Korona-aikana Saksassa

Ensimmäisen korona-aallon laannuttua kesällä 2020 kävin hakemassa Saksasta asiakkaalleni auton. Olihan minulla toki opettajantyöni myös, mutta koska opstustyö tuolloin tapahtui kokonaan teamsissä, ei sillä ollut väliä, missä oikeasti olin. Hoidin työni hotelleissa ja laivassa.

Mutta olihan se elämys nähdä Saksa korona-aikana, sillä Saksassa oli varsin erilaista kuin Suomessa. Meillä Suomessa ei ollut maskipakkoa, silti kaikki pitivät maskia. Saksassa oli maskipakko kaikkialla ja jopa vierailukielto. Hotelliin pääsi vain, jos oli yrittäjä. Lensin Berliiniin ja auto oli Dresdenissä. Berliini oli kuin kuollut. Illallakaan ei juuri ketään missään. Kun tuntee Berliinin, se tuntui perin kummalliselta. Hotellilla aamiaisella kukaan ei saanut istua kenenkään lähellä ja aamiaistuotteet oli pakattu pienin annoksin muoviin. Tuntui siltä, kuin olisin ollut Saksan ainoa asiakas. 

 

Berliinissä rautatieasemalla. Ei niin ketään...

 

Dresdenin hotellissa ei ollut edes aamiaista. Hotelliaamiaisen puuttuminen ei sinänsä Saksassa ole minkäänlainen ongelma, sillä joka ikisessä leipurinliikkeessä on valintaa yllin kyllin ja kahviahan sieltä saa joka tapauksessa. Vaan Dresdenissä ei noin vain liikkeeseen mentykään. Onneksi oli tuona aamina seesteinen sää. Liikkeeseen pääsi vain yksi kerrallaan. Kaikki seisoivat kauniisti ulkona jonossa ja parin metrin päässä toisistaan. Jonoa riitti. Sainhan minäkin sitten vuoron ja pääsin aamukahville.

Koska ei ollut minkäänlaisia tapahtumia, kävelin iltapuhteiksi kaupungilla. Autoliike oli laitakaupungilla ja sielläkään kaduilla ei ollut yhtään ketään. Vaan miten tavattoman kaunista onkaan Dresdenissä laitakaupungilla! Ei ainuttakaan töhrittyä pysäkkiä, eikä roskan roskaa missään. Keskustan seudut tunsinkin jo vanhastaan, ja tänä keväänä teimme ryhmämatkan Dresdeniin ja sain tutustua uudelleen tuohon kauniiseen kaupunkiin. Suosittelen matkakohteeksi!  Seudulla on paljon näkemistä ja tekemistä.

 

Muuntajan seinää

Ei, kaikilla ei ole matkapuhelinta.

Vasta nyt tiedän, että "mustat" seinät eivät ole likaa, vaan hiekkakivi "mustaa" itse itsensä.

Julkisen WC-rakennuksen ulkoseinää

En palannut Ruotsin kautta, kuten olisin normaalioloissa tehnyt, vaan tulin suoraan laivalla Suomeen. Ruotsin kautta ajaminen olisi ollut taas erilaisten koronarajoitusten takia perin hankalaa. Koska asiakkaista oli ilmeisesti pula, laivamatkan hinnat olivat huomattavasti alhaisempia kuin mitä olivat ennen koronaa olleet.

Seuraavan autonhakumatkan tein vuotta myöhemmin Frankfurtin seudulle. Silloin oli jo voimassa pakollinen rokotustodistus, ja minnekään ei ilman sitä päässyt. Ei vain museoihin, vaan ei myöskään kauppoihin. Suomessa pysyneellä suomalaisella ei voi olla mitään käsitystä sikäläisten rajoitusten määrästä. Ei ihme, että väen mielipiteet jakautuivat rajusti ja syntyi ties minkälaista salaliittoteoriaa. Saksalaiset eivät, toisin kuin suomalaiset, luota viranomaisiinsa. Hotellilla syötiin hygieniset käsineet kädessä, aivan kuin olisi ollut ulkoavaruudesta…

 

Aja siinä sitten tuhatta ja sataa.

 Nyt tuo kaikki tuntuu niin perin kaukaiselta.

 

Käteistä

En yleensä isommin luota suomalaisiin lehtijuttuihin, koska liian usein on osoittautunut, että toimittaja on tutustunut huonosti asian moniin puoliin ja esittää faktoina omia mielipiteitään. Varsinkin tähän minun mielestäni syyllistyy Helsingin Sanomat. Äärioikeiston valituksilla ”kukkahattutätimäisyydestä” on siis minunkin mielestäni mukana hiukkanen totuutta. Kokonaan eri asia ovat siten somejulkaisut kuten vaikkapa mv-lehti, jossa ei ole totuutta ollenkaan. Siksi luen yleensä ulkomaalaisen uutisen alkuperäistiedon myös lähtömaasta, mikä tietenkin on rajallisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon takia perin hankalaa, mutta onneksi Saksan ja Britannian ja Ranskan ja Ruotsin lehdistökin tietää jotain. Venäläiset kirjoittavat mitä sattuu, mutta se on toinen tarina se. 

Ei niilläkään aina helppoa ole. Nyt kun Saksan valtiovarainministeri haluaa lopettaa tuulituen, oikeaa tietoa on vaikea löytää. Britannia uutisoi ensin, kun sielläkin ollaan samoilla linjoilla. Saksan luonnonsuojeluliitto on jakautunut kahtia, väestön protestit alkavat olla sen verran massiivisia, että on pakko reagoida: ihmiset sairastuvat pilvin pimein, luonnon rauha ja maisemat pilattu, lintu- ja luonnoneläinkanta dramaattisesti vähentynyt, tuotto eli sähkönsaanti on sattumaa ja sähkölaskut nousseet niin korkeiksi, että seitsemän miljoonaa perhettä ei enää pysty niitä maksamaan. 

Talouselämä uutisoi 1.4.2016 rahanpesusta Saksassa, eikä se ole aprillipila. (Onko Saksa Euroopan rahanpesuparatiisi? "Me rahoitamme täällä rikollisuutta",  http://www.talouselama.fi/uutiset/onko-saksa-euroopan-rahanpesuparatiisi-me-rahoitamme-taalla-rikollisuutta-6537155) Tällä kertaa uskon rahanpesujutun todenperäisyyteen. Sen verran olen maailmaa nähnyt, että pidän asiaa totena. Tulkkina nimittäin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia asioita, joista suurella yleisöllä ei ole hajuakaan, ja tulkin moraali taas vaatii täydellistä vaitioloa, olipa asia mikä hyvänsä. Tulkki on aina asian ytimessä ja aina päällikön oikea käsi… :-)

Tässä kuitenkin haluan sanoa, että kyllä, Saksassa ostetaan mieluiten käteisellä. Suomalaiset autojen ostajat sitä usein hämmästelevät, että myös suuret ostokset kuten vaikkapa auto maksetaan useimmiten käteisellä. Voiko kuitenkaan kukaan sanoa, että olisin hoitanut oston huonosti? ”Saksan keskuspankki Bundesbank arvioi, että peräti 79 ostoksista Saksassa tehdään käteisellä. Myös isojen ostosten tekeminen käteisellä on yleistä Saksassa.” 

 Barzahlung = käteismaksu
Girocard = pankkikortti
Kartenbesitz = Kortin omistaa

En osaa arvioida, onko Saksa käteisen rahan käytössään kehityksen jälkijunassa vai ovatko perinteiset rahankäyttötavat sittenkin parempia. Psykologisesti ainakin ovat: me ihmiset käsitämme vain sen, mitä konkreettisesti näemme. Suomessahan ei periaatteessa tarvita käteistä rahaa lainkaan, myös miniostokset tehdään kortilla. Olen kuitenkin kuullut Saksan kauppiaiden puhuvan siitä, että he haluaisivat pois käteisen rahan käsittelystä… koska se on työvoimaintensiivistä ja aikaa vievää. Huolimatta siitä tavarat ovat Saksassa keskimäärin halvempia ja palvelu parempaa kuin Suomessa. Minun mielestäni :-)

Ajat muuttuvat. Täysautomaattiseen kassamaksuun olen tähän mennessä Suomessa törmännyt vain Ikeassa, Saksassa ensimmäistä kertaa viime vuonna normaalissa ruokatavarakaupassa. Varmaa on, että tämä(kin) asia tulee muuttumaan, mutta mikä ja kuka muuttuu ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi…

Autonhakujuttuja. Miten se tehdään ja kannattaako? (Autonhakujuttuja 11)

Tehdään päätös (se on tämän asian vaikein kohta, sillä ihminen luonnostaan pelkää sitä mitä ei ole ennen tehnyt), etsitään auto netistä, varalle toinen, neuvotellaan myyjän kanssa kunto ja varustus sekä hinta ja maksutapa ja -aika, sitten paikan päälle, tarkastus/koeajo/huoltokirjan ja entisten omistajien määrän ja käytön tarkoitus, rekisteröinti ja ei kun Suomeen. Ei ole vaikeaa. Helpointa ja ehdottomasti halvinta on antaa asia kielitaitoisen, kokeneen hoidettavaksi. Loma- ja huvimatkat ovat tietenkin erikseen.

Jos tietää mitä haluaa mutta epäröi, kannattaa hankkia tullista ennakkoveropäätös. Vuosien aikana sekä Suomen että Saksan säädökset ovat muuttuneet monet kerrat. Se, mitä tänään sanon, ei ehkä olekaan huomenna enää ajankohtaista, joten älä usko sitä, mitä joku on sanonut ennen tehneensä. 

Rahtaus Suomeen maksaa plus miinus tuhat euroa. Sitä ei voi koskaan määritellä tarkasti etukäteen, sillä muuttuvia tekijöitä on niin monta. Enkä ryhdy väittelemään kenenkään kanssa reitistä, sillä sekin riippuu monesta tekijästä. 

Hassuja asioita onkin tullut eteen. Monet katsastusmiehet Suomessa tekevät asioita monimutkaisesti, ja jokainen tulkitsee säädöksiä oman käsityskykynsä mukaisesti. Hassuinta ehkä lastenistuimen pakollinen asentaminen kuorma-autoon. Oli myös tapaus, jossa katsastusviranomaisen mukaan auton vetokoukku ei vastannut säädöksiä. Asiakas purki koukun ja asensi sen saman uudelleen. Nyt kelpasi.

Autonhaku Saksasta näkyy olevan teema, jossa jokainen suomalainen on asiantuntija. Olenkin saanut kuulla vaikka mitä  - hyviä kokemuksia ja huijausepäilyjä. Minä olen hankkinut/ostanut/tuonut Suomeen eri ihmisten ja liikkeiden pyynnöstä paarisensataa autoa. Kaikki autot ovat olleet sitä mitä on pyydetty ja mitä oli ilmoitettu, ja kaikki ovat ilmoittaneet säästäneensä tuhansia. Jotkut ovat soitelleet vielä vuosien kuluttua ja kertoneet olevansa tyytyväisiä. Ruuvattuja mittareita? Kai niitäkin on, en ole vielä tavannut. Ihan kuin Suomessa ei olisi. Suomessahan on kaikki "puhdasta", suomalaiset eivät ikinä valehtele, ja varsin hauska sana on "suomiauto".  ;-) Saksalainen autoliike kuitenkin menettää myyntilupansa, jos jää kiinni vilpistä, ja koko autoliike kaatuisi siihen. Koskee myös "venäläisiä", "turkkilaisia" jne... Saksassa on hyvin tavallista, että ”vanhemmalla” autolla on vähän kilometrejä ja että se on paremmassa kunnossa kuin vastaava olisi Suomessa. 

Oli aikoja, jolloin suomalaiset pilvin pimein pyysivät minua etsimään heille autoja Saksasta, mutta aina sitten kuitenkin ostivat autonsa Suomesta. Kyllästyin siihen ja ilmoitin kylmästi: "Vähintään neljäsataa ennakkoa tililleni, etsin kyllä sitten." Oi joi miten hirveät haukut sainkaan! Itsekäs, omahyväinen ja ties mitä kuulemma olin.  Sitten yksi sukulaiseni tuumasi, että ei hänkään tekisi noin paljon ilmaista työtä. Pian norkoilijat ja tyhjäntoimittajat karisivatkin pois. Anteeksipyyntöjäkin olen saanut monia. Ilman etukäteismaksua matkakuluista en näes tänäänkään lähde yhtään mihinkään.

Tästä kai voisi tehdä ammatin? Taloudellisesti minulle se ei tällä tavalla kannata, asiakkaille kyllä. Minulle matkat ovat vain harrastus ja henkireikiä Saksaan, Saksassa asuessani tuolloin taas Suomeen. Kummassakin maassa epäillään, olenko oikeasti saksalainen tai suomalainen. Vaikka miltä kannalta asiaa katselen, tulen aina samaan tulokseen: jos ei ole mitään sitoumuksia, on edullisempaa asua Saksassa kuin Suomessa. Viime viikolla kävin taas Saksassa, tällä kertaa "lähellä", Hampurissa...

Sauerland – vehreää luontoa yllin kyllin (Autonhakujuttuja 10)

Paljon olen Saksaa nähnyt.  Entisenä "ammattina" kiertolainen, harrastuksena uteliaisuus, matkustelu ja kulttuuri. Asunutkin olen muutamassa maassa  ja matkustellutkin ympäri maailmaa.

Kun nyt taas kerran käväisin Saksassa, en muistanut lainkaan tarkemmin katsella seutua, missä se paikkakunta tarkemmin ottaen oli, minne olin menossa. Arvelin matkan pituuden ja asentelin navigaattoria. Olin lentänyt Tampereelta Lautzenhauseniin, vuokrannut auton ja yöpynyt Frankfurtissa poikani luona. Kas, kilometrejä ei juuri ollut, mutta aikaa menisi kosolti. Vertailun vuoksi täytyy tietää, että autobaanalla matkat sujuvat aivan eri tahtiin kuin Suomessa, jos ei nyt ole liikenteessä ihan lomien alkupäivinä tai isoissa kaupungeissa aamu- tai iltaruuhkan aikaan.

Mutta minulla ei ollutkaan hätä mihinkään. Niinpä ajelin normaalivauhtia ja nautin maisemasta. Ah miten kaunista Saksassa onkaan, oli päällimmäinen ajatukseni. Miksi ihmeessä kukaan koskaan haluaisi lähteä lomallaan mihinkään kylmään kalliiseen Suomeen hyttysten syötäväksi tai katselemaan laatikon näköisiä taloja tai elementtikerrostaloja, joilla jopa Kalajoen hiekkasärkät on umpeen muurattu, jos saa valmiiksi asua paratiisissa? Näin ajattelin aikoinaan, kun Bodenjärvellä asuin, ja olen ajatellut monet kerrat Saksaa kierrellessäni, niin nytkin taas.

Sauerland sijaitsee keskellä Saksaa, Hessenin osavaltiossa ja mainostaa itseään tuhansien vuorien ja mäkien maana. Aivan! 

Että miksikö Sauerlandilla on tuo nimi, vaikka Sauer-joki ei siellä virtailekaan, eikä siellä muutenkaan olla katkeria? Nimi johtunee keskisaksan sanasta "vaikea", tai toisen version mukaan koko seutua koskevasta keskisaksan nimityksestä "eteläinen maa".