Meillä Saksassa oli aina adventtiaikana itse tehty kranssi. Puolukan- tai mustikanvarsista. Myöhemmin anoppi teki kranssin makrameesta. Makrameetyöt olivat yhteen aikaan hänen harrastuksensa.Hän olikin varsin taitava käsistään ja monta kaunista esinettä hän meille lahjoitti.
Adventtikranssi on peräisin vuodelta 1839. Kerrotaan, että saksalainen
teologi Johann Hinrich Wichern teki adventtikranssin köyhille lapsille,
jotka hän oli ottanut hoiviinsa. Lapset odottivat malttamattomana joulua
ja kyselivät jatkuvasti, montako päivää siihen vielä on.
Joka sunnuntai sytytetään yksi kynttilä lisää. Adventtiloru kuuluu näin:
"Advent, Advent, ein Lichtlein brennt. Erst eins, dann zwei, dann drei, dann vier. Wenn sie brennen alle vier, steht das Christkind vor der Tür."
Adventti, adventti, pieni valo palaa. Ensin yksi, sitten kaksi, sitten kolme, sitten neljä. Kun kaikki neljä palavat, Kristuslapsi on ovella.
Etelä-Saksassa jouluaattona ei tule joulupukki, vaan lahjat tuo Kristuslapsi. Pohjoisessa Saksassa tulee joulupukki ja sieltä pukki on Suomeenkin tullut. Ei siis lainkaan Korvatunturilta etelään, vaan eteläisistä maista Saksan kautta myös Suomeen.
Koiranleuat tietenkin keksivät omat runonsa, adventtirunon jatkeeksi:
"Und wenn das fünfte Kerzlein brennt, hast Du Weihnachten verpennt."
Ja kun viides kynttilä palaa, olet nukkunut joulun yli - eli siis unohtanut joulun.
No entä mitä varten ennen joulua pitää mennä ikkunasta sisään?
Koska joulu seisoo ovella eli siis oven edessä.
"Weihnachten steht vor der Tür."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti