Ulkomailla asunut perhe vaikenee kokemuksistaan
Turun yliopistossa väittelevän Anu Warinowskin mukaan
vanhemman ulkomaankomennuksella mukana olleet lapset jäävät perheensä
tuen varaan. Vanhemman työpaikalta tai koulusta tukea ei saa paluun
jälkeen, vaikka perheet sitä kaipasivat.
- Vanhempien
ammattitaustalla ei ole vaikutusta lapsen sopeutumiseen, vaan perheen
tuella ja vanhempien parisuhteella on merkitystä. Suurin osa näistä lapsista käy tavallista peruskoulua.
Warinowskin mukaan monet vaikenevat kokemuksistaan välttääkseen toisten suomalaisten kielteisiä kommentteja.
- Lapset
ja aikuiset totesivat pian paluun jälkeen, että parempi kun ei yritä
erottua porukasta. Suomalaiset voivat olla kateellisia ja kokea
kokemuksista puhumisen kerskailuna, hän kertoo.
Tilastokeskuksen mukaan ulkomailta muuttaa joka vuosi noin 1 500 suomalaislasta.
Warinowski
tutki yli 300 peruskouluikäisen sopeutumista ulkomaille ja Suomeen
Espoon, Vantaan, Turun, Tampereen, Lahden, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun
kouluissa.
STT, 20.10.2012
...............................
Ylläoleva kokemus näyttää olevan kaikille paluumuuttajille yhtenäinen, ihan sama kenen kanssa tästä kokemuksesta puhun. Tästä syystä monet palaavat takaisin sinne, mistä ovat Suomeen tulleet. Näin minullekin povasivat toiset ulkomailla asuvat.
En minäkään uskonut suomalaisen, suomea puhuvan, hauskannäköisen ja ulospäin suutantuneen poikani törmäävän massiivisiin sosiaalisiin ongelmiin, kun muutimme Suomeen. Koulussa ei ollut mitään vikaa, eikä opettajissa. Mutta kavereita ei tullut. Syyteltiin ylimieliseksi, kaikkitietäväksi, aivan kuin minuakin. Fakta kuitenkin on, että ulkomailta tulleella yksinkertaisesti on enemmän kokemusta ja näkemystä kuin paikallaan pysyneellä, eikä sille voi yhtään mitään, ei sitä tarvitse erikseen esitellä, se on asia, joka vain on.
Mitä eroa on maahanmuuttajalla ja paluumuuttajalla? Ei mitään.
Nuoret ovat toisiaan kohtaan varsin julmia. Kateus tuntuu olevan suomalaisten erityinen hyve, sillä jos ulkomailta tulleita olisi väestössä enemmän, se ei olisikaan enää niin ihmeellinen ja torjuttava asia, vaan siihen voitaisiin suhtautua tyynesti ja ilman kateutta.
Lorun loppu oli se, että poika luovutti ja palasi puolentoista vuoden kuluttua Saksaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti