Arvoitus Sveitsi

Kallis valuutta Sveitsin frangi asettaa sveitsiläisille yrityksille suuria haasteita. Ja kuitenkin sveitsiläiset ovat optimistisia. Miksi?

 

Niin korkeita palkkoja kuin Sveitsissä ei makseta oikein missään koko maailmassa, vaikka frangin arvo on noussut dollariin, markkaan ja euroon nähden 90-luvun alusta jopa 73 prosenttia. Vaikka Sveitsin kansallispankki tammikuussa vapauttikin frangin, kuitenkin sen arvo nousi heti taas ylös.

Esimerkiksi sveitsiläinen Stadler Fahrzeuge AG kilpailee veturien valmistuksessa maailman suuren konsernien kanssa ja menestyy. 80-luvun alusta nykypäivään yritys on kasvanut 500-kertaiseksi. Tai Jaisli, joka valmistaa paitsi erikoisruuvimeisseleitä ja myy niitä 70 maahan, myös erikoisvälineitä kirurgisiin leikkauksiin.

Taantuma, kyllä se on sielläkin. Mutta Sveitsi on tottunut selviämään. Aina se nousee, sillä se osaa sopeutua mihin olosuhteisiin tahansa. Neljä kieltä, neljä erilaista aluetta ja ajattelumallia. Tärkein tekijä maassa on kaikille yhteinen: se on taloudellinen käytännöllisyys, sopeutuvaisuus. Pankit ovat tärkeitä, mutta eivät taloudellisen menestyksen tärkein tekijä. Suuret kansainväliset konsernit tekevät maassa erikoistuotteita, esimerkiksi lääketeollisuus tai luksustuotevalmistajat. Keskisuuret sveitsiläiset yritykset valmistavat sellaisia erikoistuotteita, joilla hinta ei ole tärkein tekijä.

Työmarkkinat ovat täysin vapaat. (Tässä terveiseni Suomen byrokratialle.) Lisäksi Sveitsi hyötyy niistä sadoista tuhansista ulkomaalaisista, joita vuosittain maahan tulee. Vierasmaalaisista työntekijöistä huolehditaan myös mallikelpoisesti. (Tässä terveiseni halla-aholaisille.) Palkkaa saa myös kouluttamaton työntekijä keskimäärin 4000 frangia (vajaa 4000 euroa) kuukaudessa. Hiljan tehty tutkimus siitä, kannattaisiko Stadlerin tuotanto siirtää Saksaan, tuotti yllättävän tuloksen: vaikka Sveitsi on kallis, ei siirtäminen mitään halventaisi: Sveitsissä tehdään 400 tuntia enemmän töitä kuin muissa Euroopan maissa. Siis pitemmät päivät ja lyhyemmät lomat. (Tässä terveiseni Suomen vahvalle ay-liikkeelle.) Corrado Pardinin, Unian, Sveitsin suurimman ammattiyhdistyksen johtajan mukaan Sveitsin ay-liike puoltaa tätä: enemmän käytännön ratkaisuja, vähemmän ideologiaa, kaikkien eduksi. Vuonna 2012 tehty aloite pidentää vuosilomaa neljästä kuuteen viikkoon sain kansalta murskatappion.

Sveitsi panostaa tutkimukseen ja kehitykseen, huomattavasti enemmän kuin missään korkean elintason maassa.

Tutkijana toimiva saksalainen kardiologi Jens Eckstein tulee joka päivä Sveitsiin töihin Saksasta. Hänen mielestään ainoa tekijä, miksi hän on töissä Sveitsissä, ei ole palkka. ”Kaikki on kohdallaan. Lisäarvo syntyy tyytyväisistä työntekijöistä.” Innovatiivinen ympäristö, paljon vapautta. Työttömyys Sveitsissä on 3,5 prosentin luokkaa, vaikka väkimäärä on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana neljänneksen.

Sveitsiä moititaan muissa maissa sulkeutuneisuudesta. Pelkästään kotimaan markkinat olisivat liian pienet, Sveitsissä on 8 miljoonaa asukasta. Maan talous perustuu vientiin. Se on kasvanut vuodesta 1993 vuoteen 2013 kaksinkertaiseksi.

Sveitsissä ei juurikaan ole luonnonvaroja kuten Suomessa, ”vain vuoria ja vettä”, sanoo Daniel Zeidler Sveitsin ABB:ltä. ”Jos on koulussa päätä pienempi muita, pitää vain olla ahkerampi kuin muut.” Ja pitää pystyä rikkomaan perinteitä. Ei voida vain vaieta, jos tulee ongelmia, vaan on tartuttava niiden ratkaisemiseen. 

 ……………………

Teksti perustuu Sven Böllin ja Horand Knaupin artikkeliin ”Schweizer Mysterium”, julkaistu Der Spiegel –lehdessä nro 24, 6.6.2015. Kursiivit minun.

Sveitsi on minulle varsin tuttu maa. Asuin Sveitsin rajalla 15 vuotta. Nuorin lapseni on syntynyt Sveitsissä. Minulla on Sveitsissä ystäviä. Saksan yritykseni aikoihin siellä oli lukuisia yhteistyökumppaneita. Lisäksi ymmärrän Sveitsin saksaa, joka ei tavallisesti aukea Saksan saksalaisellekaan.

Saksan hiekkarantoja

Suomella on meren rantaa 1.250 kilometriä. Saksalla on meren rantaa 2.389 kilometriä.

Selvää on, että mittaaminen on vaikeaa.
http://www.laenderdaten.de/geographie/kuestenlaenge.aspx

Se joka luulee, että pitää mennä hiekkarannalle Välimerelle asti, ei oikein tunne Saksan rannikkoa. Pohjanmererellä ja Itämerellä on paljon rantoja, jotka ovat niin laajoja ja niin kauniita, että luulisi olevansa Mallorcalla vähintään…

Yksi kauneimpia Itämerellä on varmaankin Fischland-Darß-Zingst, niemen länsirannikolla. Se on keskellä luonnonsuojelualuetta, koskemattoman luonnon ympäröimä. Pehmeää vaaleaa hiekkaa silminkantamattomiin. Sen takana ruohoa kasvavia dyynejä ja vanhoja puunkäppäröitä. Meri aaltoilee hellin lainein rantaan. On vaikea uskoa, että on oikeasti ”vain” Saksassa. Länsiranta on 13 kilometriä pitkä, eikä siellä ole edes keskikesällä koskaan paljon väkeä. 

 

Saksan pisin hiekkaranta on sekin Itämerellä – Usedomin saarella –  se on 42 kilometriä pitkä. Erityisen kaunis on Bansinin ja Ückeritzin välinen alue, missä rantaa reunustavat kalliot. 

Pari kilometriä leveä ja 12 kilometriä pitkä on Sankt-Peter-Ordingin hiekkaranta.

Syltillä on paljon kaunista rantaa. Luonnontilassa oleva hiekkaranta nk. kyynärpäässä sijaitsee saaren pohjoisessa osassa. Muutamat talot ja majakka: postikorttimaisema. 

Timmendorfer Strand – sen niminen ei ole vain ranta, vaan koko kunta Lübeck-Travemünden ja Scharbeutzin välissä Schleswig-Holsteinin osavaltiossa. Paikkakunnalla on paljon hienoja hotelleja, ravintoloita ja kauppoja. Ranta on laaja ja siellä riittää tilaa. 

 

Fantastitia pitkiä hiekkarantoja on myös Nordeneyn saarella. Kaksi kolmasosaa saaresta kuuluu kansallispuistoon.

Usedomin, Rügenin ja Rischland-Darßin lisäksi kuuluu Kühlungsborn berliiniläisten suosimiin retkikohteisiin. Ranta on leveä ja hiekka hienoa. Mitäpä muuta lomalainen haluaisi?

Auringonlaskuja voi ihailla Borkumin rannalla. Saaren koillisosassa näkyy avoin meri. Ilmasto sopii erityisesti allergikoille. 

Föhrin saaren hiekka on valkeaa kuten Karibialla. Saaren edessä olevien Syltin ja Amrumin saarien takia Föhrille eivät myrskyt juuri yllä, ja ilmasto on leuto.

Amrumin dyynit 15 kilometriä pitkine ja kaksi kilometriä leveine rantoineen kuuluvat Amrum laajaan luonnonsuojelualueeseen.

Tämä on Binz Rügenin saarella. 

Rügeniltä voi tehdä retken naapurisaarelle Hiddenseelle. Vitten ranta on 5 kilometriä pitkä ja hiekka on hienoa. 

Juistin 17 kilometriä pitkää rantaa.

Miksi siis saksalainen tulisi Suomeen, kun omassa maassa puhutaan oman maan kieltä, rantaa ja luontoa on riittämiin ja auringonpaisetta samoin. Ja he tulevat silti. Suomi on eksoottinen maa. Ja mitä me heille tarjoamme? Eioota - sillä juuri kun muualla Euroopassa lomat alkavat, me panemme Suomen kiinni, koska meidän mielestämme kesä loppuu, kun koulut alkavat. Miksi ihmeessä me emme ota vastaan sitä rahaa, mikä meille ihan kottikärryillä oven eteen kannettaisiin?

Huolimatta nykyisestä Euroopan talousahdingosta kaikissa kansoissa on ne 10 % rikkaita. Lisäksi toisin kuin Suomella tai Kreikalla, Saksalla menee lujaa. Voi, kunpa matkailuala tämän ymmärtäisi! Hieman harvinaisemmaksi on onneksi käynyt monien minulle hokema lause: ”Sinä et ymmärrä Suomesta mitään.”

http://www.travelbook.de/deutschland/Urlaub-zuhause-So-schoen-sind-Deutschlands-Straende-363717.html

Nostalgiaa ja kulttuuria

Kuva: Die Zeit, 3.6.2015

Ehkä minä tätä tarkoitan, kun puhun vanhaksi tulemisesta. Oliko kaikki ennen paremmin  - en tiedä. Pahinta kaikesta on tämän blogin kannalta, että kun kerron vanhoista ajoista, ne ovat todellakin niin tapahtuneet kuten kerron, mutta en tiedä, miten moni asia on Saksassa saati muissa maissa Saksasta lähtöni jälkeen muuttunut. Jopa Venäjän ajasta on kulunut nyt jo neljä vuotta!

Tässäpä onkin se varsinainen ulkosuomalaisen ongelma, tai suomalaisen, joka sanoo käyneensä silloin ja silloin siellä ja siellä ja vahvistaa mielipiteensä näkemänsä perusteella. On olemassa sekä aikaikkuna että oman senhetkisen ymmärryksen ikkuna. Toki on aina parempi, että on käynyt paikan päällä kuin että uskoisi vain Suomen  mediaa ottamatta asioista oikeasti selvää. Mutta kun mieheni jatkuvasti kertoo siitä, millaista oli lähes 40 vuotta sitten Marokossa, jossa on kerran käynyt, tai Neuvostoliitossa ja sen senaikaisissa sateliittivaltioissa ja olettaa asoiden olevan yhä samalla tavalla - en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Totta kai asioita auttaa kielitaito. Pyrin aina keskutelemaan suoraan ihmisten kanssa, minne menenkin. Koska tuttuja on ympäri maalmaa, voin kysyä asoita heitä suoraan. Nykyiset kommunikaatiovälineet mahdollistavat paljon. Yllättävän hyviä tietolähteitä ovat myös vaikkapa taksikuskit! Aina joku missä maailmankolkassa hyvänsä hallitsee englannin, ranskan, saksan, venäjän kielen. Mielenkiintoista on myös Suomen median rooli ulkomailla: paljon on antanut väärää tietoa maailmalle. Ja paljon ovat suomalaiset toimittajat lukeneet britti- ja amerikkalaisia lehtiä, muita ei juuri koskaan. Se johtunee Suomen nuoren polven täydellisestä ja yksinomaisesta englannin kielen jumaloinnista.

Paljon positiivista palautetta olen saanut kielten opettajana toimiessani. Sanovat, että tykkäävät tosi paljon siitä, että kerron varsinaisen kieliopin ja sanaston lisäksi niitä näitä kyseisestä maasta, eli painotan kulttuuria. Olenkin sitä mieltä, että saavutettu "paperi" ei kerro osaamisesta vielä mitään, tai päinvastoin sanoen: minulla on satavarmasti parempi lähtökohta suomen opetamiseen kuin vain Suomessa asuneella. Sama koskee käytännön vientitöissä toimineita vastaan yliopiston opetus. Mutta asia on kuten on: Suomi on erittäin byrokraattinen maa, ilman paperia et ole yhtään mitään, ja sillä tavalla Suomi hukkaa suuren osan asiantuntevuutta ymmärtämättä mitä tekee. Voi Suomi-raukkaa.

Tärkeitä asioita? Omia tärkeitä asioita.

Kun vanhaksi tulee, alkaa muistella menneitä. Sanotaan, että elämän aikana pitäisi ihmisen tehdä neljä asiaa: rakentaa talo, siittää/synnyttää lapsi, kirjoittaa kirja ja istuttaa puu.

Olen rakentanut talon. Se sijaitsee Rodheimissa, Frankfurtin pohjoispuolella. Näitä muita taloja en ole rakentanut, remontoinut kylläkin. Ja sitten rakennutimme tsasounan, ortodoksikappelin Kalajoen Hiekkasärkille.

Talomme vastavalmistuneena. Ei järin kaunis, mutta käytännöllinen, ja hyvin saksalainen.
Tuon jälkeen istutimme pihan ja puutarhan...

 Tsasounan sisäänkäynti toukokuussa 2015.

Olen saanut kolme lasta, juuri silloin kuin olen halunnutkin, ei mitään vahinkoja.

Olen kirjoittanut kirjan. No, oikeammin puoli kirjaa. :-)
Nähtäväksi jää, valmistuuko tämä toinen ikinä.

 

Olen istuttanut puita. Yhden männyn, koristepuita tosi paljon ja useita hedelmäpuita.

Sitten sanotaan, että tärkeää on vain purjehtiminen eikä sekään ole niin tärkeää.

 Purjeveneitä Bodenjärvellä.

Toisen version mukaan tärkeää on vain puutarhanhoito. 

 

 

 

 

 

 

 Kaikkialla kukkii. Tutustutaan ystävän puutarhaan avoimien ovien päivänä kesäkuun alussa 2014.

 

Purjehtia olen saanut Bodenjärvellä ihan riittämiin. Puutarha on aina ollut, mutta siitä työstä minä en ole ikinä yhtään tykännyt. Mutta olisi tosi harmi, jos toiset eivät tykkäisi!

 

 Allensbachissa, rantakahvilassa kesäkuussa 2014.

Koko tämä blogi ei ollut tärkeä yhtään…