torstai 26. joulukuuta 2013

Vainoharhaa

Salaliittoteoreetikoille pilvinen päivä. Kiinalaiset ovat ampuneet kuuhun anturin. Jos he eivät lähipäivinä huuda suoraa huutoa, että kuusta löytyi amerikkalaisten jätteitä (tietenkin mukaan lukien sen Amerikan lipun), niin salaliittofriikkien pitää määritellä maailmankuvansa uudelleen, tai sitten laajentaa salaliittonsa Kiinaan. Niin, mitenkä olisi: joka ikinen tässä maailmassa on samassa veneessä toisten kanssa, eikä heillä ole mitään muuta tavoitetta kuin tehdä sinulle vahinkoa. 

 

Tuollaisen ajattelun nimi on vainoharhaisuus, ja muutamaa Hollywood-jättielokuvaa lukuun ottamatta se ei perustu muuhun kuin silkkaan mielikuvitukseen. Mutta onhan sitä sentään hyvässä seurassa. Jopa tohtoriksi väitellyt fyysikko Wolfgang Ludwig, jonka jopa itsekin tunsin, oli aivan varma siitä, että amerikkalaiset eivät olleetkaan päässeet kuuhun. Hänellä oli myös pari mielenkiintoista mielipidettä juutalaisuudesta, ja nämä molemmat asiat johtuivat mielestäni siitä, että hän oli jo hyvin vanha. Mikä taas kerran todistaa, miten älytön meidän akateeminen järjestelmämme on: joku kirjoittaa kerran elämänsä aikana tohtorintyön ja sen jälkeen hän on sitten ”oppinut” koko elämänsä ajan, erotukseksi niistä, jotka ovat ”oppimattomia”. ;-) 

Johdantotekstiä Hans Peter Zimmermannin uutiskirjeessä nro 227 
(18.12.2013) 

 
 - Kiinalaiset ovat kuussa.
- Tiedän. 

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulunviettoa Intiassa

Verrattuna muihin uskonnollisiin juhliin on joulu Intiassa aika pieni juhla, sillä Intiassa kristittyjä on vain noin 2.3% väestöstä. Intialainen tapa on koristella joulukuusen asemasta banaani- tai mangopuu. Joskus käytetään myös mangopuun lehtiä kotia koristamaan, aivan kuten tehdään syksyisen Divali-juhlan aikana. Divali onkin se varsinainen juhla, mutta kyllä jouluna on vapaata ja kyllä jouluksi koristellaan muutenkin kaikki kuten Divaliksikin.

Etelä-Intiassa katoille asetetaan usein palavia öljylamppuja näyttämään naapureille, että Jeesus on maailman valo. Mumbain, entiseltä nimeltään Bombayn kristityt laittavat ikkunaansa seimen. Näkyy myös pitkiä tähtien muotoisia paperilampetteja, joten näyttää siltä kuin tähdet tuikkisivat ylhäällä, kun kävelet kaduilla. Ja vieraille tarjoillaan kotitekoisia makeisia. 


Olen viettänyt kaksi joulua Intiassa. Ensimmäisellä kerralla, aikoja sitten, olimme matkalla Etelä-Intiassa länsirannikolta Madrasiin (nykyinen nimi Chennai) junassa kolmannen luokan vaunussa jouluaattona ja nukuin – paremminkin yritin nukkua – ylhäällä tavarahyllyllä, sillä muualla ei ollut tilaa. 


Toisella kertaa, vuosia edellisen jälkeen teimme jouluaattona kokopäiväisen kamelisafarin Pohjois-Intiassa Rajastanin erämaassa ja yövyimme teltassa. Illan mittaan saimme kuulla intialaista populäärimusiikkia, kunnes itse ryhdyimme laulamaan tuttuja kansainvälisiä joululauluja… 


tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu Saksassa


Joulu: Jeesus on syntynyt

Jeesuslapsi sekä lahjojen antaminen kuuluvat jouluun. Lahjojen antaminen alkoi jo 1500-luvulla. Jeesuslapsi lähetti tuolloin taloon pussin, jossa oli leluja, namuja, rahaa, vaatetta ja koulutarvikkeita. Vasta kun lahjoja alkoi olla yhä enemmän, ne laitettiin nk. ”lahjapöydälle”. 

Lahjapöydän keskellä seisoo nykyisin kuusipuu, ja siinä kynttilöitä ja kirjavia palloja. Mikään muu saksalainen tapa ei ole levinnyt näin laajalle. Jotkut laittavat kuusen alle jouluseimen. Joulun tapahtumat näytetään sillä tavalla usein taidokkaasti valmistettujen nukkien avulla. Tallissa seisovat aasi ja härkä sekä Maria ja Josef. Joskus myös paimenia ja lampaita ja kolme itämaan tietäjääkin. Keskellä eläinten ruokakaukalo, seimi. Siinä nukkuu pieni nukke, joka kuvaa Jeesusta. 


Seimi Nürnbergin joulutorilta (© Helga / PIXELIO )

Tarina kertoo, että tapa tuoda joulukuusi tulaan syntyi siten, että Luther näki tähtien loistavan pihalla jouluyönä kuusen oksien läpi eikä osannut kuvata sen kauneutta perheelleen, jolloin haki kuusen ja laittoi siihen kynttilöitä

Joulua edeltävää iltaa kutsutaan pyhäksi illaksi (Heiligabend; heilig = pyhä). Monet käyvät tuolloin kirkossa. Siellä lauletaan ja luetaan jouluevankeliumi. Usein lapset esittävät joulun tapahtumat kuvaelmana, ja joskus myös itämaan viisaat ovat mukana. Muutenhan itämaan viisaat kiertävät katolisilla seuduilla talosta taloon loppiaisena ja keräävät rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen. 

Joulukuusi Saksassa (© Liane / PIXELIO )
 
Joulukirkon jälkeen jaetaan lahjat, jotka on sitä ennen laitettu kuusen alle. Lapset eivät pääse huoneeseen, ennen kuin lahjat on laitettu kuusen alle ja sytytetty kuusen kynttilät.  Joulukuusessa ei ole lippuja!

Vasta lahjojen jakamisen jälkeen syödään, mutta varsinainen juhla-ateria syödään joulupäivänä. Usein syödään kalaa, karppia, tai hanhea tai paistia ja tarjoillaan itse leivottua kakkua. Joulupäivänä käydään kylässä, usein myös kauempana asuvat sukulaiset tulevat kylään. Joulu on nimenomaan perhejuhla. 

Hankalaa oli sovittaa periaatteessa samansuuntaiset suomalaiset ja saksalaiset tavat yhteen. Apellani oli aina hirveä kiire avata lahjat heti, heti, ja minua hän moitti siitä, että sytyttellin kynttilöitä ennen aikojaan ja ihan muuten vaan...

Ja kun olin valmistanut suomalaisen monipuolisen jouluaterian aatoksi, anoppi kysyi seuraavana aamuna, että mitäs nyt syödään... 

Ja kun meillä joulupäivänä ei saanut mennä kylään, niin Saksassa joulupäivä on nimenomaan kyläilypäivä. Stressiähän se tällaiselle vähemmän kotitaloustöitä rakastavalle naisihmiselle tarkoitti.