolimatta kaikista ennakkoluuloista Frankfurtin innovatiivista luonetta ei pidä aliarvioida. Bisnismatkalle kannattaa ottaa mukaan omaa aikaa. Kulttuuritarjonta on runsasta. Frankfurtista on tullut monen tärkeän taiteenkeräilijän kotipaikka. Tähän huomasivat kaupungin päättäjät 1980-luvulla. Tavoite oli tehdä kaupungista myös kulttuurikeskus. He ovatkin onnistuneet hyvin: Mainin rannan pitkä ”Museumsufer” eli museoranta on täynnä erilaisia museioita. Kaupungin 40:stä museosta Mainin rannalla on peräti kahdeksan.
Mainitsen niistä upean Städel-taidemuseon. Itse kävin säännöllisesti kuulemassa maailman huippuja "Alte Oper"-konserttitalossa.
Franfurtista löytyy myös varsin mittava luonnontieteellinen museo, Senckenberg, josta tulen kertomaan enemmän myöhemmin.
Jos tarvitset panoraamakuvia Franfurtista, voi kääntyä poikani puoleen. Hän harrastaa pienoislentokoneita ja kuvausta ja myy kuvia myös eri tarkoituksiin.
Frankfurtin eteläpuolen matkailukohteena voisi olla vaikkapa jugentyylinen Darmstadt. Puolen tunnin matkan sisään mahtuu sitten vaikka mitä, esimerkiksi Heidelberg. Tai Koblenz. Frankfurtin seudulla kasvaa paljon viiniä, varsinkin rieslingiä. Eberbachin luostari viineineen ansaitsee oman blogijuttunsa.
Frankfurtin omia ruokia ja juomia ovat Sachsenhausenin kaupunginosan omenaviini, ”Äppelwoi” (Apfelwein), ja ”Handkäse mit Musik” (käsijuustoa musiikilla), eli käsintehty hyvin kypsytetty kotijuusto, jonka päällä ranskalainen kastike ja sipulia. Sipulihan tunnetusti aiheuttaa suolistossa tiettyjä reaktioita. Täytyy tosin sanoa, että saksalainen sipuli on erimakuista kuin suomalainen, sillä se ei ole lainkaan kitkerää. Eikä ranskalainen kastikekaan ole sitä mitä Suomessa: siinä nimittäin on vain etikkaa, öljyä, suolaa ja pippuria. Ei sokeria! Frankfurtin seudun ruokiin kuuluu vihreä kastike, joka tarjoillaan perunoiden kera.
Asuin aivan Frankfurtin lähellä kahdeksan vuotta. Rhein-Mainin alueella asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Frankfurtin väkiluku on noin 700.000, mutta siellä on myös 700.000 työpaikkaa. Kaupunki on monipuolinen, mutta minua ei viehättänyt se tosiasia, että ensimmäisellä sijalla siellä on aina raha. Toisaalta kaupungin tarjonta on aivan omaa luokkaansa. Pitkä kävelykatu Zeil keskustassa tarjoaa mitä ikinä sielu halajaa. Älä kuitenkaan erehdy kävelemään siellä yöllä yksin!
Lapsistani keskimmäinen kuitenkin valitsi kaikista Saksan kaupungeista juuri Frankfurtin, ja on valintaansa varsin tyytyväinen.
Minusta tuntui seudulta pois muutettuani, ettei mistään saa oikein mitään. Vasta Hampurissa tunsin olevani taas ihmisten ilmoilla. Suomessa esimerkiksi rauta- tai kukkakaupan valikoima tuntuu varsin vajavaiselta. Kuitenkaan ihminen ei totisesti kaikkea tarvitse, näinkin elää vallan hyvin ja voi olla tyytyväinen.
Frankfurtin väestöstä noin neljännes on ulkomaalaisia – ja se totisesti katukuvassa näkyy!
Saksansin aikoinaan yhden frankfurtilaisen suuryrityksen toimeksiannosta yhden franfurtilaisen pilvenpiirtäjän paloturvallisuussäännökset, ja selvästikin rakennus on vieläkin pystyssä…
Jöröjukkakin on Frankfurtin poikia. Struwwelpeter-tarinat kirjoitti ja piirsi lääkäri Heinrich Hoffmann omalle pojalleen 1845, kun ei löytänyt sopivaa valmista lahjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti