Unelmaloma Kreikassa

Ystävät ovat elämän suola. Kreikkalainen ystäväni opiskeluajoilta Saksasta kutsui minut nuoremman tyttärensä häihin Mytiliniin (Mytilene, Μυτιλήνη), Lesboksen saarelle Kreikkaan. Hääpäivä oli elokuun viimeinen 2024

Tokihan liitin siihen kesäloman. Lähdin tyttäreni kanssa tutustumaan saareen. Tietenkin ensin Ateenan kautta, koska Suomesta lento ei mene suoraan Mytiliniin. 

Ateenan lentokenttä on hankala paikka: ovat unohtaneet laittaa kyltit, mistä pääsee mihin. En ihan pian hätkähdä oikein mistään, mutta ilman ystäväni ja edellisenä päivänä saapuneen tyttäreni ohjeita en olisi löytänyt metroasemaa. 

 

 Ateenassa en halunnut kiivetä uudelleen Akropolis-kukkulalle ja vierailla temppelissä, vaikka se upea paikka onkin. Sen sijaan tutustuttiin kaupunkiin rakennettuun uuteen arkeologiseen museoon, ja siellä saatiin kulumaan melkein kokonainen päivä. Kerrassaan upea museo. 

 

 

Lesboksen saaremme emme lähteneet lentäen, vaan laivalla. Edullinen matka ja ikkunallinen hytti, mikäpä sen parempaa! Suosittelen! 

Saarella meitä vastassa oli ystäväni ja hänen vaimonsa. He auttoivat löytämään kaiken tarpeellisen, ja niinpä heti tervetuliaisten jälkeen lähdimme pian vuokraamallani autolla tutustumaan saareen. 

 

Symeon ja vaionta Rosy oikalla, vasemmalla Rosyn sisar

 

Monta nähtävyyttä ja rantaa ja merta…

 

Petra

Miljoonia vuosia vanhoja puita

 

Upeita vanhoja kirkkoja

 

Kävi selväksi, että tie Olympos-vuorelle oli meidän autolle hieman liian vaikea. 

 
Antiikin ajan mosaiikkilattioita Mytilinin musseossa. 

Häitä vietettiin peräti kolme päivää. Totesin, ettei kreikkalaisilla ole samoja sääntöjä kirkossa kuin Suomen ortodokseilla, vaikka myös Suomen ortodoksikirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkkaan; ystäväni totesi saman kuunnellessaan minun kertomustani Suomesta. Hääseremonia kirkossa oli pitkä ja siihen osallistuivat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Olen saanut nimenomaisen luvan kaikkien kuvien julkaisuun. 

  

Varsinainen hääjuhla oli suuri ja komea. Paljon herkullista kreikkalaista ruokaa ja ohjelmaa ja ennen kaikkea tanssia. Juhlapaikan omistaja valmistaa myös viiniä ja hän esitteli meille valmistuksen. Rypäleet kasvavat kaikki omalla saarella. 

 

Juhla jatkui perheen ja ystävien kesken seuraavana päivänä ja vieläpä seuraavanakin. Tutustuimme perheeseen ja kreikkalaisiin ystäviin, juttelimme pitkät tovit ranskaksi pitkään Algeriassa asuneiden sukulaisten kanssa. Yleensäkin ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta. Tuntui, että kreikkalaiset tiesivät enemmän Suomesta kuin saksalaiset. Sekin tiedettiin, että Suomi on maailman onnellisin maa ja myös miksi. Kaikki kreikkalaiset tuntuvat osaavan englantia, englannilla selviää joka paikassa - kuten Suomessakin. Vaan ehkä tapasin vain koulutettuja ihmisiä… tai ehkä koulutustaso on maassa korkea. 

 

 

Digiaikaa

Suomi on nykyisin korkean teknologian maa, niin korkealentoisen, että vanhemmat henkilöt putoavat matkasta.
Keskivertosuomalaisen kannalta Saksa puolestaan elää vielä digiteknologiassa keskiaikaa.

Tarvitsin perukirjaan kaikilta paikkakunnilta, joilla olin asunut, asumistodistuksen. Kirjoitin s-postia, maksoin joillekin kympin viraston tilille ja sain todistukset sähköpostitse. Vaan Frankfurtin lähellä sijaitseva Rodheimpa oli modernimpi: sähköpostini saavuttua virkailija soitti ja ilmoitti, että todistuksen voi nyt saada sähköisesti. Hieno juttu!

Ensin hän kysyi, osaisinko käyttää tietokonetta. No, olenhan vanhempi nainen. Mutta kysymys kuitenkin ärsytti, joten vastasin hieman ylimielisesti, että ei tuollaista tarvitse suomalaiselta kysyä. Virkailija ei lainkaan häkeltynyt, vaan ystävällisesti kertoi, miten toimia.

Ryhdyin toimeen. Avasin kotisivun ja siellä kerrottiin, että on kaksi tapaa saada tuollainen todistus. Tarvitaan joko eurooppalainen tunnistautuminen tai sähköisesti hoidettu Saksan veroilmoitus.

Kyllä, vaikka asun Suomessa, olen verovelvollinen Saksassa, joten minulla on veronumero, mutta jostain syystä juuri ulkomaita hoitava verovirasto haluaa tehdä työt paperisesti ja kirjeitse, enkä tiedä miksi. Mikäs siinä, mutta tuota mahdollisuutta en siis voi käyttää. Saksassa asuessa tosin hoidin normaalin veroilmoituksen sähköisesti…

Sähköisen eurooppalaisen tunnuksen hankkiminen kuitenkin osoittautui yhtä mahdottomaksi. Järjestelmä kyllä tunnisti Euroopan unionin maat, mutta EU-maaksi ei Suomea. Suomihan on ollut unionin jäsen vasta vuodesta 1995…

Siis mitä nyt? Kirjoitin huumoripitoisen paperisen kirjeen virkailijalle, jossa kerroin tilanteesta, ja laitoin kirjeeseen kympin paperirahan. Ratkaiskoot ongelman.

Kirje oli yllätyksekseni tullut perille nopeasti, ja parin päivän päästä sähköpostiini kilahti pyydetty todistus. Oliko tämä sitä korruptiota vai ei… ? Ovat varmaan jo huomanneet korjata EU-maiden luettelon? 😄

 

Kuvakaappaus: Wirber.de