Ennen nykyistä järjestelmää,
jo antiikin aikana ja myöhemmin keskiajalla oli olemassa etupäässä
kaivostyöläisten parissa omia järjestelmiä. Niiden tarkoitus oli huolehtia
sairaanhoidosta sekä vammaisuudesta ja kuolemasta johtuvista kuluista. Koska
työ kaivoksissa oli vaarallista, tämä olikin ehdottomasti tarpeellista.
Nykyinen sosiaaliturva
Saksassa tuli voimaan vuonna 1883. Se ei kuitenkaan ollut lainkaan
ammattiyhdistysten asia, kuten voisi luulla. Se oli Saksan yhdistäjän,
valtakunnankansleri Otto von Bismarckin idea, joka halusi nimenomaan leikata
teollistuvan valtion ammattiyhdistysliikkeen valtaa. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen
järjestelmästä tehtiin Saksassa valtiovallan alainen.
Bismarckin neuvomana keisari
Wilhelm I antoi parlamentin avajaisissa 1881 keisarillisen viestin, jossa
ehdotettiin sosiaaliturvaa sairauden, vammaisuuden, kuoleman varalta. Vuonna
1883 säädettiin asiaa koskeva laki.
Törmäsin taustatietoa
hakiessani vihaisen äidin kirjoitukseen ”Herkkänahka-Suomen elintaso jasosiaaliturva eivät kestä vertailua Saksaan”, enkä voi muuta kuin olla hänen
kanssaan samaa mieltä. Totisesti, Suomi ei oikein missään asiassa pysty
kilpailemaan Saksan kanssa. Hänen käyttämänsä sana ”sinivalkolasit” on osuva,
sillä useimmitenhan asioista äänekkäimmin puhuvat juuri ne, joilla ei ole
kokemusta muusta kuin omasta takapihasta. Mitä tästä opimme? Voisimmehan
esimerkiksi miettiä, mitä hyvää mistäkin voisimme kopioida, sen sijaan että
nyökyttelemme milloin itään, milloin länteen?
En kirjoita tässä
sosiaaliturvan laajentamisesta maahan tilapäisesti tuleviin, en myöskään siitä,
mikä keino aktivoisi pitkäaikaistyöttömän takaisin työelämään. Tähän Suomessa
ja Saksassa on eri menetelmät. Saksassa ainakin aluksi keinot tuntuivat
toimivan paremmin, mutta nyt siitäkin on tullut työttömyyden kierre. Tosiasia
on, että Suomi ei ole vielä keksinyt keinoa suuren nuorisotyöttömyyden taltuttamiseen, kun taas nuorisotyöttömyys on Saksassa lähes tuntematon ilmiö. Muutenhan työttömyys Saksassa syyskuussa 2014 oli 6,5%, Suomessa 8,2%.
Ja kuka tietää minne Suomen kehitteillä oleva sote-uudistus menee. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lähes kaikki terveydenhoitoon liittyvä sujui Saksassa paremmin kuin täällä Suomessa. Kävin viime viikolla Saksassa apteekissa ja ostin särkylääkettä ja sienilääkettä. Apteekkarille naurahdin, että ei näitä Suomessa raaskisi tätä määrää ostaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti