"Kiitos Anatoli Grigorjeville
oivaltavasta Suomen itsenäisyyspäivän onnittelukirjoituksesta. Siitä kävi ilmi,
miten vaikeaa äidinkielen säilyttäminen on ilman omaa valtiota – isänmaata,
jossa äidinkielen asema on perustuslailla suojattu.
Suomenkieltä ja sen lähisukukieliä on puhuttu
valtakielenä Pohjois-Euroopassa, Luoteis-Venäjällä ja Baltiassa tuhansia
vuosia. Silloin näillä alueilla ei olut nykyisiä tarkoin rajattuja
kansallisvaltioita, vaan ne alkoivat hahmottua vasta tuhat vuotta sitten. Pohjolassa
ruotsalaiset ja venäläiset olivat valtioiden muodostamisessa nopeimpia ja
alkoivat laajentaa omien katolisten kirkkojen sponsoroimana valtaansa
uskonsodiksi naamioituina suomalaiskansojen asuma-alueille. Sitä jatkui satoja
vuosia kunnes suomalaiset ja virolaiset onnistuivat muodostamaan oman isänmaan,
jossa äidinkieli säilyi.
Monet suomalaisten lähisukulaiset olivat ehtineet
hävitä viimeisen tuhannen vuoden aikana kuten tsuudit, joista ilmeisesti tulee
venäläisten suomalaisista käyttämä haukkumanimi ”tsuhna”. Viimeksi hävisivät
liiviläiset, kun viimeinen liiviä äidinkielenään puhuva kuoli muutama vuosi
sitten.
Suomalaistenkaan kohdalla tilanne ei ole ollut sen kummempi
Ruotsissa ja Norjassa, jossa suomalaiset ovat joutuneet elämään perinteisillä
asuma-alueillaan ilman oikeuksia äidinkielen käyttöön muualla kuin kotonaan. Ruotsin
kouluissa selkäsauna oli lähellä vielä 60 vuotta sitten, jos tunnilla erehtyi
sanomaan jotain suomeksi. Eikä Norjassakaan tilanne ollut sen kummempi. Siellä kiellettiin
jopa suomalaisten sukunimien käyttö 1860-luvulla säädetyllä lailla. Vaikka
Ruotsin valtakunnassa suomenkieltä puhuttiin yli 600 vuotta lähes yhtä paljon
kuin ruotsinkieltä, sillä ei ollut valloittajien silmissä minkäänlaista
virallista asemaa. Venäjän keisarit olivat viisaita hyväksyessään suomen
viralliseksi kieleksi silloisessa ruotsinkielisessä Suomessa.
Ainoa Pohjoismaiden kielivähemmistö, jolla on lain
turvaamat oikeudet äidinkieleensä, on Suomen ruotsinkielinen vähemmistö. Heidän
kohdallaan lakia on noudatettu pilkun tarkasti, mutta koomista kyllä, sieltä
päin on kuulunut eniten ääntä suomalaisten suvaitsemattomuudesta.
Ne Venäjän suomenkieliseen ja karjalankieliseen
vähemmistöön kuuluvat, jotka ovat säilyttäneet ja haluavat säilyttää äidinkielensä
ilman näitä oikeuksia, ansaitsevat kaiken kunnioitukseni."
Juha Karvonen
Tampere
Karjalan sanomat, mielipide
12.12.2012
Voiko sen selvemmin sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti