Elämän koko kirjo. Kokemuksia majoittajana

 

Uskaltaako tämän julkaista?!

Taksinkuljettaja, yötyössä. Sähköasentaja, yötyössä. Myyntiedustaja tai tulkki, jonka asia ei päivässä valmistunut. Lomalaisia matkalla Virosta Norjaan tai Rovaniemeltä Helsinkiin. Tai Vaasasta Siilinjärvelle. Urheilutapahtumiin osallistuvia urheilijoita tai innokkaita kannattajia. Hammaslääkäri, lisäopinnoissa. Messujen näytteilleasettaja monipuolisine tuotteineen. Ulkomaalaisia turisteja Suomeen tutustumassa, onhan Jyväskyläkin yksi Aalto-kaupunki. Autolla, junalla, moottoripyörällä.

On kesän mittaan puhuttu suomea, englantia ja saksaa. Saksa on ollut muutamalle yllättävä kieli, sillä saksan taitajia ei Suomessa juuri enää ole. Puhun joka päivä näitä kolmea kieltä, joten se ei ole minulle yllättävää. Järjestelmä tosin kääntää kaiken tekstin mille kielelle hyvänsä, ja pari kertaa majoittujan kieli onkin ollut yllätys. Kerran puhuttiin saksaa, kunnes asiakas kysyi, puhunko myös suomea... minulla kun ei kuulemma ole suomalaista aksenttia ei saksassa eikä englannissa. 

Yllättävää on ollut teemojen moninaisuus. Jotkut ihmiset haluavat nimenomaan jutella, ja juuri siksi he eivät mene hotelliin. Kyse ei ole niinkään rahasta vaan kodinomaisesta ilmapiiristä. Monella on ollut tarve keskustella täysin vieraan ihmisen kanssa omista ongelmista. En kerro ihmisten ongelmista tässä – meillä kaikilla on elämässä kaikenlaisia tilanteita, emmekä aina halua niistä puhua. Kenenkään ei ole täällä pakko puhua yhtään mitään, mutta totean, että puhuvat ovat kiitollisia kuuntelijasta. Enhän minä voikaan kenenkään ongelmille mitään tehdä enkä ryhdy ketään neuvomaan, paitsi jos sitä nimenomaan kysytään.  

Olen saanut monenlaista tietoa eri aloilta ja eri maista. Omasta puolestasi olen kertonut omasta elämästäni, Saksan vuosista ja nykyisestä työstäni maahanmuuttajien parissa. Monelle maahanmuuttajien tilanne onkin ollut melkoinen yllätys. Nk. tavallinen suomalainen valitettavasti elää pitkälti luulojensa varassa. Siihen syynä ovat poliitikkojemme toilaukset ja bulevardimedia.

Muutaman kerran majoittuja on nimenomaan kertonut haluavansa levätä ja olla yksin. Siihen hänellä on oikeus.

Täällä paikallisten mielestä ”kamalassa” paikassa oleminen näkyy miellyttävän matkalaisia. Erityisesti on pidetty siitä, että joka puolella on vihreää ja luontoa. Metsä, laavu ja uimapaikka ovat saaneet paljon kiitosta. 

 

Aamiainen on ollut monelle myös yllätys. Siihen olen naurahtanut, että käsittääkseni ”aamiaismajoitus” sisältää kaksi asiaa: aamiaisen ja majoituksen. Eikö olekin mukavaa, että joku muu kuin sinä itse tarjoaa sinulle aamukahvin ja aamupalan? Voi, siitä minäkin tykkäisin. Ruokaakin on tehty muutaman kerran, ja jopa sitä yhdessä syöty.

Muutaman kerran olen saanut ihan henkilökohtaisen lahjan. Kerran ihan oman konsertinkin. Olen siitä itse asiassa tosi ylpeä ja kiitollinen. Kolmesti on majoittuja tullut toisenkin kerran.  Olen myös saanut kutsun tutustua Romaniaan ja Puolaan ja tapahtumakutsuja eri puolille Suomea. Jotain olen tehnyt oikein. 

Pari kertaa minulta on kysytty, enkö minä pelkää. Airbnb-järjestelmä on varsin luotettava, henkilön täytyy ensin vahvistaa henkilöllisyytensä, ja toisekseen kokemus on ollut todella erinomainen. Kaikki vieraat tähän asti ovat olleet siistejä ja korrekteja.

Aloitin vasta tänä keväänä. Idea syntyi saksalaisen tuttavani kokemuksista ja kollegani suosituksesta ja totean, että olen tyytyväinen. Suurta tuottoa tämä toiminta ei tuota, onhan joka tapauksessa valmistettava aamiainen ja pestävä lakanat ja pyyhkeet. Mutta minulla on ollut hauskaa ja olen oppinut paljon uusia asioita. Saksassahan tällainen toiminta on varsin tavallista, minäkin etsin perhemajoituksen tai pienemmän kotoisamman paikan, jos mahdollista. Saksassa myös Gasthausit ovat mainio vaihtoehto – ei siellä kukaan iltaa yksin istu.

Myönnän olevani karjalainen ja varsin seurallinen, ulospäin suuntautunut ihminen. Suomalaiset ovat kuulemma jäykkiä, mutta täällä yöpyneet osoittavat kyllä ihan jotain muuta! 

 

Uskonpuhdistuksen päivä, halloween vai kekri?

 

© Fundus, C. Sommer

 

Uskonpuhdistuksen päivä ja halloween: Usko kohtaa kauhun

Sanon heti, että vierastan sanaa Halloween – Suomessa ja suomen kielessä -  ja itse asiassa koko tapahtumaa, en kuitenkaan juhlan itsensä takia. Meillähän on jo oma juhlamme kekri, mihin se on hävinnyt? Amerikan jalkoihin.

Mutta oikeastaan tänään on moninkertainen juhlapäivä: tänään on  paitsi halloween, myös pyhäinpäivä eli vainajien muistopäivä, ja uskonpuhdistuksen päivä.

Se oli lokakuun 31. päivä vuonna 1515, kun Markin Luther julkaisi 95 teesiään. Naulasiko hän Wittenbergin kirkon oveen yhtään mitään – emme tiedä. Mutta tiedämme, mitä seurasi.

Emme tiedä, mitä Luther Halloweenista ajattelisi. Voimme kuitenkin miettiä omaa uskoamme ja halloweenin vaikutusta siihen.

Mitäkö tänään vietetään? Tulen juuri pyhäinpäivän sanajumalanpalveluksesta, enkä ollut siellä yksin. Kirkkosali täynnä vanhempia ihmisiä, mutta myös nuoria. Hyvin monet eivät kuitenkaan lainkaan mieti, mitä vietetään.

Uskonpuhdistuksen päivänä protestanttiset kristityt suhtautuvat Halloween-juhliin rennosti. He uskovat, että synkät, joskus pelottavatkin voimat voidaan voittaa toisen voiman – uskon Jumalaan – avulla. Tällä tavoin uskonpuhdistuksen päivä ja Halloween voivat rikastuttaa toisiaan. Siksi monet protestantit, jos he ovat epävarmoja, valitsevat molemmat – käyvät kirkon jumalanpalveluksissa uskonpuhdistuksen päivänä ja valmistavat herkkuja.

Halloweeniin liittyy myös kristillisiä motiiveja. Alun perin irlantilaiset viettivät Halloweenia pyhäinpäivää edeltävänä iltana – mistä juontuu nimitys "All Hallows' Eve" (pyhiinvaellus). Pyhäinpäivänä, 1. marraskuuta, katolinen kirkko muistaa juhlallisesti tunnettuja ja tuntemattomia pyhimyksiä. Viidessä Saksan osavaltiossa pyhäinpäivä on yleinen vapaapäivä. Saksassa pyhäpäivät ovat osavaltion asia ja siis saattavat poiketa toisistaan. 

Lähteet eivät ulotu Irlannin aikaa pidemmälle, johon myös kristillis-katolinen Kurpitsalyhty-legenda liittyy. Mutta teorioita on olemassa. Yksi teoria on, että pyhäinpäivä osuu samalle päivälle kuin kelttiläinen Samhain – eli 1. marraskuuta. Mielipiteet siitä, mitä Samhain tarkalleen ottaen tarkoittaa, vaihtelevat suuresti. Samhain tarkoittaa "kesän loppua". Tämä viittaa sadonkorjuukauden loppuun ja talven alkuun, synkän ja pimeän vuodenajan alkuun. Yksi teoria on, että Samhain oli kelttiläinen kuolleiden juhla. Tänä yönä raja tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä on läpäisevä. Elävät ovat yhteydessä kuolleisiin. Tästä on useita käsityksiä. Elävät toivottavat kuolleet tervetulleiksi ja valmistavat heille ruokaa. Monissa perinteissä kuolleita ei kuitenkaan pidetä erityisen tervetulleina. Heitä pidetään uhkaavina henkinä. Sanotaan, että kuolleet livahtavat elävien ruumiisiin.

Miksi ihmiset naamioituivat? Ihmiset naamioituivat mahdollisimman pelottavilla tavoilla, jotta kuolleet ja henget eivät tunnistaisi heitä eläviksi. Naamiot toimivat pelotteena. Tai ehkä kuolleiden oli tarkoitus ajatella, että elävät olivat jo kuolleita. Kristityt sitten muuttivat kelttiläistä Samhain-juhlaa, mikä tarkoitti, että he antoivat pakanalliselle kultille kristillisen uudelleentulkinnan ja perustivat pyhäinpäivän.

Myös kristinuskossa kuolleiden muistaminen osuu vuoden pimeimpiin kuukausiin. Vaikka katolinen kirkko juhlistaa ensisijaisesti pyhimyksiä pyhäinpäivänä, hautausmailla käyminen on myös osa perinnettä. Seuraavana päivänä, kaikkien sielujen päivänä, keskitytään vainajien muistamiseen. Nykyään jotkut katoliset seurakunnat yhdistävät usein pyhäinpäivän ja kaikkien sielujen päivän yhteen muistotilaisuuteen, jossa muistetaan kaikkia vainajia. Kaikkien sielujen päivä 2. marraskuuta ei ole yleinen pyhäpäivä missään Saksan osavaltiossa. Protestanttisessa kirkossa kuolleiden sunnuntai (ikuisuussunnuntai) marraskuun jälkipuoliskolla on omistettu vainajien muistolle.

Entä ontot kurpitsat? Kansanperinteessä on säilynyt perinne kuolleista, jotka vaeltavat maan päällä syntisen kurpitsalyhtyn muodossa, joka aiheuttaa tuhoa pyhäinpäivän aattona. Legendan mukaan paholainen antoi hänelle hehkuvan hiilenpalan, jolla Jaakko muutti onttoon kaiverretun nauriin lyhdyksi. Hehkuvat, onttoon kaiverretut kurpitsat, joiden valon sanotaan torjuvan paholaista ja pahoja henkiä, muistuttavat tästä perinteestä edelleen.

                                                               Moderni maailma. 
 

Miksi Yhdysvalloista on alettu omaksua Halloween-tapoja? Irlantilaiset siirtolaiset toivat festivaalin Yhdysvaltoihin ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Siellä koululaiset alkoivat 1920-luvulla pukeutua hienosti ja kulkea iltaisin naapurustojensa läpi soittaen ovikelloja huutaen "Trick or treat!" ("Karkki vai kepponen!", Saksassa "Süßes oder Saures!")  He pyysivät karkkia ja uhkasivat kepposilla, jos eivät saisi sitä. Lopulta Halloween palasi Eurooppaan Yhdysvalloista uudelleentuontina.

 

 

No entä Luther sitten? Mikä reformaatio?

Martti Luther halusi uudistaa aikansa kirkon. Mitkä hänen ajatuksensa vaikuttavat edelleen protestanttiseen uskoon?

Uskonpuhdistus muutti syvällisesti sekä kirkkoa että yhteiskuntaa. Lutherin vakaumus: anteeksiantoa, armoa ja Jumalan rakkautta ei voi ostaa. Mutta ennen kuin hänen sanomansa saattoi saada aikaan muutoksen, Lutherin täytyi kohdata voimakkaita vastustajia ja pelätä henkensä edestä. Julkaisemalla 95 teesiään hän kritisoi rohkeasti kirkon sisäisiä väärinkäytöksiä ja käynnisti suuren liikkeen. Uskonpuhdistus muokkaa edelleen protestanttista uskoa, elämää protestanttisissa kirkoissa sekä lukuisia arvoja ja ajatuksia, jotka vaikuttavat edelleen yhteiskuntaamme.

Aikamatka takaisin uskonpuhdistuksen aikaan. Tuo aika oli kiirastulen ja helvetin pelkoa. Ei keskiajallakaan elämä ollut vapaata rikkomuksista, kuten valehtelusta, pahoista ajatuksista tai pahemmasta. Ne, jotka olivat tehneet paljon syntejä, pelkäsivät ikuista rangaistusta helvetissä kuoleman jälkeen. Pienistä rikkomuksista päätyi tuolloin vallitsevien uskomusten mukaan kiirastuleen, jossa oli mahdollisuus parantua ja lopulta päästä taivaaseen.
Aneet olivat näennäinen tapa ostaa tiensä pois synneistä. Ehkä tämän päivä sanan olisi lahjonta eli korruptio. Kansa pelkäsi. Roomalaiskatolinen kirkko julisti, että rukousten, hyvien tekojen ja rahalahjoitusten avulla kuolleiden sukulaisten kiirastulessa viettämää aikaa voitiin lyhentää. Näitä armon tekoja, joilla syntien rangaistukset anteeksi annettiin, siis kutsutaan aneiksi. Aneiden myynnistä kehittyi yhä enemmän kaupallinen yritys: ihmiset ostivat aneita ostaakseen tiensä pois synneistä. Anesaarnaajan Johann Tetzelin sanat ovat paljastavia: "Kun kolikko lippaassa soi, sielu nousee kiirastulesta." („Sobald das Geld im Kasten klingt, die Seele in den Himmel springt!“) Augustinalaismunkki, professori, tohtori Martti Luther, paheksui tätä käytäntöä. 95 teesissään hän kritisoi jyrkästi aneiden myyntiä. 27. teesissä todetaan: "Ne, jotka sanovat, että sielu nousee kiirastulesta heti, kun kolikko kilahtaa lippaaseen, saarnaavat valheita ja petosta." "Jokainen todella katuva kristitty saa täydellisen anteeksiannon rangaistuksesta ja syyllisyydestä, joka hänelle kuuluu myös ilman aneita."

Martin Luther (Teesit 36) oli vakuuttunut siitä, että anteeksianto ja armo eivät ole myytäviä, vaan ne annetaan yksin Jumalan toimesta. Tämä tehdään selväksi 36. teesissä: "Jokainen todella katuva kristitty saa täydellisen anteeksiannon rangaistuksesta ja syyllisyydestä; mikä kuuluu hänelle myös ilman aneita." Martin Luther väitti myös, että aneiden myyntiä ei voitu perustella Raamatulla. Hän esitti vastalauseensa aneiden käytäntöä kohtaan teeseissään, joilla hän pyrki herättämään akateemista keskustelua katolisen kirkon uudistamiseksi.

Erityisesti silloin, kun raha ja valta saavat liikaa vaikutusvaltaa, Lutherin paheksunta aneiden käytäntöä kohtaan osoittaa, että välttämätön ei ole ostettavissa. Martti Lutherin kritiikki aneiden myyntiä kohtaan sai entistä enemmän painoarvoa poliittisten tapahtumien vuoksi. Brandenburgin Albrecht halusi tulla valituksi Mainzin arkkipiispaksi ja Saksan kansakunnan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan arkkikansleriksi ja tarvitsi tähän paavin vahvistuksen. Saadakseen sen Albrechtin oli maksettava suuri summa rahaa, jota hänellä ei ollut. Velan maksamiseksi hän otti käyttöön "Pietarin aneen". Osa tuotoista oli tarkoitettu myös Pietarinkirkon jälleenrakennuksen rahoittamiseen Roomassa. Luther piti tätä rahan, politiikan ja uskon sekoittumista skandaalimaisena, ja hänen 95 teesiään saivat laajaa kannatusta väestön keskuudessa.

Mitä tapahtui 95 teesin julkaisemisen jälkeen? Hänen vastustajansa halusivat tuomita Martti Lutherin harhaoppiseksi paaville, minkä jälkeen Lutheria kuulusteltiin Augsburgissa. Paavin annettua paavin bullan, jossa hän uhkasi erottaa hänet kirkosta, Luther poltti bullan julkisesti. Vuonna 1521 paavi todellakin erotti Lutherin kirkosta, ja keisari kutsui hänet Wormsiin. Luther kieltäytyi peruuttamasta teesejään keisarin edessä. Välivallan takia hänet vietiin turvaan Wartburgin linnaan. Huoli Lutherin selviytymisestä oli ymmärrettävää, sillä reforaattorit, kuten Jan Hus, oli poltettu roviolla Konstanzissa vuosisataa aiemmin. Luther vietti aikansa Wartburgin linnassa kääntäen Raamatun Uutta testamenttia saksaksi. Protestanttiset kirkot syntyivät lopulta uskonpuhdistuksen seurauksena. Augsburgin rauha 25. syyskuuta 1555 antoi lopulta ruhtinaille tai alueellisille hallitsijoille oikeuden määrittää katolisen tai protestanttisen kirkkokunnan alueillaan. Lutherin periaatteet vaikuttavat edelleen protestanttisten kirkkojen elämään tänäkin päivänä. 

Aneet nykyään? Aneiden myynti on ollut pitkään kiellettyä katolisessa kirkossa; katolinen kristitty ei enää maksa aneesta. Aneiden – synnistä johtuvan ajallisen rangaistuksen anteeksiannon – myöntäminen on kuitenkin edelleen olemassa katolisessa kirkossa. Tämä ane liittyy rippiin, pyhään ehtoolliseen, rukoukseen ja muihin uskonnollisiin käytäntöihin.

Myös Lutherin kirjoituksia kritisoidaan yksiselitteisesti. Muissa kirjoituksissaan Martti Luther ei esittänyt pelkästään rakentavaa kritiikkiä. Esimerkiksi Lutherin lausuntoja juutalaisten kohtelusta pidetään ihmisvihamielisinä. Siksi protestanttiset kirkot ovat etääntyneet Martti Lutherin juutalaisvastaisista kirjoituksista. Saksan evankelisen kirkon (EKD) vuonna 2015 antamassa lausunnossa todetaan, että teologisten virheiden kauhu ja tietoisuus juutalaisten kärsimyksestä herättävät erityisen vastuun vastustaa kaikkia antisemitismin muotoja. Erityisesti marraskuun 9. päivänä ja holokaustin muistopäivänä protestanttiset kristityt muistavat myös juutalaisten antisemitismin, erityisesti natsivallan aikana, vuoksi kokemaa käsittämätöntä kärsimystä.

 

Entä kekri, mikä se on?

Kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta sekä maatalojen syystöiden loppumista ja hengähdettiin pimeyden suomassa levossa.

Kekri oli yhdistelmä iloa ja pyhyyttä. Iltaisin tupiin katettiin runsas juhla-ateria, josta sai luvan kanssa nauttia yötä myöten. Talonväki lämmitti saunan, mutta ensimmäinen vuoro varattiin aina tuonpuoleisesta vierailemaan tulleille edesmenneille läheisille. Pimeitä syysiltoja valaisemaan koverrettiin lyhtyjä lantuista ja nauriista.

Sittemmin kekri katosi pikkuhiljaa kalentereistamme, kun kirkko alkoi 1600-luvulta alkaen kitkeä pakanallisina pidettyjä tapoja ja taikoja. Perinne ei silti täysin kuollut, sillä palasia siitä ripottautui muihin juhliimme:

Kekrinä kylän nuorisolla oli tapana pukeutua hullunkurisesti ja kiertää talosta taloon vaatimassa kepposen uhalla kestitystä, ihan kuten nykyään halloweenina tai pääsiäisenä! Sarvipäinen ja hieman pelottava kekripukki muuttui aikojen saatossa joulupukiksi, ja tuvan lattioiden olkipeitteet siirtyivät joulun olkikoristeiksi. Tulevan vuoden ennustaminen ja tinan valaminen olivat alun perin juuri kekrin taikoja.

 

Lähteitä:
https://www.ekhn.de/
Suomen Luonnonsuojeluliitto, https://suomenluonto.fi/tag/kekri/

Kun asiakaspalvelu katoaa

 

 
Lähde: https://shkspr.mobi/blog/2023/09/lets-close-all-the-ticket-counters/

Olen viime aikoina yrittänyt hoitaa useita aivan tavallisia asioita: saada takaisin pääsyn LinkedIn-tililleni, ilmoittaa Fortumille myymästäni kiinteistöstä ja selvittää pankkiasioita. Yksinkertaisilta kuulostavat tehtävät ovat paljastaneet saman ongelman: miten tavoittaa ihminen, joka pystyy auttamaan?

LinkedInin kanssa jouduin loputtomalta tuntuvaan kirjautumiskierteeseen. Turvakoodit tulivat sähköpostiini, mutta niiden jälkeen järjestelmä vaati uusia vahvistuksia. Tein kaiken pyydetyn, mutta en silti päässyt tililleni.

Lopulta löysin pitkän etsimisen jälkeen LinkedInin asiakaspalvelijan, joka auttoi ratkaisemaan ongelman. Apua siis oli saatavilla, mutta sen löytäminen vaati aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa.

Tässä on yksi digitaalisten palvelujen ongelmista: vaikka asiakaspalvelu olisi olemassa, sen löytäminen voi olla oma erillinen urakkansa. Asiakkaan pitäisi ensin selvitä järjestelmän asettamista esteistä päästäkseen puhumaan ihmiselle, joka pystyy auttamaan.

Fortumille halusin ilmoittaa kiinteistön myynnistä. Kyseessä on tavanomainen ilmoitus, mutta en saanut asiaa hoidettua. Lopulta uusi omistaja ratkaisi tilanteen. Minä yritin ilmoittaa, etten enää omista kiinteistöä, mutta asian hoitaminen jäi uudelle omistajalle.

Pankkien kanssa vaikeuksia syntyy silloin, kun tarvitsen selvitystä tai vastauksen kysymykseen, johon verkkopankin valmiit vaihtoehdot eivät riitä. Olen joutunut selittämään kansainvälisiä maksukäytäntöjä sekä saksalaisille että suomalaisille pankeille. Tällaisissa tilanteissa asiakkaan pitäisi voida kertoa asiansa ihmiselle, joka ymmärtää kokonaisuuden.

Kaikki kokemukseni eivät kuitenkaan ole kielteisiä. S-Pankki on tarjonnut tervetulleen vastakohdan muualla kohtaamilleni vaikeuksille. Se herättää aiheellisen kysymyksen: jos asiointi voidaan järjestää toimivasti yhdessä paikassa, miksi se on niin vaikeaa toisessa?

Digitaaliset palvelut ovat parhaimmillaan silloin, kun ne säästävät aikaa ja vaivaa. Mutta entä kun turvatarkastus toistuu loputtomasti, automaatti ei ymmärrä asiakkaan tilannetta tai kysymys ei sovi yhteenkään valmiiseen luokkaan?

Jokainen toimiva järjestelmä tarvitsee myös ulospääsyn poikkeustilanteista.

Tässä on kyse muustakin kuin huonosta asiakaspalvelusta. Jos ihminen ei saa yhteyttä kehenkään, hän ei ehkä pysty korjaamaan virhettä, selvittämään epäselvää päätöstä tai edes hoitamaan omaa velvollisuuttaan. Palvelujärjestelmä voi näyttää tehokkaalta niin kauan kuin kaikki sujuu ennalta määrätyllä tavalla. Mutta mitä tapahtuu niille, joiden tilanne ei sovi valmiiseen muottiin?

Teknologian pitäisi auttaa ihmisiä asioimaan organisaatioiden kanssa. Asiakkaan ei pitäisi joutua opiskelemaan niiden sisäistä toimintalogiikkaa saadakseen tavallisen asian hoidetuksi.

Lopulta kysymys on siitä, mitä organisaatiot mittaavat. Jos suurin osa asioista hoituu automaattisesti, järjestelmä voidaan julistaa tehokkaaksi. Mutta jos poikkeustilanteisiin joutuneet asiakkaat jäävät ilman apua, onko palvelu todella onnistunut?

Hyvä digitaalinen palvelu ei ole sellainen, jossa ihmistä ei tarvita koskaan. Se on sellainen, jossa ihminen pääsee tarvittaessa toisen ihmisen puheille.