Autonhakujuttuja. Miten se tehdään ja kannattaako? (Autonhakujuttuja 11)

Tehdään päätös (se on tämän asian vaikein kohta, sillä ihminen luonnostaan pelkää sitä mitä ei ole ennen tehnyt), etsitään auto netistä, varalle toinen, neuvotellaan myyjän kanssa kunto ja varustus sekä hinta ja maksutapa ja -aika, sitten paikan päälle, tarkastus/koeajo/huoltokirjan ja entisten omistajien määrän ja käytön tarkoitus, rekisteröinti ja ei kun Suomeen. Ei ole vaikeaa. Helpointa ja ehdottomasti halvinta on antaa asia kielitaitoisen, kokeneen hoidettavaksi. Loma- ja huvimatkat ovat tietenkin erikseen.

Jos tietää mitä haluaa mutta epäröi, kannattaa hankkia tullista ennakkoveropäätös. Vuosien aikana sekä Suomen että Saksan säädökset ovat muuttuneet monet kerrat. Se, mitä tänään sanon, ei ehkä olekaan huomenna enää ajankohtaista, joten älä usko sitä, mitä joku on sanonut ennen tehneensä. 

Rahtaus Suomeen maksaa plus miinus tuhat euroa. Sitä ei voi koskaan määritellä tarkasti etukäteen, sillä muuttuvia tekijöitä on niin monta. Enkä ryhdy väittelemään kenenkään kanssa reitistä, sillä sekin riippuu monesta tekijästä. 

Hassuja asioita onkin tullut eteen. Monet katsastusmiehet Suomessa tekevät asioita monimutkaisesti, ja jokainen tulkitsee säädöksiä oman käsityskykynsä mukaisesti. Hassuinta ehkä lastenistuimen pakollinen asentaminen kuorma-autoon. Oli myös tapaus, jossa katsastusviranomaisen mukaan auton vetokoukku ei vastannut säädöksiä. Asiakas purki koukun ja asensi sen saman uudelleen. Nyt kelpasi.

Autonhaku Saksasta näkyy olevan teema, jossa jokainen suomalainen on asiantuntija. Olenkin saanut kuulla vaikka mitä  - hyviä kokemuksia ja huijausepäilyjä. Minä olen hankkinut/ostanut/tuonut Suomeen eri ihmisten ja liikkeiden pyynnöstä paarisensataa autoa. Kaikki autot ovat olleet sitä mitä on pyydetty ja mitä oli ilmoitettu, ja kaikki ovat ilmoittaneet säästäneensä tuhansia. Jotkut ovat soitelleet vielä vuosien kuluttua ja kertoneet olevansa tyytyväisiä. Ruuvattuja mittareita? Kai niitäkin on, en ole vielä tavannut. Ihan kuin Suomessa ei olisi. Suomessahan on kaikki "puhdasta", suomalaiset eivät ikinä valehtele, ja varsin hauska sana on "suomiauto".  ;-) Saksalainen autoliike kuitenkin menettää myyntilupansa, jos jää kiinni vilpistä, ja koko autoliike kaatuisi siihen. Koskee myös "venäläisiä", "turkkilaisia" jne... Saksassa on hyvin tavallista, että ”vanhemmalla” autolla on vähän kilometrejä ja että se on paremmassa kunnossa kuin vastaava olisi Suomessa. 

Oli aikoja, jolloin suomalaiset pilvin pimein pyysivät minua etsimään heille autoja Saksasta, mutta aina sitten kuitenkin ostivat autonsa Suomesta. Kyllästyin siihen ja ilmoitin kylmästi: "Vähintään neljäsataa ennakkoa tililleni, etsin kyllä sitten." Oi joi miten hirveät haukut sainkaan! Itsekäs, omahyväinen ja ties mitä kuulemma olin.  Sitten yksi sukulaiseni tuumasi, että ei hänkään tekisi noin paljon ilmaista työtä. Pian norkoilijat ja tyhjäntoimittajat karisivatkin pois. Anteeksipyyntöjäkin olen saanut monia. Ilman etukäteismaksua matkakuluista en näes tänäänkään lähde yhtään mihinkään.

Tästä kai voisi tehdä ammatin? Taloudellisesti minulle se ei tällä tavalla kannata, asiakkaille kyllä. Minulle matkat ovat vain harrastus ja henkireikiä Saksaan, Saksassa asuessani tuolloin taas Suomeen. Kummassakin maassa epäillään, olenko oikeasti saksalainen tai suomalainen. Vaikka miltä kannalta asiaa katselen, tulen aina samaan tulokseen: jos ei ole mitään sitoumuksia, on edullisempaa asua Saksassa kuin Suomessa. Viime viikolla kävin taas Saksassa, tällä kertaa "lähellä", Hampurissa...