Isänmaa ja äidinkieli

"Kiitos Anatoli Grigorjeville oivaltavasta Suomen itsenäisyyspäivän onnittelukirjoituksesta. Siitä kävi ilmi, miten vaikeaa äidinkielen säilyttäminen on ilman omaa valtiota – isänmaata, jossa äidinkielen asema on perustuslailla suojattu.

Suomenkieltä ja sen lähisukukieliä on puhuttu valtakielenä Pohjois-Euroopassa, Luoteis-Venäjällä ja Baltiassa tuhansia vuosia. Silloin näillä alueilla ei olut nykyisiä tarkoin rajattuja kansallisvaltioita, vaan ne alkoivat hahmottua vasta tuhat vuotta sitten. Pohjolassa ruotsalaiset ja venäläiset olivat valtioiden muodostamisessa nopeimpia ja alkoivat laajentaa omien katolisten kirkkojen sponsoroimana valtaansa uskonsodiksi naamioituina suomalaiskansojen asuma-alueille. Sitä jatkui satoja vuosia kunnes suomalaiset ja virolaiset onnistuivat muodostamaan oman isänmaan, jossa äidinkieli säilyi.

Monet suomalaisten lähisukulaiset olivat ehtineet hävitä viimeisen tuhannen vuoden aikana kuten tsuudit, joista ilmeisesti tulee venäläisten suomalaisista käyttämä haukkumanimi ”tsuhna”. Viimeksi hävisivät liiviläiset, kun viimeinen liiviä äidinkielenään puhuva kuoli muutama vuosi sitten.

Suomalaistenkaan kohdalla tilanne ei ole ollut sen kummempi Ruotsissa ja Norjassa, jossa suomalaiset ovat joutuneet elämään perinteisillä asuma-alueillaan ilman oikeuksia äidinkielen käyttöön muualla kuin kotonaan. Ruotsin kouluissa selkäsauna oli lähellä vielä 60 vuotta sitten, jos tunnilla erehtyi sanomaan jotain suomeksi. Eikä Norjassakaan tilanne ollut sen kummempi. Siellä kiellettiin jopa suomalaisten sukunimien käyttö 1860-luvulla säädetyllä lailla. Vaikka Ruotsin valtakunnassa suomenkieltä puhuttiin yli 600 vuotta lähes yhtä paljon kuin ruotsinkieltä, sillä ei ollut valloittajien silmissä minkäänlaista virallista asemaa. Venäjän keisarit olivat viisaita hyväksyessään suomen viralliseksi kieleksi silloisessa ruotsinkielisessä Suomessa.

Ainoa Pohjoismaiden kielivähemmistö, jolla on lain turvaamat oikeudet äidinkieleensä, on Suomen ruotsinkielinen vähemmistö. Heidän kohdallaan lakia on noudatettu pilkun tarkasti, mutta koomista kyllä, sieltä päin on kuulunut eniten ääntä suomalaisten suvaitsemattomuudesta.

Ne Venäjän suomenkieliseen ja karjalankieliseen vähemmistöön kuuluvat, jotka ovat säilyttäneet ja haluavat säilyttää äidinkielensä ilman näitä oikeuksia, ansaitsevat kaiken kunnioitukseni."

Juha Karvonen

Tampere

Karjalan sanomat, mielipide 12.12.2012

Voiko sen selvemmin sanoa!