"Made in Germany" – hieman käsitteen historiaa

Noin 120 vuotta sitten Lontoossa, elokuussa 1887. Kun Marks Actin oli määrä poistua kaupparekisterilaeista, tuli pakolliseksi ilmoittaa kaikkien Englantiin tuotavien tavaroiden kohdalla, missä maassa tuote on tehty. Toisin sanoen: „valmistettu ….“, eli siis "Made in ...".



Tuolloin "saksalainen" tarkoitti huonoa ja halpaa.

Ja samalla syntyi "Made in Germany". Sillä juuri saksalaisia tuontitavaroita vastaanhan laki Englannissa oli tehty. Mutta 1800-luvun alussa Saksa kehittyikin maatalousmaasta teollisuusvaltioksi. 1800-luvun puolivälistä saksalaiset kopioivat paljon englantilaisia tuotteita ja käyttivät jopa usein englantilaisia tuotemerkkejä. Nämä kopiot olivat halvempia kuin brittiläiset alkuperäistuotteet ja useimmiten huonompilaatuisia. Sehän oli englantilaisten tuottajien ongelma: ei vain, että halvemmat tuotteet veivät ostajat – saksalaisten kopioiden huono laatu vahingoitti myös brittiläisten alkuperäistuotteiden maineen.

Tuolloin saksalaisilla teollisilla tuotteilla oli oikeutetusti huonon ja halvan maine.

Etenkin kotitaloustuotteista saksalaiset olivat vallanneet brittimarkkinat. Miten hyvin saksalaiset olivat onnistuneet, näkyy siitä, että monet tuotteet, joita britit ilman muuta olivat pitäneet kotimaisina, kantoivatkin leimaa "Made in Germany". Britit säikähtivät ja kuluttajat olivat varsin hämmästyneitä. Englannissa tavalliset tuotteet, kuten vaikkapa kellot, keittiötarvikkeet ja työkalut olivatkin saksalaisia. Saksalaiset tuotteet eivät olleet vain halvempia, vaan kävi ilmi, etteivät ne olleetkaan maineensa mukaisesti huonoja, vaan hyvälaatuisia.

Ja niin kävi, että ennusteiden vastaisesti britit valitsivatkin halvemman ja paremman tuotteen, joka sitten olikin saksalainen.

Varoituksesta tuli laatumerkki. "Se mikä toimii Englannissa, toimii varmaan muuallakin", ajattelivat tuottajat. Tämä johti siihen, että saksalaiset laittoivat tuotteisiinsa leiman "Made in Germany". Tästä tuli kansainvälinen tuotemerkki, vaikka alunperin oli ollut tarkoitus varoittaa saksalaisesta tavarasta. Saksan talous kukoisti 1900-luvun alussa, ja vaikka välissä onkin ollut kaksi maailmansotaa, niin edelleenkin "Made in Germany" merkitsee laadukasta tuotetta.

Saksa investoi laatuun ja kehitykseen. Ei vain kotitaloustuotteisiin, vaan sähköalan ja kemian teollisuuteen. Syinä tähän olivat Saksan matalat palkat ja sen mukana halvat hinnat. Toisaalta tehtailijat investoivat tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Yliopistoissa hyvin koulutettuun henkilökuntaan ja heidän innostukseensa tutkia ja kehittää voi luottaa, ja niinpä he eivät ainoastaan parantaneet jo olemassa olleiden tuotteiden laatua, vaan kehittelivät jatkuvasti myös uusia tuotteita.

Lähde: http://www.hr-online.de/website/specials/wissen/index.jsp?rubrik=6558&key=standard_document_23693340

Hessische Rundfunk on Saksan Hessenin osavaltion radio- ja televisiokanava. Asuin Hessenissä kahdeksan vuotta.

Schwarzwald

Mustassa metsässä kasvaa leveäoksaisia pihtakuusia sekä douglaasiaa. Kuusten matalista oksista ja niitten varjoista johtunee sana Schwarzwald, musta metsä. Maasto on jyrkkää, tiet mutkaisia serpentiinejä, toki pohjois-eteläsuunnan pääteitä lukuunottamatta, ja rakennukset upeita, monikerroksisia ja ristirakenteisia tai hirrestä veistettyjä.

Schwarzwald on 11.500 neliökilometrin alue Lounais-Saksassa, joka rajoittuu lännessä Reinin laaksoon. Joen laakson länsipuolella sijaitsevat Vogeesit. Se on hyvin samanlainen metsäinen vuoristoalue kuin Schwarzwaldkin, vaan moniko suomalainen on koskaan edes kuullut siitä?

Korkein Schwarzwaldin kohouma, Feldberg, on 1493metriä korkea. Laskettelumahdollisuudet ovat mahtavat. Kesällä patikoidaan, erittäin hyvin merkittyjä reittejä pitkin.

Schwarwaldista alkavat joet Tonava, Enz, Kinzig, Murg, Neckar ja Rench.

Kuva: Wikipedia

Kuuluisimpia kaupunkeja lienee Freiburg (217.000 asukasta). Kaunis, monipuolinen, lämminhenkinen yliopistokaupunki.

Kuva ja lisää kuvia täällä.

Muita mielestäni ehdottomasti näkemisen arvoisia isompia kaupunkeja ovat Rottweil ja Villingen. Rottweilin ja Villingenin karnevaali, Fastnacht, on nähtävä! Sehän on katujuhla muutamaan päivää ennen Suomen laskiaista ja huipentuu laskiaisena.
Ja olisikohan rottweiler jotenkin tuttu sana?

Pieni Titisee, järvi keskellä metsää, vetää tursteja tuhatmäärin.

Glottertalissa on "se" kuuluisa vuoristosairaala. Tribergin kotiseutumuseo sekä vesiputous on nähtävä! Tosin on järviä muitakin. Lasinpuhallusta voi käydä katsomassa vaikkapa Alpirsbachissa. Tyypillisin tuliainen taas lienee käkikello, tai hunaja.

Olen asunut Schwarzwaldin sekä pohjoisrajalla, Karlsruhessa, että etelärajoilla, Hilzingenissä. Jatkuvasti kuljin sinne tänne ristiin rastiin alueen halki.

Rakennukset ovat lumikuorman varalta hyvin suojattuja sekä ilmansuunnan että kattokaltevuuden osalta. Tasakattoa et näe!

Kesällä seutu on kuin paratiisi: vehreää maastoa, eikä yhtään ikkunaa ilman parvekekukkien runsautta.

Kansakunnan tila

Paavo Haavikko kirjoittaa kirjassaan „Ei, siis kyllä“ (WSOY, 2006) näin:

”Ei tullut tästä kansankotia, kansan kotia.
Tuli vuokrahuone.
Vuokraisäntä nostaa vuokraa, vastikkeeksi kalustaa huoneen vuokran kanssa yhteensopivaksi.
Ei tullut tästä Ruotsia, tuli ameriikka, sarjafilmimaa.
Matkijoiden reservaatissa kauppojen kyltit on jo käännetty englanniksi että löytää miehittäjä palvelut.”

Autonhakujuttuja 7. Mersu Saksasta. Lyypekissä

Taas Saksassa. Ja kiire oli. Kiire tuli siitä, että oma aikataulu oli tiukka, ja siitä että kun joku toivottu auto on myynnissä, pitää toimia rivakasti, muuten se meni jo. Kierto on nopea.

Kävinpä siis Saksassa auton hakemassa. Edelleenkin minua ihmetyttää, miten harvat ostavat käytetyn autonsa Saksasta. Kymppitonni ei suomalaiselle näköjään olekaan käypää rahaa. Suomalaiset tietenkin ostavat suomi-autoja, mutta mikä on suomi-auto? Mitä autoja suomalaiset valmistavatkaan?

Jotta kuitenkaan ei kielitaidoton kaadu Saksassa nenälleen, on hyvä antaa toimeksianto sellaiselle, jonka tietää asian hallitsevan eikä lähteä itse seikkailemaan. Paitsi tietenkin jos lähtee lomalle, ja säästää siinä sivussa kymppitonnin.

Ja taas kerran sain todeta, että saksalaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä, ja varsinkin Mersun liikkeet; siellä tekevät mahdottomia asioita mahdollisiksi.

Kiire kun oli, eli kun oli vain yksi päivä aikaa ja siinä ajassa saatiin etsittyä sopiva toivottu auto, hankittua kilvet ja vakuutukset, hoidettua kaupat ja hankittua talvirenkaat, ja saatiin kauppiaalle selväksi, että pariin tuntiin on saatava auto matkaan, jonka aikana liikkeessä tehtiin huolto ja hoidettiin katsastus, jouduin vielä hakemaan Lyypekistä kyseisen Mersun omistusasiakirjan.



Näillä on niin paljon Mersuja, että joutuvat myymään pois… Ja kun kerran Lyypekissä olimme, kävimme Bockhausissa syömässä. Se on aivan Holstentorin vieressä. Wautsi – suosittelen! Hinnatkin kohdallaan, häränpihvi 13 eurolla. En tosin juonut siellä montaa pitkää kylmää, koska olin lähdössä ajamaan vieraalla autolla Ruotsin kautta Suomeen…





Joka reissun jälkeen päätän, että en tätä enää tee ikinä. Joka kerran kun kysytään, lähden heti. Onhan noita autoja tullut tuotua erinäisiä kymmeniä vuosien varrella, vaikka nainen olenkin. ;-) Ja Hampuriin menen kuin kotiin, vaikka Hampurissa ja ympärillä onkin neljä miljoonaa asukasta.

Olen karjalainen. Kahden karjalaisen kunnianhimoinen unelma

Saksassa asuessani jouduin selittelemään jatkuvasti, mitä on karjalaisuus. Nyt vasta kun asun Pohjanmeren rannalla, olen tajunnut itse olevani oikea karjalainen.

Karjalaisuudella ymmärtävät eri ihmiset kolmea eri asiaa.

Tavallisimmin Karjalalla ymmärretään sitä Neuvostoliitolle luovutettua aluetta, jossa nykyisin asuu etupäässä venäläisväestö.

Karjalan tasavalta on se suuri alue, joka kuuluu Venäjän federaatioon, rajoittuu Suomeen ja jossa asuu karjalaisia, itäkarjalaisia, suomen heimon läheisiä sukulaisia. Heitä ei ole siellä kovin paljoa, he puhuvat karjalan kieltä äidinkielenään ja myös valtakunnan kieltä eli venäjää jokapäiväisessä elämässään.

Ja sitten on Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjala. Niiden asukkaat ovat samanlaisia karjalaisia kuin nekin, jotka joutuivat lähtemään Suomelle kuuluneesta suuremmasta Karjalasta.

Petroskoissa minua pidetään suomalaisena, ei karjalaisena. Pohjanmaalla sen sijaan minua pidetään nimenomaan karjalaisena!
Petroskoista kotoisin olevaa karjalaista ystävääni pidetään Suomessa venäläisenä.
Mene ja ymmärrä.

Karjalaiset ortodoksit, jotka nyt asuvat eri puolilla Suomea, joutuivat kokemaan sodan jälkeen raskasta syrjintää myös uskontonsa takia, ja siksi useimmat kääntyivät valtakunnan valtauskontoon, luterilaisuuteen. Siksi ortodoksiseurakunnat ovat pieniä ja kirkot alueellisesti kaukana toisistaan.

Tämä allaoleva artikkeli ilmestyi Karjala-lehdessä 12.5.2011.

En esittele tässä itseäni sinänsä, koska olen rivikansalainen kuten kuka hyvänsä. Mutta toivon sydämestäni mahdollisimman monen osallistuvan hankkeeseemme, ja siksi julkisuus hankkeelle on hyvästä.

Suomea maahanmuuttajille

Esittelen ylpeänä opetusryhmäni Ylivieskasta. Ammattiopisto tarjoaa heille monipuolisen ammattiin valmistavan koulutuksen; minun osuutenin on suomen kieli, toistaiseksi eli sijaisena. Kielitaito on tietenkin kaiken muun oppimisen avain. Tätä opetustyötä teen mielelläni. Oppilaat ovat äärettömän ahkeria ja mukavia, aivan kuten maahanmuuttajaoppilaani Lappeenrannassakin olivat. Suomi voi olla tyytyväinen näihin uusiin asukkaisiinsa.

Ruumiiden maailma / Körperwelten / Body worlds

Kuvat: http://sepp-live.blogspot.com/2009/03/besuch-in-den-korperwelten.html

Saksassa ja näköjään myös muissa maissa kiertää näyttely nimeltään „RUUMIIDEN MAAILMA ja elämän kierto“. Sivulta http://www.koerperwelten-deutschland.de/ löytyy tieto, että näyttely on juuri nyt nähtävissä paitsi Berliinissä, myös Kööpenhaminassa.






Olen käynyt katsomassa tämän näyttelyn peräti kahdesti, ensimmäisen kerran Baselissa ja toisen Hampurissa. Olin jotakuinkin järkyttynyt. Näyttely kertoo ihmisen elämästä ja pakottaa miettimään elämän kulkua.

Lääkäri ja tiedemies Gunther von Hagens ja toinen lääkäri, Angelina Whalley, ovat säilöneet, preparoineet oikeita ihmisiä ja heidän ruumiinosiaan. Hagens teki teemasta näyttelyn. Aluksi varsin kiistellyn!
http://www.koerperwelten.com/de.html

Se mitä näet, on muistutus käyttää omaa ruumistaan järkevästi ja ottaa itse vastuu omasta terveydestään.



Varsin pahalta näyttää nähdä vierekkäin terveet ja tupakan saastuttamat keuhkot. Tupakoineen keuhkot ovat pikimustat, verrattuna viereisiin terveisiin vaaleanpunaisiin keuhkoihin ne vaikuttavat pelottavilta, kauhistuttavilta. Jos olisin tupakoinut, olisin lopettanut siihen paikkaan.



Myös ihmisen kehitys on esitetty eri raskauskuukausien ajalta. Hyvin tulee selväksi, miten nopeasti sikiö juuri alkuvaiheessaan kasvaa ja kehittyy.

Olin aina tiennyt, millaisia verisuonet ovat. Sen sijaan olin aina luullut hermojen olevan pieniä hauraita johtoja ihmisen sisällä. Nyt tiedän, että ne ovat varsin vahvoja köysiä haarautuen yhä pienimmiksi ja miten niitä on aivan joka puolella ihmisessä.

Jos sinulla on mahdollisuus nähdä tämä näyttely, käy ehdottomasti katsomassa. Ja ota runsaasti aikaa matkaasi.

Kotisivuja tekemässä

Kaikkea sitä ihminen keksii vapaaehtoisesti tehdäkin. Minäkin olen päättänyt opetella ohjelmoimaan. Voi sylvi sentään. Tähän viisi huutomerkkiä… siis laittaisin, jos oikeinkirjoitussäännöt sen sallisivat. Suomen opettajana ei auta mahtailla, ei varsinkaan tilapäisen… :-)

Sen lisäksi päätin opetella jotain helpompaa tietokoneasiaa: päätin opetella tekemään kotisivuja.

Kipinää kylille –hanke Kalajoella teki jälkimmäisen mahdolliseksi. Tarkoitus on siis tehdä Kalajoen kylille kotisivuja. Vesa-Pekka Pasasen johdolla me muutamat harvat uskaltauduimme kokeilemaan, millaisia hengentuotoksia saamme tietokoneella aikaiseksi. Myönnän auliisti olevani aikamoinen tumpeloinen.

Mutta kas! Tuloksethan ovat ihan laadukkaita. Minä laitoin nettiin Pitkäsenkylän kotisivut, www.pitkasenkyla.blogspot.com – ja kuin taikaiskusta tai johdatuksesta, miksi sitä sitten nimetäänkään, myös kaupunki päätti samanaikaisesti päivittää yhdistystiedot. Niin olen nyt kaupungin palvelimella peräti kahteen kertaan.

Sitten seurasi se varsinainen hämmästyksen aihe. Jopa Picasa-kuvasivuani seurataan. Saati sitten blogia! Aivan joka puolelta maailmaa! Jari Parantainen kirjoittaa blogissaan, että kestää noin vuoden, ennen kuin näkyvyyttä alkaa tulla. Yhdellä kurssilaisellamme se näkyvyys kesti kokonaista kymmenen minuuttia… Katselijoita blogillani oli viimeisen vuorokauden kuluessa Espanjasta, Keniasta, Koreasta…! Saksa ei ollut niin suuri yllätys, sillä Saksassahan minä lähes koko aikuisikäni asuin. Yhdysvallat sen sijaan oli jonkinlainen yllätys, on vain muutama harva jonka sieltä tunnen.

Maailma on avoin, eikä Suomi ei autio saari.

Isoäiti - äiti -lapsi - lapsenlapsi

Tuomasmessussa Kalajoen kirkossa eilen oli esillä myös alttari, jonka teema oli äitienpäivä.



Kauniisti oli esille pantu sukupolvien kierto. Ohuilla langoilla yhteen liitetyt helmet tekstinään ”isoiäidin äiti, isoäiti, äiti, lapsi, lapsenlapsi, lapsenlapsenlapsi…” Isoäidin keinutuoli, vanhanaikaisesti kukkia ruukuissa, teksteinä vanhojen tuttujen virsien ja laulujen sanat, otteita kirjoista, joissa kehotetaan rakastamaan, ja myös vanhan katekismuksen aukeama, jossa esillä neljännen käskyn selitys. Siinähän kehotetaan kunnioittamaan vanhempiaan.

Hyvä näin. Omalle äidilleni olen aivan kaikesta äärettömän kiitollinen.

Olen kuitenkin myös tallentanut mieleeni lastenkirjailija Astrid Lindgrenin palkintojakotilaisuudessa sanoman, jotakuinkin näin kuuluneen lauseen: ”Aivan varmasti lasten on kunnioitettava vanhempiaan. Mutta yhtä varmasti vanhempien on kunnioitettava lapsiaan!”

Eikö tähän sisällykin kaikki: Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi.

Khalil Gibranin kuuluisa runo on yhä ajankohtainen:

Sinun lapsesi eivät ole
sinun lapsiasi,
he ovat itsensä
kaipaavan elämän
tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi
ja vaikka he ovat
sinun luonasi,
he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi,
mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän
omat ajatuksensa.

Voit pitää luonasi heidän
ruumiinsa, mutta et
heidän sielujaan, sillä
heidän sielunsa
asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä,
ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan
heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä heistä tehdä
itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje
taaksepäin eikä
takerru eiliseen.

Sinä olet jousi
josta sinun lapsesi
lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen
käden voimasta,
taivu riemulla.


- Kiitän alttarin asettelijaa ja spontaanisti löytynyttä kuvaajaa!

Kaksataa markkaa mä päivässä hankin

Menimme vuosia sitten lomalle Suomeen. Anoppi matkusti – appi kun oli rautatieläinen – edullisesti ja teki meidän autossa Ruotsin läpi ajaessamme saman matkan yöjunassa Tukholmaan asti.

Junassa nukkuessa anopilta oli viety 200 deemarkkaa. Se oli tuolloin sen kokoinen raha, että sitä ei heitelty ikkunoista ulos noin vain.



Helsinkiin saavuttuaan anoppi suri menetettyä rahasummaa suuresti. No, mitäpä me muuta kuin ”tilaamaan” samat rahat takaisin.

Haimme anopin eteläsatamasta. Pääsimme satamasta Espalle, kun ensimmäisiin liikennevaloihin pysähtyessämme kuului pieni tömpsähdys. Me katsomaan, että mitä oli tapahtunut. Nousimme autostamme. Takana puskurissa kiinni iso bemari ja kuljettajana nuori, ilmeisen hyvin toimeen tuleva oloisesti pukeutunut nainen. Tämä pahoittelemaan ja kysymään, sujuvalla saksan kielellä rekisterinumeromme nähtyään, että kelpaisiko meille raha poliisin sijaan… Totesimme, ettei autollemme ollut käynyt isompaa vahinkoa, vaikka se suhteellisen uusi olikin, vain pieni lommo puskurissa. Siksi mieheni sanoi, että kyllä käy. Nainen avasi rahapussinsa ja tarjosi kahtasataa ja sen deemarkkoina suoraan käteen.

Mies otti rahat vastaan, kiitti ja ojensi ne tilannetta henkeä haukkoen seuranneelle anopille…

Soili Autio palkittiin Mikael Agricola -mitalilla

Luokanopettaja Soili Autio palkittiin 10.4.2011 "Suomalaisia suurmiehiä" -sarjan pronssisella Mikael Agricola -mitalilla pitkäaikaisesta työstään musiikin ja kuorotoiminnan hyväksi.

Soili Autio on luokanopettajan työnsä lisäksi johtanut koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikkiryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien musiikkiproduktioita. Soili Autio johtaa tällä hetkellä kolmea kuoroa: Kalajoella Fermaatti-nuorisokuoroa sekä Soilat-viihdekuoroa ja koko Kalajokilaakson Chorus Vallis-kamarikuoroa. Fermaatti- ja Chorus Vallis -kuorot on palkittu kansainvälisissä kuorokilpailuissa.

Soili Autiolle on myönnetty Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus ja Nuorten Kuoroliiton kultainen kunniamerkki sekä sen korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali.

Olen iloinen Soili saamasta palkinnosta ja ylpeä siitä, että saan itse uutena kalajokisena laulaa Soilin johtamassa kamarikuorossa. Kaikki kuorolaiset olivat yhtä mieltä siitä, että palkinto meni oikealle henkilölle.

Kaikki harjoitukset ovat kuin auringonpaistetta elämässä. Esiintymisiäkin on mahtunut jo useita siihen aikaan, jonka olen ollut mukana. Soili on aina hyväntuulinen, vetää mukaansa kuin magneetti, ja kuorossa vallitsee ihana yhteishenki. Ei ihme että kauas kuuluu…

Viimeisimmät Chorus vallis-kuoron esiintymiset tänä keväänä:
20.3. Ylivieskan kaupungiksitulon 40 v. juhla, Ylivieskatalo Akustiikassa
3.4. "Valepukuinen Jumala", Vieska Sinfonietan kanssa Kalajoen kirkossa ja Ylivieskatalo Akustiikassa
20.4. pääsiäisajan lauluja ja virsiä Kalajoen kirkossa
22.5. jumalanpalvelus Alavieskan kirkossa

Ja sitten vuoden mittaan… vaikka mitä!

http://www.chorusvallis.fi/

Median ristitulessa. Hirsirakennuskurssi Kalajoella 2011 - 2012

KalajoenSeutu 4.5.2011




Kalajoki-lehti 4.5.2011


Kalajokilaakso 30.4.2011


Keskipohjanmaa 30.4.2011

Oikeastaan lehdistötilaisuus oli Kalajoen ammattiopiston tiedotustilaisuus, mutta lehdistö toki halusi tietää tsasounahankkeesta. Olen erittäin ylpeä ammattiopiston avusta. Asiat edistyvät hyvin!

Lisää kotisivulla www.kalajoenrukoush.nettisivu.org.