Ne kamalat maahanmuuttajat

Perussuomalaisten ainoa tavoite on saada maahanmuuttajat pois Suomesta. Kerronpa pari tositarinaa työkokemukseni varrelta, joissa asiat kääntyivätkin päälaelleen.

Minun kokemukseni ja käsitykseni mukaan vahvoissa mielipiteissä on usein kyse siitä, että ei oikein tiedetä tosiasioita, ja monimutkaisia ongelmia yritetään ratkaista yksinkertaisilla keinoilla. Suulliselta ilmaisultaan taitava poliitikko tekee asiasta väkijoukolle faktanomaista propagandaa ja massahysterian mukaan kun yksi uskoo ja sosiaalinen media asian vahvistaa, kaikki muutkin uskovat. Jos ei mene hyvin, syyllinen on aina joku muu, ei itse. Niinpä syyllisiä yleensä ovat ”erilaiset”, esimerkiksi romanit tai maahanmuuttajat. Oman elintason sanotaan laskevan, jos ”nuo loiset” elävät ”minun verorahoillani” ja siis saavat julkista rahaa – voi kamalaa.

Meillä Suomessa vallitsee mielipiteen vapaus, mutta tekisi hyvää, jos mielipide perustuisi jollekin tutkitulle tosiasialle.

Suomessa on pienehkö kunta, jossa oli vastaanottokeskus ja sen mukana tietenkin myös tummaihoisia maahanmuuttajia. Erilaiset afrikkalaiset tai arabimaista tulleet esimerkiksi erottuvat pienen kunnan katukuvassa sopivasti sellaisia kauheina edellä kuvattuina loisina. Toimin tuossa kunnassa kotoutumiskouluttajana. Iso osa opiskelijoista oli pakolaisia, joko Syyrian sotaa tai Afrikasta nälänhätää pakoon lähteneitä, tai vastaavaa. 

Kotoutumiskoulutukseen kuuluu osa työharjoittelua. Se on sama asia kuin työkokeilu, eli tutustutaan työpaikkoihin eikä siltä ajalta makseta palkkaa. Aika usein työnantaja toteaa tuon harjoittelijan olevan pätevä työhön ja näin hän työllistyy. Usei kuitenkin ensin ammattipätevyyden kautta, eli ensin kielikurssin jälkeen ammattikouluun.

Metallialan osaajista oli tuolla paikkakunnalla huutava pula. Ei siis ollut vaikeaa löytää harjoittelupaikkaa metallialalta. Kunnassa oli pieni metallia työstävä yritys, joka sitten otti harjoitteluun eritrealaisen miehen, vaikka työnantaja ensin suuresti epäilikin, tulisiko siitä yhtään mitään – työnantaja kun oli perussuomalaisten kannattaja ja niin ollen vahva maahanmuuttajien vastustaja. Työvoimapulan takia hän ei kuitenkaan löytänyt suomalaista, joten… Mutta eritrealaisen työpanos oli erinomainen, ja harjoittelun päätyttyä suomalainen työnantaja päätti ottaa eritrealaisen vakituiseen työsuhteeseen. Jonkin aikaa harkittuaan eritrealainen mies kuitenkin päätti ensin saattaa kielikoulutuksensa loppuun, sillä siihenhän hänellä ei myöhemmin enää olisi mahdollisuutta, ja Suomessa nyt on kerta kaikkiaan järkevää hallita suomen kieli.

Kielikoulutuksen päätyttyä eritrealainen sitten meni firmaan kysymään sitä luvattua työpaikkaa. Yllätys oli melkoinen: yrittäjä oli muuttanut Eritreaan ja perustanut sinne yrityksen.

No, kyllä mies sitten työllistyi, vastaavalle tekniselle alalle toisaalle.

Toinen ryhmän eritrealainen oli intohimoinen jalkapallon pelaaja ja tutustui jalkapalloseurassa moneen suomalaiseen – ja kielitaito parani vauhdilla. Pelikaverina oli myös toisen paikkakunnan metalliyrityksen omistaja, joka otti eritrealaisen myös työharjoitteluun. Koulutuksen päätyttyä mies sitten työllistyi kyseiseen firmaan. Eipä kestänyt kauaa, kun yrityksen omistaja soitti minulle. Hän kysyi, olisiko minulla toista yhtä ahkeraa ja tunnollista ja aikaansaapaa maahanmuuttajaa kuin tämä yksi… Valitettavasti minun täytyi vain todeta, että kaikki koulutettavani olivat joko ammattikoulussa tai työllistyneet…

Hyvästä koulutukseni tuloksesta sitten sain sekä omalta firmaltani että TE-keskuksen työntekijältä erityiskiitokset. Eikä se ole mitenkään ainoa kerta…

Minusta Suomen järjestelmä opettaa maahanmuuttajille ensin kieli ja kulttuuri on järkevä menetelmä. Nykyhallitus on nyt lyhentänyt koulutuksen kestoa kaiketi olettaen, että kun osaa vähemmän suomea ja tietää vähemmän, työllistyy paremmin… Aikanaan tämä tulee kostautumaan, sillä ei ihminen muutu poliittisten päätösten mukana mihinkään. Ihmisen voi muuttaa vain ja ainoastaan ihmisen ikioma asenne. Positiivisen asenteen ja uskon luominen tulevaisuuteen on jokaisen opettajan ja jokaisen kouluttajan päätehtävä.  

 

 

 

Teollisuustuotanto on jättämässä Saksan

  

Kuva: Handelsblatt 

 

Saksalaiset yritykset ja sijoittajat ovat yhä enenevässä määrin  jättämässä Saksan. Sen osoittaa selvästi yrityksille konsulttiyhtiö Horváthin tekemä kysely, josta ilmenee, mitä yritykset aikovat tehdä vuoteen 2030 mennessä.  Jo tänä vuonna häviää kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Etenkin autoalan, konetuotannon ja rakennusalan yritykset siirtävät tuotantoaan Euroopan ulkopuolelle. Yrityksille Saksa on liian kallis maa, on pakko alentaa kustannuksia. 60 prosenttia yrityksistä aikoo vähentää työvoimaa.

Syynä siis eivät ole osaamisen puute, työvoimapula saati maan mahtava byrokratia.

Saksan talouden tilanne johtuu perinteisen vientiteollisuuden murroksesta. Syitä ovat

-suhteellisen korkeat palkat ja palkkojen sivukulut verrattuna monien muiden maiden vastaaviin kuluihin.

-Sijoittajat, tutkimus ja tuotanto muuttavat muihin maihin, etupäässä USA:han, Kiinaan ja Intiaan. Yritykset tuottavat suoraan niiden markkinoille ja ovat siten riippumattomia tullimaksuista.

-Saksan korkeat energiakulut ja verot verrattuna moneen muuhun maahan eivät yrityksiä houkuttele. Venäläisen halvan tuontienergian loppuminen ja siirtyminen kalliimpiin energiamuotoihin ovat heikentäneet energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä. Vihreä siirtymä ei myöskään ole tehnyt Saksalle hyvää.

-Automaatio ja tekoäly tekee monista toimisto- ja valmistustöistä tarpeettomia.

-Väestö ikääntyy - eläköityminen ja nousevat sosiaaliturvamaksut syövät yritysten katteita ja työntekijöiden ostovoimaa.

-Byrokratia ja säännöstely eli monimutkaiset ja aikaa vievät lupaprosessit, epäjohdonmukaiset hiilidioksidipäästöjen määräykset ja sääntelytaakka aiheuttavat epävarmuutta yrityksille.

-Autoteollisuudessa on menossa suuri muutos. Perinteisten polttomoottoriautojen kysyntä laskee ja kiinalaiset sähköautot ovat vieneet markkinaosuuksia. Esimerkiksi Volkswagenin ja Boschin kaltaiset jättiläiset ovat joutuneet sopeuttamaan toimintaansa.

 

Saksa on edelleen yksi Suomen tärkeimmistä vientimaista ja kauppakumppaneista. Osuus on nykyisin noin 10-11%. Suomi vie Saksaan paljon sähkökoneita, elektroniikkaa, metalleja ja paperituotteita. Saksa on Euroopan suurin talous, mikä tekee siitä valtavan markkinan. Suomalaiset yritykset toimivat tiiviisti osana saksalaisten suuryritysten (kuten autoteollisuuden ja koneenrakennuksen) pitkiä alihankintaketjuja. 

Lisää Saksan markkinoista:  https://www.ahkfinnland.de/fi/meta-folder/tietoa-saksasta

 

 

Omat hautajaiset

  

 

Tuonilmaisiin lähtenyt mieheni Ari kirjoitti blogiinsa, millaiset hautajaiset hän haluaa ja miten hän haluaa tulla haudatuksi. Koska se oli yleisessä tiedossa, toimin sen ohjeen mukaan. Hautajaistilaisuus oli Jyväskylän ortodoksisessa kirkossa, ja siitä tuli suurempi kuin suunniteltu, koska sukulaisten lisäksi kaikki hänen tuttavansa ja kontaktinsa halisivat myös tulla paikalle. Väkeä oli paikalla ympäri Suomen. Ari halusi, että vastoin ortodoksista perinnettä hänet tuhkataan, ja niinpä Kalajoella oli pian tuhkaamisen jälkeen muistopalvelus ja nyt hänen tuhkansa on Kalajoella tsasounan pihalla matkamiehen ristin juurella. Ystävä on pitänyt siellä ihanasti talven yli palavaa kynttilää.

Veljeni kuolema 2016 laittoi meidät molemmat miettimään omaa tilannettamme. Siitä syntyi tuo blogikirjoituskin.

Veljeni ei halunnut minkäänlaisia hautajaisia, joten niitä ei sitten ollut. Tapasimme sitten serkkujen kesken myöhemmin häntä muistelemaan.  

Isä ja äiti saivat molemmat vanhanaikaiset hautajaiset, siunaus Lepolan kappelissa, hautaan laskeminen hautausmaalla ja muistotilaisuus Ruustinnassa Lappeenrannassa. He olivat vanhan kansan väkeä ja näin ollen nuo tilaisuudet sen mukaisia.

Entä sitten minä? Taidanpa olla seuraavana vuorossa. Emme tiedä päiviemme määrää. Huomenna, kymmenen vai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Mitä ehtiikään vielä tapahtua? Olen vain lisännyt omakantaan hoitotahtoni. Siinä sanotaan, että en halua elvytyksiä, mikäli se ei auta elpymään normaaliin elämään.

Lepolan hautausmaalla Lappeenrannassa on myös isovanhempieni hauta. Kyselin Lappeen seurakunnalta, onko siellä vielä paikkoja. Yllätys oli melkoinen: on, jopa paljon, sekä arkuille että uurnille. Hautapaikka on kaunis, siinä seisoo kirja, johon on kirjoitettu äitini vanhempien nimet. Paikka on ikuinen, eli siitä ei tarvitse enää maksaa. 

 

Sinne minä haluan joko arkkuni tai tuhkani, päättäkää lapset te, mikä tulee halvemmaksi. Juhlikaa sitä ennen. Älkää itkekö, elämä ei kenelläkään jatku ikuisesti, vaan muistelkaa hyviä aikoja. Naurakaa ja olkaa iloisia! Laulakaa ja musisoikaa!  Vietättekö pientä tai suurta muistotilaisuutta – samantekevää. Ystäväni eivät kuitenkaan asu Lappeenrannassa, joten siellä lienevät paikalla vain omat lapset, Aleksandra, pari serkkua ja pari entistä naapuria. Jos hekään. Vaihtoehtoisesti älkää pitäkö mitään tilaisuuksia. Maamme-laulun voitte laulaa haudalla…

En tarvitse hautakiviä enkä muistolaattoja. Jos, niin etunimi riittänee.

IPCC:n raportin laatijat peruvat ilmastokatastrofin

 

Vuosikymmenten ajan on maalailtu maailmanloppua. Kokonainen sukupolvi koululaisia on peloteltu katastrofilla. Ilmastonsuojelulla on Saksassa jopa perustuslaillinen asema. Tällä perusteella tuhottiin energiantuotanto, mikä johti lopulta ennennäkemättömään teollisuuden taantumiseen. Nyt sanotaan: Ei se ollutkaan niin tarkoitettu.

7. huhtikuuta 2026 44 IPCC:n kirjoittajaa, jotka ovat vastuussa Maailman ilmastokomitean ilmastoskenaarioista, julkaisivat uraauurtavan julkaisun. Professori Detlef van Vuurenin johdolla tutkijat totesivat, että aiemmin vuosien 2013–2014 (AR5) sekä 2021–2023 (AR6) ilmastoraporteissa esitetyt skenaariot, joiden piti johtaa jopa 5 asteen lämpötilan nousuun vuoteen 2100 mennessä, ovat ”epäuskottavia” (alkuperäistekstissä: implausible).

IPCC:n raportin laatijat luopuvat kahden viimeisimmän ilmastoraportin katastrofiskenaarioista

Näissä skenaarioissa (RCP 8.5) oletettiin, että hiilidioksidipäästöt yli kolminkertaistuisivat tämän vuosisadan aikana. Koska IPCC käyttää malleissaan hiilidioksidia keskeisenä ilmastotekijänä, tulos oli pelottava lämpötilan nousu. Mallissa RCP 8.5 lämpötilan pitäisi viimeisimmän raportin (AR6) mukaan nousta 4,4–5,7 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Jo vuosien ajan tutkijat ovat huomauttaneet, että tässä äärimmäisessä skenaariossa maailman öljy-, kaasu- ja kivihiilivarat olisivat ehtyneet jo vuonna 2080. Siitä huolimatta tästä skenaariosta pidettiin kiinni ja sitä kuvailtiin jopa ”business as usual” -tilanteeksi. Temppu onnistui suurelta osin: kauhuskenaario hallitsi tiedotusvälineiden otsikoita (”Jopa 5 asteen lämpeneminen …”). Tätä skenaariota käytettiin poliittisessa keskustelussa, ja sen perusteella perusteltiin CO2-veron käyttöönottoa, ilmastonsuojeluohjelmia ja polttomoottorikieltoja.

Jopa Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin tukeutuu IPCC:n raportteihin, joita tuomioistuin pitää ”luotettavana yhteenvetona nykyisestä ilmastonmuutosta koskevasta tietämyksestä”. Tuomioistuin perustelee päätöstään 21. maaliskuuta 2021 antamansa päätöksen kohdissa 19 ja 22 seuraavasti: ”Ilman lisätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi pidetään tällä hetkellä todennäköisenä, että maapallon lämpötila nousee yli 3 °C vuoteen 2100 mennessä”, ja se viittaa lähteenä IPCC:n raporttiin vuosilta 2012/13 – Yhteenveto päätöksentekijöille, s. 17 ja seuraavat.

Siellä lähteenä on kaavio, joka kuvaa lämpötilan kehitystä vuoteen 2100 mennessä RCP-skenaarion 8.5 perusteella:

Kuvitus: IPCC

Saksan perustuslakituomioistuin perustaa päätöksensä siis lämpötilaennusteeseen, joka on nyt hylätty epäuskottavana. Eikä vain kenen tahansa hylkäämänä, vaan juuri niiden tutkijoiden, jotka ovat vastuussa maailman ilmastoraportin skenaarioista. Jos Saksan perustuslakituomioistuin ja sen jälkeen liittohallitus olisivat ottaneet huomioon jo tuolloin esitetyn kritiikin IPCC:n täysin sopimattomista katastrofiskenaarioista – kuten tällaisen vakavan päätöksen yhteydessä oikeastaan pitäisi olettaa – , olisi voitu välttää tällainen vakava virhe, joka syöksee Saksan onnettomuuteen. Päätöksestä vastannut tuomari Britz kirjoitti mieluummin päätökseen sanamuotoja, jotka hänen aviomiehensä, silloinen Frankfurtin vihreiden puheenjohtaja Bastian Bergerhoff, oli julkaissut lähes sanasta sanaan samanaikaisesti omalla verkkosivustollaan kuukausia ennen päätöstä.

Mitkä ovat IPCC:n uudet ennusteet?

Yhdysvaltalainen ilmastotieteilijä Roger Pielke Jr. on tutkinut 44 tutkijan 7. huhtikuuta 2026 julkaisemaa raporttia. Julkaisussa käsitellään enää vain seitsemää skenaariota, joissa CO2-päästöt ovat korkeat, keskisuuret tai matalat. Kirjoittajat itse pitävät uutta korkean päästötason skenaariota epätodennäköisenä. Sen mukaan päästöt nousevat vielä 30 prosenttia eivätkä laske tämän vuosisadan aikana. Tämä uusi korkean päästötason skenaario on jo sinänsä absurdi, koska se olettaa väestön räjähdysmäisen kasvun nykyisestä 8,2 miljardista 14,5 miljardiin. Nykyiset väestöennusteet lähtevät siitä, että väestö kasvaa tämän vuosisadan aikana enintään 9–10 miljardiin ihmiseen.

Keskimääräinen skenaario perustuu Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n nykyisiin ennusteisiin (current policy) ja on todennäköisesti todennäköisin kehitys. Sitä kuvataan nykyisen politiikan jatkumoksi, ja se johtaa vuoteen 2050 mennessä samanlaisiin korkeisiin päästöihin kuin nykyään ja sen jälkeen CO2-päästöjen tasaantumiseen. 44 tutkijan laskelmien mukaan tämä johtaa vuoteen 2100 mennessä 2,56 asteen lämpötilan nousuun vuoteen 1860 verrattuna. Koska vuonna 2025 lämpötilan nousu oli jo 1,45 astetta vertailuvuoteen 1860 verrattuna, keskimääräisessä ja todennäköisimmässä skenaariossa lämpötilan nousun arvioidaan olevan enää 1,1 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Se ei olisi lainkaan katastrofi. Jos oletetaan IPCC:n tavoin, että lämpeneminen riippuu pääasiassa hiilidioksidista, voidaan laskea myös Saksan osuus tästä lämpenemisestä vuoteen 2100 mennessä. Saksan osuus maailman CO2-päästöistä on 1,46 prosenttia. 1,46 prosenttia 1,1 asteesta on 0,016 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Ja tuhoavatko vihreät ja vasemmistolaiset poliitikot oman maansa vaurauden muutoksen vuoksi, jota ei voida mitata varmuudella?

Viime viikkojen pahin kokemus on kuitenkin se, että siitä niin hyvästä uutisesta, että ilmastokatastrofi voidaan estää, ei ole keskusteltu yhtään missään Saksassa. Jos sitä käsiteltäisiin vakavasti, kaikki lait, ohjelmat ja tuet, joiden on tarkoitus torjua oletettua ilmastokriisiä, olisi poistettava kokonaan. Se olisi tosin enemmän kuin kiusallista hallituksessamme ja tiedotusvälineissämme toimiville ilmastotaistelijoille. Mutta se olisi uuden saksalaisen talousihmeen alku.

 

Lähde:  

https://www.tichyseinblick.de/daili-es-sentials/weltklimarat-klimakatastrophe-findet-nicht-statt/