keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Tuulivoimalat tappavat tuulen



Kuva: Anne Werkle

26.2.2021

"Länsituuli, joka on tuonut Luoteis-Eurooppaan ja Keski-Eurooppaan riittävän sademäärän niin kauan kuin voimme muistaa, on keinotekoisesti kytketty pois päältä," historioitsija ja kirjailija Dagmar Jestrzemski sanoo. Hän tutki viime vuosien kuivuusongelmaa ja löysi mahdollisen - yllättävän - syyn. Länsituulen tuomia sääolosuhteita, jotka ovat välttämättömiä sateelle ja kasvien kasvulle, ei enää ole samassa määrin kuin aiemmin. Hän pitää syynä Saksan tuuliturbiinien suurta määrää, mikä aiheuttaa lisääntyviä ongelmia siinä, miten kosteus pääsee alemmassa ilmakehässä liikkumaan:

Tuulen nopeuden lasku Saksassa näkyy Deutsche WindGuardin 5. lokakuuta 2020 Bundesverband WindEnergie e.V: n (Saksan Tuulienergiayhdistyksen) puolesta julkaisemassa tutkimuksessa "Aika, jolloin maatuulivoimalat toimivat – kehitys ja vaikutukset".

Tutkimuksen mukaan tuuliturbiinien keskimääräinen nimellisteho (mitattiin tuuliturbiinien nimellistehon ja niiden roottorin pinta-alan suhde) heikkeni tasaisesti Saksassa vuodesta 2012 vuoteen 2019, ja näin tapahtui siitä huolimatta, että tuulienergiasta on jo 20 vuoden ajan tullut yhä tehokkaampaa, ja nythän tuulivoimalat ovat jopa yli 200 m: n korkuisia.

Tuuliteollisuudelle huolestuttavan trendin syy on, että Saksassa on jo vuosikymmeniä mitattu, että tuulen nopeus on keskimäärin laskenut. Huolimatta tuuliturbiinien tasaisesti kasvavasta tehokkuudesta ja toivotusta energiantuotannon kasvusta Schleswig-Holsteinissa tuulen nopeus on laskenut noin 30%, maan pohjoisosassa 25%, keskellä 23% ja etelässä 26%.

Tarkemmin sanottuna lasku on 420 watista / m2 noin 295 wattiin Schleswig-Holsteinissa, 400 watista 300 wattiin / m2 Pohjois-Saksassa, 380 watista 270 wattiin / m2 Keski-Saksassa ja 380 watista 280 wattiin / m2 Etelä-Saksassa.

Deutsche WindGuardin tutkimus osoittaa keskimääräisen vuotuisen tuulen suhteellisen suuremman vähenemisen alueilla, joilla tuuli puhaltaa suhteessa voimakkaimmin ja sähköä tuotetaan tuulivoimaloilla vastaavasti eniten. Koko Saksan osalta tämän tutkimuksen tulokset muodostavat selkeän yhteyden hidastuvan tuulen nopeuden ja tuulienergian suuren käytön välillä.

Tuuliteollisuusalueet ovat siis itse aikaansaamansa tuulen vähenemisen uhreja.

Pekingin ”Ilmakehän fysiikan instituutin, Kiinan tiedeakatemian” (Huang et al.), yli kaksi vuotta sitten julkaisemassa tutkimuksessa päädyttiin siihen, että tuulen jatkuva väheneminen pohjoisella pallonpuoliskolla on yleistä ja laajalle levinnyt ja on nyt mahdollisesti globaali ilmiö. Ilmiö tunnetaan myös nimellä Global terrestrial stilling", ("maailmanlaajuinen maanpäällisen tuulen loppuminen".

Kiinassa, maassa, jolla on maailman suurin tuulivoimakapasiteetti, alueilla, joilla on jättimäisiä kaupallisia tuuliteollisuusalueita alueilla, joilla on suuret tuulivoimavarastot, on kirjattu jatkuvasti eniten pinnan lähellä olevan tuulienergian laskua. Myös Euroopassa 50 prosenttia havaituista asemista on menettänyt yli 30 prosenttia tuulivoimapotentiaalista vuodesta 1979.

Tämä 40 vuoden ajan jatkunut suuntaus on päinvastainen kuin "Saksan Pohjanmeren puoleisen rannikon yli puhaltavien geostrofisten tuulien (paineilman aiheuttamien ilmavirtausten) tutkimukset vuodesta 1880 lähtien. Tämä paljasti heikomman ja voimakkaamman tuulen jaksoja, joiden välillä voi olla 20 tai 30 vuoden laskuja tai nousuja.”

Tuulen laskevan kehityksen olisi pitänyt sen mukaan kääntyä kauan sitten. Mutta näin ei lainkaan ole käynyt. Siksi jossain on oltava tehokas syy, joka estää negatiivisen tuulen kehityksen kääntymisen niin, että keskimääräisen tuulen nopeuden jatkuva lasku jatkuu.

Schleswig-Holsteinin osalta tulee lisäksi myös se, että tuulivoiman tuottoindeksin mukaan tuuli on vähentynyt erityisen voimakkaasti rannikolla, vuosina 2008--2017, noin 7%, sisämaassa vain noin 5 %, molemmat luvut verrattuna edelliseen vuosikymmeneen. Suurempi tuulen nopeuden lasku rannikolla - verrattuna sisämaahan - johtuu todennäköisesti Pohjanmeren tuuliteollisuusalueiden ja erityisen lukuisien rannikon tuuliteollisuusalueiden tuulta varjostavista vaikutuksista.

Esteet eivät ota suoraan energiaa tuulesta pois. Vain siellä syntyvä turbulenssi vetää energiaa ilmavirrasta. Päinvastoin merkittävä osa tuulienergiasta (enintään 59,3%) käytetään suoraan ja kulutetaan tuulivoimaa tuotettaessa. Hidastuneet ja myrskyisät virtaukset (jälkipyörre) tuuliturbiinin suojassa ottavat myös energiaa tuulesta - sisämaassa enintään 30 km, merellä jopa yli 100 km. Molemmat vaikutukset hidastavat väistämättä tuulta suurilla alueilla.

Suodatetulla tuulella, joka puuttuu yhä enemmän alueellisista ja globaaleista tuulijärjestelmistä yhä useammissa paikoissa, on katastrofaaliset seuraukset: Vähemmän tuulta = vähemmän sateita = kuivuutta ja kuiva maaperä, metsän kuolema, sadon menetys = vähemmän siitepölyn ja siementen leviämistä = vähemmän kasvillisuuden uusiutumista.

Saksassa, jossa on 30 000 tuulivoimalaa ja noin 1 600 tuuliteollisuusaluetta merellä, on tuskin riittävän suuria alueita, jotta luonnollinen ilmavirta voisi toipua tuuliteollisuusalueiden jarrutusvaikutuksesta. Tuuliteollisuusalueiden voimakkaan keskittämisen seurauksena näiden alueiden lämpimämpi alempi ilmakerros ei voi enää nousta yöllä, joten Saksassa lämpötila nousi suhteellisen korkealle. ( Vertrauliche Mitteilungen aus Politik, Wirtschaft u. Geldanlage, Nr. 4356, betr.: D. Keith & Lee Miller, Joule 04.10.2018 - suomeksi   Luottamuksellinen viesti politiikasta, liike-elämästä ja investoinneista, nro 4356 koskien: D. Keith & Lee Miller, Joule 10.4.2018). Vuodelle 2018 laskettiin lämpötilan nousuksi 0,24 ° C, joka on eurooppalaisessa vertailussa keskimääräistä korkeampi, mikä johtuu 30.000 maalla sijaitsevasta tuuliteollisuusalueesta.

Tammikuussa German Watch ilmoitti, että Saksa kuuluu niiden kymmenen maan joukkoon, jotka eniten kärsivät ilmastonmuutoksesta (= lämpötilan nousu, kuivuus). Miksi juuri Saksa kaikista maista? Ilmastoaktivistit kysyvät sitä itseltään, mutta eivät yksinkertaisesti halua ottaa huomioon todellista syytä. Vastaus: Koska Saksa on maa, jossa suhteessa maa- ja merialueeseen on asennettu suhteellisesti maailmanlaajuisesti suurin määrä tuulivoimaloita. Viikkoja tai kuukausia kestävä kuivuus on ollut normi täällä Hampurin alueella useiden vuosien ajan, melkein ympäri vuoden. Tämän seurauksena aiemmin tuulisessa pohjoisessa, nyt myös syksyllä ja talvella, on ennennäkemättömän vähän tuulta. Ei enää rankkasadetta ja "huonoa säätä" vain muutaman päivän ajan – tämä on oire vähentyneestä tuulesta.

Erityisesti yöllä maalla olevat tuulipuistot estävät lämpötilan laskun. Staattisten pysyvien korkeapainealueiden aiheuttama lämpeneminen Saksan yläpuolella ei pysähtynyt rajoille. Tämän vahvistaa Alankomaiden kuninkaallisen meteorologisen instituutin 5. tammikuuta 2021 päivätty viesti: "Alankomaiden lämpötila on noussut keskimäärin 1,1 ° C viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana (!!). Se on yli kaksi kertaa niin paljon kuin maailman keskilämpötilan nousu samana ajanjaksona. "

Tuuli tuo sateen. Paikallinen tuulienergian poisto on jo tehostanut ilmastonmuutosta sen sijaan, että sitä olisi hillitty: Atlantin heikentyneet matalapaine-alueet kasvukaudella vapauttavat tilaa staattisille korkeapainealueille ja aiheuttavat siten olemassaoloa uhkaavan menetyksen tai jopa kuivumisen vuonna 2018 Saksassa ja joissakin naapurimaissa. Se, että vastuullinen virasto ei vieläkään tunnista tätä yhteyttä, perustuu kohtalokkaaseen väärinkäsitykseen, jonka mukaan tuulienergian käyttö ei ole haitallista ilmastolle, riippumatta käytön laajuudesta.

Tuuli ja vesi ovat kaksi erottamatonta voimavaraa! Poliitikot, tutkijat, toimittajat ja tuuliteollisuudesta kiinnostuneet tietävät myös, että tuulienergian käyttö aiheuttaa yhä suurempaa tuulettomuutta. Itse asiassa vastuuhenkilöideiden pitäisi olla selvillä siitä, että tuulienergian jatkuva eksponentiaalinen laajentaminen, kuten suunniteltu eurooppalaisen "green dealin" pohjalta, tarkoittaa luonnollisen tuulitasapainon hävittämistä, mikä johtaa hyvin pian katastrofiin – mahdollisesti meillä on se katastrofi jo nyt. Kolmen viime vuoden aikana yhtäkkisen vaarallisen kuivuuden pitäisi olla viimeinen varoitus kaikille vastuuhenkilöille.

Ajallinen yhteys Saksan tuulivoimakapasiteetin räjähdysmäisen kasvun ja vakavan kuivuuden välillä - ennennäkemättömän vesipulan vallitessa kasvukaudella - 2018, 2019 ja 2020 on otettava vakavasti: 2010: 26,86 GW, 2014: 38,16 GW , 2017: 53,3 GW maatuulivoimaa, 2019: 61,3 GW ja 2020: 65,3 GW tuulivoimakapasiteetti maalla ja merellä.

Tästä huolimatta poliitikot ja tuuliteollisuus suunnittelevat tuulivoimakapasiteetin eksponentiaalista laajentamista edelleen maalla ja ennen kaikkea merellä: 300 GW pelkästään Pohjois- ja Itämerellä. Se merkitsisi epäilemättä meriympäristön kuolemaa Pohjanmerellä ja suuressa osassa Itämerta. Itse asiassa tuulivoiman lisääminen laajentaminen toimisi kuin tulipalo kuivuudessa, joka meillä oli vuonna 2018.

Kuten aikaisemmin, Saksassa ja koko Euroopassa kielletään kokonaan syy-seuraussuhde, ts. kieltäydytään tunnustamasta eksponentiaalisesti toimivan tuulienergian talteenoton ja sen aiheuttaman tuulen vähenemisen välistä yhteyttä. Heikentynyt tuuli puolestaan lisää ilmastonmuutosta vapauttamalla tilaa staattisille korkeapainealueille ja kuivuusviikoille melkein ympäri vuoden.

Kirjoittaja: Dagnar Jestrezemski; koko tekstin (saksaksi) voit lukea täältä: http://www.vi-rettet-brandenburg.de/intern/dokumente/Windsterben.pdf

 

Lähde:

https://eifelon.de/umland/windsterben-durch-windkraft.html?fbclid=IwAR24DJV-Zt1N2D86XfK38dnujmAnNmL5ruTR12PXijD-gHCcKZJL0fXOVFk

 

tiistai 19. tammikuuta 2021

Tuulivoima ei ole kannattavaa eikä tule sitä koskaan olemaankaan

Formularbeginn

FormulTeollisuusala, jota ylläpidetään keinotekoisesti sääntelyn avulla


Alun perin yli kaksikymmentä vuotta sitten syntyi hyvä mutta valitettavasti kuitenkin huono idea: tuuli on ilmaista, ja sen hyödyntäminen on paras tapa tuottaa energiaa.

Se on osa ekologista toiveunta, aluksi sympaattista, ja jotenkin runollista… mutta josta totuus tekeekin etikkaa. Tämä on nykyisin aika tavallinen tilanne, ja poliittisten ympäristönsuojelijoiden reaktio on yleensä eksyä tietoiseen epäharmoniaan, eli kompensoida ideologisella hölynpölyllä se, mitä tosiasiat sanovat.

Teollisuudelle myönnetyt tuet ja alkuperäiset edut eivät sinänsä ole järkyttäviä. Kestävien kustannusten ja suorituskyvyn saavuttamiseksi kaikissa toiminnoissa tarvitaan kokemusta ja ymmärrystä asian mittakaavasta… mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

Näin ollen länsimaissa, joissa haluaisimme vapaiden markkinoiden toimivan, tuulivoima saakin seuraavanlaisia etuoikeuksia:

 

Ostovelvollisuus

Tämä on ratkaisevin etu ja kaikkein vierasta sellaisessa markkinataloudessa, joka väittää olevansa liberaali. Tarpeesta riippumatta, heti kun tuulimyllyt tuottavat, niiden sähkö syötetään verkkoon. Tämä pakottaa muut tuottajat vähentämään tuotantoaan, ja se lisää niiden kustannuksia, koska niiden kiinteitä kustannuksiaan ei ole samalla tavalla turvattu. Erityisen epäedullista se on ydinvoimalle, jossa kiinteät kustannukset ovat suurimpia polttoaineen hintaan nähden.

Mikä pahempaa, jos joissakin sopimuksissa pakotamme operaattorit sammuttamaan tuulimyllynsä (esimerkiksi jos kesällä tuulee enemmän kuin sähköä tarvitaan), tuulioperaattorit saavat vastikkeen, joka on yhtä suuri kuin mitä myllyt tuottavat suurimmalla tehollaan ja lisäksi hintaan, joka on heille taattu. Nämä operaattorit ansaitsevat siten enemmän rahaa silloin, kun eivät tuota.

 

Lisäkustannukset

Verkon on kestettävä epätasaisesti tulevaa sähköä ja siksi on lisättävä verkon teknisiä ominaisuuksia. Kustannukset ovat valtavia. Tuotannon jatkuva epätasaisuus eli sattumanvaraisuus edellyttää kaksinkertaista investointia hallittavaan tuotantoverkkoon – se on välttämätöntä palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi tuulettomina öinä. Se tosiasiallisesti tekee tyhjäksi näiden satunnaisten energiantuottajien hyödyllisyyden. Mikä pahempaa, niiden ominaisuudet tekevät niistä verkon häiritsijöitä, millä on teknisiä ja taloudellisia seurauksia.

 

Ostohinnat

Ne on tehty riipumattomiksi sähkömarkkinoista. Todellisen hinnan ja sovitun hinnan välinen ero korvataan. Mitä alhaisemmat markkinahinnat, sitä enemmän se veronmaksajalle maksaa. Ja mehän olemme nähneet, miten alhainen varsinaisen sähkön hinta voi olla.

 

Lupaviranomaiset

Operaattoreiden painostamana viranomaiset vähättelevät terveys-, sosiaalisia ja ympäristöhaittoja, jotta tuulimyllyt hyväksytään. Teoriassa on helpompi pystyttää viisi 250 m korkeaa tuulimyllyjä kuin rakentaa kodinkonevarasto. Vain vastustajien oikeustoimet hidastavat viranomaisten hysteriaa ja tuulivoimatoimijoiden markkinointia, joka onkin usein eettisesti hyvin kyseenalaista.

 

Todellisuus avaa silmiä

Mutta toiminta, jota on vielä tuettava keinotekoisesti yli kahdenkymmenen vuoden kuluttua, ja vaikka kustannukset on ajat sitten maksettu, se aiheuttaa tietysti kiusallisia kysymyksiä. Varsinkin kun Saksa antaa meille armollisesti kunnon esimerkin siitä, mitä mekin aiomme saavuttaa. Saksa on rakentanut 72 GW tuulivoimaa. Tältä sitten näyttää viikko 11.-17. tammikuuta 2021. Kaikki löytyy verkosta Fraunhofer Energy charts -sivustolta:

 


 Tuulivoima - Wind - on merkitty harmaalla.

 

Tuulivoiman tuotanto vaihteli muutamassa päivässä 40 GW: stä 4 GW: iin! Ja missä on varastointi, jota koko ajan luvataan, jaksottaisuuden kompensoimiseksi? Sitä ei ole, ei ole tulossa eikä tule koskaan olemaankaan.

Joten, mitä se tarkoittaa markkinahinnoissa (sähköpörssissä, ei tuetuilla hinnnoilla). No, Fraunhofer-sivusto julkaisee ehdottoman selvän käyrän vuodelta 2020, joka voi analysoida.



Tästä käyrästä selviää useita tosiseikkoja:

• Pisteverkko on paljon tiheämpi välillä 0 - 20 GW, mistä näkyy hyvin, että vaikka ne pyörivätkin, tuuliturbiinit ovat yleensä kaukana nimellistehostaan.

• Valtavat hintaerot, yli 200 eurosta alle 75 euroon. Vaikka nämä tapahtumat ovat harvinaisia, ne viittaavat kuitenkin markkinoiden toimintahäiriöihin.

• Merkittävä lineaarinen antikorrelaatio markkinahinnan ja tuulivoiman tuottaman sähkön välillä; ilman tuulta 40 euroa, hintaan todennäköisesti vaikuttavat (pakotetut) ydinvoiman siirtohinnat. Noin 60 GW tuulen voimalla ollaan nollassa.

Tästä käyrästä näkyy, että hallitustemme päättely on täysin typerää. Talousoppilaitokset tuottavat kyllä merkittävää aivopesua, mutta eivät opeta tosiasioita.

Todellakin. Siitä saakka kun tuulisähköä tulee mukaan, tapahtuu seuraavaa: kun ei tuule ollenkaan, markkinahinta on korkea, koska tuotettua sähköä on vähän, mutta tuulivoimaloilla ei ole mitään myytävää. Tai sitten tulee paljon sähköä, ja siksi sähkön hinta putoaa rajusti, koska kaikki haluavat myydä. Tämä johtuu sähkön olemassa olevasta fysikaalisesta ominaisuudesta: tuotantoa täytyy joka sekunti olla yhtä paljon kuin kulutusta, joka puolella verkkoa. Ja aivan toisin kuin uusiutuvan energian toimijat puhuvat, tuulta on yhtä paljon joka puolella Euerooppaa, myös merellä, eli usein on koko Euroopassa pulaa tai päinvastoin ylituotantoa. Eikä verkostoituminen tuo siihen asiaan mitään muutosta.

 

Johtopäätös

Sähkön luonteen takia tuulivoima ei voi olla kannattavaa oikeasti vapailla markkinoilla. Sitä se ei tule koskaan olemaan. Se tuottaa vain, kun hinnat ovat kannattavuusrajan alapuolella. Ja asia sen kun vain pahenee: tällä hetkellä Saksalla on edelleen mahdollisuus viedä liikasähkönsä naapurimaihinsa. Entä mitä tapahtuu, kun nämä ovat samassa tilanteessa kuin Saksa itse?

 

Lähde: 18.1.2021

https://www.contrepoints.org/2021/01/18/389080-eolien-le-vent-nest-pas-et-ne-sera-jamais-rentable

Kirjoittaja Michel Negynas on seurannut tarkasti yhteiskunnan kehitystä 20 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut kirjan "Chroniques d’un monde éco fantasmé, 20 ans d’immersion dans la vague verte” (Ekofantasiamaailman aikakirjat, 20 vuotta uppoutumista vihreään aaltoon), seurauksena hänen ammatillisista kokemuksistaan ympäristöalalla.