Puhelinvastaaja - riesa?

Olipa kerran… Savonlinnan taidelukio teki matkan Keski-Eurooppaan. Järjestin heille eli 110 henkilölle konsertin ja muun ohjelman ja yöpymiset sun muut sellaiset omalla seudullani. 

Mieheni kyllästyi vastaamaan puhelimeen, ja oli puhunut puhelinvastaajaan seuraavan tekstin: ”Täällä Suomi-palvelu …..” eikä minulle kertonut siitä mitään. Minä ihmettelin, miksi puhelin ei soi. Ystäväni, jotka soittelivat, nauroivat itsensä kippuraan, luulivat, että olin oikeasti perustanut Suomi-palvelun.

Niinpä sitten perustin sen Suomi-palvelun, ja hyvinhän se toimi, hyvin toistakymmentä vuotta…

Vuokrasin toimitilat ja palkkasin työntekijöitä. Ja siellä palvelimella on sähköpostini edelleenkin.

Suomalainen herätys

Herätyskristillisyyden vuosisatainen vaikutus

Suomalainen herätys ei ole kovin suomalaista. Kaikissa vaiheissaan herätyskristillisyys on toiminut Euroopan keskusten uskonnollisten virtausten heijasteena. Mitä vilkkaampaa on kansainvälinen vuorovaikutus, sitä vähemmän mitkään hengelliset innovaatiot ovat paikallisia. Tämän päivän herätyskristillisyyden voi käynnistää avaamalla television herätyskanavan.

Herätys on ollut laajempi ilmiö kuin herätysliikkeet. Liikkeiden tarkoitus on ollut levittää näkemyksiään itseään laajemmalle yleisölle, ja siinä ne ovat onnistuneet. Herätyskristillisyyden kolmesataavuotinen ohjelmanjulistus on mennyt perille, ja tavallinen seurakuntaelämä on viimeisinä vuosikymmeninä ollut herätyskristillistä.Pietistinen ajatus henkilökohtaisesta kääntymisestä ja uskosta on läpäissyt kaiken kirkon työn rippikoululeireistä siunauspuheisiin ja paikallislehtien hartauskirjoituksiin. Seurakunnissa voidaan järjestää torikokouksia, gospelkonsertteja ja katulähetysiltoja sekä puhua kielillä rukousillassa ilman, että minkään järjestön työntekijä on paikalla kirjaamassa tapahtunutta tilastoihinsa.

Herätyskristillisyys on vaikuttanut myös yleiseen suomalaiseen elämänmuotoon ja ajattelutapoihin. Suomalaiset erottavat uskon ja arkielämän aivan kuten jo pietismi on opettanut. Uskonto on privatisoidulla vyöhykkeellä, niin kuin herätysliikkeiden puheet henkilökohtaisesta uskosta ovat alleviivanneet.

Teemu Kakkuri: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Kirjapaja, 2014.

……………………………….

Olen aina ihmetellyt suomalaisten intoa olla oikeassa. Tämä ilmiö näkyy varsin selvänä erilaisten herätysliikkeiden sulkeutuneisuudessa ja paikallisuudessa. Vain heillä on taivaan portin avaimet, muut joutuvat helvettiin. Taivaassa sitten tietenkin puhutaan suomea…? Koskaan minua ei pitkien Saksan vuosieni aikana kukaan koettanut käännyttää yhtään mihinkään, mutta annapa olla kun muutin takaisin Suomeen. Olin jo nuorena päättänyt, että en liity mihinkään huuhaa-ryhmään, ihan sillä perusteella, että Raamatussa Paavali sanoo: ”Pysy sinä siinä minkä olet hyväksi havainnut.” Pidin hyvänä omaa luterilaisuuttani ja sillä selvä.

Pääsin käännyttämisestä eroon muuttamalla pois Suomesta. Toki Saksassakin on kaikkea tätä ja tiedän eri ihmisten kertomuksista, miten vaikeaa on ollut olla ”erilainen”. Esimerkiksi katolisessa Saarlandissa anoppini ja appeni menivät naimisiin vain siksi, että olivat niitä ainoita harvinaisia evankelisia koko maakunnassa. Katoliset lisäksi vaativat tulokkaan kääntymisen katoliseksi, ja niinpä exäni kummisetä kääntyi katoliseksi, kun meni katolisen kanssa naimisiin. Mahdollisesti kuitenkin moninaisuus ja erilaisuuden tavallisuus on tehnyt ihmisistä suvaitsevaisia. Tottahan on, että mitä vähemmän jotain jossain on, sitä enemmän sitä epäillään. Hyvä esimerkki siitä on tiettyjen perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuus, joka maahanmuuttokriittisyydeksi on naamioitu.

On siis toki myös ”vapaita” ryhmiä sielläkin. Sana ”vapaa” on pakko laittaa lainausmerkkeihin, sillä käytännössä ”vapaat” ovat niitä kaikkein vähiten vapaita. Minua ei kuitenkaan yhtään miltään taholta ikinä painostettu mihinkään, enkä muista nähneeni suurimuotoisia herätyskokouksia telttoineen tai tulipalosaarnaajineen missään. Toki saattaa olla, että olen elänyt pussissa, vaikkakin asuin kolmessa eri osavaltiossa viidellä eri paikkakunnalla ja työni puolesta olin jatkuvasti liikenteessä ympäri Keski-Eurooppaa.

Huvittavaa on monien suomalaisten herätysliikkeiden lietsoma rasismi muualta tulleita, muuta suuntaa tai uskontoa edustavia kohtaan. Eivät rassukat itse lainkaan huomaa, että – kuten yllä olevasta kirjan sitaatista käy ilmi – ovat saaneet vaikutteensa juuri kansainvälisyydestä. 

 Herätysliikeiden vaiheita.
"Kalajoen käräjät" Willi Lakeus -teatterin esittämänä Kalajoella kesällä 2014.

Vanhuksen kirje aikuiselle lapselle

Kun huomaat, että olen tulossa vanhaksi,
yritä olla kärsivällinen ja ymmärtää minua.

Kun ruokailustani tulee epäsiistiä,
kun pukeudun kummallisesti,
yritä kestää.

Muista, miten paljon aikaa käytin aikanaan siihen,
että sain sinut oppimaan nämä asiat,
kun olit pieni.

Kun kerron samoja asioita sinulle kymmeniä kertoja,
älä keskeytä
vaan kuuntele.
Kun sinä olit pieni, pyysit minua lukemaan aina saman tarinan,
joka ilta, kunnes nukahdit, ja tein sen mielelläni.

Jos en enää peseydy yhtä usein kuin ennen,
älä moiti minua,
äläkä sano, että sitä pitää hävetä.
Muista, miten paljon minun piti käyttää
aikaa siihen,
että sain sinut menemään pesulle,
kun olit lapsi. 

Älä naura minulle, jos en hyväksy uusia teknologioita,
vaan anna minulle aikaa ymmärtää ne.
Opetin sinulle aikanaan niin monenlaisia asioita,
miten syödään terveellistä ruokaa,
miten pukeudutaan siististi,
miten käyttäydytään,
miten toimitaan elämän vaikeissa tilanteissa…

Jos en joskus jotain asiaa muista,
tai en pysty seuraamaan keskustelua;
anna minulle aikaa muistamiseen
ja jos se ei minulta onnistu,
älä hermostu äläkä suutu,
sillä tärkeintä minulle on
saada olla sinun kanssasi ja
puhua kanssasi. 

Kaikkea muuta kuin samanlainen

”Samanlainen” on se kaikkein tavallisin tilaus ravintolassa, baareissa ja pubeissa. Samanlaista ei kuitenkaan voi tilata matkustaessaan vieraisiin maihin, lähelle tai kauas, tai tutustuessaan uusiin, pieniin tai suuriin, kulttuuri-ilmiöihin.

Jokiselta reissulta tulee takaisin erilaisena. Jokin asia on itsessä muuttunut. Samalla tulee katsoneeksi kotiaan, kotimaataan, uutisia tai lähi-ilmiöitä eri lailla.

Matkan kokemukset joko avartavat ymmärrystämme tai tekevät meidät entistä ennakkoluuloisemmaksi ja ahdasmielisemmiksi, mutta joka tapauksessa ne muuttavat.

Muutos tapahtuu tuli takaisin kotiin sitten Lapista tai Etelämantereelta. Tietysti muutos on kaikin puolin onnistuneempi jos reissulla on pukeutunut paikalliseen tapaan ja syönyt paikallisia ruokia ja tavannut mahdollisimman paljon paikallisväestöä.

Helsingissä 17.9.2008

Martti Lintunen

Jälkisanat Lintusen kirjassa ”Karttapallolla pyörien”