Tuulivoimaloiden romua koskeva oikeudenkäynti: oikeudessa kierrätysmyytti romahtaa

 

Vihreä illuusio särkyy

Politiikot ovat päättäneet, että energiamurros kukoistaa, mutta se jättää jälkeensä kasvavan vuoren vanhoja jätteitä. Mitä tapahtuu käytöstä poistetuille tuulivoimaloille, joiden valtavat roottorisiivet ovat tulleet käyttöikänsä päähän? 

Weidenin käräjäoikeudessa parhaillaan käynnissä oleva oikeudenkäynti kierrätysyrittäjää vastaan paljastaa valtavan, koko Saksan kattavan jätteiden hävittämisongelman ja osoittaa, kuinka ”vihreästä” lupauksesta tuli laiton jäteongelma.

Weideniläinen yrittäjä on ollut oikeudessa 11. kesäkuuta lähtien. Häntä syytetään noin 700 tonnin tuulivoimaloiden romun ja sähköautojen akkujen laittomasta kuljetuksesta Tšekkiin. Yhtenä päätodistajista on nyt kuultu yrityksen entistä toimitusjohtajaa, joka on insinööri ja kierrätystekniikan asiantuntija. Hänen arviotaan tuuliturbiinien siivistä on masentava, sillä laajamittaista materiaalikierrätystä ei käytännössä ole olemassa. Siivet koostuvat erittäin kestävistä kuitukomposiiteista, pääasiassa lasikuituvahvistetusta muovista ja osittain myös hiilikuituvahvistetusta muovista.

 

 

Ongelma johtuu materiaalin luonteesta, sillä siivet on valmistettu monimutkaisella sandwich-rakenteella. Lasikuidut ja epoksihartsi on liimattu lujasti ydinmateriaaleihin, kuten balsa-puuhun tai PVC-vaahtoon. Koska nämä komponentit on laminoitu erittäin lujasti toisiinsa, jotta ne kestävät valtavaa tuulen voimaa, niiden myöhempi erottaminen on mahdotonta. Tämän seurauksena tonnien painoiset siivet on lähes poikkeuksetta silputtava ja kierrätettävä lämpöenergiaksi, eli ne on poltettava sementtitehtaissa jopa 1450 celsiusasteen lämpötilassa.

Yrityksen liiketoimintamalli vaikutti aluksi tuottoisalta. Kokonaisen, jopa kuusi metriä pitkän siiven toimituksesta yritys peri noin 350 euroa tonnilta. Kun materiaalit oli silputtu 20 senttimetrin kokoisiksi paloiksi, ostajille jouduttiin kuitenkin maksamaan 170 euroa tonnilta siitä, että he ylipäätään ottivat materiaalin vastaan. 

Tuomioistuimen hämmentyneeseen kysymykseen todistaja totesi tyynesti, että jätteet nyt vaan maksavat.

Tämä järjestelmä romahti keväällä 2024, kun Schwandorfin piirikunnan viranomaiset kielsivät nimenomaisesti mekaanisen murskaamisen, luvan puuttuessa. Koska ostajat hyväksyivät vain silputtua materiaalia, valtavat rakennusosat kasaantuivat nopeasti metrien korkeuteen Wernbergin ylikuormitetulle varastoalueelle. 

Kiellosta huolimatta jätettä otettiin vastaan edelleen, sillä asiakkaat tulivat paikalle oma-aloitteisesti koko Saksan kattavan jätehuollon kriisin vuoksi. Kun tilanpuute alkoi uhata, syytetty yrityksen johtaja esitteli yhtäkkiä tšekkiläisen Piroplastik-yrityksen oletettuna ratkaisuna ja määräsi kuljetuksen toteutettavaksi välittömästi.

 

 

Toukokuusta 2024 lähtien rajan yli kulki kymmeniä kuorma-autollisia lastia, vaikka toimitusjohtaja väitti, ettei hänelle ollut kerrottu asiasta. Vasta joululomalla hän sai tietää skandaalista tiedotusvälineiden uutisista. Yrityksen tilinpäätösten omat tutkimukset vahvistivat lopulta, että laittomasti siirrettyä romua oli jopa 700 tonnia. 

Tšekkiläinen vastaanottajayritys osoittautui pelkäksi postilaatikkoyhtiöksi, joka sijaitsi vanhankaupungin asunnossa Ostravassa. Modernin kierrätyslaitoksen sijaan myrkyllistä jätettä odottivat siellä vain laittomat varastointipaikat keskellä peltoa. Vasta kun Jirikovin kunnan pormestari pysäytti kuorma-autot tammikuussa 2025, skandaali paljastui. Tällä hetkellä tutkinta on käynnissä myös naapurimaassa, muun muassa erästä tšekkiläistä poliitikkoa vastaan, joka avusti liiketoimissa.

Oikeudessa todistaja maalasi kuvan autokraattisesta johtajasta, joka otti kaikki päätökset omiin käsiinsä ja piti tahallaan työntekijät tapahtumista erillään.  Oikeudenkäynnissä käsitellään paitsi laitonta jätteiden hävittämistä myös yrittäjälle esitettyjä pahoinpitelysyytteitä. Yrityksen akkujen kierrätyslaitosta on nimittäin väitetty jatkettavan, vaikka ilmassa oli jo todettu huomattavasti kohonneita haitallisten aineiden pitoisuuksia ja työntekijöiden verestä vaarallisia määriä nikkeliä ja kobolttia.

Lopulta jäljelle jää vain myrkyllistä erityisjätettä, joka päätyy joko kaatopaikoille tai joudutaan polttamaan sementinvalmistukseen käytettävissä uuneissa. Tämä ei kuitenkaan ole kovin ympäristöystävällistä. Silti suurelle yleisölle yritetään myydä tuulivoimaa yhtenä niin sanotun ”ilmastoneutraalin” energiantuotannon tukipilareista. 

Mutta mitä tämä kaikki maksaakaan?Formularbeginn

Formularende

 

Lähde:  

https://report24.news/muellprozess-um-windkraft-schrott-vor-gericht-zerfaellt-das-recycling-maerchen/?fbclid=IwY2xjawTCs5ZleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEewr29WsDpfW9lPQFVT2C1Z7tPYweKY6FWShM1z9DKBSPLJxGtQxbJJREpl4A_aem_X5qWF_nfRNYdKcoo4rl7OQ

 

Lada, lujaa laatua

Sitaatti Karjalan Sanomista 22.7.2026.

 

Samat sanat: Lujaa laatua Lada 

Suomen kielessä lasketaan olevan jopa tuhat venäläistä sanaa, vaikka suomi ja venäjä eivät sukukieliä olekaan.

”Vanhimmat venäjästä suomeen tulleet lainasanat ajoitetaan noin 500-luvulle, ja lainautuminen on jatkunut vuosisatojen ajan nykypäiviin saakka”, tutkija Sirpa Tereska kirjoittaa.

Moni muistaa 1970-luvun mainoslauseen ”Lujaa laatua Lada”. Ehkä mainosmiehet tiesivät suomen ja venäjän kielten yhteyksistä, koska sanat Lada ja laatu ovat samaa vanhaa venäläistä juurta.

Sana laatu on peräisin yli vuosituhannen takaa. Se on tullut suomen kieleen sopua tarkoittavasta 700-luvun tienoilla käytössä olleesta mui
naisvenäjän sanasta lad.

Sana lad on nykyvenäjässä harvinainen, mutta sitä käytetään joissakin yhteyksissä, esimerkiksi kun halutaan elää sovussa (žit’ v ladú), tai arkitoteamuksessa ládno (hyvä, kaikki hyvin, selvä).

Myös verbi laatia on venäjää ja peräisin muinaisvenäläisestä verbistä ladit’, joka tarkoittaa järjestymistä ja toimeen tulemista, esimerkiksi ládit’ s ljudmi (tulla toimeen ihmisten kanssa). Verbi tarkoitti myös käyttökuntoon laittamista, joten herää kysymys, onko suomen verbi ladata myös peräisin venäjästä.

Vuorostaan Lada oli slaavilaisessa mytologiassa kevään ja rakkauden jumalatar ja sittemmin naisen nimi. Mainosmiesten ansiosta tämä on kuitenkin unohtunut. 

Johan Bäckman
Kirjoittaja on Petroskoin valtionyliopiston asiantuntija.
Tällä palstalla tutkitaan suomen kielen
venäläisperäisiä sanoja. Lähteenä on käytetty Suomen
etymologista sanakirjaa ja alan tutkimuksia.

*** 

Suomalaiset väänsivät sitten vitsiä Ladasta. 
Missä venäläiset säilyttävät heiniään? Ladoissa. 

*** 

Karjalan Sanomat on mielenkiintoinen, kerran viikossa Petroskoissa ilmestyvä sanomalehti, joka kertoo Karjalan asioista suomen kielellä. 

 

Tiedätkö sinä, missä blogiasi luetaan? Kuinka moni lukee?

 

 

 

Hämmästelen.

Olen kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009 lähtien, kun useampi tuttavani pyysi minua aloittamaan blogin. Heidän mielestään minulle oli tapahtunut elämässä niin paljon kaikenlaista, että siitä kannattaisi kirjoittaa.

Ja tottahan se onkin.

En kuitenkaan koskaan ajatellut kirjoittavani suurelle maailmalle. Kirjoitin lähinnä niille, joita aiheeni kiinnostivat. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen blogillani oli 1 306 lukijaa. Noin tuhat näyttää olevan tavallinen päiväkohtainen määrä. Joskus lukijoita on vähemmän, mutta toisinaan useita tuhansia.

Tilastoista näkyy myös jotain muuta mielenkiintoista: osa lukijoista on etsinyt blogini nimenomaan sen nimellä.

Missä nämä ihmiset oikein ovat?

Koska kirjoitan suomeksi, voisi kuvitella heidän olevan Suomessa.

Vaan eivätpä ole.

Heitä löytyy kaikkialta maailmasta: Intiasta, Indonesiasta, Vietnamista, Meksikosta, Argentiinasta, Etelä-Afrikasta – ja toki myös eri puolilta Eurooppaa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan suuri osa lukijoista oli Venäjällä. Nyt ei juuri lainkaan. Syy lienee se, ettei amerikkalaisiin palveluihin ole enää samanlaista pääsyä kuin aiemmin.

Toinen suuri tyhjä alue kartalla on Kiina.

Kun katsoo maailmankarttaa blogin kävijätilastoista, näkee samalla yllättävän hyvin, missä internet on vapaasti käytettävissä – ja missä ei.

Miten tämä kaikki on mahdollista?

Nykytekniikka tekee ihmeitä. Selain kääntää tekstin hetkessä lähes mille kielelle tahansa. Lukija ei ehkä osaa sanaakaan suomea, mutta voi silti lukea suomalaisen blogin omalla äidinkielellään.

Siinä on jotain sekä hienoa että hieman hämmentävää.

Pitäisikö tästä olla ylpeä?

Vai pitäisikö epäillä koko tilastoa?

En tiedä.

Ja sitten tulee vielä yksi ajatus.

Pitäisikö hankkia blogiin mainoksia ja yrittää ansaita sillä rahaa?

Niin kuin tekevät influensserit ja somevaikuttajat...

...

Ei taida olla minun juttuni.

 

 

 

Kyllä kyllä, ylläoleva teksti on minun. Mutta ChatGTP oli apunani...  😉

 

 

Ne kamalat maahanmuuttajat -3. Fuengirola

 

Fuengirola on pieni kaupunki Etelä-Espanjassa. Tuntuu joskus siltä, että kaikki suomalaiset tuntevat kaupungin. Koska Suomen talvi on kylmä ja pimeä, monet eläkkeelle jäätyään päätyvät asumaan talvet lämpimämmässä maassa. Espanja on Suomeen nähden edullinen maa asua eikä edes keskitalvella ole pakkasta. Vuoristossa toki on. Myös nuoremmat mielellään viettävät elämänsä etelämmässä – eikä liene sattumaa, että pari miljoonaa suomalaista asuu pysyvästä Suomen rajojen ulkopuolella. Fuengirolassa asuu ja lomailee enemmän suomalaisia kuin missään muualla Pohjoismaiden ulkopuolella, virallisen tietojen mukaan rekisterissä viitisentuhatta, käytännössä siellä oleskelee suomalaisia 10.000-20.000. Ei ole sattumaa sekään, että toinen ulkomailla toimiva suomalainen peruskoulu on juuri Fuengirolassa. Los Bolichen kaupunginosassa on jopa pääkadun nimenä ”Avenida Finlandesa”. Kaikki palvelut saa myös suomeksi. Ja jos ei tykkää espanjalaisesta ruoasta, saa ravintoloissa riittämiin suomalaista ruokaa. Suomalainen seurakunta on siellä myös hyvin aktiivinen.

Kun isä ja äiti jäivät eläkkeelle, hekin ostivat asunnon Fuengirolasta. Äiti opetteli tärkeimmät asiat espanjaksi, isä ei mutta tuli silti oikein hyvin toimeen siellä. Ja totta kai me lapset perheinemme vietimme paljon aikaa vanhempien asunnossa. Näin tekivät myös monet sukulaisistamme ja tuttavistamme, tosin pientä korvausta vastaan, koska maksaahan sähkö ja vesi sielläkin jotain.

Koronan jälkeen halusin tammikuussa vain levätä, ja siksi päätin lähteä lämpimään ja tuttuun paikkaan enkä tutustumaan uusiin asioihin, kuten muuten tapani on. Lensimme siis Malagaan ja varasin majoituksen Fuengirolasta. Olihan sinne muutama uusi kauppa ja ravintola tullut, mutta muuten perin tuttua… putiikkeja, restauranteja, rantaviivaa ja aurinkoa… 

 

Kuvat ovat vuodelta 2023. 

Edellisen vuosisadan vaihteen aikoihin (1860–1930) Suomen väkiluku oli tuolloin noin 1,7 miljoonaa.
Suomesta muutti tuolloin etupäässä Amerikkaan noin 350.000 ihmistä, niin myös isänäidin veli perheineen ja äidinäidin kolme sisarta perheineen.
Kun jatkosota loppui 1944, Suomen väliluku on 3,9 miljoonaa. Noin 42.000 karjalaista muutti Kanta-Suomeen.
1960- ja 1970-luvuilla suuren työttömyyden aikaan Suomen väkiluku oli noin 4,4-4,7 miljoonaa. Suomesta muutti Ruotsiin 500.000 ihmistä, ja suurin osa heistä sekä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa asuvat edelleen siellä.
Me jaksamme manata maahanmuuttajia Suomessa. Suomen välikulu on nykyisin 5,6 miljoonaa.  Suomeen muuttaa vuosittain nykyisin noin 50.000–70.000 ihmistä muista maista.

Kyse ei liene maahanmuuttajista sinänsä. Kyse on siitä, että se, jolla on jo jotain, pelkää menettävänsä sen, mitä hänellä on ja etsii syyllistä, ja hänen mielestään vallitseva politiikka on kaiken takana. Syyllisiä ovat aina ja kaikissa kulttuureissa olleet ”ne muut” eli erilaiset. Maahanmuuttajat ovat sopiva kohde. Hyi olkoon, hehän ovat pakolaisia ja vievät meidän työpaikkamme… Syntyy suuria puolueita, täällä Perussuomalaiset tai Vaihtoehto Saksalle (AfD) ja vastaavia pelastamaan oma kulttuuri. Mitä se sitten on, Suomessa kahvi ja peruna ja whatsup, vai?

Mutta fakta on, ettei missään ole olemassa mitään tiettyä määrää työpaikkoja, vaan niitä demokratioissa syntyy tarpeen mukaan. Kun on vähän ihmisiä, tarvitaan vähän kaikkea. Kun ihmisiä on paljon, kaikkea tarvitaan paljon. Ongelmia on molemmissa tapauksissa, ne vain ovat varsin erilaisia. Se on syy, miksi helsinkiläiset eivät ymmärrä ”maalaisia” eivätkä ”maalaiset” helsinkiläisiä.

Kysyn vielä, kuka on maahanmuuttaja. Kun kerron sekä kantasuomaisille ja tänne muuttaneille, että minäkin olin maahanmuuttaja, kun Saksaan muutin, niin yleensä kulmat kohoavat. Miten niin? Seuraa ihmettelyä. Maahanmuuttaja on ihminen, joka muuttaa toiseen maahan asumaan. Sillä sanalla ei sinänsä ole mitään tekemistä pakolaisuuden kanssa.

Totta kai Fuengirolassa myös paikalliset suomalaiset tutustuivat toisiinsa, toimintaahan on heille siellä todella monenlaista. Olin siellä kerran vanhempieni suomalaisen naapurin luona kylässä. Tuolloin asuin Saksassa, ja naapuri jaksoi päivitellä sitä: ”Miten ihmeessä suomalainen voi muuttaa asumaan ulkomaille! Sehän on maanpetos!” Niinpä kai. Kuuntelin aikani ja kysyin häneltä sitten: ”Entä sinä?” Hän ei ollut lainaan huomannut itsekin asuvansa ulkomailla.