maanantai 28. joulukuuta 2015

"Maaseudun elämää 2.0"


Asiakkaat Nashvillestä, Los Angelesista tai Tokiosta, paperityöt Belgiasta, raakapuu Amerikasta. Verstas kuitenkin maalla - idyllisessä pikkukylässä Pfalzin osavaltiossa Saksassa. Tuote: sähkö- ja bassogitara. Kysyntä maailmanlaajuisesti huippuluokkaa, sen mukaisesti hinta. Ei mahdollista ilman nettiä, josta asiakkaat valmistajan löytävät.



 
Tuollaisesta ”Maaseudun elämä 2.0”:sta uneksivat saksalaiset ATK-asiantuntijat. Heidän mukaansa vain edellä kuvatulla tavalla, käyttämällä nykyaikaisia teknologioita voidaan säilyttää elämä ja toimeentulo maaseudulla. Myös Saksassa väki nimittäin haluaa muuttaa kaupunkeihin. Kaksi kolmannesta Saksan väestöstä asuu maaseudulla. Siellä kylissä ja pikkukaupungeissa sulkee ensin viimeinen kauppa, sitten lääkäri ja vihdoin kulman kapakka. Kukaan ei halua tyhjiä asuntoja, tyhjyys säikyttää viimeisetkin uudet tulijat. Jäljelle jäänyt väki vanhenee. Ilman auto ei kauppaa, ei lääkäriä. 

Mutta. Nettiyhteys on nykyisin kaikkialla. Nopeus tosin ei ole suurille tiedostomäärille riittävä, mutta arkkitehdille tai ohjelmoijalle kyllä riittäisi. Saksan Fraunhofer-Instituutilla on meneillään maaseudun asuttamishanke. Kokeillaan monenlaista. Esimerkiksi vanha hyvä rahtibussilinja, jota koordinoi IT-verkosto. Näin voidaan viedä vaikka paikalliset maataloustuotteet suoraan kuluttajille. Ideoita on hyvin monenlaisia. Esimerkiksi: bussilinja kulkisi vain kylän läpi, eikä veisikään lapsia kotiin asti. Sen sijaan kunta jakaisi ”matkakortteja”, jotka kelpaisivat maksuvälineinä kaikkialla, ja perheet saisivat itse päättää, perustavatko vanhemmat kimppakyytejä vai ostaisivatko lapsilleen omia kulkuvälineitä. 

Tärkeintä kaikessa on yhteistyö ja aktiivinen sosiaalinen kanssakäyminen.  Niissä kunnissa, joissa kaikessa tehdään yhteistyötä, on onnistuttu parhaiten. Mitä tiheämpi yhdistysverkosto, sitä paremmin kunnalla menee. ”Tekijät” yleensä tartuttavat intonsa myös kunnan passiivisimpiin jäseniin. Uusia toimintamuotoja on syntynyt: esimerkiksi ”soitto tien toiselle puolelle” –palvelu, jossa vaihdetaan tavaraa ja tietoa arvokuponkien avulla. 

Mitä etuja maaseudulla sitten on? Eikö liene selvää: maaseudun rauha, elintilaa kaikille, halvemmat asunnot…  Alussa mainittu kitarantekijä sanoo: ”Alun perin en aikonut muuttaa maalle, mutta täältä löytivät sopivat tilat. Nyt on niin, että jos joku tulee, hän yleensä tulee uudelleen – tai tulee jäädäkseen.” 



Lähde: http://www.transforming-cities.de/landleben-2-0-die-zukunft-auf-dem-dorf/

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Jouluostoksia


Saksalaiset käyttivät jouluostoksiin tänä vuonna keskimäärin 495 euroa per henkilö- (Vuonna 2013 €397, vuonna 2011 €339 ). Kokonaisuudessaan koko vuoden kulutuksesta he käyttivät jouluviikolla 18%. Eniten he antoivat lahjaksi kirjoja ja kosmetiikkaa. Paitsi että sen todistavat luvut, oli se vastaus myös kysymykseen, mitä he mieluiten lahjaksi antavat. 
Marras- ja joulukuussa Saksassa käytettiin 87 miljardia euroa koko vuoden kulutuksesta, joka on 471 miljardia euroa. 
Lähde: Die Zeit

Vertailun vuoksi: Suomen valtion vuoden 2015 budjetti on noin 83 miljardia euroa, Saksan noin 300 miljardia euroa.  
Suomalaiset käyttivät 2014 jouluun yhteensä 517 euroa henkeä kohden, mikä on 33 euroa vähemmän kuin vuonna 2013. 
Lisää joulusta Suomessa, tilastokeskuksen mukaan: http://www.stat.fi/tup/kirjasto_tieto/joulutilastot_2014.html






torstai 24. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Auttaminen voi olla monenlaista

Pakolaisten määrä on saanut aikaan myös uusia ajatuksia Saksassa. Mahtaako näitä kukaan miettiä? Zeit-Magazin (10.12.2015) kertoo kahdesta saksalaispariskunnasta, joiden lapset olivat jo lentäneet kodista ja joilla on suhteellisen paljon varallisuutta, mutta ei juurikaan enää mitään mielekästä tekemistä. He ottivat kotiinsa – entisiin  lastenhuoneisiinsa – kumpikin asumaan syyrialaisperheen. Kokkaavat yhdessä samassa taloudessa ja viihtyvät hyvin. 

 
Artikkelin kirjoittaja kiteyttää tapahtuneen yllättäen yhteen lauseeseen: ”Kuka auttaa ketä”?

Nämä saksalaiset saivat mielekästä tekemistä, asunto järkevän käytön. Meillä tällaista kutsutaan ”mamutukseksi”. Saksassa asiat nähdään toisin: tuli konkreettinen käsitys syyrialaisperheiden kovasta kohtalosta, tuli työttömille akateemikoille töitä, toimittajille aiheita, eläkeläisvirkamiehille uusia tehtäviä – ja kaikille saksalaisille tuli tunne, että ”oikeastaan meillä ovat asiat tosi hyvin”. 





perjantai 18. joulukuuta 2015

Mite pähkinäkakku laitetaa


Postikortti: Marja-Liisa Pitkäranta


Mite pähkinäkakku laitetaa

Pane pannuis lämpiämmää. Ota tarpeelliset astijat ja ainekset kaapistais. Siirrä pois leipomopöyvältäis rakennuspalikat ja leikkiautot. Voitele pannuis ja kuori pähkinät. Mittaa kaks kupillist hienoi vehnäjauhoi. Työnnä poikais käät pois jauholoist. Harjaa jauhot häne vaatteistaa. Mittaa jauhot uuvestaa. Sekota seulotut jauhot, leivinpulveri ja suola posliinipottii. Ota siivouskaapistais harja ja rikkasihvel ja lakase poikais puottamat posliinipoti kappaleet. Ota toine samankokone tai pienemp potti. Avvaa oli ku ovikello soip. Tuu takasi kyökkiis. Ota poikais käät pois taikinapotist. Pese poikais. Vasta telehvoonii. Tuu uuvestaa kyökkiis. Raaputa voijeltu pannu pohjast puole senttimetri vahva suolakerros. Vie poikais toisee kammarii. Voitele toine pannu. Vastaa telehvoonii. Mää takasii kyökkiis, mihi siu poikais on uuvestaa livahtanu. Ota häne käät pois pähkinäpytyst. Ota voitelemais pannu, jonka pohjal on kerros pähkinäkuoriloi. Hyökkää poikais kimppuu, joka sinnuu pelästyksissää puotti taikinapoti lattijal. Pese kyökkis lattija, seinät, pöytä ja tuolit. Tilaa pähkinäkakku paakarilt. Käy itte leppäämää.

Tekijä tuntematon (Valio: Tervetuloa joulu)

Tänään on Konstanzissa suomalaisten adventtikirkko.
Tämän esittivät hyvin monia vuosia sitten silloiset kielikoululaiset Anna äidin roolissa ja Jorma pojan roolissa jossain Konstanzin suomalaisten joulujuhlassa.