maanantai 25. joulukuuta 2023

Sähkön hinta kallistuu jokaisen tuulivoimalan myötä - eikä suinkaan halpene.

Vierailevana kirjoittajana fyysikko ja energiataloustutkija Björn Peters :

Euroopan sähköverkko on suurin tekninen järjestelmä, jonka ihmiskunta on koskaan rakentanut. Sähkönsiirron pitäminen vakaana satojentuhansien kilometrien pituisilla sähkölinjoilla eri puolilla maanosaa edellyttää laajaa tietämystä. Sähkön jännite, taajuus ja vaihe ovat kolme muuttujaa, joiden on aina liikuttava vain kapealla vaihteluvälillä, ja verkonhaltijoiden sähköinsinöörit ansaitsevatkin kiitoksemme ja kunnioituksemme.

Voidaanko tarvittava vakaus taata vielä nykyäänkin? Ja minkä hinnan maksamme siitä?

Hätätoimenpiteiden dramaattinen lisääntyminen

Tätä taustaa vasten tämä uutinen on hälyttävä: 31. lokakuuta kello 12.30 sähköverkkoon tehtyjen hätätoimenpiteiden määrä nousi Saksan verkkoviraston mukaan koko edellisen vuoden lukuihin eli lukumäärään 12.633.

Viime vuonna aurinko- ja tuulivoiman korvaaminen maksoi jo 4,2 miljardia euroa. Tänä vuonna se tulee todennäköisesti vielä kalliimmaksi.

Hätätoimenpiteet ("redispatch-toimenpiteet") ovat toimenpiteitä, joita tarvitaan sähköverkon pitämiseksi vakaana. Joskus sähköstä on pulaa, jolloin nopeasti säädettävissä olevia voimalaitoksia on ajettava ylös, joskus taas liian suuri tuuli- tai aurinkoenergian määrä tukkii verkot, jolloin voimalaitoksia on säädettävä alas. Tämä tapahtuu muuten aina verkonhaltijoiden kustannuksella, jotka siirtävät nämä kustannukset loppukuluttajille verkkomaksujen kautta.

Koko vuonna 2000 tarvittiin kuusi hätätoimenpidettä, nykyään useita tunnissa, ja tarvittavien toimenpiteiden määrä kasvaa joka vuosi. Tämä on energiamurroksen seuraus, jota ei ole vielä juurikaan tiedostettu.

Hätätoimenpiteet ovat hyvin usein tarpeen tilanteessa, jossa pohjoisessa on liikaa tuulivoimaa ja etelässä suuri sähkönkulutus. Tuulivoimaa ei voida siirtää Etelä-Saksaan, koska siirtoyhteydet ovat liian pieniä. Siellä toimii liian vähän voimaloita, koska tuulivoima painaa hintoja koko Saksassa niin alas, ettei hiili- ja kaasuvoimaloita kannata kytkeä päälle. Niitä on sitten otettava varareservistä korkein kustannuksin.

Säästä riippuvaisten voimalaitosten osuuden kasvattaminen on kallista ja epävakaata

Mutta miksi sähköverkkoa on yhä vaikeampi valvoa, kun aurinkovoimaloita ja tuulivoimaloita rakennetaan yhä enemmän ja heikentyvän teollisuuden sähkön kysyntä vähenee jatkuvasti?

Saattaa tuntua oudolta, että hätätoimenpiteiden määrä kasvaa samaan aikaan, kun talous ja kuluttajat vaativat yhä vähemmän sähköä teollisuuden vähentymisen vuoksi. Tarkemmin tarkasteltuna se on kuitenkin varsin loogista.

Haasteet ovat sitä suuremmat, mitä suurempi osuus sähköverkossa on sääntelemättömiä voimalaitoksia. Jos siis aurinko- ja tuulivoimaloita lisätään samaan aikaan, kun sähkönkulutus yleisesti ottaen vähenee, säästä riippuvaisten voimaloiden osuus kasvaa. Niiden tuotantoa voidaan ennustaa vain yhtä hyvin kuin sääennusteita, ja kun aurinkokenttien yllä on pilviä, muualla tarvittavasta sähköstä on yhtäkkiä pulaa. Hiili- ja kaasuvoimalat otetaan silloin kalliilla kustannuksilla pois varallaolosta, ja kustannukset siirretään kuluttajille verkkomaksujen kautta.

 

Tuulivoima ei tuota jatkuvasti sähköä. Vuonna 2022 Saksan sähköverkon pitäminen vakaana vaati yli 4 miljardia euroa. Vuonna 2023 vielä enemmän - ja suuntaus on nouseva.

 

Kaiken kukkuraksi syöttölainsäädäntö antaa säästä riippuvaisten voimalaitosten saksalaisille operaattoreille taatun oikeuden myydä sähköä aina kiinteään hintaan ("syöttöprioriteetti"). Jos tuuli siis yhtäkkiä kiihtyy niin, että sähköä tuotetaan enemmän kuin on tarpeen, tuulivoimalat ajetaan alas, mutta täydellä kustannuskorvauksella ("haamutuulivoima").

Se tosiasia täytyy hyväksyä, että jokainen tuulivoimala lisää sähköntuotannon hintaa.

Mitä voidaan tehdä, jotta sähköntoimituskustannukset eivät karkaa käsistä?

Ensinnäkin meidän on vihdoinkin tunnustettava, että sähkön tarjonta kallistuu jokaisen tuulivoimalan myötä, ei halpene. Kun ymmärrämme tämän, voimme valita poliittiset enemmistöt, jotka kumoavat syöttölain (EEG) ja panevat uuden alun energiapolitiikalle.

Olisi myös tärkeää jakaa Saksan sähkömarkkinat useisiin hinta-alueisiin. Tällöin hinnat määräytyisivät paikallisen sähkön kysynnän ja sään mukaan, ja sähkömarkkinat voisivat säädellä kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa paljon paremmin.

Tämä merkitsisi paluuta aiempaan, hajautettuun energiahuoltoon: Suuret voimalaitokset sijaitsivat suurissa teollisuuden kulutuskeskuksissa ja pienemmät voimalaitokset pienemmissä keskuksissa. Voimalaitokset vastasivat kuormituksen tasaamisesta omissa verkostoissaan.

Siirtolinjat vastasivat kysyntäpiikkien tasaamisesta.

 

Saksan viimeiset ydinvoimalat (mukaan lukien Isar 2, kuvassa) on poistettu käytöstä huhtikuun puolivälissä 2023. Huhtikuusta lähtien Saksa on myös ollut pysyvästi sähkön nettotuoja eikä nettoviejä.

 

Nykyään, kun ydinvoimasta on luovuttu ja säästä riippuvaisten voimalaitosten käyttö on lisääntynyt, sähköverkon yksiköt ovat menettäneet kykynsä kattaa kuormitus paikallisesti kaikkina aikoina. Koska siirtolinjoja ei ole vielä rakennettu, on vaikea luottaa kauempana sijaitseviin voimalaitoksiin.

Meidän olisi myös valittava parlementtiin puolueet, jotka ovat selvästi sitoutuneet ottamaan kahdeksan viimeistä jäljellä olevaa ydinvoimalaa uudelleen käyttöön.

Ei siis ole luonnonlaki, että sähköverkkoja on yhä vaikeampi hallita. Se on poliittisten päätösten tulos, joka voidaan korjata toisenlaisilla poliittisilla enemmistöillä.

 

© 2023 NIUS.

https://www.nius.de/Energie/der-strompreis-wird-mit-jedem-windrad-teurer-nicht-guenstiger/69fbdef9-4d01-4788-b08d-b8fca9ea186c?fbclid=IwAR2M6vE6RMohyoAYUNSA-Fmb3RRGUbYZpiirZwFJ-t1i0lIhfcAZgzGH4d4