Harakka ja veroilmoitus

"Elster" on mielestäni erittäin hyvin valittu sana veroilmoitukselle Saksassa. Lyhenne tietenkin tulee sanoista "Elektronische Steuererklärung" eli sähköinen veroilmoitus, mutta sana merkitsee myös harakkaa, jota tunnetusti varastaa kaikkea kiiltävää, siis myös koruja ja rahaa. Se että veroilmoituksen symboliksi on valittu varas, saa ihmiset mieltämään verot varkaudeksi. Eikä se aina kovin väärin olekaan...

Luin hauskan kirjan "Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria." Siinä kerrotaan toimettomuudesta tai laiskuudesta ja sen tuomista eduista ja ongelmista. Suosittelen!

Alla ote kirjasta koskien byrokratiaa. Minä koin Saksan veroilmituksen tekemisen juuri tällaiseksi ihmisten kiusaamiseksi. Veroilmoitusta ei Saksassa lisäksi voi antaa muuta kuin sähköisesti, joten systeemiä ei voi mitenkään edes kiertää. Mutta palattuani Suomeen en voi totisesti mitenkään kehua Suomen järjestelmiä helpommiksi ja säälittelen niitä, jotka eivät täällä suomen kieltä erittäin hyvin hallitse ja joutuvat täyttämään kaikenlaisia lomakkeita tai hakemaan tietoa netistä ja täyttämään lomakkeita siellä. Voi voi. 

........................................................

"Edellä mainitut valtion virastot ovat kuitenkin todiste siitä, että hallintoakin pystytään pitkälti yksinkertaistamaan. Eri puolilla Saksaa, esimerkiksi Berliinin keskikaupungilla, passikuvan voi nykyään otattaa passihakemusta jätettäessä. Vaikka idea on mitä mainioin ja helposti toteutettavissa, se olisi kaiketi torjuttu vuosikymmenien ajan ”ylittämättömänä vakuutusteknisenä ongelmana”, kuten perusselitys kuului. Virastomaailman asenteet ovat siis ilmeisesti muuttumassa siihen suuntaan, että moiset helpotukset alkavat mahdollistua.

Saksan verotusjärjestelmää on sitä vastoin vaikea kehua, se kun vastustaa uppiniskaisesti kaikkia yksinkertaistusyrityksiä. Edes internet, joka on helpottanut huikeasti useimpien palveluiden käyttöä, ei tuo valoa tuohon pimeään ja sekavaan järjestelmään. Päinvastoin se on tartuttanut äärimmäisen monimutkaisuuden itseensä, mistä n osoituksena verottajan oma Elster-palvelu, josa voi täyttää sähköisen veroilmoituksen. Pelkästään jo verkkosivujen käyttöohjeet ovat sata sivua pitkät. Kirjautumisprosessista kerrotaan yli kolmenkymmenen sivun verran ja muun muassa opastetaan käyttämään aktivointikooodia, avaintiedostoa, varmennustunnustusta, aktivointitunnusta, allekirjoituskorttia, Elster-vermannepalvelun hyväksymää ohjelmasertifikaattia, Elster-tikkua sekä aktivointikirjettä. Vasta sen jälkeen päästään siirtymään paljon mutkikkaampaan pääasiaan, itse veroilmoituksen tekoon. Suomessa sähköisen verokortin pääsee täyttämään verkkopankkitunnusten tai sähköisen henkilökortin avulla.

Jos verkkopalvelussa suunniteltaisiin ydinaseita, tällainen menettely olisi ymmärrettävää, mutta kyse on veroilmoituksesta, jonka suojaustarve ja luottamuksellisuus ovat kai melko tarkasti verrattavissa noin viisikymmentä kertaa helppokäyttöisemmän verkkopankin käyttöön. Mutta mokoma tekninen systeemi, joka on mutkikkuudessaan ja sekavuudessaan pikemminkin vaaraksi kuin eduksi tietoturvalle, kuvastaa todennäköisesti ainoastaan Saksan verolainsäädäntöä.

Sen vastakohta on tasaverotus, roimasti yksinkertaistettu tuloverojärjestelmä, jossa veroprosentti on kaikilla sama. Tasaverotukeen on siirrytty jo monissa maissa. Siitä on kokemuksia Virossa, Liettuassa, Serbiassa, Venäjällä, Ukrainassa ja Slovakiassa muta myös maissa, joiden talous n ollut jo kauan vakaalla pohjalla, kuten Singaporessa, Hongkongissa sekä rajoitetusti Islannissa. Niiden talouselämä ja valtion varallisuus eivät on suinkaan saman tien romahtaneet, ainakaan verotusjärjestelmän takia. Tietyn rajan alle jäävät tulot ovat verottomia ja käytössä on negatiivinen tulovero (pienituloisia tuetaan siis taloudellisesti), joten mallissa lähestytään progressiivista verotusta ja pyritään sosiaalisen oikeudenmukaisuuteen." 

Jääkarhuklubi

Käytiin Lappiakin, uteliaita kun oltiin. Lähinnä patikoitiin. Lapin kärpästä en siltikään saanut! Totta kai käytiin myös Hammerfestissä. 

Hammerfest on maailman pohjoisin kaupunki. Siellä on noin 10.000 asukasta. Oli ekokuu; muistan kaupungin kylmänä ja tuulisena ja jotakuinkin harmaana. Se ei kuitenkaan yhtään haitannut norjalaisia polttarin juhlijoita, jotka hyppäsivät hyiseen keskustan suihkulähteen veteen ihan nakusillaan. 

Hammerfestin Jääkarhuklubi (www.isbjornklubben.no) on museo, joka esittelee Hammerfestin historiaa, metsästystä ja kalastusta. Museon näyttelytiloista löytyy mm. täytettyjä jääkarhuja, hylkeitä, ilveksiä, susia.

Käydessäsi museossa voi hankkia Hammerfestin Jääkarhuklubin jäsenyyden, johon kuuluvat diplomi, jäsenkortti, tarroja, ja kuuluisa hopeinen ja emalinen jääkarhu-rintamerkki. Klubin jäsenyyden ehtoja ovat paitsi jäsenmaksu – kertamaksu, jonka muistan olleen 40 Norjan kruunua vuonna 1992 – myös henkilökohtainen paikalla olo. Jaa-a, nykyisin maksu näkyy olevan 180 Norjan kruunua. Niinpä ilmoitimme nuorimpaisemme klubin jäseneksi. (Aivan kuin toisen pojan Markku-liiton jäseneksi. Nimipäiväyhdistyksiä kun on maailmassa niitäkin vain yksi.) 
 

Vuosikokous on aina 1. tammikuuta. Silloinhan paikalla olevien jäsenten määrän voidaan odottaa olevan ylitsevuotavaisen runsas… ?

Lentokentälle mentäessä olo oli suurinpiirtein tällainen:

Pysäköintijärjestys

Kyltissä lukee: "Hyvässä järjestyksessä"

Kyltti on muurissa, joka ympäröi Bad Homburgin linnaa, ihan puiston sisäänkäynnin vieressä. Aina kun kuljen siitä ohi, kaikki ympärilläni tuntuu olevan yhtä hyvässä järjestyksessä kuin nuo muurin tiilet. Miellyttävä tunne - valitettavasti se tunne ei kuitenkaan kestä kauaa..."

Angelika Vellmer, Bad Homburg

Radler vaiko Alsterwasser, Schorle vaiko Gespritzter?

Saksassa juodaan suomalaisten näkökulmasta kummallisia juomia. Kun meillä juodaan ginger alea – joka on aivan suomalainen juoma  – saksalaiset juovat olutta, johon on lisätty limonadia. Tai viiniä, johon on sekoitettu kivennäisvettä. Tai … 

Jos siis tilaa tuollaisen juoman, pitää tietää mitä sanaa käyttää, sillä juomasta käytetään kahta ja joskus kolmattakin nimeä. Aivan kuten monesta muustakin asiasta, esimerkiksi sämpylöistä.

Olut ja limonadi samassa lasissa on monelle kokeneelle oluenjuojalle kauhistus. Vaan kesän ollessa kuumimmillaan, ja sitä se totisesti voi Saksassa olla, se on hyvä janojuoma… Kartasta ilmenee, mitä sanaa käyttää. Nimet ”Alsterwasser” (Alsterin vettä – Alster on järvi Hampurissa) tai ”Radler” (pyöräilijä) on kaiketi keksitty yli sata vuotta sitten, ei tiedetä missä ja miksi.

Alsterwasser / Radler

© Jörg Block

Schorle, Spritzer (ruiskuttaja), Gespritzter (ruiskutettu) on sekoitus

-          viiniä ja kivennäisvettä

-          viiniä ja limonadia tai kolaa

-          hedelmämehua ja mineraalivettä.

Schorle on suosittu juoma kuumana kesäpäivänä. Sekoitussuhde noin puolet-puolet, hedelmämehuun enemmän vettä. Sana ”Schorle” ei varsinaisesti tarkoita mitään, vaan on onomatopoeettinen ilmaisu jollekin, joka räiskyy ja kipinöi. Merkityksiä on myös yritetty löytää aina Turkista ja Espanjasta, tarkoituksena sanoa, että joku asia on sekaisin.  

Viininä käytetään mieluiten rieslingiä, sinistä portugalilaista, weißherbstiä (joka on punaisista rypäleistä tehty roseviini), Müller-Thurgauta, silvaneria tai punaviiniä. Karvaampi versio vesitetään kivennäisvedellä, makeampi sitruunalimonadilla tai molemmilla. Perinteisesti lasi on puolen litran vetoinen. 

Samantapaisia sekoituksia saadaan, kun viiniin lisätään kolaa. Kola punainen tai kola valkoinen sanoo, onko viini puna- vai valkoviiniä. 

Joillakin seuduilla Saksassa näitä sekoituksia kutsutaan nimellä Gespritzter (ruiskutettu), eikä se aina tarkoita samaa juomaa. Hessenissä juoma on 2:1 – 3:1 sekoitus omenaviiniä ja kivennäisvettä. Perinteisesti se tarjoillaan uurretuista, juovikkaista omenaviinilaseista. Lasit ovat perinteistä mallia siksi, että joskus muinoin syötiin enemmän sormin ja näin lasi ei päässyt putoamaan kädestä. Sanalla ”Sauergesprinzter” (kitkerästi ruiskutettu) tarkoitetaan juomaa, jossa on kivennäisvettä, ”Süßgesprinzter” (makeasti ruiskutettu) juomaa, jossa on limonadia. Rheinhessenissä juoma on valkoviinin tai punaviinin ja kivennäisveden sekoitus. Sen lisäksi on viiniä kolalla tai sitruunalimonadilla, tai oluella ja kolalla. Itävallassa ja Sveitsissä on lisäksi vielä erilaisia nimityksiä ja sekoituksia. 

 Westfalen Tower Frankfurtissa. Kuin iso omenaviinilasi!

Ja sitten on omenaviiniin sekoitetut mineraalivedet ja limonadit. 

On myös hyvä tietää, että ”Nektar” on vesisekoitteista mehua, kun taas ”Saft” eli mehu on täysmehua. 

Tavallista on myös, että samppanjaan sekoitetaan appelsiinimehua. Yleensä tarjoillaan samppanjaa joko sellaisenaan tai mehun kanssa.