Tuuli ei tuule jatkuvasti.
Tuulivoimaloiden käyttöaika on noin 1800 tuntia vuodessa.
Vuodessa on 8.760 tuntia.
Tätä ei voi muuttaa poliittisilla päätöksillä. Ne ovat luonnonlakien määräämiä.
Suomessa energiaa tuotetaan ja kulutetaan seuraavasti:
Kuva 1. Uusiutuvan energian osuus kokonaisenergiasta oli 37 prosenttia vuonna 2018.
Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. Tilastokeskus [viitattu 8.4.2019].
https://www.motiva.fi/ratkaisut/uusiutuva_energia/uusiutuva_energia_suomessa
Sähkön tuotanto energialähteittäin 2000-2020:
Uusiutuvilla energialähteillä tuotettiin sähköä ennätykselliset 34,7 TWh. Uusiutuvilla energialähteillä katettiin Suomen sähköntuotannosta yli puolet: 52 % . Kasvu aiheutui pääosin vesivoiman tuotannon noususta. Uusiutuvasta sähköstä tuotettiin vesivoimalla 45 %, tuulivoimalla 23 % ja melkein koko loppuosa puuperäisillä polttoaineilla. Ydinvoimalla tuotettiin 34 prosenttia sähköstä, fossiilisilla polttoaineilla ja turpeella 14 prosenttia.
Lähde: https://www.stat.fi/til/salatuo/2020/salatuo_2020_2021-11-02_tie_001_fi.html
Muistamme, että Suomessa uusiutuvan energian edistämiseksi otettiin käyttöön vuonna 2011 syöttötariffi ja vuonna 2018 uusiutuvalle energiantuotannolle preemio, joka sekin tuli täysimääräisenä tuulivoimalle. Valtiolle syöttötariffi on kustannusneutraali, sillä sen kulut kerätään kaikilta sähkön käyttäjiltä sähkölaskussa.
Tuulivoimaloiden suhteessa heikko tuotto johtuu luonnonvoimista.
Tuulivoima- ja aurinkosähköjärjestelmien operaattorit ja poliittiset myyjät kertovat yleensä vain tuulimyllyjensä nimellisarvon eli asennetun kapasiteetin.
He esimerkiksi laskevat, että "tuulipuisto" tuottaa sähköä useille sadoille tai joka tuhansille kotitalouksille. Näissä laskelmissa sähkötehon (laskettu kapasiteetti) ja sähkötyön (todellinen sähköntuotanto) välinen perustavanlaatuinen ero jää usein huomiotta tai tarkoituksella piilotetaan.
Asennettu teho kuvaa tuulimyllyn potentiaalia tai kapasiteettia. Se ilmoitetaan megawatteina (MW) tai kilowatteina (KW).
Sitä vastoin sähköntuotanto kuvaa järjestelmän tehoa, joka on käytettävissä tehonsyötössä. Kyse on fyysisesti ”verkon työstä”, joten erittely tehdään megawattitunteina (MWh) tai kilowattitunteina (kWh).
Aivan kuten aitoissa, kapasiteetti antaa tietoa hevosvoiman määrästä. Todellinen sähköntuotanto puolestaan vastaa ajettuja kilometrejä.
Suuri asennettu kapasiteetti ei välttämättä tarkoita suurta sähköntuotantoa.
Pieni tuulimylly, jota käytetään jatkuvasti lähellä maksimitehoaan - täydellä kuormalla - voi tuottaa vuodessa enemmän sähköä kuin suuri tuulimylly, joka saavuttaa maksimitehonsa vain vaiheittain ja on pitkälti tyhjäkäynnillä.
Tilastollisesti tuulivoimalat ovat käyttämättömänä suurimman osan vuodesta. Asennettu kapasiteetti onkin täysin eri asia kuin erittäin alhainen todellinen tuotanto.
Tämä on eri asia uusiutuvan energian vesivoiman ja biomassan kohdalla, koska ne ovat riippumattomia raaka-aineen hankinnasta.
Näin ollen niillä on suhteellisen pieni osuus asennetusta kapasiteetista uusiutuvien energialähteiden osalta, mutta korkean käytettävyyden ja kapasiteetin käyttöasteen ansiosta ne tuottavat suurimman osan uusiutuvalla tuotetusta sähköstä.
Vuoden aikana todellisuudessa syntyvän sähkön tuotto suhteessa käyttöön eli asennettuun kapasiteettiin on siis maatuulivoimalla varsin huono.
Tuulivoiman lisäämisellä on siksi hyvin vähän energiahyötyä.
Tämän ilmeisen puutteen lievittämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi - asennetun kapasiteetin suhde todelliseen tuotantoon – uusiutuvien kannattajat vaativat, että hyviin paikkoihin pitäisi rakentaa suurempia voimaloita ja ennen kaikkea pitäisi satsata tuotantoon avomerellä (jossa tuuli puhaltaa säännöllisesti, joten käyttöaste on korkea).
Kuulostaa toki järkevältä. Eli kun voimaloita halutaan rakentaa sisämaahan, jossa tuuliolosuhteet ovat heikot ja vaihtelevat, suunta on väärä. Tehdään huonoja ratkaisuja ja pilataan ihmisten ja eläinten elinympäristö.
Verrattuna autoon, tuo tarkoittaa:
Sisämaahan kunnat hankkivat kokonaisia ajoneuvolaivueita suuritehoisia Porscheja ja Ferrareja, jotka eivät sitten saakaan ajaa nopeusrajoitetuilla teillä eikä taajamien kaduilla.
Loogisempaa olisi ajaa kapeilla kaduilla polkupyörällä tai kulkea jalan, mutta sellaista ei osata edes ajatella. Toinen mahdollisuus olisi toki omistaa suurimoottoriset ajoneuvot yhteisomistuksessa.
Mutta eivät kunnat sellaista halua, koska halutaan olla ilmastonmuutoksessa johtajia, sillä mitä naapuritkin muuten ajattelisivat, hyvänen aika! Ei tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa, vaan jokainen haluaa omistaa oman ajokkiparkkinsa ihan itse. Sitä paitsi, saahan kunta verotuloja. Jotka sitten kuitenkin jokainen veroistaan maksaa. Samoin kuin maksaa sähkön ja siirtomaksujen kallistuvan hinnan. Ja muuttotappiosta ja terveysmenojen noususta viis.
Tuet ovat vääristineet kilpailun, oikeat kulut hävinneet näkyvistä.
