Historia toistaa itseään?

Huolestunut saksalainen facebookissa kirjoittaa:

"En voi sille mitään, että vihreän ja IPCC-ideologien aika muistuttaa minua aina 60- ja 70-luvuista, jolloin oli hippien ja intialaisten gurujen aika. Näiden suurten gurujen valuutta oli Rolls Royce - mitä enemmän näitä ajoneuvoja guru sai seuraajiltaan, sitä kunnioitetumpi hän oli. Tuolloin oppipojat, seuraajat, jotka näitä lahjoituksia tekivät, eivät olleet töissä käsityö- tai kaupan alan ammateissa, vaan olivat varakkaiden perheiden lapsia, jotka jumaloivat gurujaan.
Ei tavallisella duunarilla olisi ollut rahaa mihinkään Intian matkaan, eikä aikaakaan.

Nykyjään guruja kutsutaan vihreiksi, vasemmistolaisiksi tai IPCC:ksi, ja seuraajia ovat erityisesti opettajat, koululaiset ja opiskelijat. Silloin kuin nytkin nämä seuraajat ovat ihmisiä, joiden ei ole koskaan tarvinnut ansaita rahojaan itse. Opiskelijat saavat toimeentulotukea ja heillä on paljon aikaa, ja opettajilla on turvatut työpaikat.

Ideologi ei toimii rahasta, vaan vakaumuksesta. Ensimmäisenä tämän huomasivat uskonnot ja lahkot. Ne eivät maksa seuraajilleen, päinvastoin, vakuuttavat seuraajansa jopa niin, että nämä maksavat heille. Ei kukaan ammattimurhaaja tapa itseään, mutta seuraajat tappavat, he tekisivät mitä tahansa idolinsa puolesta.

Nykyisessä tilanteessa ja politiikassa tämä tarkoittaa, että ei kukaan johtaja, riippumatta siitä, kuinka hyvin palkattu, uhraisi vaurautemme, kulttuurimme, taloutemme, jopa koko maamme ideologian puolesta. Ideologit tekevät niin, ja nykyinen huippuideologi on Merkel, ei siis edes Baerbock, hän on itse uhri eikä huomaa sitä. Tätä ideologiaa eivät ruoki myöskään normaalikansalaiset, vaan kuten gurut jo tekivät, enimmäkseen nuoret, ns. "älymystö" ja heidän vanhempiensa raha, josta vanhemmat eivät useinkaan tiedä mitään. Muista, että aina on ollut ja on guruja, jo antiikin aikoina, ja se on viime kädessä aina johtanut kokonaisten kulttuurien kuolemaan, egyptiläisten, roomalaisten, kreikkalaisten jne... Ajattelepa sitä!"

 

 

 

Kuinka vanha kapteeni on?

 

Vuonna 1979 ranskalaiset opettajat tekivät järkyttävän havainnon: heidän oppilaansa yrittivät ratkaista tehtäviä, joista oli ensi silmäyksellä selvää, että ne eivät ole ratkaistavissa.

Kaikki alkoi tästä tehtävästä: «Laivalla on 26 lammasta ja 10 vuohta. Kuinka vanha kapteeni on? " Jokainen, joka uskoo, että tätä ongelmaa ei voida ratkaista, ei ole huomioinut ala-asteen oppilaiden luovuutta. Kyselyyn osallistuneista 97 lapsesta suurin osa laski yhteen 26 lammasta ja 10 vuohta ja antoi vastaukseksi 36 vuotta. Yhteensä 76 lapsista yhdisti lampaat ja vuohet kapteenin oletettuun ikään.

Tulos, niin järkyttävä kuin huvittavakin, löydettiin sattumalta. Grenoblen matematiikan koulutuksen tutkimuslaitoksen ryhmä halusi tutkia menettelytapaa, miten oppilaat ratkaisevat tekstiongelmia. ”Me kaikki olimme vakuuttuneita siitä, että lapset sitä, soveltuvatko tehtävät tehtävän ratkaisemiseen." Mutta yksi tutkijoista halusi olla varma ja keksi kapteenitehtävän, jonka tulos on järkyttänyt matematiikan didaktiikkaa tähän päivään asti.

Tuntematon epäilijä sai inspiraation kirjailija Gustave Flaubertilta. Vuonna 1843 tämä kirjoitti sisarelleen Carolinelle: "Koska harrastat tällä hetkellä geometriaa ja trigonometriaa, haluan antaa sinulle tehtävän: kahdensadan rekisteritonnin Bostonista tuleva puuvillalla lastattu alus purjehtii Le Havreen; päämasto on rikki, laivan takaosassa on yksi nuori matruusi, aluksella on kaksitoista matkustajaa, tuulee koillisesta, laivakello näyttää varttia yli kolmen iltapäivällä, ja on toukokuu ... Kuinka vanha on kapteeni? "

Ranskalainen pedagogi Stella Baruk suuttui ja kirjoitti vuonna 1980 kirjassaan "Kuinka vanha kapteeni on?" näistä tuhoisista tuloksista: «Kyllä. Luit oikein. 1900-luvun viimeisellä vuosineljänneksellä lapset, jotka siis eivät ole erityisopetuksessa tai psykologin hoidossa, eivätkä ole sairaalassa tai psykiatrisella osastolla – ei, vaan "normaalit" lapset, josta tulee kansalaisiamme vuonna 2000, ovat sekoittaneet lampaat ja vuohet, jotta saisivat selville, kuinka vanha kapteeni on."

Ensimmäinen reaktio lasten epäonnistumiseen oli: ei ole totta. Mutta sama kuva syntyi, kun ranskalaiset tutkijat toistivat testin muilla tehtävillä.

Uudet ongelmatehtävät suunniteltiin siten, että pelkkä numeroiden yhteenlaskeminen johti järjettömiin tuloksiin: ”Paimenella on 125 lammasta ja 5 koiraa. Kuinka vanha paimen on?" Mutta lapset keksivät hienon ratkaisun, kuten eräs neljäsluokkalaisen ratkaisu osoittaa: “125 ja 5 on 130, se on vähän liian paljon, mutta jos 125 jaetaan viidellä… luulen, että hän on 25-vuotias."

Stella Barukin mielestä eivät kuitenkaan lapset epäonnistuneet, vaan oppitunnit onnistuvat korjaamattomasti vahingoittamaan älykkäitä ja ennakkoluulottomia opiskelijoita.

Myöhempi saksalainen tutkimus osoittaa myös, että virheet eivät ole normaalia seurausta lasten kehityksestä: päiväkoti-ikäisistä neljänteen luokkaan niiden lasten osuus, jotka tuottavat järjettömiä vastauksia, ei vähene, kuten luulisi, vaan lisääntyy, kymmenestä kuuteenkymmeneen prosenttia. Vasta 5. luokkalaisilla luku väheni.

Huippuälyttömyyksiin tutkijat pääsivät, kun lisäsivät tehtävään valmiin selvän vastauksen. ”27-vuotiaalla paimenella on 25 lammasta ja 10 vuohta. Kuinka vanha paimen on? " Hämmästyneenä tutkijat panivat merkille, kuinka Sebastian ja Dennis perustelivat ratkaisunsa. Sebastian oli laskenut yhteen kaikki kolme numeroa, kun taas Dennis oli lisännyt kaksi ensimmäistä ja vähentänyt niistä kolmannen.

Sebastian: ”Hm… tiedän. 27-vuotias paimen, sinun on lisättävä 25 ja 10 vuohta, ne eivät karkaa!"
Kysymys: "Ne eivät karkaa?"
Sebastian: "Ei, kirjoitin niin!"
Kysymys: "Ja mitä sinun on laskettava?"
Sebastian: "27 plus 25 plus 10."
Kysymys: "Koska vuohet eivät karkaa?"
Sebastian: "Kyllä."
Kysymys: «Ja mitä mieltä olet? (Dennisille) »
Dennis: "He karkaavat!"

Se, että tällainen epäloogisuus nousee esiin, kun on kyse juuri tekstitehtävistä, on vakava isku opettajille, koska näiden tehtävien tarkoitushan on osoittaa yhteys jokapäiväisen elämän ja matematiikan välille. Silmiinpistävin esimerkki siitä, miten juuri tämä ei toimi, on tämä tehtävä.

Opettaja: “Sinulla on 10 lyijykynää ja 20 värikynää. Kuinka vanha olet?"
Julia: "30-vuotias!"
Opettaja: "Mutta tiedät hyvin, ettet ole 30-vuotias!"
Julia: ”Kyllä, totta kai. Mutta se ei ole minun vikani. Annoit minulle väärät numerot."

 

Teksti: Magazin NZZ Folio, 2013

https://www.nzz.ch/folio/wie-alt-ist-der-kapitan-ld.1621703

Kapitalismi ja ympäristö

Lisää kapitalismia => parempi ilmasto

Sanotaan, että kapitalismi on oletettavasti syy siihen, että ympäristö kärsii - näin ilmastoaktivistit. Vaan tutkimukset osoittavatkin: kapitalismi tekee ilmastosta paremman. Valtion suunnitelmatalous ei hyödytä ympäristöä, vaan vahingoittaa sitä.

Saksa on vuosia luottanut ympäristöpolitiikassa enemmän hallitukseen ja vähemmän markkinoihin. Ja vihreät, joilla on ratkaiseva rooli tavalla tai toisella seuraavassa liittohallituksessa, haluavat massiivisesti vahvistaa tätä suuntausta. Joka perjantai Fridays for future -mielenosoituksessa kuullaan toistuvasti väite, jonka mukaan kapitalismi on ympäristön pilaantumisen ja ilmastonmuutoksen syy. Siksi "järjestelmämuutos" on tarpeen ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.

Kuitenkin, jos verrataan maailman korkeimpien ympäristönormien maiden sijoitusta siihen, miten paljon eri maissa on kapitalismia, suhde onkin toinen. Yalen yliopisto on julkaissut yli 20 vuoden ajan ympäristönsuojelun indeksiä (Environmental Performance Index, EPI), joka osoittaa kuinka hyviä maat ovat ympäristönsuojelussa. Yhteensä 32 indikaattoria on merkitty näihin yhteentoista luokkaan: ilman laatu; hygienia ja juomavesi; raskasmetallit; jätehuolto; luonnon monimuotoisuus ja elinympäristö; ekosysteemipalvelut; kalastus; ilmastonmuutos; Päästöt; vesivarannot; maatalous.

Kestävä kehitys ja vauraus

Tutkijoiden analyysien mukaan Tanska, Luxemburg, Sveitsi, Iso-Britannia ja Ranska saavat korkeimmat pisteet. Sijoituksessa seuraavat Itävalta, Suomi, Ruotsi, Norja ja Saksa. Raportissa todetaan: "Yksi EPI: n johdonmukaisista opetuksista on, että kestävyyden saavuttaminen vaatii riittävän taloudellisen vaurauden kansanterveyden ja ympäristöinfrastruktuurin rahoittamiseksi." Tutkijat kirjoittavat, että bruttokansantuotteen ja ympäristönsuojelun tilan välillä on selkeä yhteys kussakin maassa.

On mielenkiintoista verrata ympäristöindeksiä toiseen arvoon, taloudellisen vapauden indeksiin. Tämä Economoc Freedom -indeksi, jonka Heritage Foundation on määrittänyt vuodesta 1995, mittaa taloudellista vapautta kaikissa maailman maissa. Viimeisimmässä raportissa (2021) analysoitiin 178 maata. Tätä indeksiä voidaan kutsua myös "kapitalismin mittakaavaksi", sosiologi Erich Weeden mukaan.

Indeksi mittaa taloudellisen vapauden tasoa kahdentoista kriteerin perusteella: omistusoikeudet, oikeudellinen tehokkuus, valtion koskemattomuus, verotaakka, valtion menot, rahoituksen taso, yrittäjyyden vapaus, työmarkkinoiden vapaus, valuutan vapaus, kaupan vapaus, vapaus investointien ja taloudellisen vapauden kannalta.

Vapaimmat maat

Näiden kriteerien mukaan Singapore on maailman vapain maa, ja seuraavat ovat Uusi-Seelanti, Australia, Sveitsi, Irlanti, Taiwan, Iso-Britannia, Viro, Kanada ja Tanska. Tämän luokituksen mukaan taloudellisesti kaikkein vähiten vapaat maat ovat Pohjois-Korea, Venezuela, Kuuba, Sudan ja Zimbabwe. Kaikki maat on jaettu viiteen luokkaan: "vapaa", "pääosin vapaa", "kohtalaisen vapaa", "pääosin ei vapaa" ja "ei vapaa". Heritage Foundation -säätiön tutkijat vertailivat kahta indeksiä - EPI-ympäristöindeksiä ja Economic Freedom -indeksiä - vuodelle 2020.

Tulos: taloudellisesti vapaimmilla mailla oli myös korkeimmat pisteet Yalen yliopiston ympäristöindeksissä, keskimäärin 76,1. "Enimmäkseen vapaat" maat saivat keskimäärin 70,2 pistettä. Ja sitten tulee iso harppaus maihin, jotka ovat vain "kohtalaisen vapaita" ja jotka arvioitiin ympäristön kannalta huomattavasti huonommiksi (59,6 pistettä). Mailla, jotka olivat "pääasiassa ei vapaita" tai "ei vapaat", oli selvästi huonoin ympäristö (46,7 ja 50,3 pistettä EPI: ssä).

Taloustieteilijä Daniel Fernández Méndez oli jo suorittanut regressioanalyysin 15 vuoden ajan vuonna 2018 selvittääkseen, mikä yhteys näiden kahden indeksin välillä on: "Regressioanalyysi osoittaa, että jokainen taloudellisen vapauden indeksin kasvu merkitsee 0,96 pisteen kasvua ympäristöindeksiin”, ekonomisti sanoi. Tällaista selkeää positiivista korrelaatiota löytyy tutkimuksesta harvoin.

Taloustieteilijä kiisti kuitenkin myös mahdollisen vastaperusteen, jonka mukaan maat, joilla on suurempi taloudellinen vapaus, "vievät" saastuttavaa teollisuuttaan vähemmän vapaaseen kolmanteen maailmaan pitäen samalla omassa maassaan saastuttamattomat teollisuudenalat ".

Näin ei kuitenkaan ole. Jos analysoidaan korkeatasoisten maiden investointeja, käy ilmi, että vain 0,1 prosenttia korkeatasoisten maiden ulkomaisista investoinneista tehdään maissa, joissa ympäristönormit ovat alhaiset. Näiden laskelmien seuraukset ovat selkeät: ”Analysoiduista tiedoista voidaan nähdä, että kapitalismi on hyvä ympäristölle. Mitä suurempi taloudellinen vapaus, sitä paremmat ympäristön laatuindeksit ovat. 'Puhtaammat' maat eivät vie saasteitaan viemällä teollisuuttaan muihin maihin."

Antikapitalistit eivät pidä näistä päätelmistä, mutta on selvää: kapitalismi ei olekaan ongelma, se on ratkaisu. Vähemmän kapitalismia ja enemmän valtion suunnittelemaa taloutta, kuten vihreät haluavat, ei hyödytä ympäristöä, vaan vahingoittaa sitä.

Muuten: Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Saksa ei pärjää kaikesta huolimatta, oli päätös luopua ydinvoimasta, mikä johti siihen, että hiilidioksidipäästöjä on enemmän kuin olisi, jos Saksa jatkossakin luottaisi ydinvoimaan. Yalen tutkijat muotoilevat tekstinsä varovaisesti ja diplomaattisesti EPI-raportissaan 2021, että ”jotkut analyytikot” ovat sitä mieltä, että Saksan ydinvoiman käytön lopettaminen voi vahingoittaa maan edistymistä ilmastonsuojelussa. Mutta tätä päätöstä ydinvoiman käytön poistamisesta käytöstä ei voida syyttää kapitalismista, vaan vihreän ideologian ohjaamasta politiikasta. 

 

Rainer Zitelmann, tämän artikkelin kirjoittaja, on historioitsija, sosiologi ja kiinteistösijoittaja.  

Lähde: https://www.welt.de/debatte/kommentare/article231190537/Mehr-Kapitalismus-sorgt-fuer-besseres-Klima.html?fbclid=IwAR3MbzgwL_uegn-vfeDH-Jjbb7dFoIqzy7eVTqK10wnMrEIY-j0tTslbiXQ