Jouluateria Saksassa

Koko Suomessa on tapana syödä jouluna samanlainen jouluateria: kinkkua, laatikoita, rosollia ja jälkiruoaksi riisipuuroa ja sekahedelmäkeittoa ja toisena joulupäivänä kapakalaa. Saksassa ei näin ole. Jouluruoka – kuten kaikki muukin ”perinteinen” – riippuu täysin siitä, missä osavaltiossa ja millä seudulla siellä olet.

Jouluateria on yksi vuoden perinteisimmistä ja runsaimmista aterioista. Monet perheet tarjoilevat jouluaattona perunasalaattia makkaroiden kanssa. Ai, eikö sinusta kuulosta juhlalliselta?

Makkarat ja perunasalaatti on erityisen suosittu perinne Thüringenissä ja Saksissa. Seuraavina joulupäivinä tarjoillaan hanhenpaistia perunapalleroiden ja punakaalin tai jopa karpin kera. Schleswig-Holsteinissa syödään mieluiten ankkaa. Muita saksalaisia jouluna suosittuja ruokia ovat stollen (katso alla), paahtopaisti, haudutettu naudanliha, riista, fondue ja raclette. 

Monille jouluhanhi on ehdoton pakko.
 

Jouluateria ei ole joulun pääasia, vaan yhteisöllisyys, valitusta ruokalajista riippumatta. Joulu on yhdessäolon aikaa. Jouluateria ei siis ole vain kulinaarinen kokemus, vaan rakkauden ja yhteenkuuluvuuden ilmaus, joka kuvastaa tämän vuodenajan juhlallisuutta.

Saksassa erilaisten piparkakkujen ja keksien tekeminen joulun alla on suosittua – niitä tekee kunnon perheenäiti peräti 40 eri lajia ja ne syödään ennen joulua!  Näitä tarjoillaan myös Nikolauksenpäivänä 6. jouluuta. Meillä ei juhlita sinä päivänä Nikolausta, vaan piispa Pyhä Nikolaus eli Santa Klaus eli joulupukki tulee jouluaattona. 

Stollen on saksalainen, muodoltaan pullapitkoa muistuttava leivonnainen, joka valmistetaan rasvaisesta ja makeasta hiivataikinasta. Stollen on saanut nimensä ilmeisesti painonsa ja ulkonäkönsä perusteella muinaisyläsaksan sanasta stollo, joka tarkoittaa tolppaa tai pylvästä. (wikipedian määrittely) .

 

Stollen
 

Perunasalaattia on kahdenlaista: majoneesipohjainen kuten Suomessa, ja lihaliemeen imeytetty. Jälkimmäinen on minusta herkullisempaa.

Tässä yksi makkara-perunasalaatti-versio.

 

Perunasalaatti makkaroiden kanssa jouluksi

45 min.
800 g perunoita
suolaa
1 tl kuminan siemeniä
1 kourallinen persiljaa
1 kourallinen ruohosipulia
1 sipuli
1 rkl voita
125 ml kasvislientä
3-4 rkl valkoviinietikkaa
pippuria
ripaus sokeria
3 rkl kasviöljyä
4 punasipulia
1 1/2 litraa lihalientä
100 ml valkoviinietikkaa
200 ml kuivaa valkoviiniä
1 tl sinapinsiemeniä
1tl pippuria
1 tl katajanmarjoja
2 laakerinlehteä
12 nakkimakkaraa

Valmistus

Pese perunat, laita ne kattilaan, peitä vedellä, lisää 1 tl suolaa ja kuminan siemeniä ja keitä noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta, anna jäähtyä hieman, kuori, leikkaa viipaleiksi ja laita kulhoon.

Huuhtele persilja ja ruohosipuli, ravista kuivaksi ja hienonna lehdet tai leikkaa ruohosipuli pieniksi rulliksi.

Kuori ja kuutioi sipuli. Kuumenna voi ja kuullota kuutioitu sipuli läpikuultavaksi, kuullota lihaliemellä, kuumenna läpi ja kaada perunoiden päälle. Lisää 3-4 rkl valkoviinietikkaa, mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria.

Kuori punasipulit lihalientä varten ja leikkaa ne renkaiksi.

Kiehauta liemi 100 ml:n valkoviinietikan, viinin, sinapinsiementen, pippurisiementen, katajanmarjan, laakerinlehden, 1-2 rkl sokerin ja sipulien kanssa. Hauduta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää makkarat ja anna kypsyä noin 8 minuuttia.

Sekoita öljy ja yrtit salaatin joukkoon, mausta ja tarjoile makkaroiden kanssa.

 

 

Miksi Frankfurtin makkara oli vientihitti?

 

 

Frankfurtin makkarat tunnetaan myös Rein-Mainin alueen ulkopuolella. Meidänkin nakki, kuten Suomessa syötävät makkarat enimmäkseen, on saksalaista alkuperää. 1800-luvun lopulla suomalaiset makkaramestarit toivat nakkien tekotaidon Saksasta esikuvanaan wienerwurst, joka oli alun perin nimeltään frankfurter, koska se syntyi juuri Frankfurtissa.  Vaan miksi muut alueen herkut, kuten omenaviini ja Handkäs, eivät ole lainkaan tunnettuja? Usein se johtuu niiden historiallisesta taustasta.

On olemassa alueellisia erikoisuuksia, jotka eivät itse asiassa ole enää erikoisuuksia. Schwarzwaldin kirsikkakakku ja frankfurtinmakkarat. Niiden varsinainen tuotenimi eli "makkara" jätetään usein mainitsematta, koska kaikki tietävät, mistä makkarasta on kyse. Niitä on saatavilla kaikkialla, supermarketeissa, kansanjuhlissa, jokaisessa leipomossa, etelästä pohjoiseen.

Ja sitten on asioita, joista et ole koskaan kuullutkaan, kun olet uusi jollakin alueella. Siideri ja vihreä kastike Frankfurtissa ovat kaksi kulinaarisen alan merkittävintä edustajaa. Niitä ei yksinkertaisesti ole muualla, vaikka ne nauttivat suurta alueellista suosiota, ovat kokonaisten festivaalien päätekijöitä ja niitä on jopa saatavilla supermarketissa lukuisina lajikkeina.

Baijerin vaalea olut on saavuttanut samanlaisen suosion kuin Frankfurtin makkara. Esimerkiksi Leipzigissa sitä ei ollut 1990-luvulla ollenkaan saatavilla - mikä sai ihmiset lähtemään olutretkille Frankeniin ja täyttämään saaliillaan paikalliset kellarit – mutta nythän nuoret eivät enää muuta juokaan. Sen maine toki levisi, ja nyt Frankfurtissakin on tuota olutta lukuisia merkkejä.

Mutta miksi baijerilaistyylinen olut ja yksinkertainen makkara menestyvät, kun taas vihreä kastike ei menesty muualla kuin juuri omassa maakunnassa? Miksei siideri ole jo kauan sitten valloittanut baijerilaisia olutpihoja?

Alueellisista tuotteista, kuten frankfurtilaisista, saattoi tulla eräänlaisia vientihittejä, koska ne sopivat massojen makuun, niiden raaka-aineet olivat laajalti saatavilla ja koska ne olivat siten mukautettavissa eri kulttuurialueille. Juuri siksi, että makkarat eivät ole erityisen hienosti maustettuja, ne maistuvat monille ihmisille. Lisäksi tuottaja ei tarvitse mitään erityisiä ainesosia. Vihreään kastikkeeseen sen sijaan tarvitaan monenlaisia ainesosia, joita ei ihan kaikkialla ole.

Makutottumukset ovat erilaisia. Mutta: katkeraa, hapanta ja mausteista on yleensä vaikeampi tuoda ihmisille, jos he eivät ole tottuneet niihin vanhastaan. Lisäksi siideri, kuten myös alueella yleinen käsintehty juusto, on köyhtyneen hessiläisen talonpoikaisväestön kulinaarinen tuote, joten se tuskin soveltuu vientiin jo pelkästään maineen kannalta. Niin – ja ei olutkaan varsinaisesti noussut esiin yläluokan juomana.

Käymistuotteena olut oli laajalti levinnyt kaikkialla maailmassa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Toinen tärkeä näkökohta uusien markkinoiden valloittamisessa on jakelu yhdellä tärkeimmistä markkinoista, Yhdysvalloissa.

Siellä mainostus vaihteli aika ajoin. Esimerkiksi "frankfurtilaisista" tuli "wieniläisiä". Mutta kun maahanmuuttajat onnistuivat tuomaan erikoisuuksia siirtolaisyhteiskuntaan ulkomailla, seurasi aina maailmanlaajuinen voittokulkue. Näin on muun muassa yhden hyvin tunnetun tuotteen kohdalla: paistetuista lihapullista valmistetun hampurilaisen, jota saksalaiset siirtolaiset käyttivät todennäköisesti Hampurista Amerikkaan suuntautuneen matkan eväinä.

Historiallisesti syntyneet erot keittiössä tai arkkitehtuurissa ovat juuri yksi niitä asioita, jotka tekevät matkustamisesta viehättävää. Matkailijoiden on vain tultava paikan päälle nauttimaan vihreästä kastikkeesta ja siihen sopivasta juomasta.

***

Tarkennus:
Frankfurtinmakkara on puhtaasta sianlihasta valmistettu ohut keitetty makkara. Se valmistetaan yleensä lampaan ohutsuolessa, ja se saa arominsa erityisestä savustusprosessista. Frankfurtinmakkarat on muuten tunnettu kotikaupungissaan jo 1200-luvulta lähtien, ja ne on suojattu maantieteellisenä alkuperänimityksenä koko Saksassa vuodesta 1860 lähtien.

Toisin kuin frankfurtinmakkarat, wienermakkarat valmistetaan sian- ja naudanlihasta. Ne ovat muunnelma alkuperäisestä, jonka frankfurtilainen lihakauppias Johann Georg Lahner keksi Wienissä.

Frankfurtinmakkarat olivat siis wieninmakkaroiden edeltäjä.