Hörhöt

Entisessä elämässä, mutta vasta eron jälkeen sekä nettideittailuaikanani – minua kosittiin vähän päästä. Tietenkin aina alkoholin vaikutuksen alaisena. En tehnyt mielestäni mitään aiheuttaakseni tuon kysymyksen. Ei juuri nostanut mielipidettäni suomalaisita miehistä. Hörhöjä olivat!

Nettideittailusta seurasi kokonainen kirja, yhdessä toimittaja Timo Peltosen kanssa. Timo ei ole koskaan ollut nettideittailuni kohde, vaan kirjoittajakumppani. Me molemmat olemme olleet jo vuosia naimisissa kumpikin tahollamme. Huomio: partnerin voi löytää muualtakin kuin netistä, huolimatta siitä, että itse on nettideittaillut!

Suomen suurin ongelma on mielestäni alkoholi. Miehet aloittivat keskustelun joko kertomalla, miksi juovat, tai sitten miksi eivät juo. En vieläkään ole oppinut, miksi alkoholi on keskustelun arvoinen asia. Enhän minä selittele sitäkään joka toiselle vastaantulijalle, miksi pidän talvella kenkiä. Erikseen on toki eri viinilajien arviointi ja sellaiset asiat. Siitä taas todennäköisesti tiedän enemmän kuin tuttavani yhteensä. Enkä siltikään esittele asiaa joka toiselle vastaatulijalle.

Suomen suurin kuolinsyy on alkoholi. Tämän olen tiennyt pitkään, mutta viimeksi sen sanoi ääneen peruspalveluministeri Susanna Huovinen. Minulla ei ollut mitään erityistä kosketusta alkoholiin ei kotoa, ei sukulaisissa eikä Saksassa asumiseni aikana. Olin siis kysymysmerkkinä: miksi suomalaisten mielestä on niin hienoa ja tavoittelemisen arvoista örveltää humalassa?

Mitä Konstanzin konsiilista eli kirkolliskokouksesta seurasi

Kun kokous päättyi huhtikuussa 1418, oli vielä paljon jäänyt kesken. Jotkut historialliset tapahtumat saivat jopa alkunsa vuosien 1414 ja1418 välisenä aikana, ja ne voidaan jäljittää aina kokoukseen asti. Vuonna 1417 tapahtunut Brandenburgin alueen lainaaminen Hohenzollenin kuninkaalle Friedrichille esimerkiksi sai aikaan poliittisen järjestyksen synnyn, jota sitten myöhemmin meni historiaan nimellä ”Preussi”. 

 Preussi 1815

Kun Böömissä tuli tietoon, että uskonpuhdistaja Jan Hus oli tapettu, se johti avoimeen kansan vastarintaan, joka ei hyväksynytkään enää Sigismundia Böömin kuninkaaksi. Husin kannattajat olivat osa koko Eurooppaa kattavaa liikettä, ja juuri tuo liikehän oli määrä vaimentaa Konstanzin kokouksessa. 

 

 Jan Husin muistokivi Konstanzissa.
Hus-museo sijaitsee kävelykadulla Schnetztorin (kaupungnportin) lähellä. 

Kokouksessa kirkon uudistaminen sekä johtaja- että jäsentasolla epäonnistui. Kesken jääneet asiat tosin kyllä siirrettiin seuraaviin kokouksiin, mutta niissäkään ongelmat eivät ratkenneet. Noin sata vuotta myöhemmin Martti Luther syytti 95 teesillään kirkkoa vieläkin voimassa olevista epäkohdista ja aloitti siten lopullisesti uuden ajanjakson, jonka nimeksi tuli ”reformaatio”, uudistus. 
 

 

 Wittenbergin kirkkoa korjattiin juuri, kun olimme siellä tammikuussa tänä vuonna. 

Reformaatiota puolestaan kannatti Italian humanismi. Mutta sekin sai vahvistuksensa juuri oppineiden välisestä ajatustenvaihdosta Konstanzissa. Ja tietenkin monet konsiilinaikaiset tapahtumat näkyvät yhä tänäänkin Konstanzin kaupunkikuvassa. 

Konstanz, Niederburg

Kielikoulun opettajan mielipide 21.5.1999

Kielikoulun opettajallakin on mielipide

Julkaistu Saksan suomalaisten seurakuntien lehdessä ”renkaassa” 21.5.´99

 Piirros: Olli Isomäki

Nyt, kun oma kielkouluryhmäni on kuivumassa kokoon, koska lapset ”eivät halua” käydä kielikoulussa ja koska vanhemmille se tuntuu olevan yhdentekevää, on vuosien toiminnan tulos kyseenalaistettava omalta kannaltani.

Minulla on ollut oppilaita, jotka ovat konkreettisesti hyötyneet opetuksesta. He ovat myös avoimesti kiittäneet opetuksesta. Luojan kiitos, muutenhan olisin lopettanut jo aikoja sitten.

Miinuspuolella on monta asiaa.

Kuulin moitteena, että minähän teen työtä rahasta. Rahasta?! Onko todellakin nykyinen palkka, se, että (kiitos uuden hallituksemme) minulle jää käteen DM 16,33 / 45 minuuttia, liian paljon? Kuka teistä tekee ilmaista työtä? Miksi ihmeessä käytte töissä? Opetustunnin lisäksihän minun tulee valmistella tunnit, hankkia materiaali (kopiokuluista esimerkiksi laskutan vain harvoin), kantaa matkakulut (juna eikä autokaan valitettavasti liiku ilmaiseksi), ja kaikkein pahinta: puhua puhelimessa, joka vie paitsi vähän rahaa, suunnattomasti aikaa.

Kielikoulu liian kallis? Mitä mahtaakaan maksaa yksi ainoa CD, yhdet jalkapallokengät, yksi ratsastustunti?

Mitä te vanhemmat oikein odotatte kielikoululta? Mitä kieltä puhutte kotona lapsillenne? Kieli ei ole myötäsyntyinen lahja. Jos näin olisi, osaisimme kaikki kaikkia kieliä – se olisi tietenkin ihan mukavaa.

Kielikoulu ei ole harrastuskerho! Mikä on lapsellenne elämässä tärkeämpää: balettikoulu, ratsastus, jalkapallo, tai ehkä sittenkin elävä äidinkieli? Sillä kuulen aina samat argumentit: ”Kun minun poikani ei halua tulla kielikouluun, kun sillä on se uimatunti/jalkapallo jne., enkä minä halua poikaani pakottaa…” Omassa perheessäni lapseni saavat harrastaa mitä haluavat, mutta kielikoulu ei ole harrastus, vaan koulu! Emmehän jätä hampaitakaan pesemättä emmekä turvavyötä kiinnittämättä sitä varten, että ”lapseni ei halua”!

Toinen argumentti: ”Mehän puhumme kotona suomea.” Ja siksi lapsesi osaa hyvin suomea? Niinkö todellakin?! Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että kielikoulussa tehdään systemaattisesti töitä esimerkiksi oikeinkirjoituksen harjoittamiseksi, puhumattakaan maantiedosta, historiasta, kirjallisuudesta? Mistä ajattelit näiden tietojen ja taitojen tulevan? Tosin oppilaat saattavat kotona kertoa, että ”me vain leikittiin”, eivätkä ollenkaan edes huomanneet harjoitelleensa esim. ”laiva on lastattu” –leikin myötä monikon adessiivia.

Oletteko te vanhemmat itsekeskeisen yhteiskunnan orjia, ja samalla ihmettelette, miten ”toisten lapset voivatkin olla niin itsekeskeisiä”? Jos oppilaat eivät ilmesty tunnille, niin minunko vastuullani on soitella heille ja kysellä tulevatko he, heidän mottonaan ”jos minun kaveri ei tule, niin en minäkään sitten tule”. Voisiko ajatella, että lapsi voisikin tehdä jotain ilman kavereitaan? Tai ainakin vanhemmat voisivat ajatella omilla aivoillaan, jos lapset eivät siihen pysty. Mihin pyrit kasvatuksellasi? Jätätkö keskenkasvuisten lastesi päätettäväksi, mitä heidän elämässään tapahtuu? Eipä ole ihme, jos heistä tulee epävarmoja tai aggressiivisia tai päämäärättömiä. Miten totta onkaan Elisabeth Noelle-Neumannin lause ”Nur grosse Anstrengung bringt ross Freude hervor”.

Minullako on aina oltava aikaa, ja palkkioksi saan vanhempien taholta välinpitämättömyyttä („Luulin, että hän on ilmoittanut sinulle“ tai „kyllähän hän tulisi mutta kun…“) tai suoranaisen selkäsaunan („Mitäs olet niin hölmö että opetat!“)

Minkälainen idiootti oikein olenkaan?

Miksi sitten kuitenkin opetan? Miksi mieheni ja minä lähetämme omat lapsemme kielikouluun, heidän protestistaan huolimatta?

Mitä sinä jätät lapsillesi perinnöksi? Minä annan heille perinnöksi jotain, mitä voin antaa sittenkin, kun minulla ei ole omaisuutta, jotain, mitä ei voi mitata rahassa. Minä annan omille lapsilleni perinnöksi oman kieleni, äidinkielen.

Allensbach, 21.5.1999

Pirjo Werkle

Konstanzin konsiilin eli kirkolliskokouksen kulku (1414-1418)

Ensimmäiset aateliston ja papiston edustajat saapuivat Konstanziin vuoden 1414 loppupuolella. Jokainen tulija otettiin vastaan hänen arvoaan vastaavalla tavalla.
 

Johannes XXIII oli ainoa kolmesta paavista, joka tuli kirkolliskokoukseen Pisasta puolustamaan omaa asemaansa. Hän kuitenkin pakeni kaupungista jo 1415, tällä kertaa päästäkseen näkemästä sitä, että joutuisi luopumaan paaviudestaan. Kokous joutui tästä syystä sekasorron valtaan ja oli vähällä päättyä kokonaan. Kuningas Sigismundin kuitenkin onnistui yhdistää riitelevät osapuolet, ja kokouksen osanottajat saivat kiinni karanneen paavin Breisachissa ja hänet pantiin pois paavin virasta. Vangituksi tultuaan Johannes joutui osan ajasta jakamaan vankilansa prahalaisen maisteri Jan Husin kanssa. Jan Hus poltettiin petturina heinäkuussa 1415 roviolla kokouksen toimesta uudistusmielisten mielipiteittensä takia. 

Hans Baurin "keisarin suihkulähteestä" Konstanzissa Marktplatzilta löydät myös kolme paavia...

Koska Pisan paavi joutui luopumaan paaviudestaan, Rooman kaupungin paavi Gregor XII ilmoitti kesällä 1415 olevansa valmis luopumaan paaviudestaan uuden, valittavan paavin hyväksi. Sen lisäksi piti vielä saada Avignonin paavi Benedikt XIII luopumaan paaviudestaan, mutta tämäpä ei siihen suostunut. Sigismundin onnistui saamaan Beneniktin tärkeimmät puolustajat puolelleen, ja niin että kokous voi todeta vuonna 1417, että Benedikt ei ollut enää paavi. Niin marraskuussa 1417 voitiin asettaa Oddo di Colonna – ainoaksi – paaviksi nimillä Martin V, ja siten kokous oli täyttänyt tarkoituksensa. Mutta monta muuta tehtävää jäi kuitenkin kesken, kun kokous päätettiin 1418.

Konstanzin kokouksessa ei käsitelty vain tärkeitä teologisia asioita. Tuon ajan poliittiset ongelmat olivat tärkeässä roolissa. Ilmiriidassa keskenään olivat esimerkiksi Saksan ritarikunta pohjoisessa ja Puola sekä Latvia, ja lännessä Englanti ja Ranska. Huolimatta sotaisista konflikteista Konstanzissa käytiin keskusteluja vastapuolten kesken ratkaisujen löytämiseksi – siis keskusteluja asevoimien sijaan. Lisäksi kuningas Sigismund kutsui kaksille valtakunnanpäiville. Konstanz siis toimi kokouksen ajan Rooman valtakunnan pääkaupunkina. 

Saksaksi: http://www.konstanzer-konzil.de/web/index.php/de/rueckblick/verlauf

Ettei äidinkieli häviä

Frankfurter Rundschau on toinen Frankfurtin suurista päivälehdistä, painosta n. 87.000 kappaletta. Rundschau keskittyy etupäässä paikallisiin uutisiin. Toinen Suomessakin tunnettu Frankfurtin päivälehti on Frankfurter Allgemeine, painos 300.000 kappaletta. FAZ on samalla saatavissa koko Saksassa. Rein-Mainin alueella asuu nykyisin n. 2,2 miljoonaa asukasta, Frankfurtissa 700.000, joista 25% ulkomaalaisia...  Frankfurt on Euroopan rahamaailman keskus. 

Kun aloitimmme kielikoulutoiminnan Bad Homburgissa, Frankfurter Rundschaun toimittaja tuli tekemään meistä juttua. Mikäs siinä. Meillä oli alkamassa kolme ryhmää, sillä heti kun olin ilmoittanut aikeista perustaa kielikouluryhmä Bad Homburgiin, lapsia oli sen verran paljon ja sekä ikä- että kielitaitohajonta niin suuri, että oli aloitettava usealla ryhmällä.

Kielikoulujen opettajat ovat tottuneet hajauttamaan opetuksen, sillä lähes kaikki ryhmät ovat sekakoosteisia. Siksi olenkin sitä mieltä, että kielikoulujen opettajat olisivat erinomaisia maahanmuuttajien opettajia Suomeen. Siinä opetuksessa tarvitaan varsin vähän sijamuotoja tai äidinkielen opettajan taitoja, joskin on hyvä olla käsitys suomen rakenteesta ja erityispiirteistä; kieliopin sijaan tarvitaan paljon spontaania tilanteeseen sopeutumista ja kaikkien erilaisten ja eritasoisten oppilaiden samanaikaista huomioon ottamista, eikä voida käyttää esimerkiksi Kotiperuskoulun ohjelmaa sellaisenaan, joskin sen materiaalit ovat erinomaisia apuvälineitä. Siksi opetussuunnitelmia siten kuin Suomessa ei ole mahdollista tehdä. Tätä asiaa pohdimme yhdessä aikoinaan Berliinissä, ja tuloksena oli minun ja kahden muun opettajan yhdessä kirjoittamat opetussuunnitelmat Saksan suomalaisille kielikouluille. Olin myös tottunut tekemään lähes kaiken opetusmateriaalin itse. Opetusmateriaalinahan voi käyttää lähes mitä tahansa, mainoksista romaaneihin.

Olenkin sitä mieltä, että ollaan aivan hakoteillä, kun S2-opettajilta edellytetään äidinkielen opettajan pätevyys. Kyse ei ole äidinkielen opetuksesta, vaan vieraan kielen. Näin siis tuhlaamme opettajien koulutuksen resursseja.

Sinä aloitusaamuna Bad Homburgissa tapahtui vain yksi mutta: juuri sinä aamuna Frankfurtista kulkeva juna ei kulkenutkaan ajoissa, mikä sinänsä on harvinaista, mutta toki mahdollista. Toimittaja tulossa, minä yksin kaikkien lasten kanssa.

Toimittajalle en hiiskunutkaan kahdesta puuttuvasta opettajasta. Kukaan ei huomannut mitään, juttu tuli lehteen ja kaikki olivat tyytyväisiä. 

Ja lehtileikekin löytyi, kun vihdoin ryhdyin purkamaan vanhaa arkistomateriaalia. :-)