Mihin sinä maksat veroja, kun teet töitä ulkomailla?

Olipa kerran suomalainen yrittäjä, jonka työmaa oli Ranskassa. Hänellä oli siellä töissä Virossa kirjoilla oleva virolainen työntekijä.  

Yllättäen Ranskan verottaja oli sitä mieltä, että koska työ on Ranskassa, verokin pitää maksaa Ranskaan. Siinä vaiheessa yrittäjä soitti minulle ja kysyi, mitä tehdä.

Koska kyse on kolmesta EU-maasta, ajattelin, että onhan tämäkin asia varmaan sovittu EU-maiden kesken. Niin kuin onkin. Luin siis EU:n ohjeet. Luin varmuuden vuoksi kaikilla hallitsemillani kielillä, suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi ja englanniksi.

Yllätys oli melkoinen. Ohjeistuksen ja kunkin maan lakien mukaan jokainen kyseessä oleva valtio olisi voinut vaatia verojen maksua omaan maahansa. Käännökset poikkesivat toisistaan.

Loppujen lopuksi asia jouduttiin sopimaan näiden kolmen maan diplomaattien kesken. Verot maksettiin Suomeen. 

 

Kuva: https://www.slideserve.com/shania/ulkomailta-suomeen-tulevan-verotus

 

Tässä tapauksessa näin. Mutta on olemassa lukemattomia muita lakeja ja sääntöjä, jotka voivat muuttaa tilannetta. Näitä voivat olla kaksoisverotussopimukset maiden kesken, tai kuka asuu missäkin, tai aika, kuinka kauan olet työssä toisessa maassa, tai oletko työntekijä vai itsenäinen yrittäjä. 

Ota siis etukäteen selvää, miten toimia. 

Samoin, jos ajattelit muuttaa pysyvästi asumaan toiseen maahan. Joskus ruusuiselta näyttävä asia ei olekaan niin ruusuinen. 

 

 

 

TÜV. Testataan ja tarkastetaan

TÜV tulee saksan sanoista Technischer Überwachungsverein eli suomeksi tekninen tarkastusyhdistys. Se on saksalainen, puolueeton ja riippumaton yritysryhmä, joka testaa, tarkastaa ja sertifioi koneita, laitteita, kulkuneuvoja ja tuotteita turvallisuuden varmistamiseksi.  Se koostuu itsenäisistä yrityksistä. Näitä ovat esimerkiksi TÜV SÜD, TÜV Rheinland ja TÜV Nord.  

 

Kuva: DIE ZEIT 3.5.2012
 

Muutakin kuin autoja. Jo vuonna 1866 perustettu eli ei ihan uusi asia. Oletko katsellut tarkemmin omia koneitasi ja laitteitasi? Siellä on usein merkintä tarkastuksesta ja siinä TÜV-merkki (TÜV, DEKRA), eli että kone tai laite on turvallinen. 

Saksalaiset tarkastavat leluja, mikroaaltouuneja ja lamppuja Kiinassa, elintarvikkeita ja tekstiilejä Intiassa, aurinkopaneeleja Portugalissa, hissejä Singaporessa. Eteläkorealainen ydinvoimala Turkissa ja tulivoimala Ruotsissa saa käyttöluvan vain, jos saksalaiset tarkastajat ovat sen tarkastaneet ja hyväksyneet.

Mannheimissa 1865 räjähtää höyrykattila. Yksi ihminen kuolee ja useita loukkaantuu. Sen seurauksena yrittäjät perustavat 1866 ensimmäisen höyrykattiloiden tarkastusyrityksen.  Siitä tietenkin seuraa, että tarkastetut kattilat ovat paljon turvallisempia. Ja siitä taas seuraa, että valtio nimittää yhdistykset virallisiksi tarkastajiksi.

Ensimmäiset ajoneuvojen katsastukset ja ajokorttitestit alkavat Badenissa, Saksassa 1906. Siihen asti alueellisina toimineet yhdistykset yhdistetään ja nimetään uudelleen 1936 Tekniseksi katsastusyhdistykseksi (TÜV). Ajoneuvojen katsastuksesta (TÜV) tulee 1951 Länsi-Saksassa pakollinen. Nykyisin tuttu katsastustarra ajoneuvon rekisterikilvessä otetaan käyttöön 1961. Autot katsastetaan Saksassa kahden vuoden välein.

Vuodesta 1970 lähtien TÜV on kasvanut kansainväliseksi tarkastusalan asiantuntijaksi, se tarkastaa lähes kaikenlaisia laitteita ja tavaroita. 

 

Saksalaiset ovat tarkkaa väkeä. Tarkastetaan tarkastuksenkin tulos. Onko kone mikrometrin isompi vai pienempi, sillähän on valtava merkitys.

Ennen jokaista auto katsastusta leviää kauhu. Jos tulee maailmanloppu, saksalaiset tarkastajat varaavat nopeasti ajan viimeistä tarkastustarraa varten.

TÜV-tarkastaja tutkii hyvin vanhaa löytöä. Hän löytää egyptiläisen muumion. Lyhyen tutkimuksen jälkeen hän sanoo: "Ensiapulaukku on vanhentunut."

Mies tuo sairaan koiransa eläinlääkärille. Eläinlääkäri tutkii eläimen ja sanoo: "Olen pahoillani, koira on kuollut." Mies ottaa matkapuhelimensa ja soittaa TÜV-asemalle: "Tarvitsen toisen mielipiteen."

 

AfD - Vaihtoehto Saksalle vai Vaihtoehto tyhmille?

Alternativ für Deutschland. Vai Alternativ für Dumme? Kriitikot esittävät, että lyhenne olisi jälkimmäinen, eli Vaihtoehto hölmöille. 

 

 

Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueen poliittisiin tavoitteisiin kuuluvat tiukempi maahanmuuttopolitiikka, laaja-alaisten ilmastonsuojeluvaatimusten hylkääminen, euroskeptinen suuntautuminen sekä kansalliset ja konservatiiviset prioriteetit sosiaali- ja talouspolitiikassa.

-AfD vaatii kattavaa valvontaa Saksan ulkorajoilla ja hallitsemattoman maahanmuuton estämistä. Sosiaalietuuksia, kuten perustuloa, tulisi tiukentaa tai vähentää ulkomaalaisille ja turvapaikanhakijoille. Maasta poistumaan pakotetut henkilöt tulisi karkottaa johdonmukaisesti ja laajamittaisesti.
-Puolue hylkää ydinvoimasta luopumisen sekä tuulivoiman massiivisen laajentamisen. Se vaatii paluuta perinteisiin energialähteisiin, kuten hiileen ja ydinvoimaan, energian hintojen alentamiseksi.
-Polttomoottorin säilyttämistä tuetaan, kun taas sähköajoneuvoja ja yleisiä nopeusrajoituksia moottoriteillä torjutaan.
-Kotimaisille yrityksille ja kansalaisille vaaditaan helpotusta säännösten ja verojen vähentämisen kautta.
-AfD pyrkii perustavanlaatuiseen muutokseen Euroopan unionissa kohti löyhää itsenäisten kansallisvaltioiden liittoa ("Isänmaiden Eurooppa").
-Puolue vaatii Venäjän vastaisten talouspakotteiden poistamista ja energiatoimitusten uudelleen aloittamista sekä neutraalia kantaa Ukrainaan.
-AfD kyseenalaistaa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen tieteellisessä muodossaan ja vaatii vetäytymistä Pariisin ilmastosopimuksesta sekä ilmastoon liittyvien verojen ja maksujen poistamista.
-Keskitytään taloudellisiin kannustimiin syntyvyyden lisäämiseksi kotimaassa ("kotimainen potentiaali").
-Puolue kannattaa perinteisen perheen säilyttämistä. Ensinnäkin se on kriittinen sukupuolten monimuotoisuuden käsitteitä kohtaan ja vaatii joskus perustavanlaatuisia uudistuksia tai valtiosopimusten irtisanomista julkisen yleisradiotoiminnan alalla.

Perinteiset puolueet ovat aika kädettömiä. Ne eivät halua olla missään tekemisissä AfD:n kanssa, mutta eivät myöskään pysty tarjoamaan vaihtoehtoja. Keskustelu käy todella kuumana. Niiden mielestä AfD on uusi natsipuolue, joka pakottaa kaikki muut toimimaan heidän ideologiansa mukaisesti. AfD on erityisen vahva itäisen Saksan alueella – siellä, missä maahanmuuttajia ei juurikaan ole, mutta jota vaivaavat DDR:n perintönä tulleet taudit: suurempi työttömyys ja alempi elintaso kuin lännessä. 

 

 

AfD-puolueeseen liittyvä kritiikki ja ongelmat liittyvät pääasiassa oikeistolaisiin äärisuuntauksiin, perustuslain vastaisiin kantoihin, puolueen mahdolliseen kieltämiseen liittyviin kotimaisiin poliittisiin kiistoihin ja sisäisiin skandaaleihin.  Tutkijat huomauttavat, että AfD:n vahvalla vaikutuksella voi olla kielteisiä seurauksia sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, taloudelle ja ammattitaitoisten työntekijöiden tulolle. AfD:n ajatukset ja uskomukset tuovat mieleen natsiajan. Natsit väittivät myös, että jotkut ihmiset olivat toisia arvottomampia, ja he päättivät itse, kuka oli arvokkaampi ja kuka vähemmän arvoinen. Natsien arvottomaksi pitämiä uhkailtiin, pahoinpideltiin tai murhattiin. Puolue on miesvaltainen, naisella ei ole samaa arvoa kuin miehellä.

Globaali poliittinen siirtymä oikealle on monimutkainen ilmiö. Sitä ajavat syvään juurtuneet taloudelliset huolet, globalisaation ja muuttoliikkeen aiheuttama kulttuurisen kontrollin menettämisen tunne sekä valtava tyytymättömyys vakiintuneeseen poliittiseen eliittiin.

Monet keskiluokkaiset pelkäävät yhteiskunnallista taantumista ja hyvinvointivaltion heikkenemistä. Jatkuvat kriisit, kuten inflaatio, nousevat hinnat ja pandemian jälkivaikutukset, ruokkivat halua yksinkertaisiin suojelulupauksiin.

Äärioikeistolla on äärimmäisen tehokas tapa mainostaa itseään. Nykyinen sosiaalinen media ja sen hallitsemattomuus ruokkivat massahysterioita ja negatiivisuutta. Eihän media eikä varsinkaan sosiaalinen media myy sillä, että kaikki on hyvin, vaan sillä, että koko ajan uhkaa joku katastrofi. Ajatellaan, että juuri minulta menee hyvä elämä, hyvä toimeentulo ja kaikki se hyvä, jonka juuri minä olen ansainnut. Koska perinteiset puolueet eivät minun mielestäni tee mitään, tartun vaihtoehtoihin.

Lyhyesti: AfD tarjoaa helppoja ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin.

AfD-puolueen politiikassa ja ohjelmassa on useita sisällöllisiä ja strategisia ristiriitoja. Nämä koskevat pääasiassa taloudellisten lausuntojen ja työntekijöiden todellisten etujen välistä ristiriitaa, puolueen suhtautumista valtioon ja sen esittämistä järjestelmän oletettuna kriitikkona samalla hyödyntäen valtion instituutioita.

AfD väittää olevansa tavallisten kansalaisten ja työntekijöiden puolue. Kriitikot ja ammattiliitot kuitenkin huomauttavat, että monet puolueen talouspoliittiset vaatimukset – kuten suurituloisten verovähennykset tai sosiaalietuuksien leikkaaminen – vahingoittavat työntekijöiden ja pienituloisten etuja.

Toisaalta puolue vaatii tukea paikallisille asukkaille ja perheille, mutta toisaalta se hylkää monia sosiaalisen korvauksen ja työmarkkinoiden sääntelyn välineitä, jotka voivat johtaa sosiaaliseen eriarvoisuuteen.

AfD kritisoi usein jyrkästi valtiota, vakiintuneita instituutioita ja puolueiden rahoitusta "järjestelmänä". Samaan aikaan se hyödyntää täysimääräisesti taloudellisia resursseja, asemia ja parlamentaarisia oikeuksia (kuten puheoikeutta liittopäivätalolla ja osavaltioiden parlamenteissa), jotka tämä järjestelmä sille suo.

Puolue esittää itsensä julkisuudessa säännöllisesti median ja viranomaisten voimattomana uhrina. Samaan aikaan se vaatii oikeutta muuttaa perusteellisesti tai ottaa poliittisen vallan maassa.

AfD vaatii äänekkäästi sananvapauden suojelua ja syyttää muita puolueita sensuurista. Kriitikot kuitenkin syyttävät puoluetta itse kriittisen median rajoittamisesta, toimittajien poissulkemisesta tai eriävien mielipiteitä halventavan kulttuurin lietsomisesta.

Puolue vetoaa lakiin ja järjestykseen sekä perustuslakiin. Samaan aikaan liittovaltion perustuslain suojavirasto tarkkailee sitä epäiltynä oikeistolaisena äärijärjestönä, koska osa puolueesta ajaa tavoitteita, jotka ovat suunnattu ihmisarvoa ja demokratian periaatteita vastaan.

AfD kritisoi usein Euroopan unionia ja euroa perustavanlaatuisin perustein ja vaatii kansallista eristäytymistä tai jopa eroa (Dexit). Saksa kuitenkin hyötyy vientiin suuntautuneena maana valtavasti Euroopan sisämarkkinoista, mutta puolue ei tarjoa mitään toteuttamiskelpoisia taloudellisia vaihtoehtoja, jotka estäisivät tämän vaurauden menetyksen.

Tyytymättömyys liittovaltion hallitukseen ja demokratian toimintaan on Saksassa korkea. Politbarometrin kaltaiset tutkimukset osoittavat, että selvä enemmistö kansalaisista on tyytymättömiä. Monet ihmiset epäilevät vakiintuneiden puolueiden ja johtavien poliitikkojen työtä.

Mitä siis? Kukaan ei tiedä. 

 

Elsass/Alsace. Sodan tuhoja Ranskan ja Saksan rajoilla

Tämä kirjoitus kuvaa erinomaisesti nykyisin Ranskassa, ennen Saksassa sijainnutta maakuntaa keskellä Eurooppaa.
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/86d16806-8588-4231-9f7b-76b003e535a6/download

 

Samasta syystä kuin kirjoittaja käytän nimeä Elsass. Siellä puhutaan edelleenkin myös saksaa, itse asiassa varsinaista sekakieltä: ”Salut, wie geht´s?” Siis tarkemmin: seudun omaa saksan murretta.  Elsassin tultua Ranskan osaksi Ranska pakotti koulukieleksi ranskan, joten tokihan sen asema vahvistui. Sama kielipakko tapahtui muuten myös varsin monessa muussa maassa.

Minulla oli kansainvälisessä projektissa toimiessani myös elsassilainen työkaveri, joka oli naimisissa saksalaisen kanssa. Häneltä usein Saksassa kyseltiin, miten ihmeessä hän puhuu noin sujuvasti ranskaa… Karlsruhesta ei muutenkaan ollut pitkä matka Strasbourgiin ja appivanhempien luo mennen ajettiin aina lyhyintä reittiä eli Elsassin kautta. Niinpä tulivat Elsassin asiat ja kaupungit ajan myötä minulle hyvin tutuiksi, ja yrittäjäaikanani etenkin, kun usein asiakkaatkin tekivät töitä siellä. Ensimmäinen työkeikka Ranskaan vei tulkiksi juuri Elsassiin. Kun soitin metsäkoneyrittäjä Jarille, hän vastasi usein: ”Puistossa.” eli korjaamassa Elsassin metsätuhoja. 

 

Kuvassa Siatin saha Urmattissa. 

Historiasta kiinnostunut suomalainen asiakkaani sai majapaikan, aamiaismajoituksen, mikä on Keski-Euroopassa varsin tavallinen majoitusmuoto, vanhemman paikallisen rouvan omakotitalosta. Asiakkaani oli yksi puunkorjuufirmoista, joita tuli paljon Saksaan ja Ranskaan tuhoisan 1999 metsiä kaataneen myrskyn jälkeen.

Puissahan oli edelleenkin paljon sodan aiheuttamia luoteja, jotka toki olivat ajan kuluessa jääneet kasvavan puunrungon sisään ja aiheuttivat toisen asiakkaani, Luxemburgin lastulevytehtaan koneille ongelmia, joten myös tästä syystä heräsi kysymys, miten paljon tuhoja sodan aikana tapahtui.

Asiakkaani alkoi kysellä ja majoittaja vastaili. Nainen vei meidät kellariinsa ja näytti, missä ja miten olivat sodan aikana asuneet. Kun menet paikan päälle ja näet, asiat useimmiten näyttävät varsin erilaisilta kuin silloin, kun opiskelet niitä pakon edessä nuorena koulussa historian tunnilla.

Toinen maailmansota kohteli Elsassia ankarasti. Saksa miehitti alueen Ranskan romahdettua kesällä 1940 ja liitti sen käytännössä osaksi Kolmatta valtakuntaa. Alueen asukkaat joutuivat natsihallinnon terrorin, pakkosaksalaistamisen ja sotilaspalvelun kohteeksi, ja alue vapautettiin rajuissa taisteluissa vasta talvella 1944–1945. Alueen tultua osaksi Ranskaa ranskalaiset pakkoranskalaistamisen kohteiksi. Paikalliset eivät raastavan historiansa takia sen takia suosi kumpaakaan maata, maakunta on jäänyt jotenkin kuin omaksi alueekseen.

Rohkeuteni ei riittänyt kuvaamaan kellaria, jossa asukkaat joutuivat asumaan sodan aikana, kunnioituksesta asukasta kohtaan. Pieni, pimeä pakopaikka, talvella Elsassissakin on  kylmä, ei uskallettu lämmittää, ettei vihollinen näe savua, ruokaa oli niukasti ja ulos meneminen iso riski. Ja sitä kaikkea vuosikausia. 

Miksi me emme opi historiasta mitään?

 

Interreilaamassa

Nuorena – kuten varmaan useimmat nuoret – olin seikkailunhaluinen. Ja olen sitä tosin yhä. Pekka Haavisto  on kertonut nuoruuden junamatkoistaan, miksi en siis minäkin.  

Oli ensimmäistä kertaa mahdollista ostaa halpa matkalippu nimeltä Interrail ja reissata ympäri Euroopan. Oli vuosi 1972. Ostin niitä kaksi ja reissasin Euroopassa. Ihan kaikkeen ei aika siinäkään riittänyt – Suomi kun nyt vaan on Euroopan perukassa ja matkat pitkiä. Jopa nykyisin kuulee ihmisten matkustavan ”Eurooppaan”, johon yleensä kysyn, että missä maanosassa luulet nyt asuvasi.

Ensin piti toki päästä Ruotsiin. Siellä minulla oli tuttuja ennestään, koulukavereita, jotka olivat lähteneet etsimään onneaan. Heitä kävin ensiksi tapaamassa. Tulivat siinä jotenkuten tutuiksi Tukholma, Göteborg ja Malmö. Ensimmäisiä kertoja elämässäni kävin baareissa oluita juomassa. Kokemus sekin. Siitä en juuri välitä edelleenkään.

Sitten laivalla eteenpäin Tanskan kautta Saksaan. Saksassa tapasin sovitusti nuoren miehen, johon olin tutustunut jo Suomessa. Hän matkusti maksutta, koska hänen isänsä oli rautatien päällikköjä. Niinpä tapasimme Putgartenissa, Saksa pohjoisimmassa satamassa, jonne juna Tanskasta saapui.

Tutustuttiin Saksaan. Kummallakaan ei ollut liiemmin rahaa, intoa sitäkin enemmän. Kaverillani tosin oli opiskelun lomassa työpaikka, ja varakkaammat vanhemmat. Minä sinnittelin, matkustamisen maksoin opiskelulainallani. 

 

 

Nukuttiin nuorisomajoissa, se ei isoja maksanut. Sveitsissä Alpeilla majoissa ei ollut sänkyjä, vain laatikoita lattialla. Vessatkin olivat maksullisia, minulla tuolloin täysin uusi asia. Kun ei ollut raha ruokaan, kerroin, ettei ole nälkä. Tottahan se ei ollut, ja jossain vaiheessa kaverini sen huomasi ja vippasi minulle 400 Saksan markkaa ruokarahaksi.  

Mentiin Hampuriin, matkustettiin Kölniin. Lähetin joka kaupungista silloiselle poikakaverilleni, joka oli Suomessa armeijassa, postikortin. Kölnin sillalla matkakumppanin kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Enhän nyt sellaista ollut ajatellut. Sanoin että kyllä, mutta vain, jos hänestä tulee presidentti. Hän vastasi, ettei nyt presidenttiä, mutta professori hänestä kyllä tulee. 

 

Kuvasta päätellen joku on tykännyt jostakin ja Saarbrückenissä kaverin vanhempien kotona ilmeisesti käytiin.  

Niinpä niin. Menimme myöhemmin naimisiin, saimme kolme lasta ja hänestä tuli professori. Ja sitten vielä myöhemmin erosimme.

Tutustuimme yhdessä Lyypekkiin, Hampuriin, Kölniin, Frankfurtiin, Ranskan Strasbourgiin, hänen opiskelukaupunkiinsa Karlsruheen, ja Bodenjärven alueen kaupunkeihin. Matkustimme Sveitsiin, vuoristoon, ja sieltä aina Italiaan asti. 

Matkakumppanilla oli välin töitä, joten osin matkustin yksin eteenpäin, Ranskaan ja aina rannikolle, Royaniin asti. Kaunis on meri ja Gironde-joen suisto! 

 

Olihan minulla myös Pariisissa tuttu piika-ajalta, jonka siellä tapasin. Cognaciin ja Champanjaan tutustuminen taas antoi intoa ymmärtää Ranskan viina- ja viinikulttuuria. 

 

 Yöt junissa eivät olleet juuri mukavia, mutta sillä tavalla pääsi sentään koko ajan eteenpäin.

Päivääkään en antaisi pois. Tekisin saman tänään uudelleen. Mitään dramaattista saati pelottavaa ei minulle tapahtunut, joskin jotkut ihmettelivät, miten nuori tyttö voi noin vain matkustaa yksin vieraisiin maihin. Suomalaisena en ollut koskaan kyseenalaistanut koko asiaa, mutta tuohon kysymykseen törmäsin myöhemmin todella usein. Maailmaa pidetään vaarallisena, ja oikeasti on hyvä tietää, miten eri maissa toimitaan ja varoa tiettyjä paikkoja tiettyihin kellonaikoihin. Vaikka täällä voin kävellä keskiyöllä vaaratta yksin Helsingin keskustassa, ei se muualla isoissa kaupungeissa ole vaaratonta lainkaan. Vaan tuolloin en tuota tiennyt.

Nykyisin nuoret ovat valaistumpia. Vaan vaaroja on ja on hyvä ottaa etukäteen asioista selvää. Yksi vastaavan reissun tehnyt luokkakaverini tuli kotiin raskaana ja keskeytti koulun vauvan takia.

 

Aromat !

Kirjoitin aiemmin Saksan suosituimmasta maustesekoituksesta. Anoppi ei saattanut kuvitellakaan, että olisi jotain ruokaa ilman Maggia. Ja onhan se toki maittavaa, maistuu kuten Maggikraut, oikeammin saksaksi ”Liebstöckl”, suomeksi lipstikka tai liperi.
http://pipa01.blogspot.com/2010/10/maggi-singenhohentwiel.html

 

Mutta on toinenkin jokakeittön mauste, myös Suomessa saatavilla ja minullakin maustehyllyssä yleismausteena: Aromat.

 

Sveitsiläiselle Aromat on osa kotimaata ja perinnettä, sitä pidetään osana mausteiden kolminaisuutta suolan ja pippurin ohella. Aromat on mausteseos ja kuuluu aamiaismuniin ja kurkkuihin, ja tietenkin salaattikastikkeisiin.

Aromatissa ripottelet leipäviipaleelle ripauksen öljyssä ruskistuvaa sipulia, uunissa kullanruskeita kasviksia tai risottoa, joka saavuttaa täydellisen kermaisuuden kypsennyttyään tuntikausia liemessä ja parmesaanissa. Tuoksunsa avulla se täydentää kaiken ja silloittaa maut. Se maistuu siltä kuin katsoisi isoäidin kokkaavan.

Tuotteen kehitti Walter Obrist ollessaan koekokkina Knorr-yrityksessä. Vuonna 1953 lanseerattiin mauste, jota sveitsiläiset kutsuvat lempinimellä Aromat. Näin syntyi sveitsiläinen maustekolminaisuus: suola, pippuri ja Aromat. Tarkka resepti on edelleen salaisuus. Ainesosia ovat ruokasuola, kasviöljyt, hiivauute, sipuli, paakkuuntumisenestoaine täydellisen juoksevuuden takaamiseksi, kurkuma keltaisen värin vuoksi, joka erottaa maun suolasta, ja tietenkin glutamaatti. Joillekin maunvahventeet tuntuvat uhkalta. Mutta glutamaatin pelko on perusteeton, sillä sitä pidetään normaaleina määrinä vaarattomana. Ja Aromat-sekoituksessa se on jopa välttämätön, sillä juuri Aromatin glutamaatti muuttaa raejuuston välipalaksi ja yksinkertaisen viiden minuutin munan täydelliseksi aamiaiseksi. 

Jotkut ylistävät Sveitsiä rikkaiden paratiisina, jossa he voivat kiertää veroja vuoria katsellen. Toisille Sveitsi on synonyymi pankkisalaisuudelle ja numeroiduille tileille, tai Patek Philippen kelloille lääkeyritysten johtajien ranteissa. Mutta sveitsiläiselle Sveitsi todella loistaa, kun se hylkää ammatillisen pidättyväisyytensä ja kaikki kylmyys katoaa: ah Aromat! Tölkki on aivan oikeutetusti suunniteltu kirkkain värein. Koska Aromat on vihdoin jotain, josta he voivat olla ylpeitä. 

Se muuttaa iltapäivän välipalan enemmän kuin vain aamupäivän herkuksi. Keltaiset jyväset ripotellaan avokadoviipaleille ja nehän heti nostavat aterian tunnelman. Avokadoleipä ei enää olekaan tapaamisten mukava lisä, vaan siitä tulee iltapäivän päätapahtuma. Avokadoleipä, raejuusto, keitetty kananmuna – se maistuu parhaalta vasta, kun sen päälle on ripoteltu oikea mauste. 

Siis muista lisätä Aromatia, kun valmistat alla olevat leivät! 

Tekstin titedot:  https://www.zeit.de/zeit-magazin/2022-11/aromat-schweiz-gewuerzmischung?mj_campaign=nl_ref&mj_content=zeitde_text_link_x&mj_medium=nl&mj_source=int_zonaudev_ZEIT%20am%20Wochenende

 

 

Herkkusuille: Avokadoleipä

Herkullinen aamiainen, kevyt välipala tai runsas illallinen alle 15 minuutissa.

Kahdelle

½ luomusitruuna
1 avokado (noin 220 g)
½ nippu basilikaa
1 kirsikkatomaatti
2 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta moniviljaleipää
suolaa
vastarouhittua pippuria

Avokadoleipää varten huuhtele sitruuna kuumalla vedellä, taputtele kuivaksi, raasta kuori hienoksi ja purista mehu. Halkaise avokado ja poista kivi. Koverra hedelmäliha lusikalla, muussaa se haarukalla ja pirskottele päälle hieman sitruunamehua (noin 1 ruokalusikallinen kahden annoksen perusreseptiä varten).

Pese ja valuta basilika ja tomaatti. Nypi basilikanlehdet ja hienonna ne. Poista tomaatin kanta ja viipaloi tomaatti.

Kuumenna oliiviöljy pannulla. Murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota niitä hetken öljyssä. Lisää moniviljaleipä pannulle ja paahda se molemmin puolin kullanruskeaksi. Ota leipäviipaleet pannulta ja suolaa ne kevyesti. Levitä avokado tasaisesti viipaleiden päälle, mausta suolalla ja pippurilla, lisää päälle tomaatteja ja koristele sitruunankuorella ja basilikalla. Nauti!

 

 

Minä, kantasuomalainen?

 

”Suomen kansaa ei ole: Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämeren­suomalaisia kieliä puhuvia heimoja

Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyytemme on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten. Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia. Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin.”

https://www.lapinkansa.fi/suomen-kansaa-ei-ole-olemme-sattumalta-samassa-maa/70729

Tuohon Lapin kansan johtopäätökseen tulee vääjäämättä, kun kiertää Suomea tai on asunut eri puolilla Suomea.

Yksi kieli?

Mitä on rieska, millainen on tuima?

Sitatteja eri julkaisuista:  

”Opiskeluaikoina kemiläinen tyttö ei ymmärtänyt näitä Keski-Suomessa käyttämiäni  sanoja, ennenkuin selventämisen jälkeen:
neulominen, esim. villasukan tekeminen (Lapissa kutominen)
kutominen, kankaan tekeminen kangaspuilla (Lapissa kankaan paneminen)
ompeleminen, vaatekappaleiden liittäminen yhteen ompelukoneella (Lapissa tikkaaminen)´”

”Ainakin Oulussa "käsketään" kylään.”

”Konstikas - hauska, lystikäs vai outo, erikoinen? Vai monimutkainen, hankala, vaikea?”

”Täällä oli puhetta kehtaamisesta. Meillä päin (olen Oulun seudulta) kehtaaminen ja viittiminen menee toisin päin kuin yleiskielessä. Jos minua ujostuttaa, en viiti, ja jos minua laiskottaa, en kehtaa.”

Yksi kulttuuri?

Kyllä, se on varsin yhtenäinen. Tasa-arvo, vapaus, yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Luonnon kunnioittaminen. Siis Ruotsin mallin mukainen kulttuuri.
Rehellisyys. Periaatteessa kyllä, tosin tämä asian minä kyseenalaistan sekä yritys-, kunta- että valtion tasolla. Suomessa on liian vähän asukkaita, jotta päättäjät ja edunsaajat voisi erottaa täydellisesti toisistaan.

Onko Suomi maailman onnellisin maa? Ei kai, koska itsemurhatilasto on korkea? Ehkä siis ei onnellisin, vaan tyytyväisin. 

Täällä on kaksi tärkeää tekijää tyytyväisyyden takaajiksi.
- Luonto. Kaikki kasvavat luonnossa, se on ympärillämme joka päivä ja  joka puolella. Jokaisenoikeudet on itsestään selvä asia.
- Toiseksi luottamus viranomaisiin. Kun Suomessa sanotaan, että koronan takia olisi hyvä ottaa rokote ja käyttää maskia, niin lähes kaikki tekevät niin aivan ilman määräystä. Nekin, jotka eivät tee, eivät mene huutelemaan toisille, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, vaan pitävät asiat omana tietonaan. Ei valitella armeijaan menemisestä kuten Saksassa, vaan Suomessa se koetaan etuoikeutena. Nekin, jotka eivät ole samaa mieltä, eivät turhia huutele, vaan valitsevat siviilipalvelun.

Yhtenäinen Suomi? 

Vuonna 1323 Ruotsi ja Venäjä tekivät sopimuksen, nk. Pähkinäsaaren rauhan pitkien sotien lopettamiseksi ja kaupankäynnin turvaamiseksi. Läntinen osa ja itäinen osa erotettiin toisistaan. Läntisestä Suomesta tuli katolinen ja osa Ruotsia. Näin erosivat toisistaan kieli eli murteet, kulttuuri ja uskonto.

Yhtenäinen Suomi syntyi vasta saksalaisen Herderin keksittyä 1800-luvulla, että on olemassa erilaisia kansakuntia. Niinpä ruotsinkieliset Suomessa asuvat ruotsinkieliset kulttuuriväet ryhtyivät ajamaan suomalaisuutta. Ja onneksi Venäjän vallan alla mutta autonomisena alueena siihen oli oiva mahdollisuus, Ruotsin allahan sitä ei olisi ollut. Me säilytimme ruotsalaisen kulttuurin, mutta saimme oman parlamentin ja oman valuutan, ja Venäjän vallankumouksen pyörteissä myös itsenäisyyden. 

Kiertelin vuosia sitten maanmittaaja-runoilija kalajokisen Sulevi Juholan kanssa paikallisissa metsissä katselemassa rajalinjasta jääneitä maanmerkkejä.  

Raja on edelleen olemassa. Geneettisesti syntyi kaksi eri suomalaisuutta. Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat huomattavasti suuremmat kuin monien Euroopan kansojen väliset erot, ja tarkka geneettinen analyysi pystyy erottelemaan suomalaiset lähes maakunnan tarkkuudella. Tämä kahtiajako johtuu maan asutushistoriasta, pienistä väkimääristä ja eristyneisyydestä.

Itäsuomalaiset ovat edelleenkin länsisuomalaisia jäljessä esimerkiksi varallisuudessa ja terveydessä. Sydäntaudit ovat yleisempiä Itä- kuin Länsi-Suomessa. Länsi-Suomen kunnat ja alueet ovat monilla mittareilla tarkasteltuna taloudellisesti vakaampia, ja väestökeskittymät kasvavat siellä voimakkaammin. Itä-Suomi kärsii voimakkaammin väestön vähenemisestä, nuorten muuttoliikkeestä isoihin kaupunkeihin ja nopeammasta väestön ikääntymisestä.  Ruokakulttuuri, rakentaminen ja sanasto eroavat selkeästi toisistaan.

Mielenkiintoista, eikö totta!
Aiheesta lisää: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/aurora/kohtaamiset-muovaavat-meita

Sitaatti yo. julkaisusta: ” ”Jos Mikael Agricola ei olisi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla luonut Suomeen kirjakieltä, me puhuisimme varmaankin eri kieliä idässä ja lännessä", toteaa kielellisen ja biologisen ympäristöevolutiikan dosentti, kollegiumtutkija Outi Vesakoski.”

Ja vielä: ”– Meillä on ollut maahanmuuttajia ja monenlaisia ihmisten välisiä kohtaamisia läpi Suomen historian. On turha ajatella, ettei meitä niin sanottuja kantasuomalaisia kohta olisi ollenkaan, jos tänne muuttaa ihmisiä muualta. Ihmiset ovat aina tulleet ja menneet. Kulttuurimme, kielemme ja geenimme ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, Lummaa toteaa.”

Kummallisuuksia: 

https://www.hs.fi/feature/art-2000006376097.html

Ja lisää kummallisuuksia. Miksi vaalituloskartat noudattavat edelleen karkeasti vuonna 1323 karttaan piirrettyä kahden imperiumin etupiirit määrittävää rajaa? kysyy X-viestipalvelussa Mikko Tuomi. 
yle.fi/a/74-20069982 

Kyllä, tunnustan, että olen itäsuomalainen. Aito eteläkarjalainen. Mutta tajusin sen vasta muutettuani Kalajoelle. 

Asiasta kolmanteen: Tiesitkö, että Kari Tapion laulama upea "Olen suomalainen" on italialainen kappale? Laulettiin kerran jossain tapahtumassa italialaisen opiskelijani kanssa kahden kahdella kielellä.  Ja kyllä tuntui hassulta kuulla se Roomassa torilla haitarilla soitettuna, haitarikin kun mielletään niiiiin suomalaiseksi, mitä se ei ollenkaan ole.