Kirmes

Pohjanmaan venetsialaiset eli sesongin päättäjäiset muistuttivat minua Saksan syksyn juhlista. Radolfzellissä Bodenjärven rannalla juhlittiin sesongin päättymistä veden äärellä suurella kansanjuhlalla ilotulituksineen. Upeaa, kerta kaikkiaan: veteen peilautuvat valot rannalta ja sadoista veneistä ja laivoista sekä kansan käsissään kantamat lyhdyt… ja se iso ilotulitus. Se tosin ei ole Saksassa mitenkään harvinainen, olen nähnyt niitä niin monia satoja, että enää ei oikein jaksa innostaa. :-(



Kaikissa kaupungeissa ja kylissä juhlitaan aina jotain. Syksyllä kaupungeissa markkina-aikaan pystytetään huvipuistoja, juhlan nimi on Kirmes… tai milloin mitäkin: Eri murteilla: Chilbi, Kärwa, Kerwa, Kirwa, Kerb, Kerm, Kerwe, Kerwe, Kier, Kilb, Kilbe, Kilbi, Kilwi, Kirb, Kirbe, Kirwa, Kirwe, Kir(e)wei, Kirwi, Karkmess, Kemmes, Kermes, Kermese, Kermis, Kerms, Kermst, Kirmse, Kermse, Kirmes, Käada, Kiada, Kirda, Kirta… Valitse siitä. Saksan kielialue on suuri.

Oikeammin kyse on vain huvipuistosta ja markkinoista. Lapsista sellainen on mukavaa. Jokainen vimpain maksaa jotain, joten lasten vanhemmat pääsevät mukavasti eroon liioista kolikoistaan.



Kertaan varmaan itseäni, kun kerron tyttäreni tarinan, siltä ajalta kun hän oli alakoululainen. Hän lähti naapurien kanssa Konstanzin markinoille, tavoitteenaan vain yksi asia: voittaa arvalla iso joku täytetty eläin – se lila monsteri, minun mielestäni, jota en ollut suostunut hänelle ostamaan. Meni ja osti yhden arvan ja voitti sillä arvallaan sen monsterin. Eipä auttanut naapurien muuta kuin palata kotiin – tyttö oli saanut mitä halusi eikä suostunut mihinkään muuhun.