Lapset, koirat

Tätä voimme itse kukin miettiä tykönämme.

Lapsia pitää olla, muuten kansakunta kuolee. Saksa ei todellakaan ole maailman lapsirakkain valtio, yhä edelleenkin puuttuvat yksinkertaisetkin edellytykset työtätekevälle äidille. Ei tarvitse muuta kuin nähdä aikuisten hermostuneet katseet, kun he näkevät huutavia lapsia. Lasten leikkipaikat ovat kyllä kerrostaloille pakollisia, mutta niillä leikkivien lasten melunpidosta riidellään oikeudessa. Kunpa lapset olisivat aina hiljaa eivätkä tekisi niin paljon sotkua!

Riitaa tuli siitä, kun meidän seurakunnassa eivät vanhemmat pitäneet siitä, että lapsia tuotiin kirkkoon. En puhu niistä vanhemmista, jotka eivät osaa asettaa lapsilleen mitään rajoja.



Aivan toisin koirien kohdalla. Ne saavat tehdä mitä vaan. Myös ravintoloissa. Kuolaavat saksanpaimenkoirat saavat nostaa kuononsa ruokapäydälle odottamaan herkkupaloja. Karvaiset pikkukoirat saavat istua penkillä ja syödä samaa ruokaa kuin isäntäkin. Sellainen ajatus, että sellainen saattaisi inhottaa pöytänaapuria, ei tule kenenkään mieleen.



Kyllä koirille on kakkapusseja ja periaatteessa omistaja on velvollinen korjaamaan jäännökset. Minulla on tuttava, jonka etupihan laidassa oli kyltti: ”Älkää antako koiranne kakkia minun pihalleni. Eivät minunkaan lapseni kaki teidän pihallenne.”

Ei, en minä ole koiravihaaja. Katselen vain ja ihmettelen ihmisten asenteita. Kuten eläinlääkärituttuni Saksassa sanoi: "Mene eläinlääkärille, kun haluat tehokasta lääkettä itsellesi."