IPCC:n raportin laatijat peruvat ilmastokatastrofin

 

Vuosikymmenten ajan on maalailtu maailmanloppua. Kokonainen sukupolvi koululaisia on peloteltu katastrofilla. Ilmastonsuojelulla on Saksassa jopa perustuslaillinen asema. Tällä perusteella tuhottiin energiantuotanto, mikä johti lopulta ennennäkemättömään teollisuuden taantumiseen. Nyt sanotaan: Ei se ollutkaan niin tarkoitettu.

7. huhtikuuta 2026 44 IPCC:n kirjoittajaa, jotka ovat vastuussa Maailman ilmastokomitean ilmastoskenaarioista, julkaisivat uraauurtavan julkaisun. Professori Detlef van Vuurenin johdolla tutkijat totesivat, että aiemmin vuosien 2013–2014 (AR5) sekä 2021–2023 (AR6) ilmastoraporteissa esitetyt skenaariot, joiden piti johtaa jopa 5 asteen lämpötilan nousuun vuoteen 2100 mennessä, ovat ”epäuskottavia” (alkuperäistekstissä: implausible).

IPCC:n raportin laatijat luopuvat kahden viimeisimmän ilmastoraportin katastrofiskenaarioista

Näissä skenaarioissa (RCP 8.5) oletettiin, että hiilidioksidipäästöt yli kolminkertaistuisivat tämän vuosisadan aikana. Koska IPCC käyttää malleissaan hiilidioksidia keskeisenä ilmastotekijänä, tulos oli pelottava lämpötilan nousu. Mallissa RCP 8.5 lämpötilan pitäisi viimeisimmän raportin (AR6) mukaan nousta 4,4–5,7 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Jo vuosien ajan tutkijat ovat huomauttaneet, että tässä äärimmäisessä skenaariossa maailman öljy-, kaasu- ja kivihiilivarat olisivat ehtyneet jo vuonna 2080. Siitä huolimatta tästä skenaariosta pidettiin kiinni ja sitä kuvailtiin jopa ”business as usual” -tilanteeksi. Temppu onnistui suurelta osin: kauhuskenaario hallitsi tiedotusvälineiden otsikoita (”Jopa 5 asteen lämpeneminen …”). Tätä skenaariota käytettiin poliittisessa keskustelussa, ja sen perusteella perusteltiin CO2-veron käyttöönottoa, ilmastonsuojeluohjelmia ja polttomoottorikieltoja.

Jopa Saksan liittotasavallan perustuslakituomioistuin tukeutuu IPCC:n raportteihin, joita tuomioistuin pitää ”luotettavana yhteenvetona nykyisestä ilmastonmuutosta koskevasta tietämyksestä”. Tuomioistuin perustelee päätöstään 21. maaliskuuta 2021 antamansa päätöksen kohdissa 19 ja 22 seuraavasti: ”Ilman lisätoimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi pidetään tällä hetkellä todennäköisenä, että maapallon lämpötila nousee yli 3 °C vuoteen 2100 mennessä”, ja se viittaa lähteenä IPCC:n raporttiin vuosilta 2012/13 – Yhteenveto päätöksentekijöille, s. 17 ja seuraavat.

Siellä lähteenä on kaavio, joka kuvaa lämpötilan kehitystä vuoteen 2100 mennessä RCP-skenaarion 8.5 perusteella:

Kuvitus: IPCC

Saksan perustuslakituomioistuin perustaa päätöksensä siis lämpötilaennusteeseen, joka on nyt hylätty epäuskottavana. Eikä vain kenen tahansa hylkäämänä, vaan juuri niiden tutkijoiden, jotka ovat vastuussa maailman ilmastoraportin skenaarioista. Jos Saksan perustuslakituomioistuin ja sen jälkeen liittohallitus olisivat ottaneet huomioon jo tuolloin esitetyn kritiikin IPCC:n täysin sopimattomista katastrofiskenaarioista – kuten tällaisen vakavan päätöksen yhteydessä oikeastaan pitäisi olettaa – , olisi voitu välttää tällainen vakava virhe, joka syöksee Saksan onnettomuuteen. Päätöksestä vastannut tuomari Britz kirjoitti mieluummin päätökseen sanamuotoja, jotka hänen aviomiehensä, silloinen Frankfurtin vihreiden puheenjohtaja Bastian Bergerhoff, oli julkaissut lähes sanasta sanaan samanaikaisesti omalla verkkosivustollaan kuukausia ennen päätöstä.

Mitkä ovat IPCC:n uudet ennusteet?

Yhdysvaltalainen ilmastotieteilijä Roger Pielke Jr. on tutkinut 44 tutkijan 7. huhtikuuta 2026 julkaisemaa raporttia. Julkaisussa käsitellään enää vain seitsemää skenaariota, joissa CO2-päästöt ovat korkeat, keskisuuret tai matalat. Kirjoittajat itse pitävät uutta korkean päästötason skenaariota epätodennäköisenä. Sen mukaan päästöt nousevat vielä 30 prosenttia eivätkä laske tämän vuosisadan aikana. Tämä uusi korkean päästötason skenaario on jo sinänsä absurdi, koska se olettaa väestön räjähdysmäisen kasvun nykyisestä 8,2 miljardista 14,5 miljardiin. Nykyiset väestöennusteet lähtevät siitä, että väestö kasvaa tämän vuosisadan aikana enintään 9–10 miljardiin ihmiseen.

Keskimääräinen skenaario perustuu Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n nykyisiin ennusteisiin (current policy) ja on todennäköisesti todennäköisin kehitys. Sitä kuvataan nykyisen politiikan jatkumoksi, ja se johtaa vuoteen 2050 mennessä samanlaisiin korkeisiin päästöihin kuin nykyään ja sen jälkeen CO2-päästöjen tasaantumiseen. 44 tutkijan laskelmien mukaan tämä johtaa vuoteen 2100 mennessä 2,56 asteen lämpötilan nousuun vuoteen 1860 verrattuna. Koska vuonna 2025 lämpötilan nousu oli jo 1,45 astetta vertailuvuoteen 1860 verrattuna, keskimääräisessä ja todennäköisimmässä skenaariossa lämpötilan nousun arvioidaan olevan enää 1,1 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Se ei olisi lainkaan katastrofi. Jos oletetaan IPCC:n tavoin, että lämpeneminen riippuu pääasiassa hiilidioksidista, voidaan laskea myös Saksan osuus tästä lämpenemisestä vuoteen 2100 mennessä. Saksan osuus maailman CO2-päästöistä on 1,46 prosenttia. 1,46 prosenttia 1,1 asteesta on 0,016 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Ja tuhoavatko vihreät ja vasemmistolaiset poliitikot oman maansa vaurauden muutoksen vuoksi, jota ei voida mitata varmuudella?

Viime viikkojen pahin kokemus on kuitenkin se, että siitä niin hyvästä uutisesta, että ilmastokatastrofi voidaan estää, ei ole keskusteltu yhtään missään Saksassa. Jos sitä käsiteltäisiin vakavasti, kaikki lait, ohjelmat ja tuet, joiden on tarkoitus torjua oletettua ilmastokriisiä, olisi poistettava kokonaan. Se olisi tosin enemmän kuin kiusallista hallituksessamme ja tiedotusvälineissämme toimiville ilmastotaistelijoille. Mutta se olisi uuden saksalaisen talousihmeen alku.

 

Lähde:  

https://www.tichyseinblick.de/daili-es-sentials/weltklimarat-klimakatastrophe-findet-nicht-statt/

Ydinvoimaa Saksaan?

Näin tuuli kääntyy myös Saksassa.

Itse asiassa tätä käännettä olen jo odottanut pitkään. Saksalaisethan ovat ainoana maana maailmassa luopuneet kokonaan ydinvoimasta ja haluavat olla maailman johtava maa uusiutuvan energian saralla.  Monessa muussakin maassa luovuttiin ydinenergiasta, mutta nyt niissä panostetaan juuri siihen. 

 

Baijerin Gundremmingenin jäähdytystornit räjäytettiin 25.10.2025 

 

Mutta myös Saksassa monet ajattelevat nyt toisin. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja sen seurauksena saksalaisten piti luopua venäläisestä kaasusta.  
Pahempi kuitenkin, että Saksassa energian hinta on Euroopan kalleinta ja siitä syystä teollisuus karkaa Saksasta niihin maihin, joissa energia on halvempaa. Tuuli- ja aurinkovoima ei pysty korvaamaan energiantarvetta tasaisesti, fysikaalisia tosiasioita ei voikaan ohittaa. Kun ei tuule eikä aurinko paista, mistä energia? Kuten eräs ministeri sanoi: ydinvoimaa Ranskasta, hiilivoimaa Puolasta ja nesteytettyä maakaasua (LNG) Amerikasta? Öljyä Lähi-Idästä?
Uusiutuvia korvaava energia on etupäässä kaasua. Vuonna 2026 Saksa hankkii maakaasunsa pääasiassa putkistoja pitkin Norjasta (noin 44 %) sekä Alankomaiden ja Belgian kautta. Lisäksi nesteytetyn maakaasun tuonnilla Yhdysvalloista ja Kanadasta on yhä merkittävämpi rooli.

Maan virallinen strategia turvautuu edelleen tuuli- ja aurinkovoimaan, mutta kansa alkaakin olla eri mieltä. Aiemmin koko kansa oli uusiutuvien kannalla. Nyt ydinenergiaa kannattaakin väestöstä jo 53%.

Saksan nykyinen talousministeri Katharina Reiche (CDU) ajaa merkittävää suunnanmuutosta energiapolitiikkaan ja kannattaa paluuta ydinvoiman käyttöön. Hän pitää Saksan aiempaa päätöstä luopua ydinvoimasta virheenä ja näkee sen välttämättömänä osana päästötöntä energiantuotantoa.

Reiche keskittyy erityisesti uusiin, tehdasvalmisteisiin pienreaktoreihin (Small Modular Reactors) vanhojen voimaloiden eliniän pidentämisen sijaan. Hän tavoittelee EU-tason rahoitusta uusien ydinvoimahankkeiden tukemiseksi. Energiariippuvuuden ja muuttuneen maailmantilanteen vuoksi hän vaatii ydinvoiman roolin perusteellista uudelleenarviointia Saksassa.  Reiche hakee myös tiiviimpää yhteistyötä muiden ydinvoimamyönteisten EU-maiden kanssa.

Ihan helposti tuo suunnanmuutos ei tule tapahtumaan. Suunnitelmat ovat herättäneet voimakasta keskustelua Saksan hallituksen sisällä. Erityisesti ympäristöministeri Christian Schneider (SPD) vastustaa hanketta jyrkästi ja painottaa, että päätös ydinvoimasta luopumisesta on pysyvä. Vanha energiakäännettä kannattava kaarti pitää suunnitelmia myös epätaloudellisina.

Saksassa blackout, sähkökatkos on mahdollinen, kun jatkuva, tasainen sähkönsaanti ei ole taattua. Vaaratilanteita on vähän väliä, joskin tähän asti vain paikallisia. Näin esimerkiksi Berliinissä tammikuussa 2026. Koko maata kattava sähkökatkos ei kuitenkaan ole kovin todennäköinen.  

Jos tapahtuu laajamittainen sähkökatkos, sähköllä toimivat laitteet, kuten valaisimet, lämmitys ja jääkaappi, eivät toimi. Liikennevalot ja raitiovaunut eivät toimi. Kauppojen ja pankkiautomaattien toiminta on pysähdyksissä. Kotitalouksien tulisi varautua selviytymään jopa kymmenen päivää ilman ulkopuolista apua. Saksan väestönsuojelu- ja katastrofiapuvirasto suosittelee varastoimaan säilyviä elintarvikkeita, juomia, hygieniatuotteita ja käteistä rahaa. Lisäksi tulisi varastoida vauvanruokaa, lääkkeitä ja lemmikkieläinten ruokaa. Hätävarusteita, kuten akkuvarastoja tai siirrettäviä varageneraattoreita, käytetään vain äärimmäisissä katastrofitilanteissa tai kriittisen infrastruktuurin (sairaalat) yhteydessä.

 

Tuote, josta maksetaan silloin, kun se heitetään pois

Aurinkoisina päivinä aurinkovoimalat maksavat Saksan valtiolle miljoonia euroja 

Saksassa toukokuun alussa sähkömarkkinoita seurannut saattoi todistaa ilmiön, jota markkinataloudessa ei ole tarkoitettu tapahtuvan. Keskipäivällä sähköä sai ilmaiseksi, mutta ei siinä vielä kaikki. Kuka tämän sähkön osti, sai jopa 500 euroa megawattitunnilta kaupan päälle. Yksityiset kuluttajat eivät yleensä voineet hyötyä tästä, mutta energiakauppiaat ja yritykset kyllä. Asiantuntijoiden keskuudessa tätä poikkeamaa kutsutaan ”negatiivisiksi hinnoiksi”, ja se on seurausta Saksan energiakäänteen keskeisestä virheestä.

Ylitarjonta painoi hinnan saksalaisessa sähköjärjestelmässä tähän mennessä alimmalle tasolle. Valtiovarainministeri Katherina Reiche (CDU) haluaa nyt tehdä päätöksen – joka vaikuttaa pienien aurinkosähkölaitosten yksityisiin operaattoreihin, jotka ovat tähän asti voineet ansaita rahaa syöttötariffilla.

Aurinkoenergian lisääminen Saksassa etenee nopeasti. Viime vuoden loppuun mennessä katoille ja pihoille oli asennettu noin viisi miljoonaa aurinkosähköjärjestelmää. Noin kaksi miljoonaa yksityistaloutta ansaitsi vuonna 2023 rahaa järjestelmällään – keskimäärin noin 153 euroa kuukaudessa. Nopea laajentuminen tuo kuitenkin mukanaan myös haasteita sähköjärjestelmälle. Kun erityisen aurinkoisina päivinä tuotetaan enemmän sähköä kuin voidaan ottaa vastaan, hinnat laskevat negatiivisiksi. Alan portaalin Cleanthinkingin mukaan hinta laski 1. toukokuuta päivänsisäisillä markkinoilla hetkellisesti jopa miinus 855 euroon megawattitunnilta – mikä on ennätysarvo. Syynä tähän ovat rajalliset verkko- ja varastointikapasiteetit, jotka eivät pysty ottamaan vastaan ylimääräistä energiaa. Tällaisissa tilanteissa sähkön myyjien eli energialaitosten on maksettava siitä, että sähkö otetaan vastaan.

Ministeri Reiche aikoo siksi uudistaa sähkömarkkinoita. ”Haluan, että energiamurros tulee jälleen kohtuuhintaiseksi”, hän sanoi CDU:n talousneuvoston talouspäivillä. Saksa on vienyt 1. ja 2. toukokuuta sähköä ulkomaille kalliilla hinnalla, ”pelkästään nämä kaksi päivää merkitsevät EEG-tilille korkeaa kaksinumeroista miljoonasummaa”, häntä siteerataan Welt-lehdessä. Taustalla on se, että vanhempien aurinkovoimaloiden operaattorit saavat EEG-lain eli syöttötariffilain nojalla taatun korvauksen kilowattitunnilta riippumatta siitä, tarvitaanko sähköä juuri sillä hetkellä vai ei.

Sillä sekä verkkoon syötetty sähkö että ostopalkkio on maksettava. Aurinkovoimaloiden omistajat saavat edelleen taatun syöttötariffin tuottamastaan sähköstä, kun taas ostopalkkio rahoitetaan kaikkien sähkönkuluttajien varoista. Vaikka laitokset jouduttaisiin ajoittain sulkemaan verkon turvallisuuden vuoksi, menetetystä tuotannosta maksetaan korvausta. Syynä tähän kaikkeen on se, että verkkojen laajentaminen sekä aurinko- ja tuulivoimaloiden rakentaminen eivät ole tapahtuneet samassa tahdissa. Verkkojen laajentaminen ei ole pysynyt aurinkovoimaloiden ja tuulipuistojen rakentamisen vauhdissa.  Kuka maksaa verkkojen laajentamisen? Myös sähköä ostava asiakas.

Reiche haluaa lopettaa tuen.  Hänen perustelunsa: tuotteesta, jota ei tarvita, ei voi maksaa korvausta. ”Maailmassa ei ole yhtään alaa, joka saisi korvausta tuotteesta, joka heitetään pois”, hän perustelee.

 

Ministeri Reiche
 

Ehkä Suomessakin olisi syytä tarkastella kokonaistilannetta eikä ensin rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaa kauas kuluttajista ja ihmetellä sitten, mihin se sähkö syötetään? Kuka maksaa verkon? Sähköä ostava asiakas. 

Satiirinen sivuhuomautus: erinomainen nimi naispuolisella rahaministerillä: "Reiche", suomeksi "rikas".  

 

 

 

 

Saksan presidentti Steinmeier vierialulla Ruotsissa ja Suomessa: Nämä maat ovat valovuosia edellä Saksasta

Allaoleva teksti perustuu osin T-online-mediassa  8.5.2026 julkaistuun Florian Harmsin kirjoittamaan artikkeliin. 

https://www.t-online.de/nachrichten/tagesanbruch/id_101246062/steinmeier-in-schweden-und-finnland-diese-laender-sind-deutschland-voraus.html

***  

Nopeasti muuttuvat maailman tapahtumat ovat saaneet aikaan sen, että ihmiset tutuvat turtuneen. Seitsemän vuotta sitten maailman tärkein asia oli ilmaston suojeleminen. Nykyisin siitä kyllä yhä puhutaan, mutta vain sivulauseissa. Viisi vuotta sitten oli tärkeää suojata maata uusilta pandemioilta, mutta tänään siitä ei enää kuule sanaakaan.

Sota Ukrainassa eli oikeastaan naapurissa näkyy saksalaisille olevan myös aika samantekevä asia. Ukrainan auttamishalu on laantunut. Nyt puhutaan Persianlahden kriisistä, koska se on nostanut polttoaineiden hintaa, nyt puhutaan hallituksen kokoonpanosta tai Trumpin vihapurkauksista.

Tosiasiassa kyllä kaikki edelliset ongelmat ovat edelleenkin olemassa. Esimerkkinä risteilylaivalla puhjennut virusepidemia. Myös Venäjän uhka Naton alueelle on todellinen.

Saksan armeija ja armeijan tiedotusvälineet varoittavat vakavasti Putinin häikäilemättömistä laskelmista. Kremlin diktaattori on militarisoinut venäläisen yhteiskunnan, pelotellut kansaa, siirtänyt talouden sotatalouteen ja sulkenut sen kokonaan pois objektiivisista uutisista. Hän maalaa kuvan väitetysti aggressiivisesta lännestä kääntääkseen huomion pois omasta täydellisestä poliittisesta epäonnistumisestaan ja kyvyttömyydestään tarjota venäläisille vaurautta. Turhautuneena puuttuvista sotilaallisista menestyksistä Itä-Ukrainassa hänellä saattaa olla kiusaus aloittaa sotaselkkaus Baltian maissa, perusteena hänen mielestään sikäläisten venäläisten alistaminen.

Turvallisuuspiireissä keskustelua herättää tällä hetkellä entisen kenraaliluutnantin Jürgen-Joachim von Sandrartin haastattelu. ”Venäjä on aikeissa laajentaa toimintaansa Ukrainan ulkopuolelle, erityisesti Itämeren alueella”, tämä arvostettu sotilas totesi ‘Welt’-lehdelle ja kritisoi Saksan hitaasti eteneviä aseistautumispyrkimyksiä: ”Berliinistä käsin johtamisvalmiutemme ovat tällä hetkellä rajalliset.”

Useat turvallisuusasioiden asiantuntijat jakavat saman mielipiteen. Mutta politiikan päätökset ovat hitaita ja politiikot pelkäävät kannatuksensa puolesta. Rahaa ei ole, vapaaehtoisia ei ole, armeijaan ei kukaan halua.

Iso osa väestöstä ei halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Kyselyjen mukaan alle 20% on valmis sotatilanteessa puolustaman Saksaa. Useimmilla ei ole aavistustakaan, mitä tositilanteessa pitäisi tehdä. Ilman Natoa Saksa olisi Kremlin päättäjälle helppo nakki.

Mutta USA:n presidentin mielestä hän ei Naton kautta enää olekaan valmis takaamaan pysyvää rauhaa. Tulisivatko espanjalaiset, italialaiset, portugalilaiset tai saksalaiset puolistamaan Euroopan itärajaa on iso kysymysmerkki. Ranskassa tuo riippuu tulevasta presidentistä. Mikäli äärioikeisto tai Putinia suosiva äärivasemmisto voittaa, ei Saksakaan enää voi luottaa Ranskan yhteistyöhalukkuuteen.

Tässä tilanteessa Saksan katse kääntyi uusiin Nato-jäsenmaihin Ruotsiin ja Suomeen. Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier teki juuri matkan Ruotsiin ja Suoeen ja tutustui tilanteeseen. Suomalaisina me tiedämme, mikä tilanne on. Suomessa 90% väestöstä on valmis puolustamaan omaa maata ja tietää myös, mitä pitää tositilanteessa tehdä.

”Tämä on myös viesti viholliselle”, sanoo turvallisuustutkija Ossian Hartig kiertäessään sotilasharjoitusalueella, kun taustalla kuuluu varusmiesten konekiväärien rätinä. ”Venäläisten on tiedettävä: jos he tulevat, me taistelemme.”

Tässä tilanteessa Frank-Walter Steinmeier on siis tehnyt opettavaisen matkan. Ruotsissa ja Suomessa Saksan presidentti tutustui siihen, miten nämä kaksi Nato-uutta jäsentä järjestävät puolustuksensa. Hän on jo pitkään ajanut kaikkien Saksan kansalaisten pakollista sotilaspalvelusaikaa, ja pohjoisesta hän löysi samanmielisiä. Tavattuaan valtion- ja hallitusten päämiehiä, diplomaatteja ja sotilashenkilöitä, vieraillessaan maanalaisessa merivoimien tukikohdassa, sotilastukikohdassa ja siviilipuolustustukikohdassa, ajettuaan vauhdikkaasti taistelualuksella sekä keskusteltuaan asevelvollisten ja puolustuskurssin suorittaneiden kanssa Steinmeier on saanut hyvän vaikutelman ruotsalaisten ja suomalaisten puolustuskyvystä. Myös presidentin seurueen tarkkailijat toteavat: Organisaation ja mentaliteetin osalta nämä kaksi pohjoismaata ovat valovuosien päässä edellä saksalaista jättiläistä.

Johtopäätös vierailusta Saksalle: Naton uusien jäsenmaiden vierailusta saatu opetus ei voisi olla selvempi: vapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan se tarvitsee suojelua. Autokraattien voimistumisen aikoina demokratioiden on oltava puolustuskykyisiä, ja se on kaikkien kansalaisten tehtävä. Se, mikä pohjoisessa on jo kauan ollut yleinen käsitys, on Saksassa tunnustettu vasta vähemmistön keskuudessa. Tämän on muututtava nopeasti. Paitsi poliitikkojen, myös yritysten ja työntekijäjärjestöjen edustajien, opettajien, ammattiyhdistysaktivistien ja toimittajien on osallistuttava keskusteluun siitä, millainen demokraattinen siviilipuolustus voi olla. Toimenpiteiden kanssa ei kuitenkaan pidä enää viivytellä liikaa. Muuten hitauden seuraukset voivat olla vakavat.

 

Kuva: https://www.presidentti.fi/en/presidentti-stubb-saksalla-ja-suomella-on-yhteisia-strategisia-tavoitteita/