Tiedätkö sinä, missä blogiasi luetaan? Kuinka moni lukee?

 

 

 

Hämmästelen.

Olen kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009 lähtien, kun useampi tuttavani pyysi minua aloittamaan blogin. Heidän mielestään minulle oli tapahtunut elämässä niin paljon kaikenlaista, että siitä kannattaisi kirjoittaa.

Ja tottahan se onkin.

En kuitenkaan koskaan ajatellut kirjoittavani suurelle maailmalle. Kirjoitin lähinnä niille, joita aiheeni kiinnostivat. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen blogillani oli 1 026 lukijaa. Noin tuhat näyttää olevan tavallinen päiväkohtainen määrä. Joskus lukijoita on vähemmän, mutta toisinaan useita tuhansia.

Tilastoista näkyy myös jotain muuta mielenkiintoista: osa lukijoista on etsinyt blogini nimenomaan sen nimellä.

Missä nämä ihmiset oikein ovat?

Koska kirjoitan suomeksi, voisi kuvitella heidän olevan Suomessa.

Vaan eivätpä ole.

Heitä löytyy kaikkialta maailmasta: Intiasta, Indonesiasta, Vietnamista, Meksikosta, Argentiinasta, Etelä-Afrikasta – ja toki myös eri puolilta Eurooppaa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan suuri osa lukijoista oli Venäjällä. Nyt ei juuri lainkaan. Syy lienee se, ettei amerikkalaisiin palveluihin ole enää samanlaista pääsyä kuin aiemmin.

Toinen suuri tyhjä alue kartalla on Kiina.

Kun katsoo maailmankarttaa blogin kävijätilastoista, näkee samalla yllättävän hyvin, missä internet on vapaasti käytettävissä – ja missä ei.

Miten tämä kaikki on mahdollista?

Nykytekniikka tekee ihmeitä. Selain kääntää tekstin hetkessä lähes mille kielelle tahansa. Lukija ei ehkä osaa sanaakaan suomea, mutta voi silti lukea suomalaisen blogin omalla äidinkielellään.

Siinä on jotain sekä hienoa että hieman hämmentävää.

Pitäisikö tästä olla ylpeä?

Vai pitäisikö epäillä koko tilastoa?

En tiedä.

Ja sitten tulee vielä yksi ajatus.

Pitäisikö hankkia blogiin mainoksia ja yrittää ansaita sillä rahaa?

Niin kuin tekevät influensserit ja somevaikuttajat...

...

Ei taida olla minun juttuni.

 

 

 

Kyllä kyllä, ylläoleva teksti on minun. Mutta ChatGTP oli apunani...  😉

 

 

Ne kamalat maahanmuuttajat -3. Fuengirola

 

Fuengirola on pieni kaupunki Etelä-Espanjassa. Tuntuu joskus siltä, että kaikki suomalaiset tuntevat kaupungin. Koska Suomen talvi on kylmä ja pimeä, monet eläkkeelle jäätyään päätyvät asumaan talvet lämpimämmässä maassa. Espanja on Suomeen nähden edullinen maa asua eikä edes keskitalvella ole pakkasta. Vuoristossa toki on. Myös nuoremmat mielellään viettävät elämänsä etelämmässä – eikä liene sattumaa, että pari miljoonaa suomalaista asuu pysyvästä Suomen rajojen ulkopuolella. Fuengirolassa asuu ja lomailee enemmän suomalaisia kuin missään muualla Pohjoismaiden ulkopuolella, virallisen tietojen mukaan rekisterissä viitisentuhatta, käytännössä siellä oleskelee suomalaisia 10.000-20.000. Ei ole sattumaa sekään, että toinen ulkomailla toimiva suomalainen peruskoulu on juuri Fuengirolassa. Los Bolichen kaupunginosassa on jopa pääkadun nimenä ”Avenida Finlandesa”. Kaikki palvelut saa myös suomeksi. Ja jos ei tykkää espanjalaisesta ruoasta, saa ravintoloissa riittämiin suomalaista ruokaa. Suomalainen seurakunta on siellä myös hyvin aktiivinen.

Kun isä ja äiti jäivät eläkkeelle, hekin ostivat asunnon Fuengirolasta. Äiti opetteli tärkeimmät asiat espanjaksi, isä ei mutta tuli silti oikein hyvin toimeen siellä. Ja totta kai me lapset perheinemme vietimme paljon aikaa vanhempien asunnossa. Näin tekivät myös monet sukulaisistamme ja tuttavistamme, tosin pientä korvausta vastaan, koska maksaahan sähkö ja vesi sielläkin jotain.

Koronan jälkeen halusin tammikuussa vain levätä, ja siksi päätin lähteä lämpimään ja tuttuun paikkaan enkä tutustumaan uusiin asioihin, kuten muuten tapani on. Lensimme siis Malagaan ja varasin majoituksen Fuengirolasta. Olihan sinne muutama uusi kauppa ja ravintola tullut, mutta muuten perin tuttua… putiikkeja, restauranteja, rantaviivaa ja aurinkoa… 

 

Kuvat ovat vuodelta 2023. 

Edellisen vuosisadan vaihteen aikoihin (1860–1930) Suomen väkiluku oli tuolloin noin 1,7 miljoonaa.
Suomesta muutti tuolloin etupäässä Amerikkaan noin 350.000 ihmistä, niin myös isänäidin veli perheineen ja äidinäidin kolme sisarta perheineen.
Kun jatkosota loppui 1944, Suomen väliluku on 3,9 miljoonaa. Noin 42.000 karjalaista muutti Kanta-Suomeen.
1960- ja 1970-luvuilla suuren työttömyyden aikaan Suomen väkiluku oli noin 4,4-4,7 miljoonaa. Suomesta muutti Ruotsiin 500.000 ihmistä, ja suurin osa heistä sekä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa asuvat edelleen siellä.
Me jaksamme manata maahanmuuttajia Suomessa. Suomen välikulu on nykyisin 5,6 miljoonaa.  Suomeen muuttaa vuosittain nykyisin noin 50.000–70.000 ihmistä muista maista.

Kyse ei liene maahanmuuttajista sinänsä. Kyse on siitä, että se, jolla on jo jotain, pelkää menettävänsä sen, mitä hänellä on ja etsii syyllistä, ja hänen mielestään vallitseva politiikka on kaiken takana. Syyllisiä ovat aina ja kaikissa kulttuureissa olleet ”ne muut” eli erilaiset. Maahanmuuttajat ovat sopiva kohde. Hyi olkoon, hehän ovat pakolaisia ja vievät meidän työpaikkamme… Syntyy suuria puolueita, täällä Perussuomalaiset tai Vaihtoehto Saksalle (AfD) ja vastaavia pelastamaan oma kulttuuri. Mitä se sitten on, Suomessa kahvi ja peruna ja whatsup, vai?

Mutta fakta on, ettei missään ole olemassa mitään tiettyä määrää työpaikkoja, vaan niitä demokratioissa syntyy tarpeen mukaan. Kun on vähän ihmisiä, tarvitaan vähän kaikkea. Kun ihmisiä on paljon, kaikkea tarvitaan paljon. Ongelmia on molemmissa tapauksissa, ne vain ovat varsin erilaisia. Se on syy, miksi helsinkiläiset eivät ymmärrä ”maalaisia” eivätkä ”maalaiset” helsinkiläisiä.

Kysyn vielä, kuka on maahanmuuttaja. Kun kerron sekä kantasuomaisille ja tänne muuttaneille, että minäkin olin maahanmuuttaja, kun Saksaan muutin, niin yleensä kulmat kohoavat. Miten niin? Seuraa ihmettelyä. Maahanmuuttaja on ihminen, joka muuttaa toiseen maahan asumaan. Sillä sanalla ei sinänsä ole mitään tekemistä pakolaisuuden kanssa.

Totta kai Fuengirolassa myös paikalliset suomalaiset tutustuivat toisiinsa, toimintaahan on heille siellä todella monenlaista. Olin siellä kerran vanhempieni suomalaisen naapurin luona kylässä. Tuolloin asuin Saksassa, ja naapuri jaksoi päivitellä sitä: ”Miten ihmeessä suomalainen voi muuttaa asumaan ulkomaille! Sehän on maanpetos!” Niinpä kai. Kuuntelin aikani ja kysyin häneltä sitten: ”Entä sinä?” Hän ei ollut lainaan huomannut itsekin asuvansa ulkomailla.

 

Puhdasta energiaa?

 

Saksalainen bloggaaja kirjoitti naamakirjassa kommentin tuulivoimakeskusteluun 15.7.2026. 

 

Ideologit näkevät maailman vain yhdellä silmällä.

Järkevät tietävät, että kaikkialla, missä tuotetaan energiaa, on siitä seurauksena myös ympäristövahinkoja, eläinten ja kasviston vähenemistä tai tuhoa sekä ihmisille aiheutuvia haittoja ja vahinkoja. Se hyväksytään, koska energiahuoto on tärkeää.  

Deepwater Horizon, Piper Alpha ja die Exxon Valdez ovat jääneet hyvin muistiin huonoina esimerkkeinä ja Big Oilia vastaan on nostettu syytteitä ja hyvästä syystä.  

Niin kauan kuin emme pysty elämään ilman öljypohjaisia tuotteita ja itse asiass voimme vain ihmetellä, miten paljon niitä on (polttoaineita, muoveja, kemikaaleja, voiteluaineita, kosmetiikkaa, lääkkeitä, lannoitteita)  – myös tulevaisuudessa tulee olemaan onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja.

Big Oil ei edes esitä olevansa ympäristönsuojelussa malliesimerkki. Mutta jos, sitä syytetään heti viherpesusta. Näin kävi TotalEnergies-yhtiölle.

Tuulivoimasta puhutaan sen sijaan vain ”varmana, halpana ja puhtaana”.

”Varmaa“ ja „halpaa“ se voi olla vain sille, joka on täydellinen kovanaama tai jota on säilytetty pakkasessa viimeiset kymmenen vuotta.

Todellisuus on toinen ja tuulienergia on epäonnistunut. Me haluamme sitä lisää ja tuotamme vähemmän sähköä kuin koskaan aiemmin.

Entä ”puhdasta”?

Saksassa Hummelsin tasangolle rakennetaan kolmea 261 metriä korkeaa Vestas V172 -tuuliturbiinia. Tämä tarkoittaa, että noin 500 metrin etäisyydeltä edessä on kolme valtavaa rakennelmaa, joista jokainen on noin 600 metriä korkea, sillä 261 metriä korkeat turbiinit seisovat yli 300 metriä korkealla harjanteella. Kolme turbiinia sisältävät noin puoli tonnia neodyymiä, harvinaista maametallia. Näissä turbiineissa on kaksivaiheinen planeettavaihteisto, joka lisää kohtuullisesti niihin kytketyn kestomagneettigeneraattorin pyörimisnopeutta. Tuuliturbiinit, kuten sähköajoneuvot, tarvitsevat erittäin tehokkaita kestomagneetteja. Neodyymi on tämän tärkein raaka-aine, ja se on tuotava maahan. Vaihtoehto neodyymin käytölle olisivat kuparikäämit ja sähkö tuuliturbiinin generaattorissa.

Jos kuitenkin rakennettaisiin Vestas V172:n suorituskykyluokan generaattori, joka perinteisesti tuottaisi magneettikenttänsä sähköllä ja massiivisilla kuparikäämeillä, konehuoneen komponentti olisi yksinkertaisesti liian suuri ja ennen kaikkea liian painava torniin ja kuljetukseen. Vaihtoehtona ovat kestomagneettigeneraattorit (PMG), jotka sisältävät neodyymiä ja usein myös dysprosiumia ja tuottavat erittäin voimakkaita magneettikenttiä hyvin pienessä tilassa. Ne ovat huomattavasti kompaktimpia, kevyempiä ja tehokkaampia osakuormalla. Siksi mielenkiintoista kyllä, näiden tuuliturbiinien korkeuden kasvaessa neodyymi ei ole enää vaihtoehto, mikä jopa Enerconin oli tunnustettava. Vaikka he olivat aiemmin yrittäneet välttää harvinaisten maametallien käyttöä, heidän oli hylättävä tämä periaate uusimman E-175 EP5 -tuuliturbiininsa kanssa ja nyt he käyttävät myös neodyymiä. Kiina on lähes monopolistinen neodyymin toimittaja.

Harvinaisia ​​maametalleja, kuten neodyymiä, esiintyy luonnossa lähes koskaan puhtaassa muodossa, vaan ne ovat tiukasti sitoutuneina erilaisiin mineraaleihin (kuten bastnäsiittiin tai monasiittiin) ja malmeihin. Siksi ne on erotettava toisistaan. Tämä tehdään perinteisessä avolouhoslouhinnassa. Maailman suurin kaivostoiminta sijaitsee Bayan Obossa Sisä-Mongoliassa. Täällä harvinaisten maametallien malmi räjäytetään ja louhitaan valtavassa avolouhoksessa – usein rautamalmin louhinnan sivutuotteena. Louhittu kivi murskataan ja jauhetaan sitten mekaanisesti. Myös liuotusta tapahtuu. Kiinan eteläisissä maakunnissa on niin sanottuja ioniadsorptiokiviä. Malmin erottamiseksi näistä nestemäisessä muodossa monimutkaisista kaivoksista usein luovutaan. Sen sijaan vuoriin porataan reikiä, ja satoja tonneja kemiallisia nesteitä (usein ammoniumsulfaattia tai happoja) pumpataan suoraan vuoreen. Nämä prosessit pesevät harvinaiset maametallit pois savesta. Vuoren juurella liete pumpataan uudelleen pois ja käsitellään edelleen.

Molemmissa prosesseissa erottelu on kuitenkin lopulta välttämätöntä. Todellinen pullonkaula ei ole louhinta, vaan erottelu. Koska yksittäisten harvinaisten maametallien kemialliset ominaisuudet ovat erittäin samankaltaisia, materiaali on käsiteltävä valtavissa teollisuuslaitoksissa tuhansien niin sanottujen neste-neste-uuttovaiheiden läpi, kunnes jäljelle jää vain puhdasta neodyymioksidia. 

 

Harvinaiset maametallit kuulostavat puhtailta, mutta sitä eivät ole. Tässä ovat seuraukset:
1. Radioaktiivinen jäte: Pohjois-Kiinan malmit ovat luonnostaan ​​voimakkaasti saastuneita radioaktiivisilla alkuaineilla toriumilla ja uraanilla. Niiden käsittely tuottaa valtavia määriä hieman radioaktiivista lietettä.
2. Myrkylliset jätealtaat: Baotoun teollisuuskaupungin lähellä on valtavia tekojärviä (jätealtaita), joihin erotuslaitoksista peräisin oleva myrkyllinen ja hapan jätevesi varastoidaan. Jos pohjaveteen pääsee jotain tai pato murtuu, alueellinen ympäristökatastrofi on väistämätön.
3. Tuhoutuneet maisemat: Etelässä paikan päällä tapahtuvasta liuotuksesta peräisin olevat aggressiiviset kemikaalisekoitukset pysyvät usein hallitsemattomina vuoren sisällä. Tämä johtaa laajalle levinneeseen maaperän happamoitumiseen, kasvillisuuden kuolemaan ja paikallisten jokien myrkyttymiseen.

Eikä siinä kaikki.
4. Termi "syöpäkylät" on yleistynyt paikallisesti. Kiinan suurten jalostuslaitosten läheisyydessä syöpä-, hengitystieongelmien ja luustofluoroosin (jonka aiheuttavat fluoridikaasut jalostuksen aikana) esiintyvyys väestössä on dramaattisesti kohonnut. Vaikka turvallisuusmääräykset olisivat parantuneet, kaivosten ja tehtaiden työntekijät altistuvat äärimmäisille terveysriskeille. Jopa tarpeeksi paha tilanne.

Harvinaisten maametallien, kuten neodyymin, uuttamiseksi ja äärimmäisen monimutkaiseksi erottamiseksi Kiina on tarkoituksella rakentanut omia hiilivoimalaitoksiaan (ns. omavaraisia ​​voimalaitoksia) tärkeimmille teollisuusalueilleen, ja nämä laitokset ovat valtavia.

Yhteenvetona:
Maailmanloppu on virallisesti peruttu; IPCC:n lausunnot ovat yksiselitteisiä. Siitä huolimatta jatkamme energiantuotannon laajentamista, erityisesti kulttuurimaisemissa. Se perustuu komponentteihin, jotka louhitaan ja käsitellään olosuhteissa, jotka – jos toimisimme samalla tavalla – aivan oikeutetusti laukaisisivat suuttumuksen ja protestien lumivyöryn. Mutta todellisuudessa tätä lumivyöryä ei selvästikään olla laukaisemassa, koska tässä kuvattu kiinalainen painajainen yksinkertaisesti lakaistaan ​​maton alle oman edun, välinpitämättömyyden ja häikäilemättömyyden vuoksi.

Ja mitä se, että Kiinassa rakennetaan ja käytetään lisää hiilivoimalaitoksia "puhtaiden" tuuliturbiinien rakentamiseksi Saksaan, tarkoittaa tuulienergialle? Vain erityisen vannoutunut vihreän puolueen jäsen EI voisi pitää tätä farssina. Hummelsebenen ylätasangolla olevan kaltaiset tuuliturbiinit aiheuttavat siis tuhoa kahdesti – täällä ja Kiinassa. Saksa tuo neodyymiä ja muita harvinaisia ​​maametalleja paljon ylistettyyn energiamurrokseensa suoraan tai epäsuorasti Kiinasta - 97 % niistä on peräisin Kiinasta . Mainitsen tämän vain siksi, että Hormuzin salmi mielessä pitäen kaikki julistavat parhaillaan, että meidän on tultava vähemmän riippuviksi öljystä. Sattumalta julistajat ovat pohjimmiltaan samoja, jotka ovat lopettaneet hiilidioksidineutraalin energiantuotannon tai jotka joko haluavat tuhota muut kotimaiset ​​energialähteet tai kieltäytyvät edes harkitsemasta niitä.

Joten tämä on "puhdasta" energiaa, jota tuotamme täällä ja siten myös Hummelsebenen ylätasangolla. Hienoa kamaa, ja vain kaltaiseni kyyniset kutsuvat sitä räikeäksi tekopyhyydeksi, erityisesti kiinalaisten työläisten kustannuksella, jotka maksavat hinnan siitä, että tunnemme olevamme energiantuotannossa muita parempia.