Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielet. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. elokuuta 2026

Minä, kantasuomalainen?

 


Suomen kansaa ei ole: Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämeren­suomalaisia kieliä puhuvia heimoja

Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyytemme on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten. Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia. Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin.”

https://www.lapinkansa.fi/suomen-kansaa-ei-ole-olemme-sattumalta-samassa-maa/70729

Tuohon Lapin kansan johtopäätökseen tulee vääjäämättä, kun kiertää Suomea tai on asunut eri puolilla Suomea.

Yksi kieli?

Mitä on rieska, millainen on tuima?

Sitatteja eri julkaisuista:  

”Opiskeluaikoina kemiläinen tyttö ei ymmärtänyt näitä Keski-Suomessa käyttämiäni  sanoja, ennenkuin selventämisen jälkeen:
neulominen, esim. villasukan tekeminen (Lapissa kutominen)
kutominen, kankaan tekeminen kangaspuilla (Lapissa kankaan paneminen)
ompeleminen, vaatekappaleiden liittäminen yhteen ompelukoneella (Lapissa tikkaaminen)´”

”Ainakin Oulussa "käsketään" kylään.”

”Konstikas - hauska, lystikäs vai outo, erikoinen? Vai monimutkainen, hankala, vaikea?”

”Täällä oli puhetta kehtaamisesta. Meillä päin (olen Oulun seudulta) kehtaaminen ja viittiminen menee toisin päin kuin yleiskielessä. Jos minua ujostuttaa, en viiti, ja jos minua laiskottaa, en kehtaa.”

Yksi kulttuuri?

Kyllä, se on varsin yhtenäinen. Tasa-arvo, vapaus, yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Luonnon kunnioittaminen. Siis Ruotsin mallin mukainen kulttuuri.
Rehellisyys. Periaatteessa kyllä, tosin tämä asian minä kyseenalaistan sekä yritys-, kunta- että valtion tasolla. Suomessa on liian vähän asukkaita, jotta päättäjät ja edunsaajat voisi erottaa täydellisesti toisistaan.

Onko Suomi maailman onnellisin maa? Ei kai, koska itsemurhatilasto on korkea? Ehkä siis ei onnellisin, vaan tyytyväisin. 

Täällä on kaksi tärkeää tekijää tyytyväisyyden takaajiksi.
- Luonto. Kaikki kasvavat luonnossa, se on ympärillämme joka päivä ja  joka puolella. Jokaisenoikeudet on itsestään selvä asia.
- Toiseksi luottamus viranomaisiin. Kun Suomessa sanotaan, että koronan takia olisi hyvä ottaa rokote ja käyttää maskia, niin lähes kaikki tekevät niin aivan ilman määräystä. Nekin, jotka eivät tee, eivät mene huutelemaan toisille, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, vaan pitävät asiat omana tietonaan. Ei valitella armeijaan menemisestä kuten Saksassa, vaan Suomessa se koetaan etuoikeutena. Nekin, jotka eivät ole samaa mieltä, eivät turhia huutele, vaan valitsevat siviilipalvelun.

Yhtenäinen Suomi? 

Vuonna 1323 Ruotsi ja Venäjä tekivät sopimuksen, nk. Pähkinäsaaren rauhan pitkien sotien lopettamiseksi ja kaupankäynnin turvaamiseksi. Läntinen osa ja itäinen osa erotettiin toisistaan. Läntisestä Suomesta tuli katolinen ja osa Ruotsia. Näin erosivat toisistaan kieli eli murteet, kulttuuri ja uskonto.

Yhtenäinen Suomi syntyi vasta saksalaisen Herderin keksittyä 1800-luvulla, että on olemassa erilaisia kansakuntia. Niinpä ruotsinkieliset Suomessa asuvat ruotsinkieliset kulttuuriväet ryhtyivät ajamaan suomalaisuutta. Ja onneksi Venäjän vallan alla mutta autonomisena alueena siihen oli oiva mahdollisuus, Ruotsin allahan sitä ei olisi ollut. Me säilytimme ruotsalaisen kulttuurin, mutta saimme oman parlamentin ja oman valuutan, ja Venäjän vallankumouksen pyörteissä myös itsenäisyyden. 

Kiertelin vuosia sitten maanmittaaja-runoilija kalajokisen Sulevi Juholan kanssa paikallisissa metsissä katselemassa rajalinjasta jääneitä maanmerkkejä.  

Raja on edelleen olemassa. Geneettisesti syntyi kaksi eri suomalaisuutta. Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat huomattavasti suuremmat kuin monien Euroopan kansojen väliset erot, ja tarkka geneettinen analyysi pystyy erottelemaan suomalaiset lähes maakunnan tarkkuudella. Tämä kahtiajako johtuu maan asutushistoriasta, pienistä väkimääristä ja eristyneisyydestä.

Itäsuomalaiset ovat edelleenkin länsisuomalaisia jäljessä esimerkiksi varallisuudessa ja terveydessä. Sydäntaudit ovat yleisempiä Itä- kuin Länsi-Suomessa. Länsi-Suomen kunnat ja alueet ovat monilla mittareilla tarkasteltuna taloudellisesti vakaampia, ja väestökeskittymät kasvavat siellä voimakkaammin. Itä-Suomi kärsii voimakkaammin väestön vähenemisestä, nuorten muuttoliikkeestä isoihin kaupunkeihin ja nopeammasta väestön ikääntymisestä.  Ruokakulttuuri, rakentaminen ja sanasto eroavat selkeästi toisistaan.

Mielenkiintoista, eikö totta!
Aiheesta lisää: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/aurora/kohtaamiset-muovaavat-meita

Sitaatti yo. julkaisusta: ” ”Jos Mikael Agricola ei olisi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla luonut Suomeen kirjakieltä, me puhuisimme varmaankin eri kieliä idässä ja lännessä", toteaa kielellisen ja biologisen ympäristöevolutiikan dosentti, kollegiumtutkija Outi Vesakoski.”

Ja vielä: ”– Meillä on ollut maahanmuuttajia ja monenlaisia ihmisten välisiä kohtaamisia läpi Suomen historian. On turha ajatella, ettei meitä niin sanottuja kantasuomalaisia kohta olisi ollenkaan, jos tänne muuttaa ihmisiä muualta. Ihmiset ovat aina tulleet ja menneet. Kulttuurimme, kielemme ja geenimme ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, Lummaa toteaa.”

Kummallisuuksia: 

https://www.hs.fi/feature/art-2000006376097.html

Ja lisää kummallisuuksia. Miksi vaalituloskartat noudattavat edelleen karkeasti vuonna 1323 karttaan piirrettyä kahden imperiumin etupiirit määrittävää rajaa? kysyy X-viestipalvelussa Mikko Tuomi. 
yle.fi/a/74-20069982 

Kyllä, tunnustan, että olen itäsuomalainen. Aito eteläkarjalainen. Mutta tajusin sen vasta muutettuani Kalajoelle. 

Asiasta kolmanteen: Tiesitkö, että Kari Tapion laulama upea "Olen suomalainen" on italialainen kappale? Laulettiin kerran jossain tapahtumassa italialaisen opiskelijani kanssa kahden kahdella kielellä.  Ja kyllä tuntui hassulta kuulla se Roomassa torilla haitarilla soitettuna, haitarikin kun mielletään niiiiin suomalaiseksi, mitä se ei ollenkaan ole.  

 

sunnuntai 2. elokuuta 2026

Kielten kiemuroita. Käännöksiä, lainasanoja.

Der Postillon on saksalainen pilailulehti.  Uutisia siis. 
https://www.der-postillon.com/2020/06/60-eingedeutschte-woerter.html

 

Der Postillon

 

Siellä huolestutaan milloin mistäkin. Viime viikolla esimerkiksi: ”Huolestuttava trendi on, että kielessämme on yhä enemmän suoraan englannista tulevia sanoja. Computer, outsourcing, interview  – jos tämä jatkuu, pian saksankielistä sanaa ei ole jäljellä enää yhtään. Pelastaaksemme kauniin kielemme olemme kääntäneet 60 usein käytettyä termiä englannista saksaksi:”

Trendi on – tai voi olla – huolestuttava. Mutta maailmassa ainoa varma asia on se, että aina kaikki muuttuu. Jääkausikin on enää vain historiaa, nyt lämpenee.

Saksan kuten suomenkin kieleen tulee nykyisin jatkuvasti uusia sanoja englannista. Me olemme kääntyneet länteen ja ihailemme USA:ta. Suomen kielessä on suhteellisen kätevää tehdä niistä omia versioita pohjautuen suomen kielen rakenteeseen. Suomen parisataa päätettä tai liitettä tekevät kielestä joustavan, ja siksi suomea sanovatkin indogermaanisten kielten puhujat vaikeaksi, kun me emme usein otakaan vieraskielistä sanaa, vaan otamme sanasta ytimen, oman tai lainatun,  ja teemme siitä oman versiomme. 

Tällaisia omia sanojamme  ovat esimerkiksi 


-puhelin                       – tele + phon = kaukana + ääni
-älypuhelin                  – smart + phone = älykäs + ääni
-tietokone                    – computer eli laskija, sanasta compute, matemaattisesti laskea
-kosketusnäyttö           – tast + screen, kosketus + valkokangas/paikka, jossa jotain näkyy
-ulkoistaminen             - outsourcing, ulos + erilleen ottaminen
-palapeli                      – puzzle eli arvoitus
-tekoäly                        – AI, artificial intelligence  = keinotekoinen äly
-haastattelu                  - interview
-lapsenvahti                 -babysitter
-juustohampurilainen  -Cheeseburger
-perävaunu                  -trailer, perässä kulkeva tie tai väylä
jne.

Nämä kaikki sanat ovat saksan kielessä sellaisinaan, eli suoraan englantia. Siksi Postillon sitten yritti niitä saksantaa. Tulos on tietenkin siansaksaa.

Sanojen vakiintumiseen kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä. Saksalaiset ovat saksantaneet sanan ”televisio”, me emme, mutta puhelin on heillä edelleen ”Telefon”, joskin omakielinen sana ”Fernsprecher” on olemassa.

Itsekulkevasta vempeleestä ”automobil” hekin käyttävät samaa sanaa kuin me, mutta vanha historiallinen vaunu on myös käytössä, ”Wagen”. Ruotsalaiset poimivat itsekulkevasta vain loppuosan ”bil”. Englannin kieli käyttää vanhaa vaunu-sanaa ”car”, ranska sanoin ”Voiture” mutta venäjällä se on pelkkä kone, masiina siis, машина.

No, ruotsi nyt on muutenkin nopeampi kuin saksa, esimerkiksi saksan ”Stunde” eli tunti on siellä vain ”stund” eli hetki.

Kun Mikael Agricola ensimmäistä kertaa kirjoitti suomeksi, hän joutui toteamaan, ettei suomen kielessä ollut kaikkia käsiteellisiä sanoja olemassa. Niinpä hän joutui keksimään runsaasti sanoja ja ne ovat meillä edelleenkin käytössä. Niitä ovat vaikkapa hallitus, isänmaa, omatunto, väkivalta, esikuva. Paljon olemme toki myös lainanneet naapureiltamme. Mustasukkainen on sananmukainen käännös ruotsista (sjuk = sairas), kirkko puolestaan on suoraan venäjää (церковь).

Ja tietääkö monikaan suomalainen, että perussanamme ”äiti” ei ole alun perin suomea ollenkaan, vaan saksaa, tarkemmin muinaisgermaania, josta nykysaksa polveutuu? Meillä oli sitä ennen ”emo”.

Koskaan ei mitään kieltä voi kääntää sananmukaisesti, kukaan ei ymmärtäisi mitään. Tulkkina ei ole tärkeää, onko sana sataprosenttisesti oikein, vaan meneekö viesti oikein perille. Google-kääntäjä kääntää useimmiten täydellistä hölynpölyä, älä luota siihen. Jos käytät, saat toki selville, mistä on kyse. Silloinkin kirjoita kokonainen lause eikä yksittäistä sanaa. Mitä esimerkiksi suomen sanat ”pitää” tai ”laskea” tarkoittavat?  Mutta älä ikinä käytä googlea sellaisenaan, jos teet työpaikkahakemuksen! Onneksi nykyisin myös tekoäly ilmoittaa pienellä präntillä tekstin lopussa: Alä luota vaan ota selvää.

Sehän  meni näin: Upseeri pyysi sotilasta: ”Laske lippu:” Sotilas palasi ja ilmoitti: ”Yksi.”

Ja mitä sinä näet? Mikä on parasta Sveitsissä? – Lippu on ainakin iso plussa!

Täytyy olla aika vähä-älyinen tai aivopesty, jos esimerkiksi ottaa raamatun jokaisen sanan kirjaimellisesti. Siinä kun mukana ei ole vain monet käännökset kielestä toisiin, vaan myös kulttuuri ja ajankuva, ja kyllä kahdessa tuhannessa vuodessa aika moni asia on tänään täysin toisenlainen.  Viesti silti on hyvin selvä.

Kokeilin, mitä uusia sanoja mekin vielä voisimme ottaa käyttöön. Tässä oma listani.

 

Anti-Aging:                      rypytseis

Boxershorts:                    nyrkkeilyalkkarit

Catsuit:                            kissakorsetti

Countdown:                     erääntymispäivä

Cruise-Missile:                ilma-ammus

Dickpic:                            kullinkuva

Discounter:                      moittija

DJ:                                    ennätystenmurskaaja

Ecstasy:                            ilohiutaleet

Fake News:                       harharaportti

Flatrate:                            kiintokiintiö

Flip-Flops: hen                 roiskeet

Gameboy:                         uhkakaveri

G-String:                          G-kieli

Hardcore:                         kovajyvä

Hedgefonds:                    pensasysritys

Hurrikan:                         pyöröpuuska

Influencer:                       aivopesijä

Jetski:                               suihkusukset

Jukebox: l                        kapakkaurut

Kidnapping:                     lapsenvarkaus

Laser:                                valoliekki

Laptop:                             sylipöytä

Live-Stream:      l             demonisointisäde

Looping:                           silmukkakierros

Make-Up:                         poskisiivous

Marshmallow:                 suosieni

Netflix & Chill:                verkkovideo ja joutenolo

One-Night-Stand:            kertaseisonta

Outfit:                              ulkokuteet

Phishing:                          tekopyhä viesti

Roboter:                           työorja

Spoiler:                             pilaaja

Swipen:                             sormisiivous

Undercover:                     harhauttaja

Vintage:                            arvoroska

Waterboarding:               kidutus

Whistleblower:                ilmiantaja

Zombie:                            raivoruumis

Zoom:                               turpokuva

 

Fasebuukista tuli naamakirja. Mitähän whatsup:ista mahtaa tulla?  

Eimitäänjärkee. Mutta tällä tavalla sanat juuri syntyvät. 

 

 

torstai 30. heinäkuuta 2026

Ehä mie, ko häähä hää.

Tajusin olevan eteläkarjalainen vasta kun muutin Kalajoelle. 


Saksassa asuessa korostuu suomalaisuus Ollaan niin ylpeitä että. Saksalaiset arvostavat Suomea kaikin tavoin. He ovat sitä mieltä, että suomalaiset ovat ahkeria ja tunnollisia. Toisaalta kysyttiin jatkuvasti, miksi niin monet suomalaisset ovat juoppoja ja onko Suomessa paikkoja, joissa ei ole hyttysiä. Paavo Nurmi tiedetään (yhä!) ja Matti Nykänen myös. Leijonista ei ole kukaan koskaan kuullut. Metallimusiikki tiedetään. Ja tiedetään, että suomi on vaikea kieli.
Muissa Euroopan maissa juuri kukaan ei tiedä Suomesta mitään.

Toiset suomalaiset ulkomailla höristivät korviaan, kun puhuin puhelimessa äitini kanssa. Se herätti useimmiten naurunhörähdyksiä. ”Miten hauskasti sinä jutteletkaan!”

Nyt tiedän, että Etelä-Karjala on varsin pieni murrealue. Tiedän myös, että Lappeen ja Joutsenon välissä asuneena kummallakin alueella on murteessaan eroja, Tuomojan kylähän oli kummassakin kunnassa ennen Saimaan kanavan uutta uomaa.

Kirjoitin 2008, Suomeen muutettuani, jouluevankeliumin omalla murteellani, kun jouduin toteamaan, että sitä ei ole vielä kukaan tehnyt. Nyt on sitten joku silmäätekevämpi tehnyt toisen version. Se hieman harmittaa, nimekkäät ihmiset kun aina tuppaavat olemaan etusijalla.
https://pipa01.blogspot.com/2009/12/jouluevankeliumi-lappeen-murteella.html

Meilläpäin puhutaan karjalan tai eteläkarjalan murteesta. Kaakkoismurre on kielitieteilijöiden termistöä. Pohjanmaalla ihan tosissaan yksi äidinkielen opettaja yritti opettaa minua, ettei karjalan murretta ole olemassakaan. No, vastasin hänelle omalla murteellani.

Törmäsin hiljan Lappeenrannan lukioissa tehtyyn tutkimukseen koululaisten käyttämästä murteesta vuona 2022. Mikä on lappeenrantalaistaß Onko Töölön murre syrjäyttänyt paikallismurteen?  Miten englanti jokapäiväisessä puheessa?
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/156293/LyijynenAino.pdf?sequence=2

Kaisu Lahikainen kirjoitti eteläkarjalan murresanakirjan ”Silviisii”.  Löytyy antikvariaateista ja Akateemisesta.  

Jo kouluaikana minulle naurettiin, kun käytin lapsena kotona oppimiani sanoja. Mamma käytti, näin jälkeenpäin ajatellen, lainasanoja sekä ruotsista että venäjästä. Meillä oli tassi, koussikka ja kammari. Tuolloinhan oli hävettävää muutenkin puhua murretta, mutta myös kaupunkilaisten ja maalaisten puheenparressa oli eroja. Kukaan opettaja ei kuitenkaan koskaan puuttunut asiaan. Pääasia oli, että se tuli selväksi, mitä halusi sanoa. Mutta olinhan minä myös nk. modernissa, nk. ”koekoulussa”, kun taas ystäväni Lappeenrannan lyseossa saivat kuulla murteestakin kunniansa. Kouluaikana en tiennyt kouluni nykyaikaisuudesta mitään, jäin vain ihmettelemään asiaa.

Pohjanmaalaisten kanssa tuli monet kerrat väärinkäsityksiä, kun samat sanat saattavat tarkoittaa eri asioita. Se johtuu suomen kahtiajakoisuudesta: on Länsi-Suomi ja on Itä-Suomi, aina Pähkinäsaaren rauhasta 1323. Se näkyy edelleenkin kaikkialla.

Kerran jossain kokouksessa olimme väki eri puolelta Suomea. Lappeelainen naapurini puhui ja yksi kuuntelijoista tuumasi: ”Sie oot kotosii Lappeelt.” 

Voit testata, mitä ymmärrät: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/3784426

Joo, saap siint torilaijast vieläkii vetylöi ja sielt voip ostaa atomiloikii. 

 

 

Ei, en aio muuttaa Lappeenrantaan. Kotona tunnen siellä kuitenkin olevani.

Et silviistii. 

 

 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

Lada, lujaa laatua

Sitaatti Karjalan Sanomista 22.7.2026.

 


Samat sanat: Lujaa laatua Lada 

Suomen kielessä lasketaan olevan jopa tuhat venäläistä sanaa, vaikka suomi ja venäjä eivät sukukieliä olekaan.

”Vanhimmat venäjästä suomeen tulleet lainasanat ajoitetaan noin 500-luvulle, ja lainautuminen on jatkunut vuosisatojen ajan nykypäiviin saakka”, tutkija Sirpa Tereska kirjoittaa.

Moni muistaa 1970-luvun mainoslauseen ”Lujaa laatua Lada”. Ehkä mainosmiehet tiesivät suomen ja venäjän kielten yhteyksistä, koska sanat Lada ja laatu ovat samaa vanhaa venäläistä juurta.

Sana laatu on peräisin yli vuosituhannen takaa. Se on tullut suomen kieleen sopua tarkoittavasta 700-luvun tienoilla käytössä olleesta mui
naisvenäjän sanasta lad.

Sana lad on nykyvenäjässä harvinainen, mutta sitä käytetään joissakin yhteyksissä, esimerkiksi kun halutaan elää sovussa (žit’ v ladú), tai arkitoteamuksessa ládno (hyvä, kaikki hyvin, selvä).

Myös verbi laatia on venäjää ja peräisin muinaisvenäläisestä verbistä ladit’, joka tarkoittaa järjestymistä ja toimeen tulemista, esimerkiksi ládit’ s ljudmi (tulla toimeen ihmisten kanssa). Verbi tarkoitti myös käyttökuntoon laittamista, joten herää kysymys, onko suomen verbi ladata myös peräisin venäjästä.

Vuorostaan Lada oli slaavilaisessa mytologiassa kevään ja rakkauden jumalatar ja sittemmin naisen nimi. Mainosmiesten ansiosta tämä on kuitenkin unohtunut. 

Johan Bäckman
Kirjoittaja on Petroskoin valtionyliopiston asiantuntija.
Tällä palstalla tutkitaan suomen kielen
venäläisperäisiä sanoja. Lähteenä on käytetty Suomen
etymologista sanakirjaa ja alan tutkimuksia.

*** 

Suomalaiset väänsivät sitten vitsiä Ladasta. 
Missä venäläiset säilyttävät heiniään? Ladoissa. 

*** 

Karjalan Sanomat on mielenkiintoinen, kerran viikossa Petroskoissa ilmestyvä sanomalehti, joka kertoo Karjalan asioista suomen kielellä. 

 

torstai 11. heinäkuuta 2024

Epäpätevän opettajan mietteitä

”Ei, sinun tunneillasi on aina hauskaa.”   Voiko sen kauniimpaa kiitosta ollakaan? Tuo oli oppilaan spontaani kommentti toissa viikolla, kun tein negatiiviseksi esimerkiksi lauseen ”Kurssilla ei ole hauskaa.” Harjoittelimme peruslauseita, yksi suomen lausetyyppihän on ”on plus adjektiivi partitiivissa”, esimerkiksi ”on sateista”.

Tällä viikolla yksi opiskelija sanoi, että hän on kiitollinen siitä, että olen antanut hänelle eväitä elämään, että ne ovat olleet pieniä asioita mutta hänelle isoja. Voiko kauniimpaa kiitosta ollakaan?

Jotain olen tehnyt oikein, huolimatta siitä, että minulla ei ole sitä kuuluisaa paperia, joka todistaa pedagogisen osaamiseni.

Kun tulin Suomeen, lähdin etsimään töitä. En voinut jatkaa entisessä työssäni Keski-Euroopassa toimivien pk-yritysten tukena. Rekrytointifirman ehdotuksesta päädyin aikuiskoulutuskeskuksen haastatteluun, ja siitä seurauksena vähän myöhemmin vetämään suomen kursseja maahanmuuttajille. Tuttua työtähän se toki oli, olinhan sitä tehnyt vuosikausia, tosin vain kielikouluissa Saksassa. Osaamista kertyy tekemällä; aloin opettaa suomea vieraana tai toisena kielenä jo ennen kuin koko oppiainetta oli Suomessa olemassa. Osaamisen myötä päädyin myös opettamaan uusia opettajia. Varsinaisessa työssäni puolestaan olin perehtynyt yrityselämään ja sen ongelmiin.

Niinpä sitten opetin suomea muutaman kuukauden, ja kurssin lopussa opiskelijat antoivat TE-toimistolle palautteen. En ollut tiennyt tuolloin koko opal-menetelmän olemassaolosta mitään, mutta tuon palautteen opiskelijat antoivat, ja tulos oli musertavan hyvä: nuo kuuluisat 4,5 pistettä, joka on jokaisen opettajan ja koulutusta tarjoavan laitoksen tavoite. Siitä ilahtuneena kerroin siitä toisille opettajille, mutta hepä eivät olleetkaan iloisia puolestani…  Mutta koulutuskeskus oli, he järjestivät minulle juhlan.

Siitä ura urkeni, tosin pienten mutkien kautta. Menin naimisiin ja muutin uudelle paikkakunnalle, tuolloin työttömänä ja vähävaraisena. Yritin koulutusta Petroskoissa, josta kyllä sain työpaikan, mutta en sitten saanutkaan pitemmän päälle työlupaa. Jouduin palaamaan Suomeen, ja sattumien summana sain neuvon soittaa sikäläiseen ammattiopistoon, koska siellä haettiin suomen opettajaa maahanmuuttajille. Soitin annettuun numeroon, vastannut henkilö kyseli hieman osaamista ja sitten kysyi, milloin voisin aloittaa. Minä vastasin, että vaikka heti, jolloin hän ilmoitti, että työ alkaa sitten ”huomenna aamulla kello kahdeksan”.

Vedin pitkän kurssin, sain hyvän palautteen opiskelijoilta, siitä seurauksena maine oli ilmeisesti kiirinyt jonnekin, koska toisesta oppilaitoksesta soitettiin, tulisinko heille töihin. Eli niin sanotusti ”tultiin kotoa hakemaan”. Siellä sitten sain hyvän palautteen, ja sitten soitettiinkin jo kolmannesta oppilaitoksesta…

Nuo kuitenkin olivat määräaikaisia töitä, joskin pitkiä pestejä. Seuraavan haastattelun teki nykyinen työnantajani, jonka palveluksessa olen nyt ollut jo 9 vuotta. Minua pyydettiin kertomaan, miten aioin opettaa eli mitä käytännössä tekisin – kotoutumiskoulutuksessahan on tarkat kriteerit. Ensimmäinen sopimukseni tässä firmassa oli vajaan vuoden mittainen ja Helsingissä. Firma toimii koko Suomessa ja hyvin tuloksin.

Sen jälkeen olen toiminut vastuukouluttajana ympäri Suomen. Yhdellä paikkakunnalla ryhmään tuli toinen opettaja, ja opiskelijat tekivät valituksen ELY-keskukseen, että haluavat minut takaisin. Siinä oli pedagogisella päälliköllämme selittämistä, ja palasin töihin. Toisella paikkakunnalla opiskelijat olivat tekemässä samanlaista valitusta, mutta se sentään saatiin torpattua, onneksi jatkava opettaja on aivan ihana ja samoilla linjoilla kuin minäkin. Kolmannella paikkakunnalla opiskelijat valittivat edellisestä opettajasta pedagogiselle päällikölle ja tilanne saatiin hoitoon, opiskelijat puolestaan osoittivat minulle kiitollisuuttaan tuomalla runsaasti lahjoja… Tuona samaisena lahjapäivänä sattumien summana tapasin paikallisessa kaupassa yhden entisen kansalaisopiston opiskelijani, ja hän kiitti minua varsin vuolaasti. Samana iltana tapasin toisen entisen opiskelijani toisesta entisestä ryhmästä, ja hän kehui minut maasta taivaaseen, ja me itkimme molemmat. Sanoin hänelle tehneeni vain työni, mutta hänpä sanoi, että toki, mutta on paljon eroa siinä, miten työn tekee. Tämä mies on menestynyt omassa ammatissaan erinomaisen hyvin saaden jopa valtakunnan tason palkintoja.

Yhdet isot kiitokset tulivat TE-toimiston virkailijalta Tampereelta. Hän sanoi, ettei ole vielä tavannut yhtään näin opiskelijoille omistautunutta opettajaa kuin minä olen. Olivathan toki tuloksetkin erittäin hyviä. Seuraava samanlainen kommentti tuli Jyväskylän TE-toimiston virkailijalta seuraavasta ryhmästäni. 

Tätä on jatkunut kaikkialla. Toki teen työni, mutta paljon toimin opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Viime talvena kolmen kuukauden aikana kolme entistä opiskelijaani, eri maista ja aivan eri ammateissa, sai tunnustuspalkinnon hyvästä työstään kukin omalla toimialallaan.

Paras työn palkinto on nähdä, miten maahanmuuttajat löytävät paikkansa tässä yhteiskunnassa. 

Huolimatta lähtötasosta. Me kaikki olemme yksilöitä.