Guten Tag! Tapoja ja tervehdyksiä

Guten Tag. Virallinen hyvääpäivää. Kyllä sitä toki käytetään. Mutta useimmiten tervehditään ihan toisin!

”Moin” Pohjois-Saksassa ei ole sukua suomen ”moille”. Se ei myöskään ole lyhenne hyvästä huomenesta ”Guten Morgen”. Se on ihan oma sanansa, ja sitä voi käyttää milloin hyvänsä, kun tervehditään. Alasaksin sana ”moi” tarkoittaa kaunista, ja toivotus kokonaan kuuluu siis kaunista päivää, aamua, iltaa. Kuitenkin etelässä ensin asuneelta tuntui hassulta kuulla ”moin” illalla…

Etelä-Saksassa tervehditään täysin toisin. Svaabinmaassa sanotaan ”Grüßgott” eli suurin piirtein ”Jumalan tervehdys”. Vielä etelämmässä, Sveitsissä sanotaan ”Gruetzi”, joka tarkoittaa samaa, ja Baijerissa ja Itävallassa ”Servus”, joka on latinankielinen sana ”renki, palvelija”. Tarkoitus on sanoa, että "olen palveluksesanne".

Kaverit ja tutut sanovat toisilleen ”Hallo”. Puhelimessa haloota kuulee harvoin, siihenhän sanotaan oma nimi ja sitten mikä hyvänsä normaali tervehdys. Eikä tiedetä, mistä tämä alun perin on tullut, selityksiä on useita. Mutta kun kuulet sanat ”Aber hallo!”, sinulle sanotaan ”Johan nyt jotakin! Oikeassapa olet!”

Suomalaisen huomio kiinnittyy yleensä saksalaisen jatkuvaan kättelyyn ja toisaalta teitittelyyn. Ne ovat tapoja vain. Kättely todellakin on paljon yleisempää kuin Suomessa. Ammoisina aikoina sillä tavalla viestitettiin toiselle, että ei kanneta aseita. Teitittelyllä kunnioitetaan toista, vierasta tai vanhempaa ihmistä. Tämä tapa on pikkuhiljaa myös levinnyt takaisin Suomeen. Keskustelukumppanin nimeä pitää Saksassa toistella kyllästymiseen asti. Toisin sanoen: hyvää päivää herra se ja se, kyllä herra se ja se, niin herra se ja se…. Se joka antaa toisen puhua loppuun asti välillä sanomatta mitään, on epäkohtelias. Siis täysin toisin kuin Suomessa.



”Auf Wiedersehen” eli sanatarkasti ”näkemiseen” on tavallinen, mutta kömpelö hyvästely. Etelässä hyvästellään hauskasti ”Ade” eli ”Jumalan haltuun” ja svaabinmaalla vieläkin hauskemmin laittamalla sana diminutiiviin ”Adele”. Kuten kaikki muutkin sanat svaabinmaalla tahtovat saada tuon pienennysliitteen ”-le” peräänsä… Muualla Saksassa hyvästellään tuttavallisesti ”Tschüss” tai lyhentäen ”Tschü”, joskus myös ”Tschö” (ja ne lausutaan suhuässällä tšyss, tšyy ja tšöö). Sekin on samaa sukua kuin Ade, eli latinan ”ad deum”. Samaa sukua on ranskan Adieu, joskus myös saksassa käytetty. Samaa sukua eivät sen sijaan ole italian Ciao ja sen saksannos Tschau.

Tuo kummallinen kiemura ”ß” ei ole B vaan kaksi ässää, ja se kirjoitetaan, kun edellinen vokaali on pitkä, tai se on diftongi. Siis ”Straße” (katu) lausutaan ”straasse”. Minun mielestäni sen olisi voinut kirjoitusuudistuksen myötä vuosia sitten poistaa kokonaan, mutta sen sijaan viisaat kielenhuoltajat keksivät lisää hankalia kirjoitustapoja. Sveitsiläiset eivät käytä tuota kaksoisässää ollenkaan, eikä heillä ole ymmärtämisongelmia!

Kun firmoissa lähdetään lounaalle, joka on yleensä yhden ja kahden välillä päivällä, niin sanotaan ”Mahzeit”. Alun perin tervehdys oli siunatun aterian toivotus. Aterialle käydessä toivotetaan aina hyvää ruokahalua, ateriasta sen sijaan ei sen päätyttyä kiitetä kuten Suomessa. Jos ruoka on hyvää, se sanotaan emännälle heti. Jos emäntä ei kuule mitään kommenttia ateriasta, hän saattaa kysyä, maistuuko.

Saksalainen toivottelee koko ajan jotain. Hyvästelyn jälkeen hän muistaa aina toivottaa kaunista päivänjatkoa, hyvää lomaa, mukavaa iltaa, tilanteen mukaan.



Saksassa tervehditään myös ventovieraita. Naapuri käytävässä tai pihamaalla, vastaantulija polulla, samaan hissiin noussut, samaan pöytään ravintolassa istunut, teatterissa vieressä istuja – kaikille näille hyvät päivät.

Pari kokemusta nousee mieleeni. Minulla oli vieraina kaksi suomalaista opiskelijaa ja etsimme Stuttgartin keskustasta ruokapaikkaa. Koska ravintolat olivat täynnä, istuimme sellaiseen pöytään, jossa oli yksi asiakas. Kumpikaan suomalaisista vieraistani ei edes nyökännyt pöytäkumppanillemme. Pyysin tätä häneltä anteeksi, kerroin että tämä ei ole Suomessa tapana. Tämä pöytäkumppanipa innostui ikihyviksi. Että Suomesta ovat! Ja sitten hän kertoi ummet ja lammet, miten on ihastunut Suomeen, ja sitä rataa…

Saksalainen tuttavani oli pelannut illalla opiselijakavereittensa kanssa Suomessa badmintonia. Aamulla samassa asuntolassa asuvat eilisen illan pelikaverit eivät aamulla tervehtineet, eivät koskaan muutenkaan tervehtineet. Saksalainen kyseli minulta hätääntyneenä, mitä hän oli mahdollisesti tehnyt väärin. Vastasin että ei mitään, nämä toiset ovat vain suomalaisia… Suomalaiselle on tärkeää, että hänen annetaan olla omissa oloissaan. Saksalaiselle tämä on vaikea asia käsittää.

Sitten kun on hienosti toivoteltu kuulemiin ja näkemiin, niin ovatko nämä sanat samaa sukua kuin naimisiin?