Maggi, Singen/Hohentwiel

Asuin 2003-2006 Sveitsin rajalla tulivuoren rinteessä Riedheimin kylässä Hilzingenissä. Lähin kaupunki Saksan puolella, kymmenen kilometrin päässä, on Singen – tylsä teollisuuskaupunki, mikäli sitten Hegaun hedelmälliset kumpuilevat maastot ikinä tylsiä voivat ollakaan. Katso kuva! Tarkoitan, että Singen ei kuulu niihin vanhoihin viehättäviin keskiaikaisiin kaupunkeihin siellä missä Reininjoki virtaa ulos Bodenjärvestä kuten Konstanz, Stein am Rhein, Schaffhausen…



Ammattini tulkkina ja konsulttina mahdollistaa minulle pääsyn kaikenlaisiin paikkoihin ja tuotantolaitoksiin, joihin suuri yleisö ei yleensä pääse. Mutta uteliaisuus ajaa minut sen lisäksi usein osallistumaan kaikenlaisten avoimien ovien päiviin. Avoimien ovien päivänä pääsin katselemaan Maggin tehtaan toimintaa sisältäpäin. On isot kattilat siellä!



Maggin Saksan tehtaat sijaitsevat Singenissä heti aseman takana. Töissä siellä on 950 henkilöä. Maggi kuuluu Nestlé-konserniin. Tehtaan perusti Sveitsissä, Frauenfeldissä 1846 syntynyt Julius Maggi. Nuori mies kokeili erilaisia maustesekoituksia ja päätyi 1866 valmistamaan Maggi-maustetta – jota ilman en saata uskoa yhdenkään saksalaisen pystyvän elämään… Alun perin Maggin pyrkimys oli lieventää 1800-luvun aliravitsemusta. Sen seurauksena syntyi pussikeitto.

Nestléllä maailmanlaajuisesti 12.000 työntekijää. Nestle taas on suomeksi ”pieni linnunpesä”, Etelä-Saksassa olemassa oleva sukunimi – hienolta se kuulostaa, kun loppuvokaalin päälle lisättiin aksentti ;-) Yksi työntekijöistä oli vuokraisäntäni, joka toimii koneiden huoltajana tehtaalla. Hän toi minulle usein tuliaisina tehtaan myymälästä milloin mitäkin. Eritoten pidän kalakastikkeesta… Suomessahan ei ole oikeastaan mitään tehtaan monipuolisesta tuotannosta. Pussikeitosta en itse välitä niiden sisältämän sakeutusaineen glutamaatin takia. Glutamaatista taas voisin kertoa vallan hullunhauskan tarinan, elintarviketutkimuskeskuksen ajoilta, mutta olkoon… fakta on, että ruuansulatus ei sulata sitä.

Nestléllä on myös elintarviketutkimuskeskus ja koulutuskeskus Reinin rannalla, ja viime vuonna siellä tehtiin yhdessä Allensbachin demoskopian eli gallup-instituutin (josta olen kirjoittanut aiemmin) yhdessä tutkimus saksalaisten ruokailutottumuksista.
http://www.nestle.de/Home/Unternehmen/NestleStudie/Ernaehrungstypen/
Tuloksina on, että on olemassa seitsemän erilaista ruokailutyyppiä: ongelmien tuntijat, kiireiset, kanaemot, modernit monitoimiset, terveysidealistit, mässäilijät, intohimottomat. Kaikille näille Maggi antaa sopivat ruokailuohjeet terveeseen ravintoon. Joka saksaa taitaa, voi lukea yllä olevan linkin alta löytyvät ohjeet.

Maggi on päässyt arkipäivän kieleen myös muutenkin kuin pullomausteen takia. Minullakin kasvoi puutarhassani lipstikka, liperi, saksaksi Liebstöckl ja puhekielessä Maggikraut eli Maggi-mauste (Levisticum officinale). Maggin pullotettu mausteseos ei kuitenkaan sisällä lipstikkaa! Kasvi kasvaa kohtalaiseksi viuhkanmalliseksi pensaaksi ja on erinomainen mm. salaatin ja keittojen mauste. Ehkäpä juuri mausteiden takia saksalaiset, lapseni sekä tuttavani, pitävät salaatteja Suomessa mauttomina?

Ja kuten vanhat viisaat tietävät: lipstikka on jo vuosituhansia ollut ratkaisu ilma-, ruoansulatus- ja suolistovaivoihin, mutta on sitä käytetty myös lemmenyrttinä. Lipstikanjuuresta valmistettu tee poistaa nesteitä, joten se vähentää jalkojen turvotusta.


…ja kun Keski-Euroopassa ollaan, niin elämää on sielläkin, on sielläkin sotaäpäriä… Vuokraisäntäni on avioton lapsi, ranskalaisen sotilaan poika. Missä ja kuka pojan isä, Luoja tietää.

Kysy!

Kysymyksiä, kysymyksiä



Kun lapset ovat pieniä, he esittävät koko ajan kysymyksiä. Jatkuva ”mikä”, ”missä”, ”miksi” ja ”mitä” saa jotkut vanhemmat vallan epätoivoisiksi. Mutta me tiedämme, että jatkuva kysyminen on se, millä tavoin lapset oppivat ymmärtämään maailmaa, ja mehän sitten vastaamme. Ja kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, he kysyvät vähemmän – ja mikä pahempaa: heistä tulee vähemmän uteliaita. Menneitä aikoja ovat sitten nuo mitkät, mitenkät, miksit, niitä seuraa vain valmiit toteamukset.

On onnetonta, että aikuisina kysymyksemme vaativat vain vastauksen ”kyllä” tai ”ei”. Nuo kysymykset eivät kysy mitään, ne ovat olettamuksia. Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä kieliä täällä puhutaan?” me sanomme: ”Täällähän puhutaan englantia?” Sen sijaan että kysyisimme ”Miksi on hyvä asua…” me kysymme: ”Oliko hyvä asua…?” Sen sijaan että kysyisimme ”Mitä ehdotat että tekisin…” me kysymme: ”Teenkö tämän ja tuon kun…?”

Nämä esimerkit eivät tietenkään ole täydellisiä, mutta kuuntelepa itseäsi seuraavat päivät, yritäpä huomioida, moniko kysymyksesi on vain toteamus ja moni oikea kysymys. Sen tehtyäsi, yritäpä esittää oikeita kysymyksiä, äläkä aina anna valmiita vastauksia. Miten paljon enemmän opitkaan!

Kysymykset ovat voimakas ase – ei vain siksi että ne sisältävät oikeaa uteliaisuutta, mutta koska ne avaavat tien keskustelulle ja energialle ihan eri tavalla kuin pelkät toteamukset. Kokeilepa. Hämmästyt tuloksesta!

A to Z of Successful Expatriation™
Copyright © 2010 by Global Coach Center

Vihreää kaalia ja makkaraa

Lehtikaalia kasvatetaan etupäässä on Oldenburgissa, Bremenissä, Hampurissa ja niiden ympäristössä. Kuten joka vuosi syksyllä, lehtikaalin ystävät mainostavat tätä kaaliherkkua kaikenlaisin tempauksin. Perinneruokaa kutsutaan nimellä ”Kohl und Pinkel” – suomeksi kaalia ja makkaraa.

Pohjois-Saksassa ”Pinkel” on savustettu, maustettu makkara. Ja kuten tavallista Saksassa, sitä mitä on yhdellä seudulla ei ole toisella, eli etelämmässä Saksassa tämä perinneruoka on täysin tuntematon.



Kun ensimmäiset pakkaset käyvät ja maa kirskuu jalkojen alla, pohjoisessa Saksassa alkaa vihreän kaalin aika. Tämä erittäin vitamiinirikas talvinen vihannes on pohjoissaksalaisten mieleen. He ovat kaikki samaa mieltä: lehtikaali on makuelämysten huippua. Hellyttelevästi lehtikaalia kutsutaan myös nimellä Oldenburgin palmu.

Tosin lehtikaalia ei nautita yksinään: vaikka viherkaali on se tärkein asia, niin sen seurana tarjotaan makkaraa, jota kutsutaan nimellä ”Pinkel”. Ihan vain syksyä ja lehtikaalia varten tehdään syksyllä makkaraa, joka maistetaan silavalla ja sipulilla. Myös savusilava, keittomakkara ja kasleri ovat suosittuja lisukkeita. Tämän lisäksi tarjotaan (sokerilla kuorrutettuja!) kuorettomina keitettyjä perunoita, tai raakapaistettuja perunoita ja sinappia. Juomana sitten pilsneri ja Korn, viljaviina. Eipä ole kevyt ateria se!

Jotta myös jaksettaisiin syödä tämä ateria, sitä edeltää kaaliretki. Mukaan otetaan eväät, ne pakataan perässä vedettäviin puurattaisiin, ja lähdetään urheilukaverien tai työtoverien tai naapurien kanssa patikoimaan pohjoisen Saksan maisemiin. Ja lämmintä ylle, sillä merien läheisyydessä tuulee aina...
Reissun aikana sitten pelataan perinteistä Bosseln-peliä, heitetään luutaa ja kilpaillaan säkkihyppelyssä. Naistä se vasta nälkä tulee!



”Bosseln” on eräänlainen pallonheittopeli ulkona luonnossa. Siihen tarvitaan 800 grammaa painava kumipallo, vapaata tilaa kuten pyörätie tai pelto ja tietenkin pari joukkuetta. Saksalaiset ovat hyvin seurallista väkeä. Myös Itzehoen innovaatiokeskuksen
www.izet.de
porukat lähtevät joka syksy pelaamaan Itzehoen elinkeinoavustajien
http://www.egeb.de/
joukkoa vastaan… Yrittäjät kyllä pärjäävät paremmin kuin heidän avustajansa…:-)

Ainoastaan viinanjuonti ei ollut minun juttuni, mutta toisaalta: humalaista ei ole vielä Saksassa nähnyt. Viinaa kuin ei juoda pullokaupalla kerralla, vaan vain pieniä tirauksia, fingerporimääriä. En toki väitä etteikö heitä ole, minä vain en ole heitä nähnyt.

Ai että miten? Tässä resepti.

Lehtikaali Oldenburgin tapaan

2 sipulia
½ l lihalientä
2 kg lehtikaalia
250 g savusilavaa
250 g kasleria
250 g makkaraa
4 keittomakkaraa
1 kg perunoita
2 ruokalusikallista kaurapuuroa tai kaurahiutaleita
suolaa ja pippuria

Pese lehtikaali ja poista kovat osat; sitten kiehauta se kuumassa vedessä ja poista vesi. Höyrytä silputtu sipuli isossa padassa ja lisää lihaliemi. Lisää lehtikaali ja silava ja anna kiehua korkeintaan pari tuntia. Lisää kasleri kolmen vartin kuluttua ja makkara sitten viimeiseksi; makkaran keittoaikaa noin kaksikymmentä minuuttia. Mausta sitten lehtikaali suolalla ja pippurilla. Lopuksi lisää suurusteeksi kaurapuuro tai kaurahiutaleet. Parhaiten kaali valmistetaan edellisenä iltana, sillä lämmitettynä se on erityisen maukasta. Joka tarvitsee lisää maustetta, lisää vähän sinappia. Lisänä tarjoilet kuorittuina keitettyjä tai raaakapaistettuja perunoita.

Oletko oma itsesi vai kopioitko muita?

Tämä on varsin tärkeää tiedostaa juuri nyt, kun lähes koko Suomi hokee, että pitää erota kirkosta, tai sitä ennen milloin mitäkin, että kaikki maahanmuuttajat ovat rikollisia ja loisia, tai että kaikkien pitää ottaa sikainfluenssarokote, tai kaikkien pitää päästä varhaiseläkkeelle, tai että kaikkien… milloin mitäkin.

”Suomihan on sellainen maa, että täällä on yksi kaikkea, yksi sanomalehti, yksi johtaja, yksi mielipide, yksi kerrallaan. Demokratia on oikeastaan vitsi”, sanoi ohjaaja-dramaturgi Katariina Nurminen vuosia sitten. Mielestäni ei tuosta mikään ole muuttunut. Kukin äänestää aina ja yhä edelleen samaa ehdokastaan samasta puolueesta kuin aina ennenkin, vaikka hyvin näkee ettei puolue saa mitään muuta aikaan kuin ajaa omaa palkkansa ja näkyvyyttään, ja kuitenkin äänestäjä samalla toivoo, että tällä kertaa tämä oma ehdokas saisi muutoksen aikaan, onhan häntä äänestetty aina ennenkin… Jos haluaa muutosta, pitää äänestää muutosta!

Jürgen Scheld kirjoittaa asiasta näin:

”Keskivertoihminen ei ole valmis ottamaan selvää omasta itsestään.

Oletko huomannut, että aika usein olet ottanut omaksi mielipiteeksesi tai käyttäytymismalliksesi jonkun toisen mielipiteen tai käyttäytymismallin? Siinä sinänsä ei ole mitään pahaa, jos nämä ihmiset ovat saaneet aikaan juuri sen mitä sinä tavoittelet.

Mutta tarkistapa, ovatko nämä mallit juuri sinulle sopivia, ja tuottavatko ne sinulle sen mihin pyrit.
Katsopa tarkemmin mitä teet, sillä muuten sinä olet jonkun toisen kopio, eikä se kopio ole sitä mitä oikeastaan haluat. Olet antanut pois sen kaikkein tärkeimmän mitä sinulla on: oman ainutlaatuisuutesi.

Useimmiten ihmiset eivät ajattele niin pitkälle. He omaksuvat tuon ja tämän joltakin toiselta, katsomatta mitä oikeastaan tekevät. He eivät mieti, onko se heille itselleen hyödyllistä. Se on johtanut siihen, että heidän ympäristönsä on vähemmän saastunut kuin heidän sisäinen itsensä.

Jos haluat välttää oman itsesi saastuttamista, katso tarkkaan, minkä kanssa olet samaa mieltä, äläkä ota omiksesi asioita jotka eivät sovi juuri sinulle."

Heinz-Jürgen Scheld
KEET Foundation www.keetseminare.com

Fengshui ja rahakirjeet

Bodenjärvellä asuessani olin naisyrittäjäpiirin jäsen. Toimintamme oli hyvin aktiivista: järjestimme itsellemme ja muille, ja osallistuimme. Esitelmiä, kursseja, messuja, ja lisäksi kaikenlaista mukavaa yhdessäoloa. Ryhmässä oli Fengsui–neuvoja Marion.

Järjestin hänelle kerran esitelmän ja siitä kiitokseksi hän järjesteli uuden asuntoni feng shui –oppien mukaiseksi.

Tähän pitää lisätä, että itse pidän fengshuita järjevänä, sillä kovin monet neuvot ovat arkipäivän psykologiaa. Asioita joita vain ei itse näe! Onhan selvää, ettei kukaan tee mielellään töitä selkä oveen päin, tai katsele pitkiä käytäviä. Viihtyisyys on yleensä hyvin pienistä asioista kiinni. Väritys, valaistus, huonekalujen paikka.. kokeilemalla ja tavaroita siirtämällä saa ihmeitä aikaan. Viihtyisyys ei mielestäni niinkään ole tyylikysymys, eikä edes makukysymys. Eikä se varsinkaan ole rahakysymys.

Taloudellinen tilanteeni oli tuolloin kehnonlainen, ja kysyin Marionilta mitä voisin tehdä. Hän löysi asunnostani aika erikoisen tilanteen: vierashuoneesta oli suora pääsy parvekkeelle, ja sieltä kuulemma raha valuu ulos. Hän antoi muutamia neuvoja, kuten esimerkiksi: piti sytytellä tietynvärisiä kynttilöitä ja kävellä ovesta muutamia kertoja ulos ja sisään, ja sen sellaista muutakin piti tehdä oven neutralisoimiseksi, ja minähän uteliaisuuttani noudatin neuvoa. Marion sanoi, että näin saisin muutaman päivän kuluessa useita pieniä rahasummia. Takuuvarmasti.

Nuorempi poikani asui tuolloin isänsä luona, mutta jostain syystä hän oli pitempään luonani.

Tapahtui erikoisia asioita. Parin päivän kuluttua sain kirjeen ja siinä palautettiin rahat, jotka olin kirjeen lähettäjälle aikoja sitten lainannut. Pieni summa, mutta hyvä niin. Seuraavana päivän sain toisen kirjeen, pienen palkkion pienestä yksityisestä palvelusta. Kolmantena päivänä tuli taas kirje, palautus, pieni summa liikaa maksamaani rahaa. Tässä vaiheessa poika halusi muuttaa luokseni…

Pieniä rahasummia tuli vielä parina seuraavana päivänä. Mistä Marion tiesi, että näin tulisi käymään? Lakkasin ainakin ihmettelemästä, onko fengshuissa sitä jotain.

Johan Sebastian Bach: Kahvikantaatti

Suomen kansallisjuoma on kahvi. Siis jos jätetään pois vodka, joka on myös Suomen kansallisjuoma, ainakin muunmaalaisten mielestä… Örveltäminen kun on useimpien suomalaisten mielestä hauskaa, mutta muunmaalaisille häpeä.

Kansallisjuomastamme kahvista ei ole Suomessa tehty yhtään laulua. Saksassa on!



Toisen laulun sävelsi Johan Sebastian Bach (1685-1750). Laulun pohjana on Picanderin runo, jonka tämä julkaisi 1732. Luultavasti Bach julkaisi kantaattinsa kaksi vuotta myöhemmin, tarkoituksena se, että sitä esitettäisiin uudessa Zimmermannin kahvilassa Leipzigissa. Kahvi tuli Keski-Eurooppaan 1600-luvun lopulla Turkista.

Sitaatti webbisivulta ”http://www.webbisivu.com/Bach/Kantaatit%20ja%20Passiot”:

”Kantaatteja lienee ollut yli 300, joista n.200 on säilynyt. Passioita on säilynyt kaksi. Kantaatit ja passiot ovat laulajille ja orkesterille sävellettyjä moniosaisia teoksia, jotka koostuvat lauluista (aarioista), kuoro-osista ja instrumentaaliosista. Kantaatteja esitettiin kirkonmenojen yhteydessä ja ne kestivät parikymmentä minuuttia. Kuhunkin tilaisuuteen sopivat tekstit väsäsi aina joku sanavalmis kynäniekka, säveltäjämme huolehtiessa musiikkipuolesta. Bach sävelsi kantaatteja myös esimerkiksi kuninkaallisten ja muiden ylhäisten synttärikemuihin tai valtaanastujaispippaloihin.

Muuan postivirkailija, herra Henrici, joka esiintyi mielellään salanimellä Picander, väsäsi paljon hienoja laulutekstejä Bachille. Hänen runoonsa Über den Caffee Johann Sebastian sävelsi kahvikantaatin (BWV 211 Schweigt stille, plaudert nicht). Se on hupaisa kertomus isästä ja hänen kahviin ihastuneesta tyttärestään. Kahvi oli tuohon aikaan melko kallista, 24 groschenia eli kokonaisen taalerin kilo. Tytön piti kuitenkin kolmasti päivässä saada kupposensa joka maistui ihanammalta kuin tuhat suudelmaa.

Olivat siis kelvottomia pussailijoita tuon ajan nuoret miehet!“

Näin siis itsepäiset tyttäret, jotka eivät missään tapauksessa halua luopua kahvinjuonnistaan.

Bachin työksi kantaatti siis on poikkeuksellinen, sillä se ei kehu valtionjohtajia eikä ole tehty messutarkoituksiin, vaan se on eräänlainen ironialla höystetty mainoskatko.

https://www.youtube.com/watch?v=keTwmdQakMc

Bach kuuluu lempisäveltäjiini. Ja kyllähän sitä pimputettiin inventioita kouluaikoina, ja lapseni soittelivat Anna Magdalena Bachin nuottikirjaa, jonka kappaleet ovatkin varsin viehättäviä. Parhaat Bach-konserttini olen kuunnellut Leipzigin tuomiokirkossa Tuomas-kuoron esittäminä.

Saksassa on tehty toinenkin kahvilaulu. Carl Gottlieb Hering (1766-1853) sävelsi muun muassa nykyisinkin varsin tunnettuja lastenlauluja, ja myös Kahvi-kaanonin "C-a-f-f-e-e, trink nicht so viel Kaffee!" – siis ”see aa äf äf ee ee, älä juo niin paljon kahvia”! Teksti jatkuu: ” Kahvijuoma ei ole lapsia varten, se heikentää hermoja ja tekee kalpeaksi ja sairaaksi. Älä ole muslimi, joka ei voi olla ilman sitä!”

Tämä ei liene maahanmuuttovastaisen ja muslimeita haukkuvan mutta oikeastaan nykyistä Saksan maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivan Sarrazinin mielen mukaan tehty laulu, sillä Sarazinia ei laulun syntymisen aikoihin sata vuotta sitten vielä ollut… En puutu turkkilaisiin, maahanmuuttoon enkä kahvin terveellisyyteen, mutta mielenkiintoista historia kyllä on! Minulla on turkkilaisia ystäviä ja yhteistyökumppaneita, itse olin maahanmuuttaja ja nyt paluumuuttaja, ja juon mieluiten teetä...

Ja sävelkielen tunteva tietää mistä kohdin lauletaan seet ja äffät.

Tämä kahvista niille, jotka tykkäävät Otto Waalkesista: http://www.youtube.com/watch?v=b2TD9l6XBeg&feature=related ;-)

Englannin pikakurssi, lyhyt oppimäärä

Tämä on kiertänyt maita ja mantuja kaiketi enemmänkin. Lähde tuntematon. Edelliseen blogikirjoitukseeni viitaten ehdotan, että varmistat, menikö käännös ihan ihan varmasti oikein...

..................................

Englantia oppimaan

Ammattikoulun kumihitsaajalinjan englanninkurssi, lyhyt oppimäärä.
ENKLIS - FINIS

Sex festival
Kuusijuhla

As you wish
Persettäkö sä haluat

How many windows
Koira meni ikkunasta

Passports , please
Jättäkää urheilu väliin, kiitos

I 'm just asking
Olen vain persekuningas

Manicure
Raha parantaa

Stoned date
Humalainen taateli

I have been there
Minulla on papu siellä

I'll be back
Aion olla selkä

God only knows
Jumalan ainoa nenä

Can You sit, please
Osaatko paskantaa, ole hyvä

Give me a break
Anna minulle jarru

To be or not to be?
Ampiaiselle vai ei?

Irish ale
Irlantilainen alennusmyynti

Do you feel allright?
Tunnetko kaikki oikealta?

The spring begins in March
Vieteri alkaa marssilla

I fell in love
Kompastuin rakkauteen

Just in case
Vain salkussa

Recycling
Paluupyöräily

Hard disc operation
Rankka tiskausoperaatio

Cold as Hell
Kylmä perse hellalla

The bus leaves at three
Pensas elää puussa

LP record
Liikkuvan poliisin ennätys

I saw my Honey today
Sahaan hunajaani tänään

I'm going to make you mine
Menen tekemään sinulle kaivoksen

May God be with you
Toukokuun hyvä mehiläinen kanssasi

Can't stand no longer
Ei seiso ilman lonkeroa

Finnish people
Lopeta ihmiset

No panic
No panitko?

Carpet factory
Autolemmikkitehdas

Phone seller
Soita sellerille

Good products
Jumala ankkojen puolella

One cold beer
Muuan kultakarhu

Sun is shining
Poika kiillottaa

Mix your drink
Miksi ryyppäät?

Not so long
Hyvästi pähkinä

Nobody here
Yksikään ruumis ei kuule

Holy Bible
Reikäinen pippeli

How many plums?
Koira meni uimaan

What's the bell
Mitä kello on

Body building
Ruumishuone

By the way
Osta tie

Kielitaidon puute voi estää kaupat

Kielitaidon puute voi estää kaupat, kertoo Kauppalehti 23.9.2010. ” Arviolta 11 prosenttia eurooppalaisista pk-yrityksistä menettää kauppoja kielitaidon puutteen vuoksi.” Tämä on vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen tulos. Kauppojen arvo olisi ollut useita miljoonia euroja.

Kokemuksesta sanon, ettei tulkin eikä kääntäjän tehtävä ole tarpeeton. Kaupasta voi kyllä ostaa makkaraa juurikaan sanomatta mitään, mutta hakkuusopimusta ei pidä tehdä, ellei tiedä kiintokuution ja irtokuution eroa. EU:ssa on 23 virallista kieltä ja yli 40 alueellista ja vähemmistökieltä. Siinäpä työsarkaa! Englantia eivät nimittäin suinkaan osaa kaikki, eivät suomalaisetkaan, vaikka näin usein väitetään.

Olen törmännyt työssäni muutamaan varsin hauskaan sattumaan ja kielikukkaseen, mutta sillä hetkellä kun kömmähdys on tapahtunut, tai asiakas tehnyt sopimuksen englanniksi ymmärtämättä mitä allekirjoitti, ei ketään yhtään naurata.

Tapahtuuhan sitä toki muutakin kummallista. Saksassa asuva suomenkielinen poikani sai kirjeen joulupukilta - englanniksi. Myöhemmin hän tosin sai Korvatunturin joulupukilta ihan henkilökohtaisen anteeksipyynnön...

Tästä kukkaistaudista ei suinkaan ole kukaan vapaa – eivät myöskään viralliset nk. kääntäjät – kokemusta on. Jouduin kerran selvittelemään yhden EU-valtion viranomaisten vaatimuksia, ja kun luin EU:n suositukset kaikilla kielillä joita ymmärsin, niin niiden perusteella joka ikinen maa olisi voinut pyytää samat maksut omaan kassaansa. Eikä kielisalaattia tarvitse hakea edes kovin kaukaa. Mitä tarkoittaa sana ”tuima”?

Ja vielä: vältä kielikoneita. Koetapa vaikka googlen käännöskonetta ja totea itse, miten järkevää sen käyttäminen on.

Vuosia sitten, kun Saksan arvostetuin sanakirjakustantamo Langenscheidt julkaisi ensimmäisen käännöskoneensa, se kone käänsi senaikaisen YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ”All men are born free” muotoon ”Alle Männer sind umsonst geboren.” (Kaikki miehet ovat syntyneet turhaan.)

Tietenkin voi myös sanoa, että ”Bildung ist kostenlos und oft auch umsonst.” (Koulutus/sivistys ei maksa mitään ja on usein myös turhaa.)



http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20100920675&ext=rss

Kauppalehden yllä olevan artikkelin kommentit ovat minusta edelleenvälittämisen arvoisia. En lainkaan ole ruotsin vihollinen, mutta olen sitä mieltä, että ruotsin opiskelu Suomessa haittaa pahasti muiden kielten oppimismahdollisuuksia. Moninaisuutta saisi olla enemmän. Minullahan on vain kouluruotsi, mutta Ruotsissa en ole vielä ruotsia tarvinnut.

”Jos kaikki eurooppalaiset opiskelisivat ruotsinkielen, sen avulla osaisi kaikkia muitakin kieliä. Näin on todennut Maailman Viisain Kansa (tm). ”

”Kiitos. Sain kommentistasi hyvät naurut.
Lisätään vielä pakkoruotsin eduksi se, että Suomen rannikkoalueilla silla pärjää tyydyttävästi, Ruotsissa välttävästi ja muissa Pohjoismaissa ei alkuunkaan, mutta kuitenkin se on elintärkeä, toteaa Maailman Viisain Kansa kansankusettajiensa johdolla.”

”Jos kaikki opiskelisivat ruotsia, niin voisi puhua kaikille ruotsia!”

Kirmes ja arpa

Joka syksy jokaisessa kaupungissa ja kylässä Saksassa pidetään huvimarkkinat, „Kirmes“ tai oikein isosti Hampurissa „Dom“: vimpainta on jos jonkinlaista, kuten Suomessa Linnanmäellä, riippuen tietenkin paikkakunnan koosta ja kapasiteetista, kohokohtana joko iso karuselli tai maailmanpyörä.





Kirmes tulee sanoista Kirchmesse, tai alunperin Kirchweihmesse, siis kirkkomessut, kirkon siunauksen tapahtuma - sanakirja sanoo että vuosimarkkinat. Sanasta on tietenkin satoja muunnoksia, kielialueen mukaan.

Saksassa on joka puolella ja ympäri vuoden vaikka mitä huvia, tapahtumia, viini – olut – musiikki ja muita ulkoilmajuhlia. Kyläjuhlia vaikka mitä. Siellä missä olen asunutkin, kolmessa eri osavaltiossa ja viidellä eri paikkakunnalla, kaikilla oli omat korttelijuhlatkin vielä erikseen. Kaikki ulkona kadulla. Ohjelmat ja ruuat tehtiin itse, mukana olen ollut monissa järjestyissä.



Pienenä tytär otti osaa kaikenlaisiin arpajaisiin ja aika usein voitti. Vain hän – emme me muut ikinä! Angelin tyttöjen konsertin voitoista taisin kirjoittaakin jo: kolmesta palkinnosta kaksi tuli meille :-)

Allensbachin naapurit lähtivät syksyn huvimarkkinoille ja ottivat tytön mukaan matkaan. Tyttö tuumasi, että tahtoo heti takaisin, kun on voittanut arpajaisten pääpalkinnon. Naapurit sanoivat että käyhän se. Tyttö oli pääpalkinnon edellisenä päivänä katsastanut: jättikokoisen kapokilla täytetyn lilanvärisen elukan. Hyi mikä pötkäle – minun mielestäni. En edes tiedä mikä elukka se on olevinaan. Tytär sellaisen halusi. Ilmoitti voittavansa sen pääpalkinnon. Annoin siis matkaan vain yhden euron, yhteen arpaan.



Meni, osti arvan ja voitti, tulivat kotiin. Meillä riitti naurua. Olipa lyhyt markkinareissu…

Monopolien toimintaa

Valtion telelaitokset ovat vallan arvaamattomia. Paremmin tämä täällä Suomessa toimii, joskin valtion telelaitos ei ole edes suomalainen ja postinkin nimeksi on muutettu ” tee se itse” = Itella; yksi paketti ja kaksi tärkeää kirjettä, keväällä postitettuja, eivät ole vieläkään löytäneet perille Lappeenrantaan, eikä niitä ole myöskään palautettu lähettäjälle. Syynä lienee nimenmuutos selvästä postista ei-miksikään? Yleinen välinpitämättömyys?

Saksassa ei ymmärretä Suomen täydellistä kännykkäkulttuuria, vaan lankapuhelin on kaikilla ja faksikin tavallinen. Syy on selvä: lankalinjan hinta on vain murto-osa matkapuhelimien hinnasta ja faksi on virallinen dokumentti.



Kun suomalaiset pilvin pimein lakkauttivat lankalinjansa, lakkasin soittamasta heille. Minua kyllä pidettiin aika tylynä, mutta miksi maksaisin tyhjästä, kun aiemmin soittaessani lankapuhelimiin maksu oli vain pari senttiä minuutti, ja sitten se kymmenkertaistui kun piti soittaa matkapuhelimiin?

Telekom Saksassa yllätti vuonna 2006, osavaltiosta toiseen muuton jälkeen, olemalla hiljaa. Tein toki muuttoilmoituksen myös puhelimesta, mutta eipä alkanutkaan asentajaa kuulumaan. Edellisellä asukkaalla talossani oli kyllä ollut ihan tavallinen puhelinlinja, eli piuhat olivat paikallaan.

Yrittäjä ilman puhelinta? Kuvittelepa, että puhelinlaskusi yhtäkkiä kymmenkertaistuu ihan noin vain, siksi ettei puhelinlaitos välitä toimittaa sinulle puhelinlinjaa, vaikka se kuuluu sen palveluihin?

Juoksin Telekomin konttoreissa ja palvelupisteissä sekä uudella että vanhalla paikkakunnalla, soitin ja valitin, mutta mitään ei tapahtunut. Ensin sain kuulla, että kylää, jonne olin muuttanut, ei ole olemassa. No kun sehän onkin vain pikkuriikkisen kaupungin Hampurin vieressä. Vaan löytyihän se, kun tarpeeksi kiukuttelin.

Sitten sain kuulla, että katua, Asemakatua, jolla taloni sijaitsee, ei ole olemassa. No kun sehän onkin vain kylän pääkatu. Vaan löytyihän se, kun tarpeeksi kiukuttelin.
Sitten sain kuulla, että taloa, jossa asun, ei ole olemassa. Silloin menetin malttini täysin ja kirjoitin Telekomille yhdeksän viikon menetetyistä tuloista usean tuhannen euron laskun ja laitoin sen kirjeenä postiin.

Heti seuraavana päivänä sain kännykkääni kyselyn, voisiko Telekomin asentaja tulla seuraavana päivänä. Ja tuli se, ja asennus kesti kymmenen minuuttia.

Tämä linjan puuttuminen ei tapahtunut edes ensimmäistä kertaa. Pari vuotta aiemmin olin ollut työmatkalla Suomessa ja sillä aikaa puhelinlinjani oli katkaistu – syynä se, etten muka ollut maksanut laskujani. Viiden viikon jälkeen sain linjan auki pahasti riitelemällä. Laskut olin maksanut, mutta iso konserni Telekom ei ollut löytänyt maksujani. Eipä juuri naurattanut silloinkaan.

En myöskään saanut muuta kuin yhden megan nettiyhteyden; syyksi siihen ilmoitettiin, että ei käy, koska olen uusi asiakas. Miten uusi sitten on asiakas, joka on käyttänyt palvelua 32 vuotta, jää minulle kysymysmerkiksi. Oikea syykin toki löytyi: paikkakunnalla, siis Hampurin laidalla, ei ole saatavissa nopeampaa yhteyttä…

Näitä Telekomeja on Suomessakin. Kaikki kartellit kuten OP-Pohjola, Fortum/Vattenfall, StoraEnso/UPM, Veho, S-/K-ryhmät, Atria/Saariainen, Valio, YIT ja ja…

Onneksi ajat muuttuvat, ja nämä ylläkertotut asiat ovat varmaan muuttuneet paremmiksi Hampurissakin… se seutu missä asuin on liitetty yleiseen Hampurin verkostoon palveluineen ja Hampuri taas on Saksan talouden moottori, kasvava hyvinvoiva kaupunki.

Tilauksia: uusi asunto Allensbachissa

Nyt kun jään Suomeen, „tilasin“ punaisen mökin/talon, mutta en osannut arvata, että niitä olisikin peräti kaksi…!

Kun syksyllä 2001 olin suostunut antamaan luksuskokoisen yhteisen kotimme pois, asuin tilapäisesti naapurin loma-kaksiossa. Aikaa olisi ollut viisi kuukautta asua siellä, mutta toki aloin heti etsiä ikiomaa asuntoa.

Siihen aikaa muun muassa myin karjalanpiirakoita Saksassa, oikeammin yritin. Suomalaiset ostivat ja olisivat ostaneet melkein millä hinnalla hyvänsä, saksalaiset olivat sitä mieltä, ettei karjalanpiirakat maistu juuri miltään… Ja loppujen lopuksi myynti päättyi logistiikkaongelmiin. No, olin tulossa talvella perjantaina iltapäivällä autossani pakastevarastolta Memmingenistä Allensbachiin.

Sanoin Luojalle ääneen, oikeammin itselleni :-) yksin omassa autossani, millaisen asunnon haluan: järvelle pitää näkyä, vasta remontoitu, parkettilattia, kalustettu keittiö (se ei kuulu Saksassa asuntojen varusteisiin); annoin hinnan ja päivämäärän mihin mennessä asunnon haluan, ja että sen pitää sijaita lähellä toimistoa.



Kolme minuuttia myöhemmin soi kännykkäni. Apulaiseni Katrin ilmoitti, että koska hän tietää minun olevan liikenteessä ja tietää etten saa paikallista lehteä, hän halusi vain sanoa, että lehdessä on ilmoitus asunnosta… toimiston läheisyydessä. Saattaisipa sopia minulle. Varaisiko hän minulle ajan, että näkisin asunnon?

Kyllä kiitos. Kolme päivää myöhemmin tein vuokrasopimuksen. Hinta kuten olin ajatellut, sata metriä toimistostani, Allensbachin teknologiakeskuksesta, samalla kadulla, talon ylin kerros vasta remontoitu, sieltä tietenkin näkee järvelle; vanhassa talossa oli remontoitu kaksi asuntoa, joista siis muutin toiseen. Kalustettu keittiö, parkettilattia. Muuttaa voisin vaikka heti. Parkkipaikkahan minulla jo olikin vuorattuna toimiston edessä.

Muuton jälkeen seurasi pienoinen yllätys: samassa portaassa asuvat uudet naapurit tulivat toivottamaan tervetulleeksi... ja entisistä naapureista moni kävi tervehtimässä ja sanoi, että olisin vastakin tervetullut...

Suomi ja ulkomaat

Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien tekemän kansainvälistymiskyselyn tulosten mukaan suurimmiksi esteiksi kansainvälistymiselle mainitaan rahoitukseen liittyvät esteet. Rahoitusjärjestelyt ovat erityisesti este teollisuuden ja ICT:n toimialojen yrityksille. Venäjän kaupassa rahoitukseen liittyvät kysymykset ovat aivan olennaisena esteenä kasvun kehittymiselle erityisesti kilpailtaessa suuremmista tarjouskilpailuista”, kertoo Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien toimitusjohtaja Marjo Kolehmainen Kauppalehden artikkelissa tänään.

Näen tämän joka ikinen päivä omassa työssäni. Jos haluat Suomesta yritykselle lainaa, niin ensin pitää tuoda sama summa omaa rahaa. Suomalaiset odottavat, eivät uskalla ottaa minkäänlaista riskiä yhtään missään. Eivät, vaikka koko seudun toimeentulo riippuisi yhden päätöksen varassa.

”Raportti: Suomi ei osaa hyödyntää ulkomaalaistensa osaamista” kirjoittaa taas Suomen Kuvalehti tänään.

Täysin totta – tämänkin näen hyvin usein. Kyseisen lehtiartikkelin kommentit tosin ovat lähestulkoon kaikki asiattomia. Me olemme kaikki ulkomaalaisia, kun olemme oman maan rajojen ulkopuolella. Minun vanhempi poikani tuumasi, että onpa kurjaa kun on aina ulkomaalainen – hänkin on kahden maan kansalainen. Ulkomaalainen ei ole sen huonompi tai parempi ihminen kuin sisämaalainenkaan, onpahan vain jonkin muun maan kansalainen. Kaikki maahanmuuttajat eivät ole pakolaisia. Kaikki pakolaiset eivät pyri keinolla millä hyvänsä käyttämään hyväkseen Suomen tai minkään muun maan sosiaalijärjestelmää. Suomalaiset katsokoot ensin omaan napaansa ja ennen kaikkea sydämeensä. Kaikki ulkomaalaiset eivät ole pakolaisia. Kaikki pakolaiset eivät ole ulkomaalaisia. Tai eivät ole olleet.

Tämänpäiväinen ulkomaalaisen yhteistyökumppanini kommentti: ”…ostin hirsitalon Suomesta. …..lta ….sta. Hänen piti maksaa 30.000 lisää, koska unohti toimittaa puolet eikä rakennus vastannut Saksan normeja. Mitä me teiltä ostamme, on hirsiä ja hirsipaneeleja, emme mitään muuta… Toki jotkut täällä aina ostavat, kun luulevat, että suomalaiset hallitsisivat hirsirakentamisen. Valitettavasti se on täyttä puppua… Suomalaisten hyveet ovat: epäluotettava, inhottava, tärkeilevä, juoppo, ei asianmukaista koulutusta eikä mitään kuria eikä mitään työhalua!!!”

Tai toisenkin, tällä kertaa ison pääomasijoittajan kokemuksia, arabimaista: ” … halusi ostaa suuren määrä puuta Suomesta. Hän on asiasta vieläkin järkyttynyt. Hän ei enää ikinä eikä missään tapauksessa halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka a) eivät kuuntele, b) tietävät joka tapauksessa kaiken paremmin ja c) eivät pidä mitään aikatauluja, sopimuksia jne. ilmoittamatta kenellekään mitään. ”

Tai kolmannen, joskaan ei tänään. Saksalainen osti puutavaraa Suomesta, arvoltaan lähes kaksi miljoonaa euroa. Maksaminen ei ollut mahdollista myyjän suomalaiselle pankkitilille, suomalainen pankki ei ottanut rahaa vastaan. Kysymykseen "miksi" vastattiin aina yhä uudestaan: "Siksi. Se on meillä näin." Ei mitään järkevää vastausta. Asiakas avasi tilin itselleen Suomessa ja maksoi rahat sinne. Finanssivalvonta käsitteli asiakkaan omaa rahaa kolme kuukautta, sen jälkeen myyjä sitten sai rahansa. Koko asia maksoi saksalaiselle ostajalle monta kymmentä tuhatta euroa ylimääräistä. Arvannette, miten mielellään tämä ostaja ostaa Suomesta uudestaan? Tämän kaiken minulle kertoi saksalaisen liikepankin työntekijä. Ja aivan varmasti tätä touhua kuka hyvänsä suomalainen kutsuu venäläiseksi toiminnaksi.

Olen kuullut näitä niin usein että se alkaa tulla korvista ulos. Ole siinä sitten ylpeä suomalaisuudestasi.

Hm… en muuta takaisin Saksaan…

Kuuletko. Kuunteletko?

Kuuletko vain, vai kuunteletko myös?

Ernest Hemingway on joskus sanonut: “Tykkään kuunnella. Olen oppinut paljon kuuntelemalla huolellisesti. Useimmat ihmiset eivät ikinä kuuntele.”

Valitettavasti hän oli – ja on yhä – oikeassa: ihmiset eivät kuuntele. Kyllä he kuulevat, mutta eivät kuuntele. Tätä tapahtuu tavallisesti, kun joku kertoo meille jotain: me kuuntelemme omaa sisäistä ääntämme. Me joko muistamme, että jotain samanlaista on meillekin tapahtunut, tai me alamme muotoilla päässämme vastausta, joka liittyy omaan tarinaamme, tai me pitkästymme ja alamme ajatella ihan jotain muuta, tai me muistamme jotain mitä piti tehdä ja alamme huolehtia siitä, tai … Emme juuri koskaan ole sataprosenttisesti läsnä, emme keskity toisen sanoihin ja energiaan, joka tulee siitä mitä puhutaan.



Kuunteleminen on oleellista, että ymmärrämme toisia ja saamme heihin yhteyden. Ja ymmärtäminen ja yhteyden luominen ovat oleellisia, että vieraita kieliä puhuessamme ja tai ulkomaalaisena saamme menestymisen ja ilon kokemuksia. Seuraavan kerran, kun keskustelet, kokeile tätä: keskity kokonaan toiseen ihmiseen, ja joka kerran kun huomaat että ajatuksesi alkavat harhailla, hae ne takaisin. Mitä kuulet? Mitä huomioit? Ja mitä kuulet rivien välistä?

Kuunteleminen tarkoittaa myös, että kuulet mitä ei sanota sanoin. Se on sen kuulemista, mikä on tuolle toiselle ihmiselle tärkeää, mikä saa hänet iloitsemaan, mikä huolettaa häntä. Jos oikeasti yrität kuunnella jotakin seuraavalla kerralla, tulet hämmästymään, miten paljon opit tästä ihmisestä.

Vieraan kielen oppiminen käy käsi kädessä kuuntelemisen kanssa. Jokainen kieli tuo mukanaan tietyn määrän vuorovaikutusta – ja taas, kuunnellessasi, opit ja sen lisäksi että saat yhteyden toiseen ihmiseen, saat myös yhteyden kieleen.

http://globalcoachcenter.wordpress.com/2010/08/25/a-to-z-of-successful-expatriation%E2%84%A2-l-is-for-listening-and-language/

"It was the best of times, it was the worst of times…"
Millainen oli kokemuksesi, kun asuit ulkomailla?

Lisää mahdottomia maailmoja: PenRose

Ensimmäistä kertaa esittelimme Hannoverissa Domotek-parkettimessuilla vuonna 2006 parketin, joka on erikoinen ja ainutlaatuinen maailmassa. Sen perustana on amerikkalaisen Roger Penrosen luonnosta löytämä kristalli, joka näyttää symmetriseltä, mutta ei sitä ole.



Meillä oli messuilla mukana palasina sahattuja PenRose-parketin osia, joita pyysimme kokoamaan yhteen. Tiesimme vallan hyvin, että ei onnistu. Useakin parkettitehtaan toimitusjohtaja näki vaivaa ja konttaili osastollamme tuntikaupalla yrittäen saada palapeliä kokoon. Ei tullut mitään…

Oikeasti oli tuolloin vain kaksi ihmistä, jotka tämän osasivat: minä ja Richard Sand, joka on tämän parkettimallin löytänyt ja patentoinut.





Näinkin voi käydä: Richard opiskeli matematiikkaa ja teki apulaisena töitä parkettiasennusliikkeessä ansaitakseen opiskelurahansa. Siinä käsityötä tehdessään hänelle valkeni, ettei teoria ollut hänen alaansa ja sitä myötä hän ideoi uusia lattiamalleja, joista sitten tämä PenRose-malli oli ensimmäinen. Ja perusti oman parkettiliikkeensä.



https://www.stylepark.com/en/penrose/classic-oak
http://www.parkettgestaltung.de/
Voihan siitä tietenkin tämänkin tehdä, jolloin on kuin astuisi portaita, vaikka lattia on täysin tasainen:



Lattian valmisti Kampin Puu Kurikasta, joka on erikoistunut tekemään lattiaa lämpöpuusta. Lämpöpuu on paistettua puuta, oikeaa puuta, joka ei lämpökäsittelyn takia elä lämpötilojen mukaan, eikä ota vastaan kosteutta, se on siis lattioiden mersu. Lämmin jalalle - voi, kunpa ihmiset käsittäisivät minkälaista hallaa itse tekevät itselleen hankkimalla lattiakseen ongelmajätettä, eli laminaattilattian. Valitettavasti siinä vaiheessa kun taloa tehdään, siihen tehdään lattia viimeisenä ja siihen ei sitten enää riitä rahat, joten valitaan halvin - laminaatti.

Messukuvia Pariisista tänä vuonna:





Tässä Roger Penrosen alkuperäinen malli. Matemaatikoille haaste.