Oli aika, jolloin ydinvoima oli Saksan julkisen mielipiteen mukaan parasta ja tehokkainta energiaa.
Sitten tuli Tsernobylin onnettomuus ja sen mukana aika, jolloin ydinvoimaa alettiin kutsua atomivoimaksi, joka jo sanana on paljon vaarallisempi kuin ydinvoima, sillä onhan atomi vaarallisempi kuin ydin… sana on sama, toinen on vain kreikkaa ja toinen kotikieltä… ja mielipiteet kääntyivät sataprosenttisesti ydinvoimaa vastaan, niin ettei kukaan uskaltanut enää kertoa olleensa tekemisissä ydinvoiman kanssa. Minun oli pakko vaieta työpaikastani Saksan ydintutkimuskeskuksessa, koska sain haukkuryöpyn niskaani vain nimen mainitessani. Ja kas, ydineskuksen nimi muutettiin sitten neutraaliksi ”Karlsruhen tutkimuskeskukseksi”. Vielä myöhemmin nimi muutettiin muotoon ”Karlsruhen teknologiainstituutti”. Ex-mieheni vaikeni työstään Saksan suurimman rakennusalan yrityksen Hochtief AG:n ydinvoimaosastolle tekemilleen lujuuslaskelmille, ja koko osasto sekin muutti nimeään.
Ja sitten tuli aika, jolloin ydinvoima yllättäen olikin taas suosiossa. Ja kuinka ollakaan: Japanin tsunamin jälkeen taas pelätään. Olen nähnyt Saksassa monta mielenosoitusta ydinvoima vastaan. Oikeammin: ydinjätteen varastoimista vastaan.
Saksalaiset pitävät suomalaisten päätöstä rakentaa ydinvoimala Pyhäjoelle, siis koskemattomaan luontoon, aivan merkillisenä. Miksi ei sinne, missä reaktoreita jo on? Miksi aloittaa kaikki alusta?
Mitä saastetta? ...vesihöyryä.
Saksassa otettiin vuosina 1957 – 2004 käyttöön noin 110 ydinvoimalaa. Energiantuotantoon ja tutkimustarkoituksiin rakennetut reaktorit ovat eri asia. Ensimmäinen tutkimusreaktori aloitti toimintansa Garchingsissa Münchenin lähellä vuonna 1957 ja ensimmäinen sähköä teollisesti tuottava reaktori Kahlissa Mainin rannalla vuonna 1962. Viimeinen teollinen reaktori aloitti toiminnan 1989 ja tutkimusreaktori vuonna 2004. Tutkimusta eikä koulutusta ydinalalle ole suinkaan lopetettu, vaan sitä jatketaan nykyisin Aachenissa. Ydinenergiaa tullaan käyttämään vielä kauan ja tarvitaan ihmisiä, jotka tietävät, mitä pitää tehdä. Tarvitaan myös sellaisia, jotka tietävät, mitä pitää tehdä, kun voimala suljetaan.
Kaikki vielä toimivat reaktorit Saksassa on rakentanut Siemens AG tai sen aiempi tytäryhtiö KraftwerkUnion (KWU). Poikkeuksena neljä reaktoria, joiden rakentamisen aloitti AEG ja jota jatkoi KWU, kun AEG:n ydinosasto liittyi KWU:hun.
Asuin kahdeksan vuotta parin kilometrin päässä kahdesta reaktorista ja tein töitä vielä lähempänä, Karlsruhen ydintutkimuskeskuksessa. Siksi kai en oikein osaa pelätä mitään. Tuulivoima parempaako? Ainakin tuulivoiman tuottama energia on lähes kaksi kertaa kalliimpaa kuin atomivoiman. Tuulimyllyjen alla eli Pohjois-Saksassa niin tavallisen tuulipuiston alla asuin vain kaksi vuotta, mutta en kuullut mitään hurinoita.
Ja muistan toki senkin ajan, jolloin ex teki jotain lujuuslaskelmaa ja kävi viikottain Philippsburgin ydinvoimalassa, ja siellä mitatut beckerel-arvot olivat aina sisäpuolella pienemmät kuin ulkopuolella vapaassa luonnossa… Vaikea myöskin sanoa, miksi toinen päivähoitopoikani sai luusyövän, mutta minun lapsistani ei kumpikaan, eikä myöskään toinen päivähoitopoikani. Mutta sen tiedän, että sen pojan vanhemmat suhtautuivat elämään yleensä negatiivisesti. Totta kai voisin samaan hengenvetoon myös kysyä, miksi yhden toisen tuttavaperheeni molemmat pojat saivat pienenä leukemian, ja se jota hoidettiin kuoli ja se jota ei hoidettu mitenkään on tänäänkin elossa ja minun naamakirjakaverini? Ja nämä ihmiset asuvat todella kaukana mistään voimaloista.
Ei ole tyhjentävästi selvitetty, mitä ydinvoima oikeasti tuo tullessaan. Emme osaa kuvitella mitään miljoonia vuosia. Emme oikeasti tiedä, miksi ydinpommin tuhoamat kaupungit Japanissa voivat tänään erittäin hyvin. Emme tiedä, miksi Tsernobyliin jääneet eläimet voivat hyvin. Emme oikeastaan tiedä mitään! Enkä ota kantaa puolesta enkä vastaan. Asiantuntijat tehkööt sen. Ainoa mitä tällä hetkellä tiedän on, että olen nyt terve, vaikka minulla pitäisi olla kaikki maailman vaivat tämän ikäisenä, ja lapseni ovat terveitä, ja kaikki siellä ydinvoimalan vieressä asuneet tuttavani ovat myös terveitä, ja että Pyhäjoelle rakennetaan ydinvoimala, joka tuo tullessaan tuhansia ulkomaalaista työvoimaa, koska Suomessa ei ole riittävästi asiantuntemusta tähän asiaan. Ja että se sitten on minun työsarkaani.
Sain työpaikallani Saksassa kuunnella atomipommin keksijäryhmän, hyvin kiistellyn Edward Tellerin esitelmää. Hän kertoi, ettei ryhmällä ollut mitään aikeita tehdä pommeja, heillä oli vain halu oppia uutta…
...vai
Saksassa ydinvoimaa vastustavat liimasivat autoihinsa tarran, jossa luki: ”Atomivoima, ei kiitos”. Puoltajat taas toisenlaisen tarran: ”Miksi atomivoima? Meillä sähkö tulee pistorasiasta.”
Kuvassa tummanruskeat toiminnassa, vaaleanruskeat joko lopetettu tai päätös lopettamisesta tehty.
Ja lopuksi: alla Fenririn kommentti blogissaan, Fukushiman onnettomuuden jälkeen, maaliskuussa 2011. ”Muuten: montako kuoli siellä ydinturman takia? Ja onhan Hiroshima ja Nagasakikin yhä vieläkin pelkkää autiomaata. Vain Tsernobylin hylätyt eläimet voivat hyvin.
”Voi mikä ulkokultaisuus energiadebatissa piileekään, sama onko kyse fossiilisista, ydin- tai uusiutuvista energialähteistä. Berliinissähän nyt jopa kovanahkaisimmatkin atomivoiman ystävät muuttuvatkin yhtäkkiä vastustajiksi.
Totta kai kaikki valkoiset lampaat Tyhmienmaassa haluavat puhdasta energiaa. Mutta ei sentään tuulivoimaa minun taloni eteen. Ja sähkölinjat muualle, ei minun omaisuuteni lähelle. Atomivoima on saatava meidän maastamme pois. Mitä Kiinassa, Venäjällä tai muualla tapahtuu, on samantekevää, se on joka tapauksessa tarpeeksi kaukana, ja jos onnettomuus sattuu, niin ei se säteile tänne asti minun päälleni.
Takinkääntäjäpuolue – no, tehän tiedätte, se joka loistaa niin kauniin vihreänä, äänesti ensin atomikompromissin puolesta, ja nythän se on tietenkin taas vastaan. Nähtäväksi jää, mitä laulua seuraavaksi laulavat, kun valtaan pääsevät. Mottona: minkään johtajan takapuoli ei ole tarpeeksi pieni; kun me pääsemme sisään, niin me löydämme ratkaisun.
Minä taas kysyn, milloin Eurooppa Tyhmienmaassa tai muualla vihdoinkin käsittää, että energiakysymys on vain monen ongelman osa. Nyt polttopisteessä on Japanin onnettomuus, ja on kai sitä vielä vähän aikaa. Mutta aina vain on ongelmia, mistä ottaa resursseja: planeettamme metsät häviävät vauhdilla, luonnon eläin- ja kasvilajit samoin. Meret on ryöstetty ja liattu ja niiden olemassaolo uhattu. Ihmisiä tulee aina vain lisää. Lisäksi tulee köyhyys ja sosiaalinen kahtiajakaantuminen, myös kehittyneissä maissa.
En minäkään pidä atomivoimasta. Mutta ”valitettavasti” tarvitsemme sitä. Sillä uusiutuva energia ei ole vielä niin pitkällä, että se turvaisi kokonaan energian tarpeemme. Se on ehkä mahdollista kymmenen vuoden kuluttua. Mutta nyt atomienergiasta luopuminen on yksinkertaisesti typerää. Varsinkin, kun joka puolella ympärillämme atomienergiaa runsain mitoin käytetään.
Tapahtuuko seuraava onnettomuus Belgiassa, Ranskassa, Romaniassa vai Saksassa? Jos, se koskee koko Eurooppaa. Tämä on ikävä totuus. Mutta se, että me kiireen vilkkaa luovumme ydinenergiastamme, ei poista meiltä vaaraa. Atomienergia pois, on myös minun mielipiteeni. Kuitenkin on olemassa muita, paljon vakavampia ongelmia, joihin olisi tartuttava ja heti.
Meidän tiheään asutuilla seuduillamme on satoja kemian tehtaita ja niissä erittäin myrkyllisiä aineita, ja jos tapahtuisi onnettomuus, sillä olisi ihmisille paljon vakavammat vaikutukset kuin atomienergialla koskaan olisi. Mutta sehän on jo toinen tarina, kunnes tapahtuu seuraava kemian teollisuuden onnettomuus. Silloin pelätään eri asioita kuin nyt :-)
Eikö hiljan ollutkin joku flunssa. Kummallista. Se on nyt jo niiiin kaukana. *yskähdys.
Kehitys? Nopeasti edistyvä raaka-aineiden, energian ja ihmistyön muuttaminen jätteeksi, ydinjätteeksi ja ilmastonmuutokseksi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti