Fuengirola on pieni kaupunki Etelä-Espanjassa. Tuntuu joskus siltä, että kaikki suomalaiset tuntevat kaupungin. Koska Suomen talvi on kylmä ja pimeä, monet eläkkeelle jäätyään päätyvät asumaan talvet lämpimämmässä maassa. Espanja on Suomeen nähden edullinen maa asua eikä edes keskitalvella ole pakkasta. Vuoristossa toki on. Myös nuoremmat mielellään viettävät elämänsä etelämmässä – eikä liene sattumaa, että pari miljoonaa suomalaista asuu pysyvästä Suomen rajojen ulkopuolella. Fuengirolassa asuu ja lomailee enemmän suomalaisia kuin missään muualla Pohjoismaiden ulkopuolella, virallisen tietojen mukaan rekisterissä viitisentuhatta, käytännössä siellä oleskelee suomalaisia 10.000-20.000. Ei ole sattumaa sekään, että toinen ulkomailla toimiva suomalainen peruskoulu on juuri Fuengirolassa. Los Bolichen kaupunginosassa on jopa pääkadun nimenä ”Avenida Finlandesa”. Kaikki palvelut saa myös suomeksi. Ja jos ei tykkää espanjalaisesta ruoasta, saa ravintoloissa riittämiin suomalaista ruokaa. Suomalainen seurakunta on siellä myös hyvin aktiivinen.
Kun isä ja äiti jäivät eläkkeelle, hekin ostivat asunnon Fuengirolasta. Äiti opetteli tärkeimmät asiat espanjaksi, isä ei mutta tuli silti oikein hyvin toimeen siellä. Ja totta kai me lapset perheinemme vietimme paljon aikaa vanhempien asunnossa. Näin tekivät myös monet sukulaisistamme ja tuttavistamme, tosin pientä korvausta vastaan, koska maksaahan sähkö ja vesi sielläkin jotain.
Koronan jälkeen halusin tammikuussa vain levätä, ja siksi päätin lähteä lämpimään ja tuttuun paikkaan enkä tutustumaan uusiin asioihin, kuten muuten tapani on. Lensimme siis Malagaan ja varasin majoituksen Fuengirolasta. Olihan sinne muutama uusi kauppa ja ravintola tullut, mutta muuten perin tuttua… putiikkeja, restauranteja, rantaviivaa ja aurinkoa…
Kuvat ovat vuodelta 2023.
Edellisen vuosisadan vaihteen aikoihin (1860–1930)
Suomen väkiluku oli tuolloin noin 1,7 miljoonaa.
Suomesta muutti tuolloin etupäässä Amerikkaan noin 350.000 ihmistä, niin myös
isänäidin veli perheineen ja äidinäidin kolme sisarta perheineen.
Kun jatkosota loppui 1944, Suomen väliluku on 3,9 miljoonaa. Noin 42.000
karjalaista muutti Kanta-Suomeen.
1960- ja 1970-luvuilla suuren työttömyyden aikaan Suomen väkiluku oli noin
4,4-4,7 miljoonaa. Suomesta muutti Ruotsiin 500.000 ihmistä, ja suurin osa heistä
sekä heidän lapsensa ja lapsenlapsensa asuvat edelleen siellä.
Me jaksamme manata maahanmuuttajia Suomessa. Suomen välikulu on nykyisin 5,6
miljoonaa. Suomeen muuttaa vuosittain
nykyisin noin 50.000–70.000 ihmistä muista maista.
Kyse ei liene maahanmuuttajista sinänsä. Kyse
on siitä, että se, jolla on jo jotain, pelkää menettävänsä sen, mitä hänellä on
ja etsii syyllistä, ja hänen mielestään vallitseva politiikka on kaiken takana. Syyllisiä ovat aina ja kaikissa kulttuureissa olleet ”ne
muut” eli erilaiset. Maahanmuuttajat ovat sopiva kohde. Hyi olkoon, hehän ovat pakolaisia
ja vievät meidän työpaikkamme… Syntyy suuria puolueita, täällä Perussuomalaiset
tai Vaihtoehto Saksalle (AfD) ja vastaavia pelastamaan oma kulttuuri. Mitä se
sitten on, Suomessa kahvi ja peruna ja whatsup, vai?
Mutta fakta on, ettei missään ole olemassa mitään tiettyä määrää työpaikkoja, vaan
niitä demokratioissa syntyy tarpeen mukaan. Kun on vähän ihmisiä, tarvitaan vähän
kaikkea. Kun ihmisiä on paljon, kaikkea tarvitaan paljon. Ongelmia on
molemmissa tapauksissa, ne vain ovat varsin erilaisia. Se on syy, miksi
helsinkiläiset eivät ymmärrä ”maalaisia” eivätkä ”maalaiset” helsinkiläisiä.
Kysyn vielä, kuka on maahanmuuttaja. Kun kerron sekä kantasuomaisille ja tänne muuttaneille, että minäkin olin maahanmuuttaja, kun Saksaan muutin, niin yleensä kulmat kohoavat. Miten niin? Seuraa ihmettelyä. Maahanmuuttaja on ihminen, joka muuttaa toiseen maahan asumaan. Sillä sanalla ei sinänsä ole mitään tekemistä pakolaisuuden kanssa.
Totta kai Fuengirolassa myös paikalliset suomalaiset tutustuivat toisiinsa, toimintaahan on heille siellä todella monenlaista. Olin siellä kerran vanhempieni suomalaisen naapurin luona kylässä. Tuolloin asuin Saksassa, ja naapuri jaksoi päivitellä sitä: ”Miten ihmeessä suomalainen voi muuttaa asumaan ulkomaille! Sehän on maanpetos!” Niinpä kai. Kuuntelin aikani ja kysyin häneltä sitten: ”Entä sinä?” Hän ei ollut lainaan huomannut itsekin asuvansa ulkomailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti