Unelmaloma Kreikassa

Ystävät ovat elämän suola. Kreikkalainen ystäväni opiskeluajoilta Saksasta kutsui minut nuoremman tyttärensä häihin Mytiliniin (Mytilene, Μυτιλήνη), Lesboksen saarelle Kreikkaan. Hääpäivä oli elokuun viimeinen 2024

Tokihan liitin siihen kesäloman. Lähdin tyttäreni kanssa tutustumaan saareen. Tietenkin ensin Ateenan kautta, koska Suomesta lento ei mene suoraan Mytiliniin. 

Ateenan lentokenttä on hankala paikka: ovat unohtaneet laittaa kyltit, mistä pääsee mihin. En ihan pian hätkähdä oikein mistään, mutta ilman ystäväni ja edellisenä päivänä saapuneen tyttäreni ohjeita en olisi löytänyt metroasemaa. 

 

 Ateenassa en halunnut kiivetä uudelleen Akropolis-kukkulalle ja vierailla temppelissä, vaikka se upea paikka onkin. Sen sijaan tutustuttiin kaupunkiin rakennettuun uuteen arkeologiseen museoon, ja siellä saatiin kulumaan melkein kokonainen päivä. Kerrassaan upea museo. 

 

 

Lesboksen saaremme emme lähteneet lentäen, vaan laivalla. Edullinen matka ja ikkunallinen hytti, mikäpä sen parempaa! Suosittelen! 

Saarella meitä vastassa oli ystäväni ja hänen vaimonsa. He auttoivat löytämään kaiken tarpeellisen, ja niinpä heti tervetuliaisten jälkeen lähdimme pian vuokraamallani autolla tutustumaan saareen. 

 

Symeon ja vaionta Rosy oikalla, vasemmalla Rosyn sisar

 

Monta nähtävyyttä ja rantaa ja merta…

 

Petra

Miljoonia vuosia vanhoja puita

 

Upeita vanhoja kirkkoja

 

Kävi selväksi, että tie Olympos-vuorelle oli meidän autolle hieman liian vaikea. 

 
Antiikin ajan mosaiikkilattioita Mytilinin musseossa. 

Häitä vietettiin peräti kolme päivää. Totesin, ettei kreikkalaisilla ole samoja sääntöjä kirkossa kuin Suomen ortodokseilla, vaikka myös Suomen ortodoksikirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkkaan; ystäväni totesi saman kuunnellessaan minun kertomustani Suomesta. Hääseremonia kirkossa oli pitkä ja siihen osallistuivat myös vanhemmat ja sisarukset. 

Olen saanut nimenomaisen luvan kaikkien kuvien julkaisuun. 

  

Varsinainen hääjuhla oli suuri ja komea. Paljon herkullista kreikkalaista ruokaa ja ohjelmaa ja ennen kaikkea tanssia. Juhlapaikan omistaja valmistaa myös viiniä ja hän esitteli meille valmistuksen. Rypäleet kasvavat kaikki omalla saarella. 

 

Juhla jatkui perheen ja ystävien kesken seuraavana päivänä ja vieläpä seuraavanakin. Tutustuimme perheeseen ja kreikkalaisiin ystäviin, juttelimme pitkät tovit ranskaksi pitkään Algeriassa asuneiden sukulaisten kanssa. Yleensäkin ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta. Tuntui, että kreikkalaiset tiesivät enemmän Suomesta kuin saksalaiset. Sekin tiedettiin, että Suomi on maailman onnellisin maa ja myös miksi. Kaikki kreikkalaiset tuntuvat osaavan englantia, englannilla selviää joka paikassa - kuten Suomessakin. Vaan ehkä tapasin vain koulutettuja ihmisiä… tai ehkä koulutustaso on maassa korkea. 

 

 

Digiaikaa

Suomi on nykyisin korkean teknologian maa, niin korkealentoisen, että vanhemmat henkilöt putoavat matkasta.
Keskivertosuomalaisen kannalta Saksa puolestaan elää vielä digiteknologiassa keskiaikaa.

Tarvitsin perukirjaan kaikilta paikkakunnilta, joilla olin asunut, asumistodistuksen. Kirjoitin s-postia, maksoin joillekin kympin viraston tilille ja sain todistukset sähköpostitse. Vaan Frankfurtin lähellä sijaitseva Rodheimpa oli modernimpi: sähköpostini saavuttua virkailija soitti ja ilmoitti, että todistuksen voi nyt saada sähköisesti. Hieno juttu!

Ensin hän kysyi, osaisinko käyttää tietokonetta. No, olenhan vanhempi nainen. Mutta kysymys kuitenkin ärsytti, joten vastasin hieman ylimielisesti, että ei tuollaista tarvitse suomalaiselta kysyä. Virkailija ei lainkaan häkeltynyt, vaan ystävällisesti kertoi, miten toimia.

Ryhdyin toimeen. Avasin kotisivun ja siellä kerrottiin, että on kaksi tapaa saada tuollainen todistus. Tarvitaan joko eurooppalainen tunnistautuminen tai sähköisesti hoidettu Saksan veroilmoitus.

Kyllä, vaikka asun Suomessa, olen verovelvollinen Saksassa, joten minulla on veronumero, mutta jostain syystä juuri ulkomaita hoitava verovirasto haluaa tehdä työt paperisesti ja kirjeitse, enkä tiedä miksi. Mikäs siinä, mutta tuota mahdollisuutta en siis voi käyttää. Saksassa asuessa tosin hoidin normaalin veroilmoituksen sähköisesti…

Sähköisen eurooppalaisen tunnuksen hankkiminen kuitenkin osoittautui yhtä mahdottomaksi. Järjestelmä kyllä tunnisti Euroopan unionin maat, mutta EU-maaksi ei Suomea. Suomihan on ollut unionin jäsen vasta vuodesta 1995…

Siis mitä nyt? Kirjoitin huumoripitoisen paperisen kirjeen virkailijalle, jossa kerroin tilanteesta, ja laitoin kirjeeseen kympin paperirahan. Ratkaiskoot ongelman.

Kirje oli yllätyksekseni tullut perille nopeasti, ja parin päivän päästä sähköpostiini kilahti pyydetty todistus. Oliko tämä sitä korruptiota vai ei… ? Ovat varmaan jo huomanneet korjata EU-maiden luettelon? 😄

 

Kuvakaappaus: Wirber.de

 

 

 

Tulee päivä, jolloin tuulimyllyistä taas luovutaan

 Tämä kirjoitukseni on kopio aiemmasta kirjoittamastani ja on julkaistu Uuden Suomen mielipidesivustolla 5.2.2020. 

***

Parahin J.K.!

Sinä J.K., tuulimyllyjen rakentaja. Haluan kiittää sinua ihan julkisesti siitä, että panit ottamaan selvää tuulivoimasta, joskin puoleltasi ihan tahattomasti. Tämä ei ole piruilua, olen vilpittömän kiitollinen.

Yhteinen tuonaikainen kollegamme kävi jotain toista vuotta sitten katsomassa Kalajoen tuolloin upouusia tuulivoimaloita ja laittoi kuvia nettiin. Kommentoin kuvia, koska en myllyistä tuolloin muuten välittänyt, mutta en tykännyt siitä, että minun pitää ne maksaa. Kommentoit siihen, miten hienoa on, että ne siellä ovat ja miten monta taloa pystytään niillä lämmittämään…

Ja katin kontit. Jos ei tuule, ei yhtäkään. Koko ajan on pakko ylläpitää tuulivoiman lisäksi varavoimaa samassa määrin kuin mitä sähköä tarvitaan.  Toisin sanoen, kaksi rinnakkaista järjestelmää. Hienojahan ne megawattiluvut ovat, vaan asennetusta tehosta saadaan alle 20 % – ei siksi, että minä niin sanon, vaan muu on fysikaalisesti mahdotonta. Eipä juuri missään ole hyötysuhde niin huono kuin tuulivoimalla…

En tiennyt tuolloin näistä asioista juuri mitään. En ole insinööri, mutta mieheni kyllä on, vieläpä alalta, ja luetteli kaikenlaisia fysiikan tosiasioita. Itse olin asunut ”tuulimyllyjen” juurella pari vuotta, niitähän on Schleswig-Holsteinissa kosolti, joskaan ne eivät ole yhtä isoja kuin nämä nyt Suomeen rakennetut. Lisäksi minulla on Hampurissa läheinen ystävä, joka omistaa kaksi myllyä. Hän joutui omistajaksi eli miehensä firman omistajaksi ”vahingossa” miehensä sairastuttua ja joutui perin pohjin ottamaan asioista selvää. Koska tapasimme usein, keskustelimme myös näistä asioista. Hänen yhteenvetonsa oli: ”Ilman tukitariffia ei kannata.” Tiesin myös ihan oman sähkölaskuni kautta, miten sähkön hinta karkasi tavallisen käyttäjän kannalta pilviin energiakäänteen myötä Saksassa. Siis tuon verran tiesin.

Ryhdyin kommenttisi seurauksena lukemaan kaikenlaista taustatietoa eri kielisistä lähteistä ja yllätyin aikalailla: ei löytynyt yhtään ainoaa asiaa, joka olisi puoltanut tuulivoimaa. Ei ainoatakaan! Päinvastoin, haittaa tulee joka tuutista ja paljon.

Ymmärrän, että hehkutat tuulivoimaa, koska saat siitä elantosi. Yleensäkään kukaan ei puhu työnantajaansa vastaan, jos haluaa säilyttää työpaikkansa. Etenkin suomalaiset ovat tässä asiassa täysiä lampaita. Aika vaikeaa on tässä vaiheessa saksalaistenkaan kääntää kelkkaansa, mutta se, että lähes miljoona taloutta ei enää pysty maksamaan sähkölaskuaan ja nykyiset noin 1000 tuulivoiman vastaista yhdistystä kyllä puhuvat selvää kieltä.

Muuten – en ole vielä löytänyt yhtäkään ei-tuulivoiman maksamaa insinööriä, joka puhuisi tuulivoiman puolesta. Muut keskustelevat tietämättä oikeastaan, mistä keskustelevat. Niitä on, jotka ansaitsevat hyvin, he tietenkin haluavat säilyttää hinnalla millä hyvänsä laitoksensa, varsin usein faktoja mieleisekseen väännellen. Muun muassa erään entisen THL-miehen ”tutkimus” ei aiheuta muuta kuin pään pyörittelyä, senhän on maksanut tuulivoima ja tuloksen on pakko olla maksajan tahdon mukainen. Muualla maailmassa tulee toisenlaisia tuloksia… Kun Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen puheenjohtaja kysyi hänen omaa mielipidettään, vastaus oli ”en kommentoi”. Paljon puhuva vastaus!

Nyt Suomessa hehkutetaan tuulivoimaa. Monetkin asiat ovat ajan myötä kääntyneet päälaelleen, sellaisiksi kuin mitä niistä ennustinkin. Näin vaikkapa kotisivun tarpeellisuus netissä, kun tein sellaisen kielikoulullemme vuonna 1997 ja sain siitä kunnon vihapuheryöpyn niskoilleni, samoin kävi rasva- ja maitosuositusten kanssa, mutta myös vaikkapa Neuvostoliiton kaatumisen ja sen seurausten. Muistan myös oikein hyvin, miten ex-mieheni ja kollegansa, kaikki rakennusinsinöörejä ja arkkitehtejä, päivittelivät 70-80-luvulla suomalaisten tasakattoja ja pullotaloja ja ihmettelivät, miksei kukaan Suomessa huomaa, millainen homeongelma Suomeen on tulossa… Facebook-kommentit postaukseeni tuulivoiman aiheuttamista terveysongelmista on mainio esimerkki. ”Täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella…”

Tuulivoimaan perehtyminen auttoi ymmärtämään, mitä vahinkoa nykyisistä tuulivoimaloista ihmisille ja luonnolle ja kansantaloudelle tapahtuu. En tosin ole koskaan ollutkaan erityisen vihreä, syystä että vihreä aate ei mielestäni ole vihreä, vaan puhuu tunteiden, ei tosiasioiden äänellä ja johtaa ihmisiä harhaan.  Nyt olen vihreä entistäkin vähemmän. Jos vihreän aatteen tarkoitus on suojella luontoa, niin miksi sitä näin massiivisesti sitten tärvellään?

Tulee toisia aikoja. Se on hyvä asia, että mieheni sairastumiselle samaan aikaan, kun Kalajoen myllyt alkoivat pyöriä, löytyi looginen syy. Ihmettelimme pitkään, mikä on se jumputus, jonka hän kuulee ja minä en ja joka ei synkronoi sydämen tahdissa. Ihmettelimme, mistä johtui ”merisairaus”, tasapainohäiriöt, unettomuus, verenvuoto nenästä, sydämen ahdistus, keskittymisvaikeudet, äkilliset heikkouskohtaukset mutta vain tuulisella säällä ja miksi nämä oireet häviävät kokonaan, kun emme ole Kalajoella.

Itse olin niin paljon työni takia matkoilla, että kotona sain vain lihassärkyä ja korvat soivat. Sitten, kun olinkin kerran pitempään kotona Kalajoella, tinnitus ei enää lakannutkaan ja nyt se on pysyvää. Lihassärky pois muutettuamme sen sijaan katosi kuin taikasauvasta.

Nyt kun olen puhunut asiasta julkisesti, on yksi jos toinenkin ottanut yhteyttä ja kertonut omista oireistaan – jotka ovat samat kuin miehelläni. En tässä voi kertoa muiden ihmisten asioista enkä heidän kotieläimistään heidän tietämättään. Tämä kommenttina siihen, että näitä kuulemiani kertomuksia pidetään ”huhupuheina”. Hullunahan pidetään, jos myöntää mitään! Ja toisaalta, monen tuulivoimatoimijan maanvuokrasopimukset kieltävät kriittiset kommentit tuulivoimasta.

Minulle ei kukaan voi tämän takia mitään, siksi puhun nyt ääneen toistenkin kuultavaksi sen, mitä tiedän. Yleensäkin Suomessa on vallalla vaikenemisen kulttuuri: hyvin monet eivät sano mitään, kärsivät vain hiljaa, koska muuten heitä pidetään hulluina.

Tilanne Kalajoella kävi kestämättömäksi, muutimme pois ja laitoimme talomme myyntiin. Eipä löydy ostajaa. Toki talo sijaitsee muuttotappiokunnassa, vaan kukapa haluaa talon, jossa voi sairastua? Eikä meidän talomme ole ainoa, jota ei siellä samasta syystä kukaan halua ostaa. TuuliWatti on jo ostanut muitakin taloja, jospa…

Ihmetyttää myös se, että heti kun alkaa kertoa sattumavoiman haitoista, seuraa toteamus: ”Ai, sinä haluat siis ydinvoimaa.” Näillähän ei ole muuta yhteistä kuin että tuottavat energiaa. Eroja on: ydinvoima tuottaa energiaa varmasti ja sitä tarvitaan varavoimana tuulimyllyille, polttoainetta on rajattomasti, päästöjä ei synny, ja lisäksi ydinvoima auttaa Suomea riippumattomammaksi Venäjästä.

Näin miettein. Kiitos, J.K.!

 

 

Byrokratia kukkii

Tämän kirjoitukseni on julkaissut Uusi Suomalainen mielipidesivullaan 1.9.2019. Kuvassa äitini ja minä laskemme kukat serkkuni arkulle. 

Byrokratia kukkii

Minulla on pitkä pinna, mutta aina ei ymmärrykseni yksinkertaisesti vaan riitä.

Naimaton ja perheetön serkkuni kuoli yllättäen. Kävi ilmi, että 89-vuotias äitini, jonka edunvalvoja olen, ja hänen äitinsä 85-vuotias sisko olivat hänen perillisensä. Sukulaisista kukaan ei ole lain mukaan velvollinen huolehtimaan hautajaisista tai perunkirjoituksesta, mutta eihän meillä olleet välit huonot ja onhan kohteliasta tehdä sentään jotain.

Niinpä hain käräjäoikeudelta toimitsijaa huolehtimaan pankkiasioista, hautajaisista, perunkirjoituksesta ja kaikesta, mikä kuolemaan normaalisti liittyy, eihän minulla ole tällaisesta mitään kokemusta.

Käräjäoikeus eväsi hakemuksen sillä perusteella, että en ollut heille toimittanut niitä papereita, joita varten olin heiltä toimitsijaa hakenut…

Päätin siis hoitaa asiat itse. Järjestin hautaustoimiston kanssa hautajaiset, ja koska serkkuni oli ollut seurakunnan jäsen, hautajaiset myös seurakunnan puolesta järjestyivät mallikkaasti.

Perunkirjoitus osoittautui työlääksi. Sukulaisia oli molemmilta vanhemmilta paljon ja kaikki olivat muuttaneet useita kertoja, joten paperia tuli sievoinen pino. Perunkirjoitukselle annettiinkin lisäaikaa runsaasti, tapaus ei kuulemma ollut ihan tavallinen.

Hoivakodista, jossa serkkuni oli viimeiset päivänsä viettänyt, lähetettiin hänen postinsa minulle. Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt, onko minulla oikeus saada kyseinen posti.

Tällä välin alkoivat laskut erääntyä. Ilmoitin kyllä laskuttajille kuolemasta, mutta mitään muuta ei ollut tehtävissä. Ilman perukirjaa olin täysin kädetön.

Huolimatta siitä, että olin laskuttajille kuolemasta ilmoittanut, erääntyneistä laskuista alkoi tulla muistutuksia ja lopuksi vaatimuksia perintätoimistojen kautta.

Perunkirjoitus saatiin kuitenkin noin  kolmen kuukauden kuluttua valmiiksi, ja muutaman päivän kuluttua maistraatti vahvisti perukirjan osakkaiden tiedot oikeiksi. Pankit saivat paperit, S-pankki toimi heti. Myös OP-pankki sai paperit, ja oletin, että olisin voinut nyt vihdoin maksaa rästilaskut. Vaan sitäpä OP-pankki ei hyväksynytkään. Se halusi ensin tarkistaa, onko perunkirjoitus oikein tehty. OP-pankin lakimiehet nyt kaiketi tutkivat, onko maistraatti toiminut oikein…

Ulosottovirastokin ilmoitti, että if-vakuutuksen saatava – 21 euroa – on ulosotossa. Mutta edelleenkään en voi tehdä muuta kuin ilmoittaa, että kuollut on edelleen kuollut…

Jos en olisi tehnyt mitään, mitenkähän kauan edesmennyt olisi saanut maata sairaalan kylmiössä, olisivatkohan sairaalassa jossain vaiheessa asian huomanneet, ja kenelle tai minne toimittaneet?