Vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun
FOCUS-online-asiantuntija Andreas Herteux 25.09.2024
https://www.focus.de/experts/sozialforscher-andreas-herteux-gruene-von-der-gefuehlten-volkspartei-zum-totalabsturz_id_260342937.html
Vuonna 2021 vihreät haaveilivat vielä siitä,
että heistä tulisi kansanpuolue. Nyt heitä uhkaa täydellinen romahdus. Miten
tähän on tultu? Mutta onko heille todella tulossa loppu? Yhteiskuntatutkija
Andreas Herteux kommentoi, mitä nyt on odotettavissa ja mitkä ovat puolueen
näkymät.
Vihreät olivat historiallisen hetken edessä
vuonna 2021:heillä oli yli 25 prosentin kannatus ja mahdollisuus ottaa
keskeinen rooli Saksan hallituksessa, ja unelma siitä, että puolueesta tulisi
vihdoin suosittu puolue, näytti olevan saavutettavissa.
Vuoden 2019 eurovaaleissa, kaksi vuotta
aiemmin, he olivat jo saavuttaneet 20,5 prosenttia, ja kaikissa sitä
seuranneissa osavaltiovaaleissa he eivät ainoastaan päässeet osavaltioiden
parlamentteihin, vaan olivat jopa mukana hallituksessa seitsemässä tapauksessa
kahdeksasta. Vihreät olivat Saksassa vakiintunut voimatekijä, eikä kanslerin
virka ollut tuolloin epärealistinen, ei, se oli jopa saavutettavissa. Siitä
piti tulla uuden aikakauden alku.
Korkealentoinen nousukiito
postmaterialististen ihanteiden, kuten ilmastonsuojelun, avointen rajojen,
identiteettipolitiikan, jälkikolonialismin, sosioekologisen muutoksen ja
globaalin oikeudenmukaisuuden aallonharjalla, jotka ovat 2010-luvulta lähtien siirtyneet
yliopistoista mediaan, mutta jossain määrin myös - ja monet tutkimukset
todistavat tämän, vaikka tämä on nykyään jossain määrin kyseenalaistettua -
yhteiskunnallista kurssia.
Aika näytti olevan kypsä. Vihreitä ei enää
äänestetty vain post-materiaalisessa piireissä (n. 12 % väestöstä), niiden
hyvin toimeentulevien ihmisten keskuudessa, joilla on varaa katsoa arjen huolia
pidemmälle ja omistautua korkeammille ihanteille, tai suhteellisen nuorten uusekologien
keskuudessa (n. 8 % väestöstä), joka pitää monikulttuurisuutta,
monimuotoisuutta ja poliittista korrektiutta erittäin tärkeinä, vaan vihdoin ja
viimein myös osissa keskustaa.
Vaikka liittopäivävaalit olivatkin pettymys
14,8 prosentin ennätystuloksesta huolimatta, siitä voidaan silti syyttää
epäonnistunutta vaalikampanjaa ja kansleriehdokkaan valintaa. Siitä huolimatta
vihreät olivat nyt hallituspuolue.
Mutta sitten jokin muuttui. Ensin hitaasti,
sitten yhä nopeammin ja nopeammin. Aluksi vihreät jatkoivat menestystään ja
saavuttivat voittoja kaikissa osavaltiovaaleissa lokakuuhun 2022 asti.
Vuoden 2022 lopusta lähtien postmateriaalisten
ihanteiden suunnitellun tai käytännön toteutuksen vaikutukset tulivat kuitenkin
yhä näkyvämmiksi ja kriittisemmiksi. Eläinten hyvinvointi, lämmityslaki,
aiempien energiamuotojen hylkääminen, polttomoottorit, energiakustannukset,
epäonnistunut demokratian edistämislaki, epäonnistuminen maahanmuuton ja
kotouttamisen alalla - Vihreät eivät olleet vastuussa kaikesta tästä, mutta
jälkimaterialistinen leima löytyi kaikkialla. Seuraaville vaaleille oli
ominaista tappiot kauttaaltaan.
Mitkä ovat onnettomuuden syyt?
Mutta miten kaikki pääsi näin pitkälle? Syyt
ovat moninaiset. Toisaalta puolue ei pystynyt täyttämään vaatimustaan
pragmaattisesta ja idealistisesta politiikasta. Se ei onnistunut muuttamaan
postmaterialistisia ihanteitaan todellisuudeksi. Toisinaan nämä yritykset,
kuten feministinen ulkopolitiikka, olivat abstrakteja ja alusta alkaen
tuomittuja epäonnistumaan; muilla aloilla, kuten lämmityslainsäädännössä,
suunnitelma osoittautui epärealistiseksi, sosiaalisesti kylmäksi ja
toteuttamiskelvottomaksi. Lisäksi epäselvissä tapauksissa ihanne, jotkut
sanoisivat ideologia, meni ilmeisesti käytännön edelle; mielenkiintoinen
esimerkki tästä on maahanmuuttopolitiikka.
Näin ei olisi tarvinnut tapahtua, jos vihreät
ja siten myös koalitiohallitus olisivat pyrkineet löytämään tasapainon ja
yrittäneet sovittaa yhteen Saksan erilaisten ja hajanaisten ryhmien erilaiset
tarpeet. He eivät kuitenkaan onnistuneet siinä yhtä hyvin kuin edellinen
hallitus. Tai he eivät yksinkertaisesti halunneet, joko siksi, että heidän omia
postmaterialistisia ajatuksiaan pidettiin tärkeämpinä kuin muun väestön
marginaalisia etuja, tai siksi, että nämä tarpeet olivat ristiriidassa heidän
ideaalista yhteiskuntaa koskevien ajatustensa kanssa.
Oliko kyse kommunikaation puutteesta vai vain
virheestä olla liian avoin siitä, mitä todella haluaa? Rehellisyys voi olla
myös kohtalokasta, eikä kukaan voi syyttää vihreitä siitä, etteivät he olisi
olleet avoimia omista tavoitteistaan. Vai johtuiko se Putinista, joka
yksinkertaisesti uskalsi häiritä unelmaa talouden ja yhteiskunnan
sosioekologisesta muutoksesta? Vai oliko syynä kenties viime kädessä usein
huonosti muotoiltu politiikka?
Sillä ei ole väliä, koska soslalistien,
liberaalien ja vihreiden muodostama hallitus eli nk. liikennevalohallitus on
jälleen kerran kiihdyttänyt jo vuosia jatkuneita miljöökamppailuja ja istänyeet
näin marginaalien vahvistumista.
Ajat tarvitsivat fiksua ja kypsää, rakentavaa,
käytännönläheistä politiikkaa. Sitä olisi voinut leimata myös vakaumukset;
kunhan tasapaino olisi ollut olemassa, ei olisi tarvinnut epäonnistua.
Todennäköisesti vihreät kutistuvat ja
jäljelle jää vain perustajaryhmä
Nyt siis romahdus ja tavanomaiset
henkilövaihdokset. Kun katsoo tätä ja tulevia vuoden 2025 liittopäivävaaleja,
voi todeta, että vihreät ovat ratkaisevan tienhaaran edessä. On
epätodennäköistä, että puolue pääsee jälleen 20 prosenttiin tai yli. Pikemminkin
näyttää realistiselta, että vihreät kutistuvat noin 8-12 prosentin
ydinasiakaskuntaan, joka tosin reagoi myös yhä kriittisemmin, ei siksi, että
puolue olisi mennyt liian pitkälle, vaan siksi, että se ilmeisesti haluaa
hidastaa tai osittain lykätä prosessia muiden ryhmien painostuksesta.
Postmaterialistinen tai uusekologinen
ympäristö ei kuulu pelkästään vihreille. Vasemmistopuolue, SPD tai Voltin uudet
tulokkaat voivat myös saada pisteitä keskipitkällä aikavälillä.
Tulevina kuukausina vihreiden on ratkaisevan
tärkeää asemoida itsensä uudelleen ja voittaa menetetty luottamus takaisin.
Tätä varten heidän on onnistuttava tasapainoilussa: Yhtäältä he eivät saa
heikentää peruspotentiaaliaan, toisaalta he eivät saa tukkia tietään takaisin
keskustaan. On tärkeää, ettei hylätä ilmastonsuojelun kaltaisia keskeisiä
huolenaiheita, mutta samalla on otettava huomioon kansalaisten aineelliset
huolenaiheet. Vain tällä tavoin ne voivat estää sen, että mielipidemittausten
lasku muuttuu pysyväksi poliittisen merkityksen menetykseksi.