Jaksamisen rajoilla

Äiti tappoi itsensä ja lapsensa.

En puolla minkäänlaista murhaa, itsemurhaa enkä toisten ihmisten tahallista vahingoittamista. Katri Mannisen Kutrin blogi kuitenkin pysäytti. Ja on näitä muitakin. 

Juuri näin asia menee. Ja meidän jokaisen, joka ikisen tehtävä on huolehtia lähimmäisistämme, eikä siihen isoja ihmeellisiä tekoja eikä useinkaan yhtään rahaa tarvita. Rakasta siis lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei pelkästään omaa sukuasi.  Eikä pelkästään maahanmuuttajia. Myös niitä, jotka kamppailevat jaksamisen äärirajoilla. Raamatun "veljiä ja sisaria" ja "lähimmäisiä" ovat muutkin kuin pelkästään biologiset veljet ja sisaret ja vieressä asuvat naapurit. Vaikka en lainkaan hyväksy, ymmärrän Rautalammin turman taustoja. 

Muutettuamme Frankfurtiin meillä oli ulkoisesti kaikki hyvin. Olimme juuri rakentaneet talon Frankfurtiin, ja miehelläni oli uusi hyväpalkkainen työpaikka. Koska Frankfurt on iso, kansainvälinen ja mielenkiintoinen kaupunki, hän jäi useimmiten työn jälkeen milloin mihinkin, ei juopottelemaan kapakkoihin, sillä sitä ei saksalainen tee, vaan katsomaan sitä tätä tuota näyttelyä, näytelmää, tai kuuntelemaan sitä tätä tuota esitelmää, konserttia, ties mitä.  Talossa tehtiin vielä sisätöitä, työmiehiä ramppasi talossa kantamassa kuraa sisään. Muistan tulistuneeni appivanhemmilleni, siksi että heitä piti kestittää, kun voimat riittivät juuri ja juuri lapsista huolehtimiseen. Mies ei tehnyt kotona yhtään mitään. Yhtään kertaa ei tehnyt ruokaa. Ei yhtään kertaa syöttänyt poikaansa eikä vaihtanut pienen poikansa vaippoja. Kun tuli kotiin, lämmitti saunan, mutta minulle ei liiennyt sen vertaa aikaa, että olisi huolehtinut lapsista edes sen ajan, että olisin käynyt saunassa.  Kotona kaksi pientä lasta. Tunsin olevani lopen uupunut. Valvoin yöt ja itkin itseni uneen.  Muistan hyvin pienen tyttäreni parivuotisena lohduttaneen minua: "Älä äiti itke, mehän olemme sinun kanssasi."

Totta kai jaksamisessa on eri asteita ja eri ihmiset ovat erilaisia. Ystäväni, jolla oli uusi talo ja kaksi pientä lasta ja kokopäiväinen työ, sanoi jäädessään äitiyslomalle kolmatta lasta odottaessaan: ”Tuntuu kuin olisin oikeasti lomalla”. Samalla tiedän montakin, jotka olivat uupua yhden lapsen hoitamiseen. Toki täytyy tietää, että Saksassa ei ollut mitään, ei yhtään mitään niistä elämän helpotuksista, jotka jokaiselle perheelle Suomessa ovat itsestään selviä. Vain terveydenhoito on paremmalla mallilla kuin Suomessa.  Suomalaiset tuttavat aina kysyivät, miten ihmeessä saan aikani kotiäitinä kulumaan. Sellaista ei saksalainen koskaan kysyisi, sillä kaikki äidit tietävät, että kaikki pitää tehdä itse. Tässäkin näkyy ihmisten tietämättömyys. Olisi ensin hyvä ottaa selvää asioista, ennen kuin tuomitsee. 

Saksassa puurretaan ja ollaan ahkeria, kenenkään mieleenkään ei tulisi lorvia laiskana kotona. Sitten Suomessa ihmetellään, miten Saksan talous elää ja voi hyvin! Ja kaikista viimeaikaisista pelotteluista huolimatta Saksan talous on yhä kasvussa.

Mutta aika paransi haavat. Taloudellista tilannetta parantaaksemme otin hoitolapsia, aloin tehdä käännöstöitä, kävin kursseja, ompelin kaikki vaatteemme ja kasvatin vihanneksemme itse. Paljon myöhemmin sama toivottomuuden tilanne tuli uudelleen vastaan, mutta silloin hain ammattiapua. Ja sain tuolloin kokea, mitä on oikea lähimmäisenrakkaus.

Ymmärrän, että joskus ei vain jaksa. En pysty käsittämään, miten vanhoillislestadiolaiset naiset jaksavat ja kestävät. Heillä täytyy olla ihmemiehet? Enkelin suojelus? Nostan hattua, te vahvat naiset.

Mistä tietää, että olet syntynyt ja kasvanut Suomessa?

1. Rakastat ruisleipää.

Suomalainen ruisleipä ei ehkä ole kovin erinomaista muunmaalaisten mielestä, mutta se on se, mitä eniten kaipaat, kun asut ulkomailla (mitähän on se valkoinen höttö, mitä muut syövät?) Ne jotka eivät saaneet ruisleipää lapsena, eivät todennäköisesti koskaan opi siitä pitämään. Sinä sen sijaan olet loukkaantunut, jos muut eivät heti näe tämän kansallisen aarteen arvoa. 

2. Olet  niin tottunut käyttämään järjettömiä rahasummia alkoholiin, että sellainen ei enää vaivaa sinua.

Aina kun käyt alkoholia myyvässä kaupassa vieraalla maalla, et jaksa uskoa onneasi. Alkoholi ei tee sinusta onnellista, mutta kun katsot ulkomaiden hintoja, tulet onnelliseksi ainakin vähäksi aikaa. Jopa sivistyneetkin suomalaiset saattavat huudahtaa virolaisessa kaupassa: ”Katso näitä hintoja!”

3. Olet huolissasi siitä, mitä ulkomaalaiset ajattelevat sinusta ja maastasi.

Jos käy niin onnellisesti että satut kohtaamaan ulkomaalaisen suomalaisen kaupungin kadulla, sinun on pakko saada tietää, mitä ulkomaalaiset sinusta ajattelevat. Jos Suomen kävijä on amerikkalainen, häneltä satavarmasti kysytään: ”Mitä ajattelet meistä?” Se on kansallisen itsearvostuksen merkki. Suomalaiset tarvitsevat hyväksyntää eivätkä helposti rehentele saavutuksillaan. 

4. Asut Venäjän vieressä, mutta et ole siellä koskaan käynyt.

Hyväksyt ihan mielelläsi sen, että naapurisi on tuo jättiläinen tuolla itärajan takana, mutta et halua sen enempää. Et ehkä tiedä Venäjästä mitään, ja sinusta tuntuu, että oikeastaan pitäisi tietää enemmän, mutta lomasi vietät kuitenkin joka vuosi ihan muualla. Ja onhan heillä kamalat aakkosetkin. 

5. Oletat, että englannin taitosi ei ole hyvä.

Useimmat suomalaiset vertaavat englannin taitoaan muiden suomalaisten englantiin, eivät muiden eurooppalaisten. Tämä johtaa erikoisiin tilanteisiin, joissa sinä, puhuen erinomaista englantia, pyydät anteeksi huonoa englantiasi sellaiselta, jonka äidinkieli EI ole englanti. 

6. Olet sitä mieltä, että muumit ovat parasta sitten Shakespearen.

Ne ovat suuria, valkoisia ja pohtivat elämää arkipäivän näkövinkkelistä. Omistat tusinan kalliita mukeja, joissa on niiden kuvia.  Et ymmärrä, miksi kaikki eivät niitä jumaloi. Useimmat suomalaiset pystyvät heti vastaamaan kysymykseen: ”Mitä muumihahmoa muistutat eniten?”

7. Et pelkää jääkylmää vettä.

Jäävesi on sinulle tutu juttu, sillä järviveden lämpötila harvoin nousee mittaviin lukuihin, ja uinti kuuluu jokapäiväiseen rutiiniisi. Kun näet jonkun kaatavan jääkylmää vettä päälleen tuumaat vain: ”Virkistävää! Etkä suinkaan ”Onpa rohkea teko!”

8. Urheilu kiinnostaa sinua vain silloin, kun Suomi saattaisi voittaa, eli olet oikeasti kiinnostunut vain jääkiekosta.

Onhan se selvää, että pieni maa voi olla hyvä vain parissa urheilulajissa. Valitse siis se, jota pelataan tosissaan vain noin neljässä muussa maassa. Tavoitellaan siis kultamitalia!

9. Talven kylmyys ja pimeys yllättävät sinut joka vuosi.

Valitat talvesta kunnes se on ohi, ja unohdat sen sitten, kunnes seuraava talvi tulee. Sitten valitat taas. Suunnittelet muuttoa muualle, maahan jossa olisi lämpimämpää, mutta huomaat heti, että muut kysymykseen tulevat maat ovat Pohjoismaat, mutta sehän ei muuta tilannetta. 
 

10. Olet sitä mieltä, että vain juopumalla yhdessä voi tutustua toisiin ihmisiin.

Puhut kyllä  muiden suomalaisten kanssa myös raittiina, mutta tuttavuus jää kosketusetäisyyteen. Sinä kuitenkin haluat rehellistä tuttavuutta, ja sen voi saavuttaa vasta seitsemännen drinkin jälkeen. Sen jälkeen, totisesti, meillä on paljon hyviä yhteisiä asioita!

11. Jos ei ole kesämökkiä, ei ole kotia.

Ihmettelet, kun kuulet, että joissakin muissa maissa kesämökki kuuluu joko mielikuvitukseen tai sitten rikkaille. Sinulle kesämökki kuuluu normaaliin elämään ja on kuin koti, vain vähän vaatimattomampi ja järven rannalla. Et ole sitä ostanut etkä tiedä mitä sellainen maksaa. Kesämökki oli olemassa jo silloin kun synnyit. 

12. Teet pilaa ruotsalaisista, mutta salaisesti ihailet heitä.

Halveksit heidän puhetapaansa, sitä että he eivät puhu suoraan, sitä tapaa että heidän kokouksensa kestävät ikuisuuksia. Toisaalta, pidät heidän muodistaan, musiikistaan, politiikastaan ja Tukholmassa ihan kaikesta. 

13. Et hämmästy, vaikka kohtaat huippupoliitikon kadulla tai bussissa.

Ai jaa, tuolla on presidentti lukemassa lehteä. Ja kappas vaan, tuolla pyöräilee pääministeri. Jatketaan töitä.

Lähde: 

http://matadornetwork.com/life/13-signs-born-raised-finland/

Autonhakujuttuja. Miten se tehdään ja kannattaako? (Autonhakujuttuja 11)

Tehdään päätös (se on tämän asian vaikein kohta, sillä ihminen luonnostaan pelkää sitä mitä ei ole ennen tehnyt), etsitään auto netistä, varalle toinen, neuvotellaan myyjän kanssa kunto ja varustus sekä hinta ja maksutapa ja -aika, sitten paikan päälle, tarkastus/koeajo/huoltokirjan ja entisten omistajien määrän ja käytön tarkoitus, rekisteröinti ja ei kun Suomeen. Ei ole vaikeaa. Helpointa ja ehdottomasti halvinta on antaa asia kielitaitoisen, kokeneen hoidettavaksi. Loma- ja huvimatkat ovat tietenkin erikseen.

Jos tietää mitä haluaa mutta epäröi, kannattaa hankkia tullista ennakkoveropäätös. Vuosien aikana sekä Suomen että Saksan säädökset ovat muuttuneet monet kerrat. Se, mitä tänään sanon, ei ehkä olekaan huomenna enää ajankohtaista, joten älä usko sitä, mitä joku on sanonut ennen tehneensä. 

Rahtaus Suomeen maksaa plus miinus tuhat euroa. Sitä ei voi koskaan määritellä tarkasti etukäteen, sillä muuttuvia tekijöitä on niin monta. Enkä ryhdy väittelemään kenenkään kanssa reitistä, sillä sekin riippuu monesta tekijästä. 

Hassuja asioita onkin tullut eteen. Monet katsastusmiehet Suomessa tekevät asioita monimutkaisesti, ja jokainen tulkitsee säädöksiä oman käsityskykynsä mukaisesti. Hassuinta ehkä lastenistuimen pakollinen asentaminen kuorma-autoon. Oli myös tapaus, jossa katsastusviranomaisen mukaan auton vetokoukku ei vastannut säädöksiä. Asiakas purki koukun ja asensi sen saman uudelleen. Nyt kelpasi.

Autonhaku Saksasta näkyy olevan teema, jossa jokainen suomalainen on asiantuntija. Olenkin saanut kuulla vaikka mitä  - hyviä kokemuksia ja huijausepäilyjä. Minä olen hankkinut/ostanut/tuonut Suomeen eri ihmisten ja liikkeiden pyynnöstä paarisensataa autoa. Kaikki autot ovat olleet sitä mitä on pyydetty ja mitä oli ilmoitettu, ja kaikki ovat ilmoittaneet säästäneensä tuhansia. Jotkut ovat soitelleet vielä vuosien kuluttua ja kertoneet olevansa tyytyväisiä. Ruuvattuja mittareita? Kai niitäkin on, en ole vielä tavannut. Ihan kuin Suomessa ei olisi. Suomessahan on kaikki "puhdasta", suomalaiset eivät ikinä valehtele, ja varsin hauska sana on "suomiauto".  ;-) Saksalainen autoliike kuitenkin menettää myyntilupansa, jos jää kiinni vilpistä, ja koko autoliike kaatuisi siihen. Koskee myös "venäläisiä", "turkkilaisia" jne... Saksassa on hyvin tavallista, että ”vanhemmalla” autolla on vähän kilometrejä ja että se on paremmassa kunnossa kuin vastaava olisi Suomessa. 

Oli aikoja, jolloin suomalaiset pilvin pimein pyysivät minua etsimään heille autoja Saksasta, mutta aina sitten kuitenkin ostivat autonsa Suomesta. Kyllästyin siihen ja ilmoitin kylmästi: "Vähintään neljäsataa ennakkoa tililleni, etsin kyllä sitten." Oi joi miten hirveät haukut sainkaan! Itsekäs, omahyväinen ja ties mitä kuulemma olin.  Sitten yksi sukulaiseni tuumasi, että ei hänkään tekisi noin paljon ilmaista työtä. Pian norkoilijat ja tyhjäntoimittajat karisivatkin pois. Anteeksipyyntöjäkin olen saanut monia. Ilman etukäteismaksua matkakuluista en näes tänäänkään lähde yhtään mihinkään.

Tästä kai voisi tehdä ammatin? Taloudellisesti minulle se ei tällä tavalla kannata, asiakkaille kyllä. Minulle matkat ovat vain harrastus ja henkireikiä Saksaan, Saksassa asuessani tuolloin taas Suomeen. Kummassakin maassa epäillään, olenko oikeasti saksalainen tai suomalainen. Vaikka miltä kannalta asiaa katselen, tulen aina samaan tulokseen: jos ei ole mitään sitoumuksia, on edullisempaa asua Saksassa kuin Suomessa. Viime viikolla kävin taas Saksassa, tällä kertaa "lähellä", Hampurissa...