Elsass/Alsace. Sodan tuhoja Ranskan ja Saksan rajoilla

Tämä kirjoitus kuvaa erinomaisesti nykyisin Ranskassa, ennen Saksassa sijainnutta maakuntaa keskellä Eurooppaa.
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/86d16806-8588-4231-9f7b-76b003e535a6/download

 

Samasta syystä kuin kirjoittaja käytän nimeä Elsass. Siellä puhutaan edelleenkin myös saksaa, itse asiassa varsinaista sekakieltä: ”Salut, wie geht´s?” Siis tarkemmin: seudun omaa saksan murretta.  Elsassin tultua Ranskan osaksi Ranska pakotti koulukieleksi ranskan, joten tokihan sen asema vahvistui. Sama kielipakko tapahtui muuten myös varsin monessa muussa maassa.

Minulla oli kansainvälisessä projektissa toimiessani myös elsassilainen työkaveri, joka oli naimisissa saksalaisen kanssa. Häneltä usein Saksassa kyseltiin, miten ihmeessä hän puhuu noin sujuvasti ranskaa… Karlsruhesta ei muutenkaan ollut pitkä matka Strasbourgiin ja appivanhempien luo mennen ajettiin aina lyhyintä reittiä eli Elsassin kautta. Niinpä tulivat Elsassin asiat ja kaupungit ajan myötä minulle hyvin tutuiksi, ja yrittäjäaikanani etenkin, kun usein asiakkaatkin tekivät töitä siellä. Ensimmäinen työkeikka Ranskaan vei tulkiksi juuri Elsassiin. Kun soitin metsäkoneyrittäjä Jarille, hän vastasi usein: ”Puistossa.” eli korjaamassa Elsassin metsätuhoja. 

 

Kuvassa Siatin saha Urmattissa. 

Historiasta kiinnostunut suomalainen asiakkaani sai majapaikan, aamiaismajoituksen, mikä on Keski-Euroopassa varsin tavallinen majoitusmuoto, vanhemman paikallisen rouvan omakotitalosta. Asiakkaani oli yksi puunkorjuufirmoista, joita tuli paljon Saksaan ja Ranskaan tuhoisan 1999 metsiä kaataneen myrskyn jälkeen.

Puissahan oli edelleenkin paljon sodan aiheuttamia luoteja, jotka toki olivat ajan kuluessa jääneet kasvavan puunrungon sisään ja aiheuttivat toisen asiakkaani, Luxemburgin lastulevytehtaan koneille ongelmia, joten myös tästä syystä heräsi kysymys, miten paljon tuhoja sodan aikana tapahtui.

Asiakkaani alkoi kysellä ja majoittaja vastaili. Nainen vei meidät kellariinsa ja näytti, missä ja miten olivat sodan aikana asuneet. Kun menet paikan päälle ja näet, asiat useimmiten näyttävät varsin erilaisilta kuin silloin, kun opiskelet niitä pakon edessä nuorena koulussa historian tunnilla.

Toinen maailmansota kohteli Elsassia ankarasti. Saksa miehitti alueen Ranskan romahdettua kesällä 1940 ja liitti sen käytännössä osaksi Kolmatta valtakuntaa. Alueen asukkaat joutuivat natsihallinnon terrorin, pakkosaksalaistamisen ja sotilaspalvelun kohteeksi, ja alue vapautettiin rajuissa taisteluissa vasta talvella 1944–1945. Alueen tultua osaksi Ranskaa ranskalaiset pakkoranskalaistamisen kohteiksi. Paikalliset eivät raastavan historiansa takia sen takia suosi kumpaakaan maata, maakunta on jäänyt jotenkin kuin omaksi alueekseen.

Rohkeuteni ei riittänyt kuvaamaan kellaria, jossa asukkaat joutuivat asumaan sodan aikana, kunnioituksesta asukasta kohtaan. Pieni, pimeä pakopaikka, talvella Elsassissakin on  kylmä, ei uskallettu lämmittää, ettei vihollinen näe savua, ruokaa oli niukasti ja ulos meneminen iso riski. Ja sitä kaikkea vuosikausia. 

Miksi me emme opi historiasta mitään?

 

Interreilaamassa

Nuorena – kuten varmaan useimmat nuoret – olin seikkailunhaluinen. Ja olen sitä tosin yhä. Pekka Haavisto  on kertonut nuoruuden junamatkoistaan, miksi en siis minäkin.  

Oli ensimmäistä kertaa mahdollista ostaa halpa matkalippu nimeltä Interrail ja reissata ympäri Euroopan. Oli vuosi 1972. Ostin niitä kaksi ja reissasin Euroopassa. Ihan kaikkeen ei aika siinäkään riittänyt – Suomi kun nyt vaan on Euroopan perukassa ja matkat pitkiä. Jopa nykyisin kuulee ihmisten matkustavan ”Eurooppaan”, johon yleensä kysyn, että missä maanosassa luulet nyt asuvasi.

Ensin piti toki päästä Ruotsiin. Siellä minulla oli tuttuja ennestään, koulukavereita, jotka olivat lähteneet etsimään onneaan. Heitä kävin ensiksi tapaamassa. Tulivat siinä jotenkuten tutuiksi Tukholma, Göteborg ja Malmö. Ensimmäisiä kertoja elämässäni kävin baareissa oluita juomassa. Kokemus sekin. Siitä en juuri välitä edelleenkään.

Sitten laivalla eteenpäin Tanskan kautta Saksaan. Saksassa tapasin sovitusti nuoren miehen, johon olin tutustunut jo Suomessa. Hän matkusti maksutta, koska hänen isänsä oli rautatien päällikköjä. Niinpä tapasimme Putgartenissa, Saksa pohjoisimmassa satamassa, jonne juna Tanskasta saapui.

Tutustuttiin Saksaan. Kummallakaan ei ollut liiemmin rahaa, intoa sitäkin enemmän. Kaverillani tosin oli opiskelun lomassa työpaikka, ja varakkaammat vanhemmat. Minä sinnittelin, matkustamisen maksoin opiskelulainallani. 

 

 

Nukuttiin nuorisomajoissa, se ei isoja maksanut. Sveitsissä Alpeilla majoissa ei ollut sänkyjä, vain laatikoita lattialla. Vessatkin olivat maksullisia, minulla tuolloin täysin uusi asia. Kun ei ollut raha ruokaan, kerroin, ettei ole nälkä. Tottahan se ei ollut, ja jossain vaiheessa kaverini sen huomasi ja vippasi minulle 400 Saksan markkaa ruokarahaksi.  

Mentiin Hampuriin, matkustettiin Kölniin. Lähetin joka kaupungista silloiselle poikakaverilleni, joka oli Suomessa armeijassa, postikortin. Kölnin sillalla matkakumppanin kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Enhän nyt sellaista ollut ajatellut. Sanoin että kyllä, mutta vain, jos hänestä tulee presidentti. Hän vastasi, ettei nyt presidenttiä, mutta professori hänestä kyllä tulee. 

 

Kuvasta päätellen joku on tykännyt jostakin ja Saarbrückenissä kaverin vanhempien kotona ilmeisesti käytiin.  

Niinpä niin. Menimme myöhemmin naimisiin, saimme kolme lasta ja hänestä tuli professori. Ja sitten vielä myöhemmin erosimme.

Tutustuimme yhdessä Lyypekkiin, Hampuriin, Kölniin, Frankfurtiin, Ranskan Strasbourgiin, hänen opiskelukaupunkiinsa Karlsruheen, ja Bodenjärven alueen kaupunkeihin. Matkustimme Sveitsiin, vuoristoon, ja sieltä aina Italiaan asti. 

Matkakumppanilla oli välin töitä, joten osin matkustin yksin eteenpäin, Ranskaan ja aina rannikolle, Royaniin asti. Kaunis on meri ja Gironde-joen suisto! 

 

Olihan minulla myös Pariisissa tuttu piika-ajalta, jonka siellä tapasin. Cognaciin ja Champanjaan tutustuminen taas antoi intoa ymmärtää Ranskan viina- ja viinikulttuuria. 

 

 Yöt junissa eivät olleet juuri mukavia, mutta sillä tavalla pääsi sentään koko ajan eteenpäin.

Päivääkään en antaisi pois. Tekisin saman tänään uudelleen. Mitään dramaattista saati pelottavaa ei minulle tapahtunut, joskin jotkut ihmettelivät, miten nuori tyttö voi noin vain matkustaa yksin vieraisiin maihin. Suomalaisena en ollut koskaan kyseenalaistanut koko asiaa, mutta tuohon kysymykseen törmäsin myöhemmin todella usein. Maailmaa pidetään vaarallisena, ja oikeasti on hyvä tietää, miten eri maissa toimitaan ja varoa tiettyjä paikkoja tiettyihin kellonaikoihin. Vaikka täällä voin kävellä keskiyöllä vaaratta yksin Helsingin keskustassa, ei se muualla isoissa kaupungeissa ole vaaratonta lainkaan. Vaan tuolloin en tuota tiennyt.

Nykyisin nuoret ovat valaistumpia. Vaan vaaroja on ja on hyvä ottaa etukäteen asioista selvää. Yksi vastaavan reissun tehnyt luokkakaverini tuli kotiin raskaana ja keskeytti koulun vauvan takia.

 

Aromat !

Kirjoitin aiemmin Saksan suosituimmasta maustesekoituksesta. Anoppi ei saattanut kuvitellakaan, että olisi jotain ruokaa ilman Maggia. Ja onhan se toki maittavaa, maistuu kuten Maggikraut, oikeammin saksaksi ”Liebstöckl”, suomeksi lipstikka tai liperi.
http://pipa01.blogspot.com/2010/10/maggi-singenhohentwiel.html

 

Mutta on toinenkin jokakeittön mauste, myös Suomessa saatavilla ja minullakin maustehyllyssä yleismausteena: Aromat.

 

Sveitsiläiselle Aromat on osa kotimaata ja perinnettä, sitä pidetään osana mausteiden kolminaisuutta suolan ja pippurin ohella. Aromat on mausteseos ja kuuluu aamiaismuniin ja kurkkuihin, ja tietenkin salaattikastikkeisiin.

Aromatissa ripottelet leipäviipaleelle ripauksen öljyssä ruskistuvaa sipulia, uunissa kullanruskeita kasviksia tai risottoa, joka saavuttaa täydellisen kermaisuuden kypsennyttyään tuntikausia liemessä ja parmesaanissa. Tuoksunsa avulla se täydentää kaiken ja silloittaa maut. Se maistuu siltä kuin katsoisi isoäidin kokkaavan.

Tuotteen kehitti Walter Obrist ollessaan koekokkina Knorr-yrityksessä. Vuonna 1953 lanseerattiin mauste, jota sveitsiläiset kutsuvat lempinimellä Aromat. Näin syntyi sveitsiläinen maustekolminaisuus: suola, pippuri ja Aromat. Tarkka resepti on edelleen salaisuus. Ainesosia ovat ruokasuola, kasviöljyt, hiivauute, sipuli, paakkuuntumisenestoaine täydellisen juoksevuuden takaamiseksi, kurkuma keltaisen värin vuoksi, joka erottaa maun suolasta, ja tietenkin glutamaatti. Joillekin maunvahventeet tuntuvat uhkalta. Mutta glutamaatin pelko on perusteeton, sillä sitä pidetään normaaleina määrinä vaarattomana. Ja Aromat-sekoituksessa se on jopa välttämätön, sillä juuri Aromatin glutamaatti muuttaa raejuuston välipalaksi ja yksinkertaisen viiden minuutin munan täydelliseksi aamiaiseksi. 

Jotkut ylistävät Sveitsiä rikkaiden paratiisina, jossa he voivat kiertää veroja vuoria katsellen. Toisille Sveitsi on synonyymi pankkisalaisuudelle ja numeroiduille tileille, tai Patek Philippen kelloille lääkeyritysten johtajien ranteissa. Mutta sveitsiläiselle Sveitsi todella loistaa, kun se hylkää ammatillisen pidättyväisyytensä ja kaikki kylmyys katoaa: ah Aromat! Tölkki on aivan oikeutetusti suunniteltu kirkkain värein. Koska Aromat on vihdoin jotain, josta he voivat olla ylpeitä. 

Se muuttaa iltapäivän välipalan enemmän kuin vain aamupäivän herkuksi. Keltaiset jyväset ripotellaan avokadoviipaleille ja nehän heti nostavat aterian tunnelman. Avokadoleipä ei enää olekaan tapaamisten mukava lisä, vaan siitä tulee iltapäivän päätapahtuma. Avokadoleipä, raejuusto, keitetty kananmuna – se maistuu parhaalta vasta, kun sen päälle on ripoteltu oikea mauste. 

Siis muista lisätä Aromatia, kun valmistat alla olevat leivät! 

Tekstin titedot:  https://www.zeit.de/zeit-magazin/2022-11/aromat-schweiz-gewuerzmischung?mj_campaign=nl_ref&mj_content=zeitde_text_link_x&mj_medium=nl&mj_source=int_zonaudev_ZEIT%20am%20Wochenende

 

 

Herkkusuille: Avokadoleipä

Herkullinen aamiainen, kevyt välipala tai runsas illallinen alle 15 minuutissa.

Kahdelle

½ luomusitruuna
1 avokado (noin 220 g)
½ nippu basilikaa
1 kirsikkatomaatti
2 rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta moniviljaleipää
suolaa
vastarouhittua pippuria

Avokadoleipää varten huuhtele sitruuna kuumalla vedellä, taputtele kuivaksi, raasta kuori hienoksi ja purista mehu. Halkaise avokado ja poista kivi. Koverra hedelmäliha lusikalla, muussaa se haarukalla ja pirskottele päälle hieman sitruunamehua (noin 1 ruokalusikallinen kahden annoksen perusreseptiä varten).

Pese ja valuta basilika ja tomaatti. Nypi basilikanlehdet ja hienonna ne. Poista tomaatin kanta ja viipaloi tomaatti.

Kuumenna oliiviöljy pannulla. Murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota niitä hetken öljyssä. Lisää moniviljaleipä pannulle ja paahda se molemmin puolin kullanruskeaksi. Ota leipäviipaleet pannulta ja suolaa ne kevyesti. Levitä avokado tasaisesti viipaleiden päälle, mausta suolalla ja pippurilla, lisää päälle tomaatteja ja koristele sitruunankuorella ja basilikalla. Nauti!

 

 

Minä, kantasuomalainen?

 

”Suomen kansaa ei ole: Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämeren­suomalaisia kieliä puhuvia heimoja

Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyytemme on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten. Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia. Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin.”

https://www.lapinkansa.fi/suomen-kansaa-ei-ole-olemme-sattumalta-samassa-maa/70729

Tuohon Lapin kansan johtopäätökseen tulee vääjäämättä, kun kiertää Suomea tai on asunut eri puolilla Suomea.

Yksi kieli?

Mitä on rieska, millainen on tuima?

Sitatteja eri julkaisuista:  

”Opiskeluaikoina kemiläinen tyttö ei ymmärtänyt näitä Keski-Suomessa käyttämiäni  sanoja, ennenkuin selventämisen jälkeen:
neulominen, esim. villasukan tekeminen (Lapissa kutominen)
kutominen, kankaan tekeminen kangaspuilla (Lapissa kankaan paneminen)
ompeleminen, vaatekappaleiden liittäminen yhteen ompelukoneella (Lapissa tikkaaminen)´”

”Ainakin Oulussa "käsketään" kylään.”

”Konstikas - hauska, lystikäs vai outo, erikoinen? Vai monimutkainen, hankala, vaikea?”

”Täällä oli puhetta kehtaamisesta. Meillä päin (olen Oulun seudulta) kehtaaminen ja viittiminen menee toisin päin kuin yleiskielessä. Jos minua ujostuttaa, en viiti, ja jos minua laiskottaa, en kehtaa.”

Yksi kulttuuri?

Kyllä, se on varsin yhtenäinen. Tasa-arvo, vapaus, yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Luonnon kunnioittaminen. Siis Ruotsin mallin mukainen kulttuuri.
Rehellisyys. Periaatteessa kyllä, tosin tämä asian minä kyseenalaistan sekä yritys-, kunta- että valtion tasolla. Suomessa on liian vähän asukkaita, jotta päättäjät ja edunsaajat voisi erottaa täydellisesti toisistaan.

Onko Suomi maailman onnellisin maa? Ei kai, koska itsemurhatilasto on korkea? Ehkä siis ei onnellisin, vaan tyytyväisin. 

Täällä on kaksi tärkeää tekijää tyytyväisyyden takaajiksi.
- Luonto. Kaikki kasvavat luonnossa, se on ympärillämme joka päivä ja  joka puolella. Jokaisenoikeudet on itsestään selvä asia.
- Toiseksi luottamus viranomaisiin. Kun Suomessa sanotaan, että koronan takia olisi hyvä ottaa rokote ja käyttää maskia, niin lähes kaikki tekevät niin aivan ilman määräystä. Nekin, jotka eivät tee, eivät mene huutelemaan toisille, mitä heidän mielestään pitäisi tehdä, vaan pitävät asiat omana tietonaan. Ei valitella armeijaan menemisestä kuten Saksassa, vaan Suomessa se koetaan etuoikeutena. Nekin, jotka eivät ole samaa mieltä, eivät turhia huutele, vaan valitsevat siviilipalvelun.

Yhtenäinen Suomi? 

Vuonna 1323 Ruotsi ja Venäjä tekivät sopimuksen, nk. Pähkinäsaaren rauhan pitkien sotien lopettamiseksi ja kaupankäynnin turvaamiseksi. Läntinen osa ja itäinen osa erotettiin toisistaan. Läntisestä Suomesta tuli katolinen ja osa Ruotsia. Näin erosivat toisistaan kieli eli murteet, kulttuuri ja uskonto.

Yhtenäinen Suomi syntyi vasta saksalaisen Herderin keksittyä 1800-luvulla, että on olemassa erilaisia kansakuntia. Niinpä ruotsinkieliset Suomessa asuvat ruotsinkieliset kulttuuriväet ryhtyivät ajamaan suomalaisuutta. Ja onneksi Venäjän vallan alla mutta autonomisena alueena siihen oli oiva mahdollisuus, Ruotsin allahan sitä ei olisi ollut. Me säilytimme ruotsalaisen kulttuurin, mutta saimme oman parlamentin ja oman valuutan, ja Venäjän vallankumouksen pyörteissä myös itsenäisyyden. 

Kiertelin vuosia sitten maanmittaaja-runoilija kalajokisen Sulevi Juholan kanssa paikallisissa metsissä katselemassa rajalinjasta jääneitä maanmerkkejä.  

Raja on edelleen olemassa. Geneettisesti syntyi kaksi eri suomalaisuutta. Itä- ja länsisuomalaisten väliset geneettiset erot ovat huomattavasti suuremmat kuin monien Euroopan kansojen väliset erot, ja tarkka geneettinen analyysi pystyy erottelemaan suomalaiset lähes maakunnan tarkkuudella. Tämä kahtiajako johtuu maan asutushistoriasta, pienistä väkimääristä ja eristyneisyydestä.

Itäsuomalaiset ovat edelleenkin länsisuomalaisia jäljessä esimerkiksi varallisuudessa ja terveydessä. Sydäntaudit ovat yleisempiä Itä- kuin Länsi-Suomessa. Länsi-Suomen kunnat ja alueet ovat monilla mittareilla tarkasteltuna taloudellisesti vakaampia, ja väestökeskittymät kasvavat siellä voimakkaammin. Itä-Suomi kärsii voimakkaammin väestön vähenemisestä, nuorten muuttoliikkeestä isoihin kaupunkeihin ja nopeammasta väestön ikääntymisestä.  Ruokakulttuuri, rakentaminen ja sanasto eroavat selkeästi toisistaan.

Mielenkiintoista, eikö totta!
Aiheesta lisää: https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/aurora/kohtaamiset-muovaavat-meita

Sitaatti yo. julkaisusta: ” ”Jos Mikael Agricola ei olisi uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla luonut Suomeen kirjakieltä, me puhuisimme varmaankin eri kieliä idässä ja lännessä", toteaa kielellisen ja biologisen ympäristöevolutiikan dosentti, kollegiumtutkija Outi Vesakoski.”

Ja vielä: ”– Meillä on ollut maahanmuuttajia ja monenlaisia ihmisten välisiä kohtaamisia läpi Suomen historian. On turha ajatella, ettei meitä niin sanottuja kantasuomalaisia kohta olisi ollenkaan, jos tänne muuttaa ihmisiä muualta. Ihmiset ovat aina tulleet ja menneet. Kulttuurimme, kielemme ja geenimme ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan, Lummaa toteaa.”

Kummallisuuksia: 

https://www.hs.fi/feature/art-2000006376097.html

Ja lisää kummallisuuksia. Miksi vaalituloskartat noudattavat edelleen karkeasti vuonna 1323 karttaan piirrettyä kahden imperiumin etupiirit määrittävää rajaa? kysyy X-viestipalvelussa Mikko Tuomi. 
yle.fi/a/74-20069982 

Kyllä, tunnustan, että olen itäsuomalainen. Aito eteläkarjalainen. Mutta tajusin sen vasta muutettuani Kalajoelle. 

Asiasta kolmanteen: Tiesitkö, että Kari Tapion laulama upea "Olen suomalainen" on italialainen kappale? Laulettiin kerran jossain tapahtumassa italialaisen opiskelijani kanssa kahden kahdella kielellä.  Ja kyllä tuntui hassulta kuulla se Roomassa torilla haitarilla soitettuna, haitarikin kun mielletään niiiiin suomalaiseksi, mitä se ei ollenkaan ole.  

 

Ahdistaa... Mitä tekee media?

Ilmastoahdistuksesta kärsii median mukaan iso osa nuorisosta.

”Ilmastoahdistus on normaali ja ymmärrettävä reaktio ilmastokriisiin. Se ei ole sairaus, vaan psyykkistä kuormitusta, pelkoa, surua ja epätoivoa, joka kumpuaa ympäristöongelmista ja niiden uhasta.” (tekoäly)

Media suoltaa ilmastokriisiä tunnista toiseen. Jokainen, joka vähänkin seuraa uutisia tai vain sosiaalista mediaa, joutuu kuulemaan siitä jatkuvalla syötöllä. Mitään muuta ei maailmassa tunnu olevankaan. Kun on kuuma, se on ilmastonmuutoksen syytä. Kun on kylmä, se on ilmastonmuutoksen sytä. Kun sataa paljon, se on ilmastonmuutoksen syytä. Kun on kuivaa, sekin on…  loputtomiin.

Mutta nyt ei edes ole kyse siitä. En lainkaan väitä, etteikö ilmasto muuttuisi. Ilmasto nyt muuttuu joka tapauksessa, teemmepä jotain tai emme. Onko se yleensäkään kenenkään syytä, on vallan toinen kysymys.  Seuraava kysymys on, kuka oikeasti tietäisi, mitä pitäisi tehdä, eikä tehtäisi hätiköityjä toimenpiteitä, joista voikin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. 

Olen aika vanha ja nähnyt monta kesää ja monta talvea. En ole tähän päivään mennessä havainnut täällä vielä mitään ihmeellistä tai hälyttävää. Kesät ja talvet ovat aina olleet keskenään hyvin erilaisia. Ei ilmasto ole alkanut vasta 1970-luvulla, vaan erilaiset kaudet ovat seuranneet toisiaan, kylmät ja lämpimät. Ja Saksassa ja Ranskassa asuneena tiedän, mitä on jatkuva yli 30 asteen helle. Kukapa tietää nykyisin, että esimerkiksi puustomme kuusi on alun perin vieraslaji!

Kun kuulen yhtä ja samaa koko ajan, alan uskoa, että oikeasti näin on, enkä aseta yhtään mitään kyseenalaiseksi. Minun ei tarvitse ajatella. Kyseessä on nk. kognitiivinen vinouma. 

On olemassa yhdistys, johon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 500 mediakonsernia. Yhdistyksen nimi on Covering climate now. Nämä mediakonsernit ovat yhdessä päättäneet,  mitä mediassa saa ilmastonmutoksesta kirjoittaa. Ilmastonmuutos on niiden mielestä ihmisten aikaansama, katastrofi ja kiireellinen asia.  

Lähde: https://www.youtube.com/watch?v=CFR5PysXrXs
 

Kognitiivinen harha eli kognitiivinen vinouma on aivojen automaattinen tapa käsitellä tietoa, ja se voi johtaa virheellisiin päätelmiin. Yleisiä esimerkkejä ovat vahvistusharha, laumakäyttäytyminen ja omavastuisuusvirhe.

Mitä aivoissa tapahtuu: Aivot tekevät nopeita päätöksiä säästääkseen energiaa. Etsimme tietoa, joka todistaa jo valmiiksi, että olemme oikeassa. Muistamme asiat joskus väärin omien kokemustemme kautta.

Vahvistusharha on sitä, että huomaat vain ne asiat, jotka sopivat omiin mielipiteisiisi. Teet niin kuin muutkin, koska uskot enemmistöön. Enemmistö uskoo, koska media niin kertoo.

Kun kuulet yhtä ja samaa koko ajan, aivosi toimivat näin. Tämän takia useimmat ihmiset eivät kyseenalaista yhtään mitään. Eletään päivästä toiseen lauman mukana. Kenenkään kanssa ei voi keskustella oikein mistään. Tunnetuin esimerkki on Hitlerin kansallissosialismi.

Tieteen tehtävä ei kuitenkaan ole ”olla jotain mieltä” tai päättää, että joku asia on niin tai näin, vaan kyseenalaistaa vallitseva konsensus. Muodostaa teoria ja yrittää todistaa se. Tiede ei ole yhtään mistään asiasta sanonut, että asia on niin tai näin!

Tämän takia kyseenalaistan vahvasti median toiminnan. Median tehtävä ei ole toistaa samaa yhä uudelleen, median tehtävä on paitsi informoida myös välittää tietoa, valvoa päättäjiä ja ylläpitää keskustelua. Mikä keskustelu on sellainen, jossa kaikki ovat samaa mieltä kuin vallanpitäjät?

Esimerkiksi kokosimme kirjallisuuskatsauksen tuulivoiman aiheuttaman inframelun haitoista. https://pelastetaansuomenluonto.fi/wp-content/uploads/Katsaus-tutkimuksiin-tuulivoiman-infraaanen-haitoista-Kimmo-Suomi.pdf  

Tieteellisiä, vertaisarvioituja tutkimuksia on sadoittain. Lopputulos kuitenkin on, että yksikään media ei kertonut julkaisustamme yhtään mitään, koska se ei sovi nykyiseen tuulivoimaa suosivaan politiikkaan, eli mediakonsernit ovat sopineet, ettei negatiivista tietoa saa julkaista, vaan se on niiden mielestä heti salaliittoteoriaa tai hölynpölyä. Tieteestä viis. 

Tiedän kuitenkin, että tulee aika, jolloin asiaan tulee muutos, niin on aina ennenkin käynyyt, asiassa kuin asiassa. Toivottavasti ei niin myöhään, että puolet väestöstä on sairastunut. 

Saksassa nykyinen energiaministeri yrittää hillitä ilmastonmuutosta rakennuttamalla kaasulaitoksia, ”koska hiilidioksidi”.  Ollaan tekemässä sitä, mitä yritetään välttää: fossiilisen energian käytön lisäämistä. Saksassa ydinvoiman vastustus on ideologinen perinne eikä perustu mihinkään tosiasiaan; huolimatta tuhansista tuulivoimaloista hiilidioksidin määrä ei ole Saksassa vähentynyt. Maailman energiasta 80% tulee edelleen fossiilisista lähteistä, ja siinä ilmastopolitiikan mallimaa Kiina onkin johtava maa. Poliitikot päättävät, kansa seuraa lammaslaumana mukana.

On todella tekopyhää tehdä samaa toimimatonta asiaa lisää!

https://pipa01.blogspot.com/2015/08/v-behaviorurldefaultvmlo.html

Seuraava ongelma syntyy konsensuksen mukana: salaliittoteoriat. Ne jotkut harvat, jotka ovat eri mieltä, yritetään vaientaa, mutta heillekin syntyy samainen kognitiivinen vinouma. Luetaankin enää vain oman teorian mediaa eikä mitään muuta ole olemassakaan. Ei siis taaskaan keskustella yhtään mistään.

Minusta takinkääntäjä ei ole se, joka on pettänyt puolueensa, vaan se, joka pystyy toteamaan: ”Olen ollut väärässä, koska olen ottanut selvää tosiasioista ja ne osoittavat muuta kuin mihin olen tähän asti uskonut.” Usko on uskomus, se ei ole tiedettä. Tiede on sitä, että yritetään ymmärtää. Keskustelu on sitä, että kuunnellaan myös muita ihmisiä.

Vaan kuka ymmärtäisi kokonaisuuden?

Ainakin viidessä Euroopan maassa on nyt älytty siirtyä pois digitaalisista opetusvälineistä vanhanaikaisiin kirjoihin. Suomessa on yksi koulu, joka vetää oppilaita juuri tästä samasta syystä. Syynä on todettu, että lukutaito on vähentynyt digitalisaation myötä ja että ihmiset oppivat paremmin lukemalla kirjoja kuin katsomalla älylaitteita. Monet maat ovat kieltäneet alle 15-vuotiailta älypuhelimen käytön oppitunneilla. Onneksi olemme heränneet. Ihmeteltiin, miksi menee huonosti, tiede yritti ymmärtää ja nyt tiedämme enemmän. Kun minä opetin opistossa viestintää, koin tabletit opiskelijoilla enemmän häiritseviksi kuin hyödyllisiksi, mutta minua pidettiin vanhanaikaisena. Kuten yleensäkin: tuli on huono isäntä mutta hyvä renki. Ehkä ahdistus nyt vihdoin vähenee. 

Toivotaan myös median joku päivä heräävän pakkomielteestään... 

 

 

 

 

Kielten kiemuroita. Käännöksiä, lainasanoja.

Der Postillon on saksalainen pilailulehti.  Uutisia siis. 
https://www.der-postillon.com/2020/06/60-eingedeutschte-woerter.html

 

 

Siellä huolestutaan milloin mistäkin. Viime viikolla esimerkiksi: ”Huolestuttava trendi on, että kielessämme on yhä enemmän suoraan englannista tulevia sanoja. Computer, outsourcing, interview  – jos tämä jatkuu, pian saksankielistä sanaa ei ole jäljellä enää yhtään. Pelastaaksemme kauniin kielemme olemme kääntäneet 60 usein käytettyä termiä englannista saksaksi:”

Trendi on – tai voi olla – huolestuttava. Mutta maailmassa ainoa varma asia on se, että aina kaikki muuttuu. Jääkausikin on enää vain historiaa, nyt lämpenee.

Saksan kuten suomenkin kieleen tulee nykyisin jatkuvasti uusia sanoja englannista. Me olemme kääntyneet länteen ja ihailemme USA:ta. Suomen kielessä on suhteellisen kätevää tehdä niistä omia versioita pohjautuen suomen kielen rakenteeseen. Suomen parisataa päätettä tai liitettä tekevät kielestä joustavan, ja siksi suomea sanovatkin indogermaanisten kielten puhujat vaikeaksi, kun me emme usein otakaan vieraskielistä sanaa, vaan otamme sanasta ytimen, oman tai lainatun,  ja teemme siitä oman versiomme. 

Tällaisia omia sanojamme  ovat esimerkiksi 

-puhelin                       – tele + phon = kaukana + ääni
-älypuhelin                  – smart + phone = älykäs + ääni
-tietokone                    – computer eli laskija, sanasta compute, matemaattisesti laskea
-kosketusnäyttö           – tast + screen, kosketus + valkokangas/paikka, jossa jotain näkyy
-ulkoistaminen             - outsourcing, ulos + erilleen ottaminen
-palapeli                      – puzzle eli arvoitus
-tekoäly                        – AI, artificial intelligence  = keinotekoinen äly
-haastattelu                  - interview
-lapsenvahti                 -babysitter
-juustohampurilainen  -Cheeseburger
-perävaunu                  -trailer, perässä kulkeva tie tai väylä
jne.

Nämä kaikki sanat ovat saksan kielessä sellaisinaan, eli suoraan englantia. Siksi Postillon sitten yritti niitä saksantaa. Tulos on tietenkin siansaksaa.

Sanojen vakiintumiseen kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä. Saksalaiset ovat saksantaneet sanan ”televisio”, me emme, mutta puhelin on heillä edelleen ”Telefon”, joskin omakielinen sana ”Fernsprecher” on olemassa.

Itsekulkevasta vempeleestä ”automobil” hekin käyttävät samaa sanaa kuin me, mutta vanha historiallinen vaunu on myös käytössä, ”Wagen”. Ruotsalaiset poimivat itsekulkevasta vain loppuosan ”bil”. Englannin kieli käyttää vanhaa vaunu-sanaa ”car”, ranska sanoin ”Voiture” mutta venäjällä se on pelkkä kone, masiina siis, машина.

No, ruotsi nyt on muutenkin nopeampi kuin saksa, esimerkiksi saksan ”Stunde” eli tunti on siellä vain ”stund” eli hetki.

Kun Mikael Agricola ensimmäistä kertaa kirjoitti suomeksi, hän joutui toteamaan, ettei suomen kielessä ollut kaikkia käsiteellisiä sanoja olemassa. Niinpä hän joutui keksimään runsaasti sanoja ja ne ovat meillä edelleenkin käytössä. Niitä ovat vaikkapa hallitus, isänmaa, omatunto, väkivalta, esikuva. Paljon olemme toki myös lainanneet naapureiltamme. Mustasukkainen on sananmukainen käännös ruotsista (sjuk = sairas), kirkko puolestaan on suoraan venäjää (церковь).

Ja tietääkö monikaan suomalainen, että perussanamme ”äiti” ei ole alun perin suomea ollenkaan, vaan saksaa, tarkemmin muinaisgermaania, josta nykysaksa polveutuu? Meillä oli sitä ennen ”emo”.

Koskaan ei mitään kieltä voi kääntää sananmukaisesti, kukaan ei ymmärtäisi mitään. Tulkkina ei ole tärkeää, onko sana sataprosenttisesti oikein, vaan meneekö viesti oikein perille. Google-kääntäjä kääntää useimmiten täydellistä hölynpölyä, älä luota siihen. Jos käytät, saat toki selville, mistä on kyse. Silloinkin kirjoita kokonainen lause eikä yksittäistä sanaa. Mitä esimerkiksi suomen sanat ”pitää” tai ”laskea” tarkoittavat?  Mutta älä ikinä käytä googlea sellaisenaan, jos teet työpaikkahakemuksen! Onneksi nykyisin myös tekoäly ilmoittaa pienellä präntillä tekstin lopussa: Alä luota vaan ota selvää.

Sehän  meni näin: Upseeri pyysi sotilasta: ”Laske lippu:” Sotilas palasi ja ilmoitti: ”Yksi.”

Ja mitä sinä näet? Mikä on parasta Sveitsissä? – Lippu on ainakin iso plussa!

Täytyy olla aika vähä-älyinen tai aivopesty, jos esimerkiksi ottaa raamatun jokaisen sanan kirjaimellisesti. Siinä kun mukana ei ole vain monet käännökset kielestä toisiin, vaan myös kulttuuri ja ajankuva, ja kyllä kahdessa tuhannessa vuodessa aika moni asia on tänään täysin toisenlainen.  Viesti silti on hyvin selvä.

Kokeilin, mitä uusia sanoja mekin vielä voisimme ottaa käyttöön. Tässä oma listani.

 

Anti-Aging:                      rypytseis

Boxershorts:                    nyrkkeilyalkkarit

Catsuit:                            kissakorsetti

Countdown:                     erääntymispäivä

Cruise-Missile:                ilma-ammus

Dickpic:                            kullinkuva

Discounter:                      moittija

DJ:                                    ennätystenmurskaaja

Ecstasy:                            ilohiutaleet

Fake News:                       harharaportti

Flatrate:                            kiintokiintiö

Flip-Flops: hen                 roiskeet

Gameboy:                         uhkakaveri

G-String:                          G-kieli

Hardcore:                         kovajyvä

Hedgefonds:                    pensasysritys

Hurrikan:                         pyöröpuuska

Influencer:                       aivopesijä

Jetski:                               suihkusukset

Jukebox: l                        kapakkaurut

Kidnapping:                     lapsenvarkaus

Laser:                                valoliekki

Laptop:                             sylipöytä

Live-Stream:      l             demonisointisäde

Looping:                           silmukkakierros

Make-Up:                         poskisiivous

Marshmallow:                 suosieni

Netflix & Chill:                verkkovideo ja joutenolo

One-Night-Stand:            kertaseisonta

Outfit:                              ulkokuteet

Phishing:                          tekopyhä viesti

Roboter:                           työorja

Spoiler:                             pilaaja

Swipen:                             sormisiivous

Undercover:                     harhauttaja

Vintage:                            arvoroska

Waterboarding:               kidutus

Whistleblower:                ilmiantaja

Zombie:                            raivoruumis

Zoom:                               turpokuva

 

Fasebuukista tuli naamakirja. Mitähän whatsup:ista mahtaa tulla?  

Eimitäänjärkee. Mutta tällä tavalla sanat juuri syntyvät.