"Väärä puolue"

Ulkosuomalainen ystäväni kertoi naamakirjassa äänestäneensä eduskuntavaaleissa. Hieman myöhemmin, ettei olisi voinutkaan äänestää minua vaalipiirinsä takia, mutta myös, että ”väärä puolue”. 

Tästä herää kysymys, kuinka moni äänestäjä oikeasti tietää, mitä asioita ja arvoja puolue ajaa? Kuinka moni äänestäjä ymmärtää kokonaisuuksia? Kuinka moni tietää, että isojen puolueiden mainokset maksaa veronmaksaja ja että ehdokkailla on oikeasti vain napinpainajan rooli, koska taustajärjestöt päättävät, jotka puolestaan juoksevat rahan perässä?

Suurin osa suomalaisista ajaa sinisiä arvoja, mutta eivät tiedä, että heidän arvonsa ovat sinisiä arvoja. 

 

Aika naurettava on perussuomalaisten hokema väite loikkareista. Ne, jotka eivät pystyneet jatkamaan omien arvojensa vastaisesti, lähtivät perussuomalaisista.  Vanhoille perinteisille arvoille perustettiin uusi puolue. Mukaan liittyi sitten myös uusia jäseniä. Kuinkahan moni äänesti perussuomalaisia vanhasta tottumuksesta, vaikka puolue ei enää olekaan sama puolue?

Siniset arvot ovat isänmaallisuus, turvallisuus, tasa-arvo ja hyvinvointi. 

Periaateohjelman voi lukea tästä linkistä.

Minä sininen

Seitsemän viikkoa on nyt kierretty ympäri Keski-Suomea toreilla ja markettien pihoilla, muutamankin kerran myös Jyväskylän kävelykadulla. Täytyypä myöntää, että tuntui tänään tosi mukavalta, kun heti alkuun kolme eri ihmistä tuli kertomaan, että olivat jo äänestäneet minua. 

 

Huomenna tiedetään, miten paljon kirjeäänestys ulkomailla vaikutti äänestysaktiivisuuteen ja ennen muuta minulle henkilökohtaisesti annettujen äänien määrään, sillä minähän ilmoittelin oikeastaan vain ulkomailla.

Miksi olen sininen ja miksi pitäisi äänestää minua? Meneekö ääni hukkaan, jos äänestää sinisiä?

Minulla on laaja kokemus monenlaisista asioista sekä kotimaassa että euroopanlaajuisesti. Olen yrittänyt kertoa ihmisille, että maailma ei ole mustavalkoinen, aina on otettava selvää asioista eikä uskoa ensimmäistä, joka äänekkäimmin huutaa, koska silloin on yleensä kyseessä manipulointi,  ja että on toimittava omien arvojen mukaisesti. On myös hyvä tietää, että me kaikki olemme erilaisia. Jokainen ihminen on arvokas. Siksi enkä myöskään kristittynä voi mitenkään hyväksyä syrjintää ja rasismia.

Mielestäni perheen arvo yhteiskunnan ytimenä on saatettava takaisin siihen arvoon, joka sille kuuluu. Jos perhe voi hyvin, yhteiskunta voi hyvin: vanhemmat välittävät lapsistaan, nuoret aikuiset saavat elämään kunnon eväät, eikä vanhuksia unohdeta ja yksinäisyyttä on paljon vähemmän. Kuinka moni perhe esimerkiksi nykyisin syö yhden aterian päivässä yhdessä? Milloin lapset viettävät aikaa vanhempiensa saati isovanhempiensa kanssa, jos raha ja oma etu ovat elämän ainoat motiivit?

 

Kun palasin Suomeen vuonna 2008, en palannut vapaaehtoisesti vaan olosuhteiden pakosta. Eikä minua eikä varsinkaan tuolloin alaikäistä poikaani juurikaan kohdeltu silkkihansikkain. Olimme ”erilaisia”, minä sain kuulla lukemattomat kerrat, etten ymmärrä Suomesta mitään, ja poikaani suorastaan syrjittiin huolimatta hyvästä käytöksestä, suomen kielen taidosta ja hyvästä ja siististä ulkonäöstä. Osasin kuitenkin puhua omaa murrettani, joka kirvoitti jotkut sanomaan: ”Siehä oot ko myö!” Tämä kaikki ”iloisessa” Etelä-Karjalassa…

Olin toki ollut Suomessa kerran kuussa ja puhunut suomea päivittäin, tiesin vallan hyvin missä mennään. Olin juuri lukenut Katja Boxbergin kirjan, kun toimittajaystäväni kysyi, kertoisiko hän jotain Suomesta. Vastasin, että se ja se ja se ja se ja ja ja asia ei ole mielestäni hyvin ja että näille asioille on tehtävä jotain. Hän vain tuumasi, ettei tarvinnekaan kertoa Suomesta mitään…

Ajattelin, että koska Suomessa on vallalla taustajärjestöjen mahti, ay-liike, EK ja MTK ajavat vain omia etujaan kansalaisten etujen ohi, jolloin kansanedustajilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin painaa sitä nappia, joka heille osoitetaan, ja sekä RKP, vihreät että kristilliset ajavat kyllä ihan hyviä asioita, mutta ovat silti vain yhden asian liikkeitä, joten uudeksi vaihtoehdoksi jäivät vain perussuomalaiset, joissa päätin vaikuttaa. Rasismi nosti kyllä päätään, mutta päätin itse maahanmuuttajakouluttajana yrittää vaikuttaa asioihin positiiviseen suuntaan. Sain paikallistalolla yhden tavoitteeni toteutumaan, mutta en rasismia kuolemaan.

Olin sanonut etukäteen, että mikäli Halla-aho valitaan puoluekokouksessa 2017 puolueen puheenjohtajaksi, eroan puolueesta. Olin kokouksessa paikalla ja näin, millaisella junttauksella hänet ja koko puoluejohto sitten valittiin. Sääntöjen mukaisesti oikein, mutta moraalisesti väärin. Ei jäänyt vaihtoehtoja.

Uusi suunta vei puolueen nimen ja arvot. Entisten ihmisarvojen seuraajat lähtivät puolueesta. Sitten myöhemmin, kun perustettiin uusi puolue Sininen tulevaisuus entisten perussuomalaisten arvojen mukaisesti, liityin puolueeseen.

Nyt kansanedustajaehtokkaana elämä on ollut äärimmäisen mielenkiintoista, mutta ehdokkuus on myös vienyt paljon aikaa. Kiitän lämpimästi kaikkia, jotka ovat tulleet kanssani juttelemaan! Ja eritoten toki niitä, jotka ovat minua myös äänestäneet. Kiitän myös tiimiä, jolla suunta on yhteinen.

 

Entä jos puolueen kannatus eduskuntavaaleissa ei ole kovin suuri – kuten gallupit ennustavat – eikä Keski-Suomesta valita ketään? Sitten asia on niin kuin se on, me jatkamme kuten ennenkin. Seison Sinisen tulevaisuuden arvojen takana.

Aktiivinen?

Tämä postaus tarvittiin, koska sitä kysyttiin. Ei siksi, että olisin erinomaisen erinomainen ihminen. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokainen on erilainen.

Mutta kyllä, olen saanut aikaan monenlaista. Yksin ei kuitenkaan koskaan tapahdu mitään, ja siksi annan myös täyden kunnian niille kaikille, jotka ovat kanssani toimineet. Monet asiat ovat syntyneet tarpeeseen; ei silloin ole mietitty, onko juuri se asia jotain uutta. Yleensä paljon myöhemmin on huomattu, että olihan se tarpeellista, mutta ei mitään dokumentteja enää ole…

Totean, että olen koko ikäni aloittanut jotain uutta, ja muut ovat sitä sitten jatkaneet. Näihin siis toki kuuluu myös tämänhetkinen toiminta Keski-Suomen sinisten hallituksen jäsenenä ja kansanedustajaehdokkaana. 

Menneitä yleishyödyllisiä aloittamiani ja/tai eri toimijoiden kanssa yhdessä perustamiani ovat

- Karlsruhen suomalainen evankelinen seurakunta 1980
- Suomi-koulu Bad Homburgissa 1984, sittemmin se muutti Königsteiniin
- ”Alte Apotheke” -lastentarha Rodheimissa 1984, sittemmin se liitettiin peruskoulun ala-asteeseen
- Suomi-koulu Konstanzissa 1991
- Montessori-lastentarha Allensbachissa 1994
- Suomi-koulun kotisivut 1995
- Saksan suomalaisten kielikoulujen opetussuunnitelmat 2000
- useita uusia eri toimijoiden yrityksiä Saksassa 1999-2010
- Kalajoen ortodoksinen tsasouna 2014

Nykyisin olen monenkin yhdistyksen jäsen, mutta vain harvassa aktiivijäsen. Tässä luetteloa aiemmista ja nykyisistä yhdistyksistä ja yhteisöistä.

- Aamuvalo ry (vartionjohtaja)
- Deutsch-Finnische Gesellschaft (DFG) (aiemmin mm. Paikallisyhdistyksen tilinhoitaja)
- Deutsch-Indische Gesellschaft e.V.
- Deutsch-Japanische Gesellschaft e.V.
- Saksan kielikoulujen talousneuvosto
- Saksan kielikoulujen pedagoginen neuvosto
- Lappeenrannan suomalais-saksalainen seura (aiemmin sihteeri), Kalajokilaakson suomalais-saksalainen seura, Jyväskylän suomalais-saksalainen seura
 -Lappeen kotiseutuyhdistys ry
- Lappeen kirkkokuoro
- Pitkäsenkylän maa- ja kotitalousnaiset, Kalajoki (kotisivun ylläpitäjä)
- Ylivieskan Karjalaiset (aiemmin fb-kotisivun ylläpitäjjä), Jyväskylän Karjalaiset (Karjala-liitto)
- Chorus vallis -kuoro
- Sarma - Kalajoen kyläkulttuuri ry
- Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry
- Deutsche-Schutz-Gemeinschaft Schall für Mensch und Tier (DSGS)
- Suomen Ympäristöterveys ry (SYTE)
- Kalajoen ortodoksisen rukoushuoneen kannatusyhdistys ry (sihteeri, kotisivut)
- Kuokkalan seurakunnan kantaattikuoro
- Saksankielinen keskusteluryhmä Kalajoella (perustaja), Jyväskylän saksankielinen keskusteluryhmä
- Suomi-Intia-seura ry
- Jyväskylän Nyrkkeilijät ry

Miten tämän kaiken ehtii perheen ja työn ohessa tekemään? Ensinnäkin: ei kaikkea yhtäaikaa. Onhan tässä monia vuosia kulunut. Tai sitten minulla on vain luonnevika. Hyvin monet taas ovat sanoneet, että ei mitenkään, mutta eivät ole ottaneet huomioon, että ihmiset ovat erilaisia ja on niitä, jotka saavat voimaa juuri siitä tekemisestä. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin. Terveys ei siis ole siitä kaatunut. Toki nämä ovat myös harrastuksia, mutta on minulla muitakin aktiiviharrastuksia kuin yhdistykset.

Ja ihan varmasti unohdin jotain.

Ylioppilaaksi pääsin Lauritsalan yhteiskoulusta, opiskelin kieliä Helsingin yliopistossa, tutkinnon suoritin Cambridgen yliopistosta. Toimin ulkosuomalaisparlamentin jäsenenä yhden kauden. Olen asunut Pariisissa, eri puolilla Saksaa ja pienen pätkän myös Petroskoissa. Koko ikäni olen ollut tekemisissä kansainvälisten asioiden kanssa. Vedin omaa yritystä, joka keskittyy suomalaisten pk-yritysten auttamiseen ja tukemiseen mitä erilaisimmissa asioissa  koko Keski-Euroopan alueella. Nykyisin koulutan päätoimisesti maahanmuuttajia. Puhun viittä kiiltä sujuvasti ja auttavasti kahta muuta. 

Kansainvälistä kokemusta minulla kyllä on riittämiin sekä aiempien että nykyisten toimieni kautta.