Saksalaisia tapoja. Poimintoja

Saksassa on hyvä asua. Ja ovathan saksalaiset aivan ihania… Mutta jotkut asiat ovat muunmaalaisille outoja tai peräti haastavia.

1.   Saksalaiset ovat hyvin suoria

Monet sanovat sitä sun tätä ja puhuvat ympäripyöreitä kun puhuvat – sitä sanotaan Suomessa savolaisten ja karjalaisten tekevän. Saksalaiset puhuvat aina suoraan. Päng. Tiedät varmasti, että asia on juuri niin kuin sanottiin. Joskus se tuntuu perin epäkohteliaalta. Tämä ei koske vain liikeneuvotteluja – joissa suomalaisillakin on ongelmia saksalaisten kanssa – vaan ihan tavallista keskustelua. He poraavat loppuun asti saadakseen tyydyttävän vastauksen. He eivät odota, että olet puhunut asiasi loppuun, vaan keskeyttävät puheesi jatkuvasti, mutta se on heistä kohteliasta.  He saattavat yllättäen kysyä esimerkiksi: miksi suomalaiset ovat aina humalassa? Onko totta, että Suomessa on paljon hyttysiä? Tai: onko Suomessa paljon venäläisiä ja mitä suomalaiset heistä ajattelevat? Sen sijaan he eivät tavallisesti ole ikinä kuulletkaan, että joulupukki asuu Suomessa…

2.   Saksalaiset puuttuvat sinun asioihisi

Jos lapsesi nostaa kenkänsä bussissa tuolille, saksalainen heti huomauttaa siitä. Saksalaisilla on tapana komennella toisia, erityisesti maaseudulla. He saattavat huomauttaa sinulle, ettei katua ylitetä, kun valo on punainen, tai että seisot väärässä kassajonossa. He eivät komentele vain lapsia, vaan myös sinua. Älä välitä.

3.   Saksalaiset maksavat tavallisesti käteisellä

Saksa on korkean teknologian maa. Heillä on BMW, Audi ja Porsche, tai erittäin hyvin toimiva julkinen liikenne. Mutta: suomalainen, joka aina käyttää korttia ja jolla harvoin on mitään muuta käteistä kuin pari hassua kolikkoa rahapussissaan, hämmästelee Saksassa käteisen rahan käyttöä. Ravintolassa et tavallisesti voi maksaa kortilla. Et myöskään taksissa etkä useimmiten kaupassakaan. Varaudu ottamaan käteistä rahaa mukaan, kun menet Saksaan. Onhan käteisellä rahalla toki etunsakin: et voi tuhlata enempää kuin mitä sinulla on kädessäsi. Kortilla voit tosin maksaa hotellin, auton polttoaineen ja matkaliput. 

4.   Lasi vettä. Ravintolassa

Et saa ravintolassa hanavettä, vaikka miten pyydät. Hanavesi on kyllä koko maassa juomakelpoista, mutta sitä ei tarjoilla ravintoloissa. Sen sijaan on vettä kuplilla tai ilman, ja juomia ja niiden sekoituksia niin monia, että päätä pyörryttää. Ja aina ne maksavat jotain. Olut on useimmiten halvempaa kuin kuplavesi…

Et myöskään helpolla löydä ravintolaa, jossa saisi juomaksi maitoa. Yleensä maitoa ei ravintoloissa lainkaan ole, kahviin laitetaan maitotiivistettä. 

Etkä yleensäkään helposti löydä ravintolaa, jossa olisi seisova pöytä. Aina tarjoillaan pöytään.

Muista tippi. Pyöristä laskun summa ravintolassa ja taksissa seuraavaan isompaan lukuun, ei kuitenkaan kovin isoksi. Pakko ei ole näin tehdä, mutta saat kummallisen katseen, jos et näin tee.

 

5.   Älä säikähdä virallisia kirjeitä

Niitä lukiessa tulee pelkotiloja. Asiat eivät kuitenkaan useimmiten ole ollenkaan pahoja, vain sanamuodot ovat. Aina voi keskustella. Saksassa asuessa näitä kirjeitä tulee silloin tällöin, ja ainakin heti, kun unohdat maksaa jotain täsmällisesti. Aivan suomalaisen Justiinan tyyliin (Intrum justitia, perintätoimisto). Kirjeet lupaavat sinulle kamalia seurauksia, jos et toimi heti. Esimerkiksi viedä autosi, vaikkei sinulla autoa olekaan.

 

6.   Tupakointi…

Minusta oli vapauttavaa, kun tuli voimaan tupakointikielto ravintoloissa. Poikkeuksia tosin on. Mutta käytännössä saksalaiset tupakoivat paljon. Kodeissaan. Saksalaiset tupakoivat myös asemilla ja työpaikoillaan. Älä hämmästy.

 

Sähkötupakka on Saksassa sallittu. 

 

7.   Ulkomaalaiset

Saksalaiset eivät jaksa olla ihmettelemättä sitä, että olet suomalainen. He haluavat tietää kaiken, kaiken. Varsinkin taksinkuljettajat. Parasta, että tiedät jotain omasta maastasi. Hämmästystä Saksassa herättää etenkin Suomen kahtiajakautunut kulttuuri ja urheilu, työväen-sitä-sun-tätä ja ei-työväen-sitä-sun-tätä. Selitäpä se saksalaiselle!

Et koskaan pääse siitä, että olet ulkomaalaissyntyinen. Se ei kuitenkaan isommin haittaa. Ne tuhannen monet saksalaiset, jotka tunnen, eivät edes juurikaan välitä siitä, mistä joku tulee, he kohtelevat ulkomaalaisia periaatteessa hyvin. Huolimatta ”pakolaistulvasta” pakolaiset eivät ole heille ongelma - paitsi siellä, missä pakolaisia ei juurikaan ole.  Niin ja joillekin poliitikoille, jotka kalastelevat ääniä. 

Tapoja ja tervehdyksiä 2

Olen näköjään päässyt ”esille” ;-)
- ilman lähdettä, mutta sentään otsikolla "Pirjon blogista poimittua", tänne:
https://peda.net/punkalaidun/lukio/oppiaineet/pk1l/panorama-kurssi-22/pbp

Tekee mieli lisätä, että saksalainen koko ajan myös vahvistelee itse sanomaansa. Eikös vain? Vaitiolo on hopeaa, puhuminen kultaa. ;-) Jos et koko ajan vahvistele eli keskeytä kuulijaasi, et ole kohtelias. 

 
Eri puolilla Saksaa tämä tehdään eri sanoin. Näitä ovat 
-gell
-nicht wahr / (ja äännettynä muun muassa ne wuar)
-oder
-tai katso kuvaa yllä ja alla

Vuosia sitten tyttäreni teki retken luostariin, jossa esiteltiin vanhoja esineitä. Hyvin vanhan kaapin kohdalla opas kertoi kaapin historian ja iän ja päätti lauseensa "oder?", suomeksi "vai?" mutta tietenkin tarkoituksena sanoa tavan mukaan "eikö niin, näinhän se on". Johon tyttäreni ajatteli: "Etkö sittenkään tiedä, onko kaappi vanha vai ei?" ;-)

Käteistä

En yleensä isommin luota suomalaisiin lehtijuttuihin, koska liian usein on osoittautunut, että toimittaja on tutustunut huonosti asian moniin puoliin ja esittää faktoina omia mielipiteitään. Varsinkin tähän minun mielestäni syyllistyy Helsingin Sanomat. Äärioikeiston valituksilla ”kukkahattutätimäisyydestä” on siis minunkin mielestäni mukana hiukkanen totuutta. Kokonaan eri asia ovat siten somejulkaisut kuten vaikkapa mv-lehti, jossa ei ole totuutta ollenkaan. Siksi luen yleensä ulkomaalaisen uutisen alkuperäistiedon myös lähtömaasta, mikä tietenkin on rajallisen tai kokonaan puuttuvan kielitaidon takia perin hankalaa, mutta onneksi Saksan ja Britannian ja Ranskan ja Ruotsin lehdistökin tietää jotain. Venäläiset kirjoittavat mitä sattuu, mutta se on toinen tarina se. 

Ei niilläkään aina helppoa ole. Nyt kun Saksan valtiovarainministeri haluaa lopettaa tuulituen, oikeaa tietoa on vaikea löytää. Britannia uutisoi ensin, kun sielläkin ollaan samoilla linjoilla. Saksan luonnonsuojeluliitto on jakautunut kahtia, väestön protestit alkavat olla sen verran massiivisia, että on pakko reagoida: ihmiset sairastuvat pilvin pimein, luonnon rauha ja maisemat pilattu, lintu- ja luonnoneläinkanta dramaattisesti vähentynyt, tuotto eli sähkönsaanti on sattumaa ja sähkölaskut nousseet niin korkeiksi, että seitsemän miljoonaa perhettä ei enää pysty niitä maksamaan. 

Talouselämä uutisoi 1.4.2016 rahanpesusta Saksassa, eikä se ole aprillipila. (Onko Saksa Euroopan rahanpesuparatiisi? "Me rahoitamme täällä rikollisuutta",  http://www.talouselama.fi/uutiset/onko-saksa-euroopan-rahanpesuparatiisi-me-rahoitamme-taalla-rikollisuutta-6537155) Tällä kertaa uskon rahanpesujutun todenperäisyyteen. Sen verran olen maailmaa nähnyt, että pidän asiaa totena. Tulkkina nimittäin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaisia asioita, joista suurella yleisöllä ei ole hajuakaan, ja tulkin moraali taas vaatii täydellistä vaitioloa, olipa asia mikä hyvänsä. Tulkki on aina asian ytimessä ja aina päällikön oikea käsi… :-)

Tässä kuitenkin haluan sanoa, että kyllä, Saksassa ostetaan mieluiten käteisellä. Suomalaiset autojen ostajat sitä usein hämmästelevät, että myös suuret ostokset kuten vaikkapa auto maksetaan useimmiten käteisellä. Voiko kuitenkaan kukaan sanoa, että olisin hoitanut oston huonosti? ”Saksan keskuspankki Bundesbank arvioi, että peräti 79 ostoksista Saksassa tehdään käteisellä. Myös isojen ostosten tekeminen käteisellä on yleistä Saksassa.” 

 Barzahlung = käteismaksu
Girocard = pankkikortti
Kartenbesitz = Kortin omistaa

En osaa arvioida, onko Saksa käteisen rahan käytössään kehityksen jälkijunassa vai ovatko perinteiset rahankäyttötavat sittenkin parempia. Psykologisesti ainakin ovat: me ihmiset käsitämme vain sen, mitä konkreettisesti näemme. Suomessahan ei periaatteessa tarvita käteistä rahaa lainkaan, myös miniostokset tehdään kortilla. Olen kuitenkin kuullut Saksan kauppiaiden puhuvan siitä, että he haluaisivat pois käteisen rahan käsittelystä… koska se on työvoimaintensiivistä ja aikaa vievää. Huolimatta siitä tavarat ovat Saksassa keskimäärin halvempia ja palvelu parempaa kuin Suomessa. Minun mielestäni :-)

Ajat muuttuvat. Täysautomaattiseen kassamaksuun olen tähän mennessä Suomessa törmännyt vain Ikeassa, Saksassa ensimmäistä kertaa viime vuonna normaalissa ruokatavarakaupassa. Varmaa on, että tämä(kin) asia tulee muuttumaan, mutta mikä ja kuka muuttuu ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi…

Saksan malli. Miten Saksa menestyy?

Kuuntelin perjantaina eduskunnan pienestä salista suorana lähetyksenä Aue-säätiön järjestämää seminaaria "Miksi ylipäänsä? – Saksan kielen asema Suomessa 2015".

Olen ihmetellyt sitä, että täällä Suomessa valitetaan, miten kaikki menee huonosti, mutta juuri kukaan ei suostu katsomaan oman itsensä ulkopuolelle. Vaasan yliopston kauppatieteen luentoja seurattuani totean, että voi miten pitkä on Suomen tie pinnalla pysymiseen. Yliopisto ei mielestäni elä tätä päivää ja tämän sanon käytännön kokemusten kautta. Täällä on voimassa mentaliteetti "Me emme ota mallia mistään, me teemme kaiken suomalaisella tavalla." Me odotamme uutta Nokiaa tai uutta metsäteollisuuden jättiläistä. Vaan maailman on muuttunut. Koko Saksan talous perustuu innovaatioon ja teknologian kehitykseen. Miksi emme lainaa hyviä toimiviksi tunnettuja käytäntöjä? Miksi meidän pitää keksiä pyörä yhä uudelleen ja uudelleen?

Yhtenä pointtina jäi mieleen Saksalais-suomalaisen kauppakamarin Suvi Mäkisen esitelmästä tuntemattoman lause: "Ostaa voi millä kielellä hyvänsä, myydä voi vain ostajan kielellä." Missä Suomessa kielten kirjo? Saksa on Suomen suurin kauppakumppani...

Taloudesta puhui Aalto-yliopiston professori Arto Lahti. Pitkään ja monimutkaisesti ja englanniksi, mutta täyttä asiaa. Allekirjoitan kokemuksesta jokaisen lauseen.Yksi avainsanoja on yhteistyö. Perheyrityksissä työnantaja ja työntekijä vetävät yhtä köyttä. Siihen ei ole puuttumassa jostain ulkopuolelta tuleva ammattiyhdistys.

Alla kopioin suoraan hänen tekstinsä Aalto-yliopiston sivulta.  

 

Suomen talouden ongelmat ovat ratkaistavissa Saksan-mallilla

18.03.2015

Hidden Champions on toimiva, joskin vähän tunnettu kasvuyritysmalli.

Saksan talousmalli ja erityisesti kasvuyritysmalli, Hidden Champions (HC), on paras vaihtoehto EU-maille, sanoo Kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori Arto Lahti. Hän käsittelee aihetta uunituoreessa kirjassaan German Hidden Champions: The EU's best option in global B2B markets!

Hidden Championsin myötä noin 1 500 saksalaista yritystä on kasvanut 1990-luvulta tähän päivään liki 10 % vuodessa ja näistä yrityksistä on tullut erittäin kannattavia globaaleja markkinajohtajia.
HC-yritys luottaa siihen, että pienetkin markkinasegmentit voidaan muuttaa erittäin kannattaviksi panostamalla pieniin etuihin, asiakaspalveluun ja innovaatioihin. HC-yritys pitää asiakassuhteet tiukasti hallinnassa suosimalla myyntitytäryrityksiä. Asiakkaan ja yrittäjäperheen keskinäinen riippuvuus ja markkinariski on suuri, mutta yhteistyöllä ja henkilökunnan sitoutumisella HC-yritykset ovat synnyttäneet globaaleja menestystarinoita.

Moninaisuus ennen kaikkea – pelkkä pelialan vienti ei riitä

Saksassa perheyritykset erikoistuvat aloille, joita muut pitävät hylkiöinä, auringonlaskun aloina. Jos jonkin alan näkymät eivät ole kovin kannattavat, saksalaiset tarttuvat siihen ja usein saavatkin liiketoiminnan kukoistamaan. Suomessa tuudittaudutaan liikaa isoihin yrityksiin ja hightech-alan yrityksiin.

– Pitäisi etsiä diversiteettiä, moninaisuutta, jolla voisi erottua muista, eikä olla riippuvainen muutamasta menestyvästä yrityksestä. Suuryritykset karkaavat ulkomaille, minkä takia perheyrityksiä pitäisi kannustaa. Saksassa on insinööripula, Suomessa ei pystytä työllistämään kaikkia insinöörejä, harmittelee professori Arto Lahti.

Yritysten on kasvettava menestyäkseen

Pääosassa suomalaisista yrityksistä on alle 10 työntekijää. Kansainvälistymisen minimikoko on  500–1 000 työntekijää, mihin yltää Suomessa vain harva yritys. Noin 30 suuryritystä kattaa 90 % Suomen viennistä. Suomella voikin sanoa olevan 10 kertaa liian vähän kansainvälisiä yrityksiä.

– Saksan yrityssektori teki 90-luvulla oikean markkinastrategisen valinnan: koska markkinat kasvavat globalisaation myötä, yritysten oli pakko kasvaa saavuttaakseen riittävä mittakaava. Saksan vienti on kasvanut globaalisti, koska eri maissa tarvitaan jatkuvasti laadukkaita koneita ja laitteita sekä niihin liittyviä järjestelmätuotteita ja komponentteja. Saksassa ei yritystä myydä pois silloin, kun se alkaa kasvaa ja menestyä. Suomessa puolestaan toimitaan juuri näin, professori Arto Lahti sanoo.

Saksan vientiteollisuus erottuu, innovoi ja menestyy

Saksan vientiteollisuuden painopiste on kone- ja laiteteollisuudessa. Koneen hinta saattaa olla kolminkertainen maailmanmarkkinoiden halvimpaan tuotteeseen nähden. Silti asiakkaat ympäri maailmaa ovat valmiita maksamaan saksalaisesta koneesta korkean hinnan. Tämä perustuu siihen ajatukseen, että kun kone on tuotantokäytössä, seisokit ovat ne, jotka tulevat kalliiksi. Näin saksalainen kone maksaa itsensä takaisin nopeammin kuin halpa ja epävarma kone. Saksan keskisuuret eli Mittelstand-yritykset kasvavat ja menestyvät teknologiainnovaatioilla ja asiakaspalvelulla.

– Saksa on myös dynaamisen aluerakenteen oppimestari. Saksassa nuorten harjoittelijoiden palkkakehitys noudattaa työpanosta; alkupalkka on matala, mutta palkkataso nousee, kun kokemusta karttuu ja osaaminen kehittyy. Saksa tekee pienistä kaupungeista globaaleja voittajia, joissa nuoret voivat toimia. Tämäkin on Saksan menestysresepti, professori Lahti kertoo.

Lisätietoja ja kirjatilaukset:
Professori Arto Lahti
Arto.lahti@aalto.fi
p. 050 376 9428


Lisää aiheesta: http://kauppakamari.fi/2015/04/07/saksan-innovaatiojarjestelma-on-maailman-vahvin/


 

Lumisadetta ja moottoriteitä

”Runsas lumisade on tuottanut harmia monin paikoin Keski- ja Länsi-Euroopassa”, uutisoi YLE tänään. Siinäpä joka vuosi kertautuva uutinen. Ihan samalla tavalla ihmetellään Suomessa joka vuosi, että tulipa lunta. 

 

Saksassa lunta tulee joka vuosi, yleensä vasta tammikuun puolella, mutta se ei viihdy kauaa muualla kuin korkeammilla seuduilla. Vuoristossa taas on ihan pakko omistaa ketjut, muuten ei pääse mihinkään lumisateen sattuessa. Turistit voivat vuokrata ketjuja autoliitto ADAC:ltä. (Sanaa EI lausuta ”ADATS” vaan ”aa-dee-aa-see”, muuten saksankieliset eivät ymmärrä, mistä on kyse.)

Saksassa on kaksi seutua, joilla moottoriteitä ajaessa on oltava erittäin varovainen lumi- tai räntäsateen sekä sumuisen sään aikana. Toinen on nk. Kasselin mäet, eli Kasselista etelään johtava moottoritie A7. Alamäkeä on kilometrikaupalla. Toinen on moottoritien A8 varrella Stuttgartista vähän Münchenin suuntaan oleva Aichelberg, hyvin jyrkkä lasku Suttgartin suuntaan. 

 Kasseler Berge - Kasselin mäet

 Aichelberg

Minulla oli kitkarenkaat ja olin niihin hyvin tyytyväinen. Nykyisin on voimassa talvirengaspakko, mutta nastarenkaat sen sijaan ovat kiellettyjä. Muutaman kerran kieltäydyin talvella lähtemästä työmatkalle Ranskaan, jonne tie kulki Schwarzwaldin kautta. Ajaminen pitkiä matkoja kieli keskellä suuta ei ole kenenkään herkkua. Ja liikenneradiota kannattaa kuunnella. 

Saksassa moottoritietä on 12.917 kilometriä (2014). Pohjois-eteläsuunnan tiet on numeroitu parittomilla numeroilla, itä-länsisuunnassa parillisilla. Rostockista Ulmiin eli 815,7 km A7:ää pitkin olen ajanut omalla autollani (Mitsubishi Space Star) seitsemässä tunnissa, ja muuttokuormani kuorma-autolla (7,5 t) Hilzingenistä Horstiin, 936 km Weimarin kautta jättäen sinne tavaraa,  kahteentoista tuntiin. Sellainen tietenkin tedellyttää, että ei ole erikoisia loman alkuja tai pyhäseutuja ja ajokeli on hyvä. Ruuhkat ovat erikseen... Tunti meni ajaen 140 km Hilzingenistä Stuttgartiin, mutta toinen tunti seisoessa ruuhkassa ennen Stuttgartia. Kahdesti olen myöhästynyt Rostockin laivasta moottoritien ruuhkan takia. Kerran seisoimme autossa kokonaisen yön Bremenin ja Hannoverin välillä pilkkopimeässä ja kaatosateessa...