Matka Vogeeseille. Les Vosges

Kaikki tuntevat Schwarzwaldin, pihtakuusien, mäkien ja vuorien ”mustan metsän” Etelä-Saksassa. Vaan kuka tuntee Reininlaakson itäpuolen, Vogeesit? Minulle seutu tuli varsin tutuksi, se kun on metsäinen ja Lothar-myrskyn jälkeen joukoittain suomalaisia metsänkaatoyrityksiä lähti sinne töihin.

Pihtakuusia, järviä, maatilojen majataloja, maalausten kaupunki, viuluvalmistajien kylä, todellinen kansanteatteri ja Euroopassa ainutlaatuinen gallo-roomalainen alue. Ja kaikki tämä ihanan vihreän luonnon keskellä. Matka kaikille aisteille!

© Utopia_88/iStock.com​, Vincent Picot

 Gérardmer, järvien ja metsän välissä​

Gérardmer (lausutaan "scherarmeer") on Vogesien aluetta. Tämä entinen lomakeskus sijaitsee järven rannalla kuusien ympäröimänä. Kesällä voit uida, kalastaa taimenia, purjehtia tai meloa. Vaeltaminen on kuitenkin huippua. Club Vosgien de randonnée, Ranskan vanhin patikointikerho, on merkinnyt seudun polut. Minne mennä kävelylle? Aloitetaan Mérellen observatoriosta, joka sijaitsee 897 metrin korkeudessa (mutta vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä parkkipaikalta): sieltä avautuu upea näköala Gérardmeriin, sen järvelle ja metsille. Järvistä kannattaa suunnata Longemeriin, joka on Natura 2000 -suojelualue, ja Retournemeriin, joka sijaitsee Hohneckin huipun juurella. Jos haluat nousta vielä korkeammalle, kiipeä 1 139 metrin korkeudessa sijaitsevalle Col de la Schluchtille. 

Huikeat maisemanäkymät Vogeesin huipuille ja suurimmille järville houkuttelevat seuraamaan Route des Crêtes -reittiä kävellen. Talvella älä unohda lumikenkiäsi! Toinen vaihtoehto: Hohneck, yksi Vogeesien korkeimmista huipuista (1 363 m). Tämä "pallohuippu" (Vogesien huippu) ja sen alppi-ilmasto erottaa Elsassin ja Lothringenin toisistaan. Nimi "ballon" tulee kelttiläisestä Belenos-jumalasta, jota palvottiin näillä huipuilla kesäpäivänseisauksen aikaan. Elsassin palloilijoita, Wormspelin karikissa olevia säämiskiä, alapuolella olevia järviä ja jopa kaukana siintävää Schwarzwaldia voi ihailla useilta poluilta. Yksi neuvo: valitse névés (lumi)-polku, joka on saanut nimensä siitä, että lumi pysyy täällä kesäkuuhun asti. Herkuttelijat voivat pysähtyä maalaistaloon nauttimaan Vogeesien vuorille tyypillisen marcaire-aterian: lihapiirakkaa, savustettua possua ja roigebrageldia* (tunnetaan myös nimellä "tofailles"), Munster-juustoa, maalaisjuustoa, kirschillä** huuhdeltua juustoa...

*Roïgebrageldi on talvinen perunaruoka, jota tarjoillaan Elsassin maatilojen majataloissa savustetun porsaanniskan tai -lavan ja pienen salaatin kera.

**Kirschwasser tai Kirsch on alkujaan Saksasta kotoisin oleva kirkas ja väritön kirsikkabrandy

 

Jeanne d’Arcin mailla​

Olemme nyt Vosgesin länsiosassa, suhteellisen tuntemattomalla Vosgesin tasangolla. Väärin! Täältä löydät Belle Époquen viehätystä henkivät kylpylät, kuten kivennäisvesistään tunnetut Vittel ja Contrexéville (Vittel, Hépar ja Contrex) sekä La Vôge-les-Bains. 

Belle époque r(ansk. Belle Époque ’kaunis aikakausi’) oli etenkin Ranskan ja Pariisin mutta myös muun Euroopan historian aikakausi 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan alkuun 1914. Belle époque alettiin suursodan jälkeen nähdä onnellisena aikana, jolloin oli nautittu rauhasta, yltäkylläisyydestä, edistyksestä ja kulttuurillisesta kukoistuksesta.

Täältä löytyy myös historiaa isolla H:lla. Domrémy-la-Pucellen kylässä syntyi paimentolaisnainen, josta tuli kuuluisa: Jeanne d'Arc. Täällä Joan "neitsyt" kuuli 1400-luvulla ääniä, jotka kertoivat hänelle, että hänen tehtävänsä oli vapauttaa Ranska englantilaisten miehityksestä. Tämän hän teki armeijansa johdolla vuonna 1429 ja kuoli roviolla Rouenissa kaksi vuotta myöhemmin. Talossa, jossa Ranskan historian suurin sankaritar syntyi, on yhä peltikatto. Se on sittemmin muutettu museoksi, joka tarjoaa tietoa Jeannesta, hänen aikansa historiasta ja ajasta.

20 kilometrin päässä voit matkustaa ajassa taaksepäin 12 vuosisataa. Grandin amfiteatteri sijaitsee kukkulalla ja on yksi Rooman valtakunnan suurimmista rakennuksista. Silti se on Ranskassa kummallisen tuntematon. Se rakennettiin 1. vuosisadalla, mutta se kaivettiin esiin vasta 1960-luvulla. Metsästyskohtauksia ja gladiaattoritaisteluja saattoi seurata 15.000-17.000 katsojaa. Gallo-roomalaisessa kylässä asui lähes 20.000 ihmistä, kun taas Grandin kunnassa on nykyään vain 350 asukasta. Yksi Euroopan suurimmista mosaiikeista (232 m²) kaivettiin esiin vuonna 1883. Grandin alue on kuitenkin edelleen mysteeri: miksi ihmiset asettuivat tälle tasangolle, jossa ei virtaa yhtään jokea? Eikä Vosgeeseilla totisesti ole pulaa vedestä!

 

Kansan teatteri​. Théâtre du Peuple

Tämä teatteri on hyvin poikkeuksellinen monesta syystä. Kuvittele eräänlainen puinen katedraali metsän reunalla. Kun esirippu aukeaa, näyttämön takaosaan ilmestyy puiden verho. Aito Vogeesin metsä, rungot, lehdet, ruohot ja sammalet. Auringon säteiden leikitellessä lehdissä näyttelijät esiintyvät näyttämöllä. Bussangissa, Vosges-vuorten keskellä sijaitsevassa kylässä, Théâtre du Peuple on pitänyt yllä kansanteatterin ideaa vuodesta 1895 lähtien. Alun perin näytelmäkirjailija Maurice Pottecher oli lanseerannut idean, jonka mukaan hänen isänsä tehtaiden työntekijät esiintyisivät suurelle yleisölle. Perustajan tunnuslause "Taiteen kautta ihmiskunnan puolesta" on edelleen kaiverrettu teatterin jalustaan. Menestys oli välitön, eikä sitä ole kiistetty tähän päivään asti. Jo lähes 130 vuoden ajan amatööri- ja ammattinäyttelijät ovat esiintyneet yhdessä Bussangin näyttämöllä joka kesä. Täällä kaikki ovat tasavertaisia. Teatteri turvautuu usein vapaaehtoisiin statisteihin. Jos siltä tuntuu... Esitettävissä näytelmissä yhdistellään ohjelmistossa olevia tekstejä, nykykirjallisuutta ja tilaustöitä, jotka on kirjoitettu nimenomaan tapahtumapaikkaa varten. Teatterin ainutlaatuisen luonteen antaa kuitenkin rakennus, joka on suojeltu historiallisena muistomerkkinä vuonna 1976, ja erityisesti näyttämön takaosa, joka avautuu metsään. Théâtre du Peuple on avoinna ympäri vuoden.

 

Kuva: Tangopaso

 

 

Todellinen syy ydinvoiman vihaamiseen

Todellinen syy ydinvoiman vihaamiseen on se, että se tarkoittaa, että emme tarvitse uusiutuvaa energiaa.

Michael Shellenberger

Forbes, 14.2.2019

 

Miksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa, Espanjassa ja Ranskassa juuri edistysmieliset ja sosialistit, jotka sanovat välittävänsä syvästi ilmastosta, eivät konservatiiviset ilmastoskeptikot, pyrkivät sulkemaan ydinvoimaloita?

Loppujen lopuksi kaksi suurinta menestyjää ydinenergian alalla ovat Ruotsi ja Ranska, kaksi maata, joita demokraattiset sosialistit ovat vuosikymmeniä pitäneet esimerkkeinä haluamistaan yhteiskunnista.

Ainoastaan ydinenergia, ei aurinko- tai tuulienergia, on vähentänyt radikaalisti ja nopeasti hiilidioksidipäästöjä ja lisännyt samalla palkkatasoa ja kasvattanut yhteiskunnallista vaurautta.

Ja vain ydinvoima on poistanut hiilidioksidipäästöjä liikenteestä, joka aiheuttaa noin kolmanneksen ihmiskunnan aiheuttamista päästöistä, koska se on käyttänyt suurnopeusjunia kaikkialla Ranskasta Japaniin ja Kiinaan.

Monille ihmisille vastaus on ilmeinen: tietämättömyys. Harva tietää, että ydinvoima on turvallisin sähkönlähde. Tai että matalat säteilytasot ovat vaarattomia. Tai että ydinjäte on parasta jätettä.

Olen suurelta osin samaa mieltä tästä näkemyksestä. Vastataksemme laajalle levinneeseen pelkoon ja tietämättömyyteen olemme kollegoideni kanssa laatineet The Complete Case forNuclear -tiedoston, jossa esitetään yhteenveto parhaasta saatavilla olevasta tieteellisestä tiedosta.

Mutta tietämättömyys ei voi olla koko tarina. Loppujen lopuksi ydinvoiman vastaisen liikkeen johtajat ovat julkisia intellektuelleja - Al Gore, Bill McKibben, Naomi Klein. He ovat korkeasti koulutettuja, tekevät laajoja tutkimuksia ja julkaisevat faktatarkastetuissa julkaisuissa, kuten The New Yorkerissa, The Nationissa ja The New York Timesissa.

Onko ongelmana se, että edistysmieliset yhdistävät ydinenergian alitajuisesti ydinpommeihin? Se on epäilemättä suuri osa ongelmaa. Psykologit ovat 70-luvulta lähtien dokumentoineet, miten ihmiset siirtävät pommia koskevat pelot ydinvoimaloihin.

Mutta ydinvoimaa vastustavat vuosituhannen vaihteen ihmiset, kuten edustaja Alexandria Ocasio-Cortez, 29, kasvoivat enemmän ilmastonmuutoksen kuin pommin pelossa.

Ja harva asia on osoittautunut ilmaston kannalta huonommaksi kuin ydinvoimaloiden sulkeminen.

 

Uusiutuvien energialähteiden tiedostamaton vetovoima

Tavalliset ihmiset kertovat mielipidetutkimusten tekijöille haluavansa uusiutuvia energialähteitä samasta syystä kuin he ostavat "luonnolliseksi" merkittyjä tuotteita: he ovat tiedostamattoman luontoon vetoamisen harhan vallassa.

Luontoon vetoaminen on virheellinen uskomus siitä, että maailma voidaan jakaa "luonnollisiin" ja "luonnottomiin" asioihin ja että ensin mainitut ovat parempia, turvallisempia tai puhtaampia kuin jälkimmäiset.

Todellisuudessa aurinkovoimalaitokset vaativat satoja kertoja enemmän maata, vaativat kertaluokkaa enemmän materiaalien louhintaa ja tuottavat satoja kertoja enemmän jätettä kuin ydinvoimalat.

Tuulivoimalat tappavat satojatuhansia uhanalaisia ja vaarassa olevia lintuja, saattavat saada lepakon kuolemaan sukupuuttoon ja tappaa enemmän ihmisiä kuin ydinvoimalat.

Koska suhtaudumme myönteisesti auringonvaloon, veteen ja tuuleen, joita pidämme luonnollisempina kuin uraania, monet ihmiset olettavat alitajuisesti, että uusiutuvat energialähteet ovat ympäristön kannalta parempia. 

Sitä vastoin Goren, McKibbenin, Kleinin ja Sierra Clubin ja NRDC:n johtajien kaltaiset uusiutuvien energialähteiden puolestapuhujat ja sijoittajat tietävät varsin hyvin, että aurinko- ja tuulivoimaloilla on valtavia ympäristövaikutuksia. He joutuvat päivittäin kohtaamaan julkista vastustusta.

Googleta muutama minuutti, niin löydät laajalle levinnyttä vastustusta aurinko- ja tuulipuistoja vastaan ympäri maailmaa. Se on sellaista ruohonjuuritason vastustusta, jota Gore, McKibben ja Klein ajavat - mutta vain silloin, kun vastustetaan ydinvoimaloita ja fossiilisia polttoaineita.

Mieti, miten ympäristö vastustaa tätä Virginiaan ehdotettua aurinkopuistoa:

Asukkaat ovat edelleen huolissaan siitä, että ankarat sääolosuhteet voivat vahingoittaa paneeleita ja päästää kadmiumtelluridia maaperään tai veteen.

Yhtiön mukaan paneelit on suunniteltu kestämään ankaria sääoloja ja että "reaaliaikaiset seurantajärjestelmämme mahdollistavat vaurioituneiden paneelien tunnistamisen ja korvaamisen välittömästi".

Aurinko- ja tuulivoimateollisuus reagoivat kuten markkinoijat usein tekevät ympäristöongelmien kohdatessaan: ne väittävät, ettei ongelmaa oikeastaan ole.

Aurinkopaneelien markkinoijat väittävät, että paneelit voidaan kierrättää ja että ne kierrätetään kannattavasti, kun taas tuulivoiman markkinoijat toteavat, että tavalliset kotikissat tappavat enemmän lintuja kuin tuuliturbiinit.

Tällaiset väitteet ovat harhaanjohtavia. Kotikissat tappavat pieniä, tavallisia lintuja, kuten punarintoja ja varpusia, eivät suuria, uhanalaisia ja vaarantuneita lintuja, kuten kotkia. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että aurinkopaneelien kierrättäminen ei ole kannattavaa. Uusien materiaalien ostaminen on halvempaa.

On totta, että monet uusiutuvien energialähteiden edistäjät tekevät tätä rahan vuoksi, eivätkä he arastele liittoutumistaan maakaasualan eturyhmien kanssa. Jopa Amory Lovins vaurastui työskennellessään suuryrityksille.

Useimpia uusiutuvan energian puolestapuhujia sekä edistysmielisiä ja sosialistisia johtajia motivoivat kuitenkin syvälliset vakaumukset, ei pelkkä raha. Mikä se on?

 

Miten ydinvoima uhkaa uusiutuvaa energiaa

Toisen maailmansodan jälkeen kehittyneiden maiden työväenluokka rikastui aineellisesti, mikä horjutti väitettä, jonka mukaan vain radikaali, sosialistinen yhteiskunnan muutos voisi lopettaa köyhyyden.

"Kaikki kapitalismia vaivanneet ongelmat", myönsi marxilainen historioitsija Eric Hobsbawm, "näyttivät liukenevan ja katoavan".

Mitä marxilaisuus voisi merkitä, ihmetteli Hobsbawm, työläisille, "jotka nyt odottivat voivansa viettää vuotuisen palkallisen lomansa Espanjan rannoilla"?

Vastauksena radikaalit kapitalismikriitikot muuttivat painopistettään. Ongelmana ei enää ollut se, että kapitalismi aiheutti aineellista köyhyyttä, vaan pikemminkin se, että se tuhosi ympäristöä.

"Teollisuuslaitosten tarpeet asetetaan ihmisen puhtaan ilman tarpeen edelle", kirjoitti sosialistista ympäristöaktivistiksi muuttunut Murray Bookchin vuonna 1962 ilmestyneessä kirjassaan Our Synthetic Environment.

Kapitalismi loi ristiriitoja ihmisten ja luonnon välille, ei vain ihmisten välille. Bookchin kirjoitti, että "markkinoiden haitalliset lait asetetaan etusijalle biologian pakottavimpien lakien edelle"."

Mutta heillä oli ongelma: ydinvoima. Kaikki olivat 1940-luvulta lähtien tienneet, että ydinvoima voisi tuottaa sähköä teolliseen sivilisaatioon ja samalla vähentää saasteita ja pienentää ihmiskunnan ympäristöjalanjälkeä.

Ranska ja Ruotsi osoittivat 1970- ja 1980-luvuilla, että ne pystyivät irrottamaan ilman ja veden saastumisen sähköntuotannosta yksinkertaisesti rakentamalla ydinvoimaloita, jotka korvasivat hiiltä ja öljyä polttavat voimalat.

Ydinenergian olemassaolon aiheuttama ongelma oli se, että se osoitti, ettei ympäristöongelmien ratkaisemiseksi tarvinnut muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti. Meidän oli vain rakennettava ydinvoimaloita hiilivoimaloiden sijaan.

Niinpä uusvasemmistolaiset ympäristöaktivistit hyökkäsivät ydinenergiaa vastaan, koska se oli jotenkin huono ympäristölle. Heillä ei ollut paljon valinnanvaraa, mutta he käyttivät sitä, mitä heillä oli.

He nostivat metelin hieman lämpimästä - ja puhtaasta - vedestä, jota ydinvoimaloista tulee. He saivat yleisön uskomaan, että ydinjäte on nestemäistä, vihreää ja vaarallista, vaikka todellisuudessa se on kiinteää, metallista eikä koskaan vahingoita ketään.

Ennen kaikkea he hyödynsivät 50- ja 60-luvuilla tehdyistä suojautumisharjoituksista ja loputtomista ydinasekokeista traumatisoituneiden Baby Boomers -ikäisten piilevää halua kostaa aseille tappamalla ydinvoimaloita.

Arvostettujen liberaalien julkaisujen, kuten The New Yorkerin ja Foreign Affairsin, sivuilla he perustelivat uusiutuvien energialähteiden käyttöä yhteiskunnan, ei pelkästään ympäristön, kannalta, ja käyttivät samoja argumentteja kuin Green New Deal (vihreä uusi sopimus)-aloitteen yhteydessä.

"Vaikka ydinvoima olisi puhdasta, turvallista, taloudellista, polttoainetta riittäisi ja se olisi sosiaalisesti suotuisaa", sanoi uusiutuvien energialähteiden johtaja Amory Lovins vuonna 1977, "se ei silti olisi houkuttelevaa sen energiatalouden poliittisten vaikutusten vuoksi, johon se meidät lukitsisi."

Millainen energiatalous se tarkalleen ottaen olisi? Vauras, puhdas ja korkeaenerginen. "Jos minulta kysytään, olisi suorastaan katastrofaalista, jos löytäisimme puhtaan, halvan ja runsaan energian lähteen, koska mitä tekisimme sillä", Lovins selitti.

Kahdeksan vuotta sitten sosialistista ympäristöaktivistiksi muuttunut kirjailija Naomi Klein esitti samat argumentit kuin Bookchin ja Lovins The Nation -lehdessä julkaistussa pitkässä kirjoituksessaan "Capitalism vs. the Climate" (Kapitalismi vastaan ilmasto).

"Todelliset ilmastoratkaisut", hän vaati, "ovat sellaisia, jotka ohjaavat... vallan ja kontrollin yhteisötasolle, olipa kyse sitten yhteisön hallitsemasta uusiutuvasta energiasta, paikallisesta luomuviljelystä tai liikennejärjestelmistä, jotka ovat aidosti vastuussa käyttäjilleen...".

Klein laajensi väitteensä kirjaksi. Alleviivatakseen agendansa totaalista luonnetta hän antoi kirjalle nimen This Changes Everything (Tämä muuttaa kaiken).

"Lyhyesti sanottuna", selitti Klein, "ilmastonmuutos nostaa esiin jo olemassa olevat perusteet lähes kaikille olemassa oleville edistysmielisille vaatimuksille ja sitoo ne johdonmukaiseksi asialistaksi, joka perustuu selkeään tieteelliseen välttämättömyyteen."

Ei siis ihme, että Green New Deal -ohjelmaan sisältyvät kaikki nykyiset edistykselliset vaatimukset: rakennusten ja sähköverkkojen jälkiasentaminen, perheviljelijöiden kestävän maatalouden tukeminen, julkinen liikenne, ekosysteemien ennallistaminen, vaarallisten jätteiden puhdistaminen, kansainvälinen apu ja työntekijöiden koulutus. Luettelo jatkuu ja jatkuu.

"Se ei ole missään yhteydessä 'ohjelma'", Charlie Cook huomauttaa National Review -lehdessä. "Se on pikemminkin kaiken kattava toivomuslista - rajoittamaton rakas joulupukki -kirje, jolla ei ole muotoa, tarkoitusta, rajoja tai todellisuuspohjaa."

Totta - ja se on yksinkertaisesti tarpeeton kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jos käytössä on ydinvoimaa.

Verratkaa vain Saksaa ja Ranskaa. Saksa on tehnyt paljon sellaista, mitä Green New Deal -aloitteessa vaaditaan. Vuoteen 2025 mennessä se on käyttänyt 580 miljardia dollaria uusiutuviin energialähteisiin ja niihin liittyviin tarvikkeisiin ja sulkenut ydinvoimalansa.

Kaikki, mitä Saksa on saanut "energiamurroksestaan", on sähkön hinnan 50 prosentin nousu, päästöjen pysyminen ennallaan ja sähköntuotanto, joka on 10 kertaa hiili-intensiivisempi kuin Ranskan.

Ranska sen sijaan on vain rakentanut ydinvoimaloita.

 

 

 

Viime vuosikymmenen aikana Ranska yritti kopioida Saksaa ja käytti 30 miljardia dollaria uusiutuviin energialähteisiin, mutta sen sähköntuotannon hiili-intensiteetti ja sähkön hinta nousivat.

Ranska ja Saksa ja kaikki muutkin reaalimaailman tilanteet osoittavat, että ydinvoima on ainoa keino vähentää merkittävästi, perusteellisesti ja edullisesti hiilidioksidipäästöjä ja siten puuttua ilmastonmuutokseen.

Ydinvoiman ongelma on se, että se ei vaadi yhteiskunnan radikaalia uudistamista, kuten uusiutuvat energialähteet, eikä se vaadi suuria kuvitelmia ihmiskunnan yhdenmukaistamisesta luonnon kanssa.

Ydinvoima ei myöskään tarjoa tekosyitä miljardien siirtämiseen edistyksellisille eturyhmille "yhteisöllisesti ohjatun uusiutuvan energian, paikallisen luomuviljelyn tai liikennejärjestelmien" nimissä.

Ydinvoima ainoastaan kasvattaa yhteiskunnallista vaurautta, nostaa palkkoja ja irrottaa talouden saastumisesta ja ympäristötuhosta.

Ei ihme, että he vihaavat sitä niin paljon.

Michael Shellenberger

 

 

Lähde:

https://www.forbes.com/sites/michaelshellenberger/2019/02/14/the-real-reason-they-hate-nuclear-is-because-it-means-we-dont-need-renewables/?sh=53cbe49c128f