Byrokratia kukkii

Tämän kirjoitukseni on julkaissut Uusi Suomalainen mielipidesivullaan 1.9.2019. Kuvassa äitini ja minä laskemme kukat serkkuni arkulle. 

Byrokratia kukkii

Minulla on pitkä pinna, mutta aina ei ymmärrykseni yksinkertaisesti vaan riitä.

Naimaton ja perheetön serkkuni kuoli yllättäen. Kävi ilmi, että 89-vuotias äitini, jonka edunvalvoja olen, ja hänen äitinsä 85-vuotias sisko olivat hänen perillisensä. Sukulaisista kukaan ei ole lain mukaan velvollinen huolehtimaan hautajaisista tai perunkirjoituksesta, mutta eihän meillä olleet välit huonot ja onhan kohteliasta tehdä sentään jotain.

Niinpä hain käräjäoikeudelta toimitsijaa huolehtimaan pankkiasioista, hautajaisista, perunkirjoituksesta ja kaikesta, mikä kuolemaan normaalisti liittyy, eihän minulla ole tällaisesta mitään kokemusta.

Käräjäoikeus eväsi hakemuksen sillä perusteella, että en ollut heille toimittanut niitä papereita, joita varten olin heiltä toimitsijaa hakenut…

Päätin siis hoitaa asiat itse. Järjestin hautaustoimiston kanssa hautajaiset, ja koska serkkuni oli ollut seurakunnan jäsen, hautajaiset myös seurakunnan puolesta järjestyivät mallikkaasti.

Perunkirjoitus osoittautui työlääksi. Sukulaisia oli molemmilta vanhemmilta paljon ja kaikki olivat muuttaneet useita kertoja, joten paperia tuli sievoinen pino. Perunkirjoitukselle annettiinkin lisäaikaa runsaasti, tapaus ei kuulemma ollut ihan tavallinen.

Hoivakodista, jossa serkkuni oli viimeiset päivänsä viettänyt, lähetettiin hänen postinsa minulle. Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt, onko minulla oikeus saada kyseinen posti.

Tällä välin alkoivat laskut erääntyä. Ilmoitin kyllä laskuttajille kuolemasta, mutta mitään muuta ei ollut tehtävissä. Ilman perukirjaa olin täysin kädetön.

Huolimatta siitä, että olin laskuttajille kuolemasta ilmoittanut, erääntyneistä laskuista alkoi tulla muistutuksia ja lopuksi vaatimuksia perintätoimistojen kautta.

Perunkirjoitus saatiin kuitenkin noin  kolmen kuukauden kuluttua valmiiksi, ja muutaman päivän kuluttua maistraatti vahvisti perukirjan osakkaiden tiedot oikeiksi. Pankit saivat paperit, S-pankki toimi heti. Myös OP-pankki sai paperit, ja oletin, että olisin voinut nyt vihdoin maksaa rästilaskut. Vaan sitäpä OP-pankki ei hyväksynytkään. Se halusi ensin tarkistaa, onko perunkirjoitus oikein tehty. OP-pankin lakimiehet nyt kaiketi tutkivat, onko maistraatti toiminut oikein…

Ulosottovirastokin ilmoitti, että if-vakuutuksen saatava – 21 euroa – on ulosotossa. Mutta edelleenkään en voi tehdä muuta kuin ilmoittaa, että kuollut on edelleen kuollut…

Jos en olisi tehnyt mitään, mitenkähän kauan edesmennyt olisi saanut maata sairaalan kylmiössä, olisivatkohan sairaalassa jossain vaiheessa asian huomanneet, ja kenelle tai minne toimittaneet?

 

Tyhjän saa pyytämättäkin, kateus pitää ansaita.

 Tämä mielipidekirjoitukseni on julkaistu Uuden Suomen verkkosivulla 4.2.2020.

Tyhjän saa pyytämättäkin, kateus pitää ansaita.

Meillä on Suomessa menossa valitettava tyhmyyden aalto. On niitä, jotka ovat menettäneet todellisuudentajunsa. Ammutaan puskista ja ollaan niin ylpeitä että.

Ymmärrys sen sijaan syntyy siitä, että otetaan asioista selvää, pohditaan luettua ja koettua ja asetetaan asiat kontekstiinsa, asiayhteyteensä.

Jokaisella meillä on – vielä – mainio peruskoulutus. Tiedämme, miten Suomi asutettiin, kuka oli Mikael Agricola ja mitä tapahtui sisällissodan aikana. Meillä on käytettävissämme maailmanlaajuiset tiedonhakukanavat aivan omassa olohuoneessamme. Ai että et ymmärrä muuta kuin suomee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo? Sen tilanteen olet ihan itse halunnut. Ei kuitenkaan ole myöhäistä: siinä samalla kotisohvalla sekin onnistuu, joskin myös vaatii paljon.

Tiedän. Joskus asiat vaan eivät suju kuten itse haluaisi. En valitettavasti ole minäkään syntynyt kultalusikka suussa, vaan yrittäjäperheeseen, jossa tehtiin lujasti töitä, myös me lapset. Kenellekään ei tullut mieleenkään, etteikö lapsi tekisi töitä siinä missä vanhemmatkin, yhteinenhän perheen hyvinvointi on. Tänään olen siinä, mitä olen saavuttanut ahkeruudella ja uteliaisuudella elämään. On ollut vaikeita aikoja riittämiin. Niistä ei selviä muita kadehtimalla eikä haukkumalla, niistä selviää omalla aktiivisuudella.

Tosiasia on, että meistä kukin ymmärtää vain sen, mihin pystyy. Toisin sanoen: jos haalin ympärilleni surkeutta, saan surkeutta. Nykymaailmassa minun ei ole pakko etsiä kaikkien luuserien seuraa, vaan voin valita mielekkäämmän, mielenkiintoisemman seuran. Tämä ei tietenkään tarkoita, että en auttaisi, kun on sen aika; se tarkoittaa vain, että katsoisin ylöspäin, eteenpäin. Olen todennut, että jos minua haukutaan esimerkiksi epärehelliseksi, haukkuja olettaa minun olevan yhtä epärehellinen kuin hän itse on. Jos minua väitetään itsekeskeiseksi, väittäjä on itse sellainen. Se, millainen toinen ihminen on, voi siten kuulla suoraan hänen puheestaan. Kuuntelepa, mitä ihmiset ympärilläsi puhuvat. Mitä he sanovat toisista ihmisistä, mistä he sinua syyttävät?

Kateus on sitä, että olettaa itseltä puuttuvan sitä, mitä toisella on. Kateus kuitenkin tekee sairaaksi. Se, että olen toiminut pitkään ulkomailla ja että elämäni on ollut jännittävää ja että olen oppinut tuhannen monia asioita, on seurausta mielenkiinnosta elämää kohtaan. Ei se ole minun yksinoikeuteni. Sitä voi kokea kuka hyvänsä, jolla on rohkeutta luopua omista ennakkoluuloistaan. Peiliin katsominen on monille yllättävän vaikeaa!

Tulimme kerran naisporukassa Lappeenrannassa kauniina kesäyönä kantapöydästä, ja meitä tuli jututtamaan paikallinen mieshenkilö. Hän alkoi valittaa, että Lappeenrannassa ei ikinä tapahdu mitään. Heitin hänelle vastakysymyksen: Mitä sinä olet tehnyt, että jotain tapahtuisi? Mies meni aivan hölmöksi, samoin kanssani olleet naiset, mutta kaikki ymmärsivät, mitä olin sanonut. Jos jotain ei siis ole, on ryhdyttävä toimeen. Monia asioita on vaikea tehdä yksin, mutta onneksi emme elä Suomessa edes pienimmässä kylässä yksin.

Olen tehnyt monenlaisia asioita, joita en nyt ala luettelemaan tässä, ainoastaan huomautan, että kyllä se työtä on vaatinut. Siitäkö sitten olet kateellinen, että joku toinen tekee työtä, eikä saa siitä edes korvausta, vaan maksaa toistenkin puolesta, mutta kiitokseksi saa vihat ja haukkumiset?

Ensimmäinen asia, joka tulisi hallita, on sisälukutaito. On todella surullista, mihin Suomi on ajautumassa kaikkine roskajulkaisuineen ja kansalaisineen, jotka sen soopaa lukevat ja siihen uskovat. Mitä luulette raflaavan ja sensaatioita hakevan somelehden ylläpitäjän tekevän? Hän antaa tyhjäntoimittajille äänen. Mainostajat tietävät, että tyhjäntoimittajat innoissaan lukevat, näin mainostajien tuotteet leviävät laajalle. Julkaisija siis vie suomalaisia kuin pässiä narussa ja ottaa itse siitä rahat.

Jos hieman käyttäisimme aivojamme ja lukutaitoamme, emme myöskään valitsisi missejä ja urheilijoita päättämään kansakuntamme asioista.

Toinen samanlainen tärkeä asia olisi matematiikka, koska koko maailmankaikkeutemme eli kaikki mitä olemme ja teemme perustuu matematiikalle. Kukaan ei rakentaisi tuulimyllyjä eikä olisi yhtään laskutaidotonta puoluejohtajaa valtiovarainministerinä eikä ay-johtajana, jos laskutaito olisi hallussa.

Suomi on tuhoutumassa. Sivistys, joka oli vielä hiljan Suomen valtti maailmalla, näkyy olevan hukassa. Vaan joutaahan sellainen kansa tuhoutuakin, jonka joka toinen sana alkaa v-kirjaimella.

 

Paluumuuttajan ajatuksia

Googlasin itseni. Paljon löytyi kirjoittamaani tekstiä ja kuvia. Tämän tekstin on Keskisuomalainen julkaissut mielipidesivullaan 13.3.2019. 

 

 

Paluumuuttajan ajatuksia

Vuosikymmenien jälkeen kotimaahan paluu on kaikkea muuta kuin helppoa. Ihan kaikki asiat pitää opetella uudestaan, paikallistiedoissa on isoja aukkoja, ja sitä, mitä on maailmalla oppinut, joko vähätellään tai peräti haukutaan. Paluumuutto on ollut useimmille Suomeen palanneille shokki. Niin oli minullekin.

Satu Rommi on kirjoittanut paluumuutosta kirjasen ”Loskalauluja”. Hän kirjoittaa: ”Suomeen palaava päätyy pakostakin pohdiskelemaan itseään, identiteettiään ja omaa suomalaisuuttaan. Kuinka paljon oma identiteetti on sidoksissa suomalaisuuteen?”

Sille tosiasialle, että ulkomaan kokemusten myötä yksinkertaisesti tietää enemmän asioita kuin paikallaan pysynyt suomalainen, ei voi mitään. Se herättää kateutta, vaikkei yhtään leventelisi, mutta se ei niinkään kerro paluumuuttajasta, vaan paikalleen jääneestä itsestään. Ehkä siksi olen nyt oikeassa ammatissa maahanmuuttajien kouluttajana. Olenhan itse tehnyt kaikki ne virheet, mistä heitä nyt varoittelen.

Suomalaiset kehuvat olevansa maailman parhaita kaikissa asioissa, joita ei objektiivisesti voi mitata. Totta kai asuminen ulkomailla, kokemukseni Ranskassa, Saksassa ja Venäjällä kasvattavat ja avartavat silmiä. On ihan eri asia käydä turistina jossain kuin asua siellä.

Tämä ei tarkoita, että väheksyisin hyviä asioita Suomessa. Mutta että kaikki pitäisi aina ja edelleen tehdä niin kuin on aina tehty – sitä en ymmärrä. Suomihan on juuri siitä kehittynyt, että se on ottanut vaarin muualta tulleista vaikutteista.

Pahinta Suomelle olisi laittaa rajat kiinni. Meidän pitää ennemminkin hyödyntää se tietotaito, jonka maahanmuuttajat tuovat tullessaan. Maahanmuuttajat, eivät edes pakolaiset ole valkoisia tauluja, joihin me voimme kirjoitella mitä haluamme. Kannustan heitä hyväksymään maan tavat ja toimimaan hyvien tapojen puitteissa, mutta samalla muistamaan oman alkuperänsä ja oman itsensä.

Nyt on aika rakentaa tätä maata yhdessä sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse pelätä – ei suomalaisen maahanmuuttajaa mutta ei myöskään maahanmuuttajan suomalaisia, kuten nyt valitettavan usein tapahtuu – vaan yhteiseksi hyväksi, maaksi, jossa kaikkien on hyvä ja turvallinen asua.

Kielletty hedelmä. Oikeassa olemisen taidosta

Yksi tuttavani kertoi tietävänsä eräästä kaupungista enemmän kuin media, koska oli käynyt tekemässä työtä siellä silloin, kun sinne ei turisteja päästetty. Totesin, että onhan se toki mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä, sillä ei yhden kaupungin kadulla käveleminen vielä  oikeuta tietämään maasta kaikkea. Olen minäkin käynyt Gizeh’n pyramidissa (peräti neljä kertaa), maannut Taj Mahalin terassilla kokonaisen yön, ja kiivennyt Pisan torniin, paikkoja jonne ei nykyisin enää pääse, mutta se ei todista vielä mitään muuta kuin että olen noissa paikoissa käynyt. Samoin tämä tuttu kertoi tavanneensa kuninkaita ja olleensa kuuluisuuksien yksityiselämän lähellä enemmän kuin kukaan osaa aavistaa. Jäin miettimään, mitä kaikkea omassa elämässäni on tapahtunut.

Onhan tähän elämään mahtunut monenlaista. Ikäviä kokemuksia, hauskoja sattumia, jännittäviä asioita. Ikävä kyllä, on paljon asioita, joista en voi edes hiiskua saati kirjoittaa. Kuuluisuuksia, isojen yritysten johtajia, kuninkaita, poliitikkoja, rikoskomisarioita. Paljon liikkuneena ja tulkkina pääsee kaikenlaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääse, ja saa tietoonsa kaikenlaista, josta ei voi kertoa. Eihän tästä ole kuin pari kuukautta, kun juttelin hyvin vaikutusvaltaisen henkilön kanssa, mutta en voi kertoa kenen kanssa ja mistä asiasta. Monesti media sitten kertoo asioista myöhemmin, ja voin vain todeta, että tiesinhän minä tuon jo. - Arvasit väärin. Putinia enkä Trumpia en ole tavannut.

Asia, joka on minusta aika hauska, on jäänyt mieleen. Asiakkaiden kanssa toimiessa käytin joskus menetelmää, jossa pyrin johonkin lopputulokseen, mutta josta joku päättävä johtaja tai elin ehdottomasti kieltäytyi. Niinpä vaivihkaa esitin hänelle asian siten, että lopputuloksena hän ajatteli itse keksineensä tuloksen. Näin saatiin aikaan kaikkia hyödyttäviä tuloksia. Itserakkaat pomottavat miehet lankeavat tuohon ansaan aika helposti. Kerran jopa nainen, niin että huolimatta kokonaisen kaupungin ja nk. asiantuntijoiden pitäessä asiaa mahdottomana, kokonainen eliittirakennus saatiin korjattua hyvin pienin kustannuksin. Ja tämä nainen sai kruununsa. – Arvasit taas väärin. Se ei ollut Kalajoen Ventelän talo.

Näin ollen ja kokemuksesta ajattelen, että miehen aivojen täytyy olla vaikutuksille herkemmät kuin naisten, ehkä siksi miehet eivät tykkää naisjohtajista? Kokemuksesta minusta on tullut feministi, vaikken sitä mitenkään ihanteena pidäkään, mutta maailman nyt vain on sellainen.

Useammankin kerran ovat ystävät kysyneet, miten ihmeessä uskalsin puhua sille ja sille henkilölle. Siihen auttaa kummasti, että tietää myös toisten ihmisten olevan ihmisiä, aivan riippumatta asemasta. En todellakaan esitä olevani mitenkään merkittävä ihminen.

Menetelmän nimi on käänteinen psykologia. Kielletty hedelmä kun vaan maistuu niin paljon makeammalta. 

 

 

Saksan vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

Vihreiden romahdus: noususta syöksylaskuun

FOCUS-online-asiantuntija Andreas Herteux  25.09.2024
https://www.focus.de/experts/sozialforscher-andreas-herteux-gruene-von-der-gefuehlten-volkspartei-zum-totalabsturz_id_260342937.html

 

Vuonna 2021 vihreät haaveilivat vielä siitä, että heistä tulisi kansanpuolue. Nyt heitä uhkaa täydellinen romahdus. Miten tähän on tultu? Mutta onko heille todella tulossa loppu? Yhteiskuntatutkija Andreas Herteux kommentoi, mitä nyt on odotettavissa ja mitkä ovat puolueen näkymät.

Vihreät olivat historiallisen hetken edessä vuonna 2021:heillä oli yli 25 prosentin kannatus ja mahdollisuus ottaa keskeinen rooli Saksan hallituksessa, ja unelma siitä, että puolueesta tulisi vihdoin suosittu puolue, näytti olevan saavutettavissa.

Vuoden 2019 eurovaaleissa, kaksi vuotta aiemmin, he olivat jo saavuttaneet 20,5 prosenttia, ja kaikissa sitä seuranneissa osavaltiovaaleissa he eivät ainoastaan päässeet osavaltioiden parlamentteihin, vaan olivat jopa mukana hallituksessa seitsemässä tapauksessa kahdeksasta. Vihreät olivat Saksassa vakiintunut voimatekijä, eikä kanslerin virka ollut tuolloin epärealistinen, ei, se oli jopa saavutettavissa. Siitä piti tulla uuden aikakauden alku.

Korkealentoinen nousukiito postmaterialististen ihanteiden, kuten ilmastonsuojelun, avointen rajojen, identiteettipolitiikan, jälkikolonialismin, sosioekologisen muutoksen ja globaalin oikeudenmukaisuuden aallonharjalla, jotka ovat 2010-luvulta lähtien siirtyneet yliopistoista mediaan, mutta jossain määrin myös - ja monet tutkimukset todistavat tämän, vaikka tämä on nykyään jossain määrin kyseenalaistettua - yhteiskunnallista kurssia.

Aika näytti olevan kypsä. Vihreitä ei enää äänestetty vain post-materiaalisessa piireissä (n. 12 % väestöstä), niiden hyvin toimeentulevien ihmisten keskuudessa, joilla on varaa katsoa arjen huolia pidemmälle ja omistautua korkeammille ihanteille, tai suhteellisen nuorten uusekologien keskuudessa (n. 8 % väestöstä), joka pitää monikulttuurisuutta, monimuotoisuutta ja poliittista korrektiutta erittäin tärkeinä, vaan vihdoin ja viimein myös osissa keskustaa.

Vaikka liittopäivävaalit olivatkin pettymys 14,8 prosentin ennätystuloksesta huolimatta, siitä voidaan silti syyttää epäonnistunutta vaalikampanjaa ja kansleriehdokkaan valintaa. Siitä huolimatta vihreät olivat nyt hallituspuolue.

Mutta sitten jokin muuttui. Ensin hitaasti, sitten yhä nopeammin ja nopeammin. Aluksi vihreät jatkoivat menestystään ja saavuttivat voittoja kaikissa osavaltiovaaleissa lokakuuhun 2022 asti.

Vuoden 2022 lopusta lähtien postmateriaalisten ihanteiden suunnitellun tai käytännön toteutuksen vaikutukset tulivat kuitenkin yhä näkyvämmiksi ja kriittisemmiksi. Eläinten hyvinvointi, lämmityslaki, aiempien energiamuotojen hylkääminen, polttomoottorit, energiakustannukset, epäonnistunut demokratian edistämislaki, epäonnistuminen maahanmuuton ja kotouttamisen alalla - Vihreät eivät olleet vastuussa kaikesta tästä, mutta jälkimaterialistinen leima löytyi kaikkialla. Seuraaville vaaleille oli ominaista tappiot kauttaaltaan.

 

 Mitkä ovat onnettomuuden syyt?

Mutta miten kaikki pääsi näin pitkälle? Syyt ovat moninaiset. Toisaalta puolue ei pystynyt täyttämään vaatimustaan pragmaattisesta ja idealistisesta politiikasta. Se ei onnistunut muuttamaan postmaterialistisia ihanteitaan todellisuudeksi. Toisinaan nämä yritykset, kuten feministinen ulkopolitiikka, olivat abstrakteja ja alusta alkaen tuomittuja epäonnistumaan; muilla aloilla, kuten lämmityslainsäädännössä, suunnitelma osoittautui epärealistiseksi, sosiaalisesti kylmäksi ja toteuttamiskelvottomaksi. Lisäksi epäselvissä tapauksissa ihanne, jotkut sanoisivat ideologia, meni ilmeisesti käytännön edelle; mielenkiintoinen esimerkki tästä on maahanmuuttopolitiikka.

Näin ei olisi tarvinnut tapahtua, jos vihreät ja siten myös koalitiohallitus olisivat pyrkineet löytämään tasapainon ja yrittäneet sovittaa yhteen Saksan erilaisten ja hajanaisten ryhmien erilaiset tarpeet. He eivät kuitenkaan onnistuneet siinä yhtä hyvin kuin edellinen hallitus. Tai he eivät yksinkertaisesti halunneet, joko siksi, että heidän omia postmaterialistisia ajatuksiaan pidettiin tärkeämpinä kuin muun väestön marginaalisia etuja, tai siksi, että nämä tarpeet olivat ristiriidassa heidän ideaalista yhteiskuntaa koskevien ajatustensa kanssa.

Oliko kyse kommunikaation puutteesta vai vain virheestä olla liian avoin siitä, mitä todella haluaa? Rehellisyys voi olla myös kohtalokasta, eikä kukaan voi syyttää vihreitä siitä, etteivät he olisi olleet avoimia omista tavoitteistaan. Vai johtuiko se Putinista, joka yksinkertaisesti uskalsi häiritä unelmaa talouden ja yhteiskunnan sosioekologisesta muutoksesta? Vai oliko syynä kenties viime kädessä usein huonosti muotoiltu politiikka?

Sillä ei ole väliä, koska soslalistien, liberaalien ja vihreiden muodostama hallitus eli nk. liikennevalohallitus on jälleen kerran kiihdyttänyt jo vuosia jatkuneita miljöökamppailuja ja istänyeet näin marginaalien vahvistumista.

Ajat tarvitsivat fiksua ja kypsää, rakentavaa, käytännönläheistä politiikkaa. Sitä olisi voinut leimata myös vakaumukset; kunhan tasapaino olisi ollut olemassa, ei olisi tarvinnut epäonnistua.

Todennäköisesti vihreät kutistuvat ja jäljelle jää vain perustajaryhmä

Nyt siis romahdus ja tavanomaiset henkilövaihdokset. Kun katsoo tätä ja tulevia vuoden 2025 liittopäivävaaleja, voi todeta, että vihreät ovat ratkaisevan tienhaaran edessä. On epätodennäköistä, että puolue pääsee jälleen 20 prosenttiin tai yli. Pikemminkin näyttää realistiselta, että vihreät kutistuvat noin 8-12 prosentin ydinasiakaskuntaan, joka tosin reagoi myös yhä kriittisemmin, ei siksi, että puolue olisi mennyt liian pitkälle, vaan siksi, että se ilmeisesti haluaa hidastaa tai osittain lykätä prosessia muiden ryhmien painostuksesta.

Postmaterialistinen tai uusekologinen ympäristö ei kuulu pelkästään vihreille. Vasemmistopuolue, SPD tai Voltin uudet tulokkaat voivat myös saada pisteitä keskipitkällä aikavälillä.

Tulevina kuukausina vihreiden on ratkaisevan tärkeää asemoida itsensä uudelleen ja voittaa menetetty luottamus takaisin. Tätä varten heidän on onnistuttava tasapainoilussa: Yhtäältä he eivät saa heikentää peruspotentiaaliaan, toisaalta he eivät saa tukkia tietään takaisin keskustaan. On tärkeää, ettei hylätä ilmastonsuojelun kaltaisia keskeisiä huolenaiheita, mutta samalla on otettava huomioon kansalaisten aineelliset huolenaiheet. Vain tällä tavoin ne voivat estää sen, että mielipidemittausten lasku muuttuu pysyväksi poliittisen merkityksen menetykseksi.