Miten tulla onnettomaksi

Haluaisitko olla onneton?

Ei hätää. Tässä tarkat ohjeet.

Ajattele eilistä. Vielä parempi, jos ajattelet lisäksi toissapäiväistä, viime viikkoisia, sitä mitä tapahtui viime kuukausina ja viimeisinä vuosinakin.

Ajattele kaikkea sitä, mikä epäonnistui suhteessasi, kuinka vaikeita työt olivat ja missä kaikkialla teit virheitä.

Seuraukset tulevat varmasti.

Nykyään tiedemiehet ovat sitä mieltä, että aivomme ovat keksineet ajan. Jos emme muistaisi mennyttä aikaa, ei menneisyyttä olisi.

Jos mennyttä aikaa ei oikeastaan olekaan - eikä tietenkään siis tulevaakaan, ehdotan seuraavaa: unohda ne.

-------------

Ylläolevan tekstin kirjoitti (saksaksi) Andreas Frenzel.
(erfolg-im-leben.blogspot.com/2009/08/so-machen-sie-sich-am-besten.html)

Saman ja enemmän voi lukea Paul Watzlawickin vuonna 1983 ilmestyneestä hauskasta kirjasta "Anleitung zum Unglücklichsein" (Ohjeet miten tulla onnettomaksi). Harmi että saksasta käännettyä tekstiä on suomeksi niin vähän - johtunee siitä, että kääntäjät eivätkä varsinkaan lektorit eli kustantajan edustajat osaa saksaa. Harmi; eläköön siis kolmas kotimainen. Kirjaa on myyty jo useita miljoonia kappaleita. Se on paras mahdollinen parodia onnen etsintään erikoistuneille oppaille. (Kääntäisin suomeksi jos joku maksaisi ;-)))

Watzlawick on itävaltalainen psykologi. Hänen mielestään ihmisen päämäärä ei ole onnellisuuden saavuttaminen. Watzlawick on nk. Palo Alto-koulukunan perustaja ja edustaja. Koulukunta tutki skitsofreniaa, myöhemmin viestintää, psykoterapiaa ja perheterapiaa.

Watzlawick kertoo kirjassaan monin esimerkein, miten arkipäivästä saadaan sietämätön ja miten mitättömät asiat saadaan näyttämään suurensuurilta. Hyvä lähde on oma menneisyys. Menneitä tapahtumia voi hyvin yksinkertaisesti ihannoida ja suurennella ja verrata niitä nykyisyyteen - ja sehän on turhauttavaa ja tuloksena ihminen on onneton.

Humalainen etsii avaintaan katulyhdyn alta. Poliisi auttaa häntä löytämään avaimen. Kun poliisi kysyy pitkän etsimisen jälkeen, onko mies ihan varma, että hän on hukannut avaimen jonnekin tänne, mies vastaa: "En tietenkään, mutta tuolla muualla on liian pimeää."

Mies taputtaa käsiään joka kymmenes sekunti. Kun häneltä kysytään siihen syytä, hän sanoo: "Hätistelen norsuja". Siihen huomautukseen, että eihän täällä mitään norsuja ole, hän vastaa: "Ei tietenkään. Minähän hätistelen ne pois." Pelätyn tilanteen välttäminen varmistaa, että tilanne jatkuu.

Äiti lahjoittaa pojalleen kaksi urheilupaitaa. Kun poika pukee päälleen toisen, äiti kysyy surullisena: "Etkö pidäkään siitä toisesta?"

Oletetaan, että vaimo kysyy mieheltään, maistuuko tälle keitto, jonka vaimo on tehnyt uuden reseptin mukaan, ja että miehestä se on kamalaa, mutta hän ei halua loukata vaimoaan. Kun hän sanoo: "Maistuu mielenkiintoiselta", on varsin vähän mahdollista, että vaimo ymmärtää mitä mies sanoo.

Käsky "ole spontaani" on kaikkien loogisten päätelmien vastakohta, sillä on mahdotonta tehdä käskystä jotain spontaanisti, yhtä lailla kuin on mahdotonta unohtaa jotain tahallaan.

Kirjan tunnetuimpia esimerkkejä on "Vasaran tarina". Mies haluaa ripustaa seinälle taulun. Hänellä on naula, mutta ei vasaraa. Naapurilla on vasara. Mies päättää mennä lainaamaan naapurin vasaran. Mutta sitten hän epäröi: entäpä, jos naapuri ei haluakaan lainata vasaraansa? Eilenkin hän tervehti vain lyhyesti. Ehkä hänellä oli kiire. Mutta ehkäpä kiire olikin vain tekosyy, ehkä naapurilla onkin jotain miestä vastaan. Mutta mitä? Eihän hän ole tehnyt naapurille mitään; naapuri on luulotautinen. Jos häneltä pyydettäisiin lainaksi työkalua, hän antaisi sen heti. Miksi naapuri ei anna? Miten ihmeessä voi kieltäytyä noin yksinkertaisesta asiasta? Tuollaiset naapurit tekevät elämän vaikeaksi. Ja sitten naapuri vielä luulee, että olen hänestä riippuvainen. Vain siksi että hänellä on vasara. Nyt saa riittää! Ja mies ryntää naapurin ovelle, soittaa ovikelloa, naapuri avaa, mutta ennen kuin naapuri ehtii edes hyvää huomenta toivottaa, mies huutaa hänelle: "Pitäkää vasaranne, mokomakin lurjus!"

Tapoja ja tervehdyksiä 2

Olen näköjään päässyt ”esille” ;-)
- ilman lähdettä, mutta sentään otsikolla "Pirjon blogista poimittua", tänne:
https://peda.net/punkalaidun/lukio/oppiaineet/pk1l/panorama-kurssi-22/pbp

Tekee mieli lisätä, että saksalainen koko ajan myös vahvistelee itse sanomaansa. Eikös vain? Vaitiolo on hopeaa, puhuminen kultaa. ;-) Jos et koko ajan vahvistele eli keskeytä kuulijaasi, et ole kohtelias. 

 
Eri puolilla Saksaa tämä tehdään eri sanoin. Näitä ovat 
-gell
-nicht wahr / (ja äännettynä muun muassa ne wuar)
-oder
-tai katso kuvaa yllä ja alla

Vuosia sitten tyttäreni teki retken luostariin, jossa esiteltiin vanhoja esineitä. Hyvin vanhan kaapin kohdalla opas kertoi kaapin historian ja iän ja päätti lauseensa "oder?", suomeksi "vai?" mutta tietenkin tarkoituksena sanoa tavan mukaan "eikö niin, näinhän se on". Johon tyttäreni ajatteli: "Etkö sittenkään tiedä, onko kaappi vanha vai ei?" ;-)

Miksi Saksa on suomeksi Saksa ja Suomi saksaksi Finnland?

Suomen suurlähetystö julkaisee erinomaista nettisivua http://www.finnland.de/public/Default.aspx?culture=fi-FI&contentlan=1

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini

Botschaft von Finnland
Rauchstraße 1, 10787 Berlin
Puh. +49-30-50 50 30
S-posti: info.berlin@formin.fi

 

Poiminta lähetystön sivulta. 

Uutiset, 9.6.2010 | Suomen suurlähetystö, Berliini

Miksi Saksa on suomeksi Saksa ja Suomi saksaksi Finnland?

 

Suomi-Finland -liikennemerkki EU:n ulkorajalla. (c) Liikennevirasto

Suomen kieli ihmetyttää ja ihastuttaa: Se eroaa selvästi maailman valtakielistä, ja kuulostaa kieltä osaamattomien korvissa varsin kummalliselta. Nimistössäkin on eroja Euroopan valtakieliin verrattuna. Miksi Saksa on suomeksi Saksa ja mistä on peräisin nimi Suomi?

Suomen kieli kuuluu uralilaiseen kielikuntaan, johon nykyisistä valtiokielistä kuuluvat suomen kielen lisäksi unkarin ja viron kieli. Suomen kielellä on yhtäläisyyksiä molempien kielien kanssa, mutta yhtäläisyydet ovat lähinnä kieliopissa, joten suomalaiset eivät ymmärrä unkarin kieltä lainkaan ja viroakin vain vähän.

Muut uralilaiseen kielikuntaan kuuluvat kielet ovat lähinnä vähemmistökieliä, joita puhutaan pääosin Pohjois- ja Itä-Euroopassa sekä Siperiassa. Kielitutkijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että uralilainen kielikunta ei ole sukua muille kielikunnille. Tästä johtuen myös suomen ja saksan kielet eroavat niin paljon toisistaan.

Sakseista syntyi Saksa

Suomen kielen sana saksa on syntynyt pohjoissaksalaisen saksien heimon ansiosta. Saksit ja suomalaiset kävivät 1200-luvulta lähtien kauppaa Itämeren alueen ja Pohjois-Saksan hansaliiton piirissä. Saksalaiset hansaliiton kauppiaat esittäytyivät suomalaisille nimellä Sachsen – tästä johtuen sanaa saksa käytettiin ennen suomen kielessä myös merkityksessä kauppamies.

Finlandin alkuperä latinassa

Finland-sana tulee latinan kielen sanasta fenni, joka tarkoittaa suomalaista. Alun perin sanan merkitys oli lappalainen tai saamelainen, mutta myöhemmin se on laajentunut kuvaamaan koko Suomen kansaa. Ensimmäisen kerran sana fenni esiintyy kirjallisessa muodossa vuonna 98 Tacituksen Germania-teoksessa. Sana on siis luultavasti lainasana germaanisista kielistä. Sanaa Finland tai vastaavia muotoja, kuten saksankielinen Finnland, käytetään yleisesti muissa kuin suomalais-ugrilaisissa kielissä.

Suomikin on lainasana

Nimen Suomi alkuperälle on vuosien saatossa esitetty monia selityksiä. Niissä taustaksi on esitetty muun muassa sanoja suo, suomiehen maa, siemenmaa, suoda tai suomu. Näillä selityksillä ei kuitenkaan ole tieteellistä perustaa. Vaikka ne toimivat vuosisatojen ajan ainoina selityksinä, ovat ne nykyisen tulkinnan mukaan vain hauskoja tarinoita. Tosin sitä yhtä oikeata ja tieteellisesti pätevää selitystä ei ole löydetty vielä. Seuraavassa lyhyesti kaksi uskottavinta tieteellistä selitystä Suomi-nimen alkuperästä:

• Eräiden tutkimusten mukaan Suomi onkin varhaisten muuttajien tuoma lainasana. Historiallisesti sanan alkuperä viittaa 4000 vuoden takaiseen kantaväestön muuttoon Baltian alueelta Suomen rannikolle. Suomen etelärannikolle annettiin kantaväestön silloisen Baltian kielen mukaan nimeksi žeme, joka tarkoitti alavaa maata. Seuraavien vuosisatojen aikana nimi muutti muotoaan useita kertoja, kun se vaelsi heimolta toiselle ja muokkautui kielten ja murteiden vaihtuessa. Sanan muoto ja merkitys muuttuivat pikkuhiljaa; ensin sana vaihtui šämäksi, sen jälkeen šaameksi. Näistä sanoista ovat muodostuneet vielä nykyäänkin käytössä olevat sanat Suomi, Häme ja saame. 

• Toinen hyvin uskottava selitys on, että sanan suomi alkuperä pohjautuu ikivanhan indoeurooppalaisen kielen ihmistä tarkoittavaan sanaan ćoma, joka periytyi varhaiskantasuomalaisille asukkaille heidän itsestään käyttämäksi nimityksesi. Selitys on kielitieteellisesti uskottava, sillä useiden kansojen nimet perustuvat ihmistä tai miestä tarkoittaneisiin sanoihin.

 

Vanhin tunnettu kirjoitusasu sanasta suomi löytyy Pähkinäsaaren rauhan rajakirjasta vuodelta 1323, jossa se ilmestyy muodossa Somewesi, Suomenvesi, ja tarkoittaa Viipurinlahtea tai sen pohjukkaa. Sanaa Suomi on alun perin tarkoittanut Varsinais-Suomea. Sanan merkitys laajeni 1300-luvun loppupuolella, jolloin sitä alettiin käyttää Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pohjanmaan, Savon ja Karjalan yhteisnimenä. 

Lähteet:

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Suomalais-ugrilainen seura
Nykysuomen sanakirja osa 6: etymologinen sanakirja (WSOY)
Otavan Suuri Ensyklopedia osa 17
Suomalainen paikannimikirja

Mikä uskonto on se oikea? -Gotthold Ephraim Lessing: Nathan viisas

1700-lukua ja mitä selvimmin tätä päivää.

„Mekö olemme meidän kansa? Mitä tarkoittaa kansa?"

  

Ristiretkien aikaan Jerusalemissa Rechan, rikkaan juutalaisen Nathanin tyttären pelastaa tulipalosta nuori kristitty temppeliritari. Kristitty ristisotilas, joka pelastaa juutalaistytön keskellä sotaa? Mutta myös temppeliritari saa kiittää henkiinjäämisestään ihmettä: sulttaani Saladinin sattumalta antamaa armoa. Temppeliherrain ritarikunta perustettiin vuonna 1119; sen tehtävänä oli suojella pyhiinvaeltajia matkalla Pyhään kaupunkiin. Tämä temppeliritari kuitenkin alkaa katua tekoaan. Recha ihailee pelastajaansa, mutta hän estää kaikki Rechan lähestymisyritykset. Samaan aikaan sulttaani yrittää saada Nathanin ansaan, täyttääkseen tämän rikkaan juutalaisen rahalla sotakassansa. Nathanin on sanottava muslimijohtajalle, mikä kolmesta uskonnosta on se oikea: kristinusko, juutalaisuus vaiko islam?

Lessingin teatterikappaleessa „Nathan Viisas“ (1779) jokaisen uskonnon absoluuttinen oikeassa oleminen kyseenalaistetaan eletyn ihmisyyden hyväksi. Tämä teos on uskon manifesti siinä, että keskinäinen ymmärrys kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen yli on mahdollista.

Nathaniin tutustuminen olisi erittäin tärkeää nykyisessä maailmantilanteessa, jossa uskontojen riitely on kiristynyt ja purkautuu ihmisvihan ja terrorismin sekä pelkojen ja ennakkoluulojen kautta.

Teoksellaan Lessing sai aikaan kirjallisen muistomerkin ystävälleen, vaikeista köyhistä olosuhteista ammattiin nousseelle juutalaiselle filosofille Moses Mendelssohnille, joka perusti juutalaisten haskala-liikkeen. Se oli liike, joka sovelsi valistuksen aatteita juutalaisuuteen. 

 

Teoksen syntyhistoriaa

Runomuotoinen teos syntyi valistuksen aikakaudella, vuonna 1779. Teoksen esikuva on Boccaccion novelli ”Kolmen sormuksen tarina”, joka muodostaa teoksen ytimen. Lessing kirjoitti tämän teoksen, koska hän oli eri mieltä virallisen kirkon opin kanssa. Lessing oli ruhtinaskunnan kirjastonhoitajana julkaissut teesit, jotka oli kirjoittanut hänen juutalainen ystävänsä Hermann Samuel Reimarus.

 Teesit olivat seuraavat:
1- Usko Jumalan ilmoitukseen tukahduttaa oikean uskonnon
2- Jeesuksen opetus oli käytännöllistä ja järkevää, ja sen ovat myöhemmin hänen seuraajansa väärentäneet.
3- Neljä evankelia ovat keskenään niin ristiriitaisia, että ne eivät mitenkään voi olla Jumalan ilmoittamia.
4- Jumalan ilmoitusta ei siis ollutkaan. Kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee, hänellä on luonnostaan.

Teoksen julkistamisen jälkeen syntyi riita Lessingin ja Hampurin johtavan kirkkoherran Johann Melchior Goezen välillä. Lessingillä tosin oli hyvät perusteet, mutta ei hänellä ollut mitää, millä taistella kirkkoa vastaan. Braunschweigin ruhtinas kieltää pakon alla Lessingiä julkaisemasta mitään uskontoa koskevaa. Lessing kääntyi siis teatterin puoleen kirjoittamalla ”Nathan viisaan”. 

  Ensimmäinen painos

Historiallista taustaa

„Nathan viisas“ sijoittuu vuosiin 1189-1192. Jerusalemin kuningaskunta on lopussa, koska Saladin joukkoineen on valloittanut pyhän kaupungin Jerusalemin. Saladin ei kuitenkaan ollut julma kristittyjä vangittuja kohtaan, vaan vapautti heitä maksua vastaan.

Kirkko puolestaan vaatii johtajiltaan uutta ristiretkeä Saladinia vastaan Jerusalemin vapauttamiseksi. Ranskan Filip II, Englannin Richard I ja Saksan keisari Friedrich I Punaparta lähtevät vapauttamaan Jerusalemia. Saksan keisari lähtee ensimmäisenä, mutta ei koskaan pääse perille, koska hän hukkuu Saleph-jokeen. Siitä seurauksena Saksan armeija hajoaa, vain muutama jatkaa Jerusalemia kohti Friedrichin pojan, Swaabin Friedrichin johdolla.

Heinäkuussa 1190 Englannin ja Ranskan kuninkaat lähtevät kohti Jerusalemia. Matkalla he valloittavat Kyproksen ja Palestiinan Akkonin. Ranskan ja Englannin kuninkaat olivat pelkureita ja riitelivät usein keskenään. Vaikka armeija sitten vapauttikin suuren osan Jerusalemista, ei koskaan hyökätty Jerusalemia vastaan; ei uskallettu koska Saladinin joukot olivat vahvempia. Saladinin kanssa tehtiin sovinto, jossa todettiin Palestiinan valloitus, mutta ristiretken varsinainen tavoite Jerusalem jäi muslimeille, kuitenkin niin, että kristityillä oli sinne vapaa pääsy.

Juutalaisilla oli tuolloin hyvin huonot olot, koska ristiretkeläiset pitivät heitä Jumalan vihollisina ja tappoivat heitä missä ikinä pystyivät. Saksan keisari Friedrich I laati kuitenkin lain, jonka mukaan juutalaisen tappanut ristiretkeläinen saisi korkean rangaistuksen.

Totta vai ei? Deutschland 83

Saksassa olin töissä 8,5 vuotta projektissa, jonka fyysinen sijoituspaikka oli Saksan ydintutkimuslaitos. Sinne oli joka aamu tiukka turvatarkastus, mutta sitä ennen lähiseuduilta bussikuljetus. Kesällä kuljin pyörällä, mutta talvella turvauduin bussiin, ja koska bussissa kulki joka aamu sama väki, se toki tuli tutuksi.

Eräänä aamuna sitten bussissa kertottiin, että yksi aamumatkalaisista oli joutunut lähtemään – hän oli ollut DDR:n vakoilija. 

Paljon ja monen entisen DDR:n asukkaan kuulin aikanaan kertovan entisestä kotimaastaan. Karmeita tarinoita. Tämä kaikki palasi mieleen, kun katsoin ensimmäisen osan saksalaisesta vuonna 2015 kuvatusta filmistä ”Deutschland 83”. Pitihän ottaa selvää, miten paljon filmin tarinasta on totta. Olinhan asunut tuonkin ajan Saksassa ja käynyt Itä-Berliinissäkin useammankin kerran. Ja oikein hyvin muistan DDR:n kaatumisen… 

****************************************************

„Deutschland 83“: Oikeaa vaikoiluhistoriaa vai ei?

Rainer Rupp, peitenimeltään „Topas“ lehtihaastattelussa Saksan vakoilumuseossa

Lähde:

https://www.deutsches-spionagemuseum.de/2016/12/01/deutschland-83-die-serie-eine-wahre-spionage-geschichte/

Vuonna 1983 vuoden 1962 Kuuban kriisin jälkeen kylmästä sodasta oli jälkeen kerran tulossa todellinen aseellinen konflikti. Useiden välikohtausten takia tunnelma rautaesiripun molemmin puolin oli hyvin kireä. Tuon vuoden syksyllä ilmoitettiin myös NATO:n sotaharjoituksista Länsi-Euroopassa. Moskovaa ja Itä-Berliiniä se huolestutti suuresti. Ne olettivat, että USA suunnittelee ydinsotaa Neuvostoliittoa vastaan. Saadakseen tarkkaa tietoa nuori yliluutnantti Martin Rauch (jota filmissä esittää Jonas Nay) lähetetään vakoilijana länteen. Oikeasti hän palvelee DDR:n rajajoukoissa, mutta nyt hänen tehtävänsä on peitenimen ”Moritz Stamm” alla vakoilla vihollista. Tarkoitus on saaada tietoja rakenttien sijoituspaikoista ja erinäisistä NATO:n suunnitelmista Länsi-Saksan armeijan sisällä.

Näin on lyhyesti kerrottuna sarjan ”Deutschland 83” alkuasetelma, mikä ainakin osin vastaan tuon ajan tilannetta. Kertomus, joka seurailee kylmän sodan aikaisen agentin omaelämänkertaa. Ainakin länsisaksalainen Stasin (Ministerium der Staatssicherheit – DDR:n sisäinen turvallisuuspalvelu, https://fi.wikipedia.org/wiki/Stasi) työntekijä pääsi NATO:n sisällä niin pitkälle, että hän pääsi näkemään korkeimman salausluokan ” COSMIC-TOP-SECRET ” dokumentteja. Hänen nimensä: rauner Rupp. Peitenimi ”Mosel”, myöhemmin ”Topias”. 

Huippuagentti kertoi Saksan vakoilumuseolle merkittävimmästä tehtävästään NATO:n päämajassa Brüsselissä vuonnna 1983, ja se lienee RTL-kanavalla esitetyn sarjan pohjana. Yksityiskohtaisessa lehtihaastattelussaan ”Topias” kertoo kuitenkin myös vakoilutehtävänsä alkuajoista, kun hän toimii aktiivisesti 1960-luvun opiskelijaliikkeessä ja miten Stasi otti häneen yhteyttä. Yhteiset näkemykset, ennen muuta taistelu päätään nostavaa fasismia vastaan olivat yhteydenoton peruste. Rainer Rupp tosin tiesi, että hänet oli rekrytoinut Stasi, erityisesti osasto ”HV A” eli tiedustelun päämaja – DDR:n uskomaan tiedustelutoimisto. Miksi hänet, nuori opiskelija, oli valittu, sitä hän ei heti ymmärtänyt. Jälkikäteen hänelle oli selvää, että menestyneillä opiskelijoilla oli tietenkin paremmat mahdollisuudet päästä korkeisiin asemiin ja vakoilla sieltä käsin.

Rupp oli nyt siis Stasin epävirallinen työntekijä lännessä ja hänet koulutettiin nimenomaan HV A:n osastossa XII Euroopan yhteisöä ja NATO:a silmälläpitäen. Salainen agentti myös pääsi päämääräänsä – Rupp pääsi töihin NATO:on, oman arvionsa mukaan ”sotaa lietsovaan järjestöön”. ”Topias” kertoo uransa kehityksen monin yksityiskohdin ja kertoo, miten hän pääsi käsiksi kaikkein tärkeimpiin NATO:n dokumentteihin monen vuoden ajaksi (1977-1989). Oman kertomuksensa mukaan hän toimitti Stasille aukottoman tiedonannon NATO:n sisäisistä tapahtumista.

Tietojen luovutus tapahtui koodinmuuntolaitteella, jota kutsuttiin nimellä ”Schnellgeber” – nopean tiedon välittäjä. Sen avulla jotkut DDR:n ulkopuolella toimivat Stasin agentit pystyivät lähettämään Itä-Berliiniin tietoja ilman, että niitä voitiin salakuunnella. Ruppin Schnellgeber oli piilotettuna tavalliseen toimiivaan taskulaskuriin. Ennen tietojen lähettämistä agentin piti pistää neulalla pikkuriikkiiseen, hyvin piilotettuun reikään, ja siten muuttaa laitteen toimintamuoto. Saksan vakoulumuseossa voi nähdä tuollaisen laitteen.

Haastattelusta selviää, että DDR:n vakoilupalvelu oli jo paljon aikaisemmin kiinnostunut NATO:n päämajassa olevista tiedoista kun mitä filmissä annetaan ymmärtää. Ei tietoa tarvittu vain tositilanteen edessä, vaan piti saada selville mahdollisimman varhain, mitä vastapuoli suunnitteli. Stasilla oli siis NATO mielessään jo varmuuden vuoksi. Eikä Rupp ollut edes ensimmäinen. HV A:n sisällä oli ollut jo aiemmin osastoja, jotka olivat keskittyneet NATO:n vakoiluun. Sillä ei vain talousasioissa, vaan myös tiedotuksessa DDR:ssä toimittiin eräänlaisen vuosisuunnitelman puitteissa. Stasin johtajan Erich Mielken alaisille agenteille tämä tarkoitti käytännössä, että ministeri teki keskeiset suunnitelmat ja osaston toimivat niiden mukaisesti.

Jo NATO:n kontaktin alkuvaiheessa todelliset tapahtumat siis ovat erilaisia kuin tässä filmissä. Ei niin, että olisi reagoitu uhkaan, vaan että DDR ja myös Neuvostoliitto olisivat tietoisia suunnitelmista jo etukäteen. Eikä DDR lähettänyt vakoilijoita Saksan Liittotasavaltaan ja muihin länsimaihin, vaan se etsi kontaktihenkilöitä suoraan lännnestä, koska heidäthän oli paljon helpompi naamioida.

RTL-sarjan käsikirjoittajille 1980-luvun Rainer Ruppin tilanne antoi ehkä kimmokkeen, mutta historian valossa ei juurikaan muuta. Se ei olekaan tarkoitus. Ei haluttu opettaa historiaa, vaan kertoa hyvä tarina. Näin ainakin Süddeutsche Zeitungin mukaan sanoi idean äiti Anna Winger. Todenmukaisempi eikä yhtään vähemmän jännittävä sen sijaan on Rainer Ruppin haastattelu, jonka voi nähdä Saksan vakoilumuseossa. 

Schnellgeber

Tämä koodinmuuntolaite mahdollisti Stasin agenteille tietojen lähettämisen Itä-Berliiniin, ilman että niitä voitiin salakuunnella. 

Agentti muutti tiedostonsa ensin erityisellä koodauksella numeroiksi ja antoi tiedot taskulaskumeen näppäinten avulla. Varsinaiseen tiedonvälitykseen käytettiin tavallista puhelinkioskin puhelinta – sillä tavalla ei juurikaan voinut tarkistaa, kuka oli soittanut. Yhtenä ei-epäilyttävänä puhelinkontaktina toimi yhden ystävän isoäiti, joka toki oli toiminnasta tietoinen. Parin mitäänsanomattoman tervehdyssanan jälkeen Rupp piti koodauslaitetta puhelimen kuulokkeella ja lähetti näin tiedot. Tiedot lähetettiin akustisen kytkimen avulla, joka mahdollisti digitaalisten tietojen lähettämisen analogipuhelinlinjan kautta. Sen jälkeen Stasin piti muuttaa tiedot takaisin, luettaviksi.

Tuon ajan modernin tekniikan avulla Rupp pystyi vakoilemaan NATO:a huomaamatta, kahdentoista vuoden ajan. Vasta DDR:n sortumisen ja sitä seuranneen Stasin arkistojen avaamisen jälkeen tiedettiin, kuka mestarivakooja oli ollut.

Deutsches Spionagemuseum / German Spy Museum BerlinSpy Leipziger Platz 9, 10117 Berlin.
Avoinna jopa päivä klo 10–20