Tuote, josta maksetaan silloin, kun se heitetään pois

Aurinkoisina päivinä aurinkovoimalat maksavat Saksan valtiolle miljoonia euroja 

Saksassa toukokuun alussa sähkömarkkinoita seurannut saattoi todistaa ilmiön, jota markkinataloudessa ei ole tarkoitettu tapahtuvan. Keskipäivällä sähköä sai ilmaiseksi, mutta ei siinä vielä kaikki. Kuka tämän sähkön osti, sai jopa 500 euroa megawattitunnilta kaupan päälle. Yksityiset kuluttajat eivät yleensä voineet hyötyä tästä, mutta energiakauppiaat ja yritykset kyllä. Asiantuntijoiden keskuudessa tätä poikkeamaa kutsutaan ”negatiivisiksi hinnoiksi”, ja se on seurausta Saksan energiakäänteen keskeisestä virheestä.

Ylitarjonta painoi hinnan saksalaisessa sähköjärjestelmässä tähän mennessä alimmalle tasolle. Valtiovarainministeri Katherina Reiche (CDU) haluaa nyt tehdä päätöksen – joka vaikuttaa pienien aurinkosähkölaitosten yksityisiin operaattoreihin, jotka ovat tähän asti voineet ansaita rahaa syöttötariffilla.

Aurinkoenergian lisääminen Saksassa etenee nopeasti. Viime vuoden loppuun mennessä katoille ja pihoille oli asennettu noin viisi miljoonaa aurinkosähköjärjestelmää. Noin kaksi miljoonaa yksityistaloutta ansaitsi vuonna 2023 rahaa järjestelmällään – keskimäärin noin 153 euroa kuukaudessa. Nopea laajentuminen tuo kuitenkin mukanaan myös haasteita sähköjärjestelmälle. Kun erityisen aurinkoisina päivinä tuotetaan enemmän sähköä kuin voidaan ottaa vastaan, hinnat laskevat negatiivisiksi. Alan portaalin Cleanthinkingin mukaan hinta laski 1. toukokuuta päivänsisäisillä markkinoilla hetkellisesti jopa miinus 855 euroon megawattitunnilta – mikä on ennätysarvo. Syynä tähän ovat rajalliset verkko- ja varastointikapasiteetit, jotka eivät pysty ottamaan vastaan ylimääräistä energiaa. Tällaisissa tilanteissa sähkön myyjien eli energialaitosten on maksettava siitä, että sähkö otetaan vastaan.

Ministeri Reiche aikoo siksi uudistaa sähkömarkkinoita. ”Haluan, että energiamurros tulee jälleen kohtuuhintaiseksi”, hän sanoi CDU:n talousneuvoston talouspäivillä. Saksa on vienyt 1. ja 2. toukokuuta sähköä ulkomaille kalliilla hinnalla, ”pelkästään nämä kaksi päivää merkitsevät EEG-tilille korkeaa kaksinumeroista miljoonasummaa”, häntä siteerataan Welt-lehdessä. Taustalla on se, että vanhempien aurinkovoimaloiden operaattorit saavat EEG-lain eli syöttötariffilain nojalla taatun korvauksen kilowattitunnilta riippumatta siitä, tarvitaanko sähköä juuri sillä hetkellä vai ei.

Sillä sekä verkkoon syötetty sähkö että ostopalkkio on maksettava. Aurinkovoimaloiden omistajat saavat edelleen taatun syöttötariffin tuottamastaan sähköstä, kun taas ostopalkkio rahoitetaan kaikkien sähkönkuluttajien varoista. Vaikka laitokset jouduttaisiin ajoittain sulkemaan verkon turvallisuuden vuoksi, menetetystä tuotannosta maksetaan korvausta. Syynä tähän kaikkeen on se, että verkkojen laajentaminen sekä aurinko- ja tuulivoimaloiden rakentaminen eivät ole tapahtuneet samassa tahdissa. Verkkojen laajentaminen ei ole pysynyt aurinkovoimaloiden ja tuulipuistojen rakentamisen vauhdissa.  Kuka maksaa verkkojen laajentamisen? Myös sähköä ostava asiakas.

Reiche haluaa lopettaa tuen.  Hänen perustelunsa: tuotteesta, jota ei tarvita, ei voi maksaa korvausta. ”Maailmassa ei ole yhtään alaa, joka saisi korvausta tuotteesta, joka heitetään pois”, hän perustelee.

 

Ministeri Reiche
 

Ehkä Suomessakin olisi syytä tarkastella kokonaistilannetta eikä ensin rakentaa tuuli- ja aurinkovoimaa kauas kuluttajista ja ihmetellä sitten, mihin se sähkö syötetään? Kuka maksaa verkon? Sähköä ostava asiakas. 

Satiirinen sivuhuomautus: erinomainen nimi naispuolisella rahaministerillä: "Reiche", suomeksi "rikas".  

 

 

 

 

Piha, puutarha ja lahjakortti

 

Entisessä elämässä. Vuonna 1981 olimme ostaneet tontin ja sillä olevan aloitetun rakennuksen ja rakentaneet sen valmiiksi, omaksi kodiksi. Piha oli vielä tyhjä. Laskettiin, että tarvittaisiin noin 600 markkaa, että saataisiin kasvit ostettua.

Mutta ei meillä ollut tuota rahaa. Eipä siinä sitten ollut muuta tehtävissä kuin odottaa parempia aikoja, jossa tilanteessa sitten ”tilasimme” tuollaisen summan rahaa, jolla ostaa pensaita ja perennoja ja muitakin kasveja.

Appi ja anoppi olivat auttaneet rakennushommissa. Sitten he lähtivät lomalle. Appi kun oli rautateiden palveluksessa, hänellä ja vaimolla oli ilmaiset matkat koko Saksassa ja näin ollen he matkustivat usein. Heillä itsellä oli monipuolinen kukoistava piha, kasvitarha ja puutarha, joten kaikenlainen puutarha-asia kiinnosti heitä.

Saksassa järjestetään joka toinen vuosi jossain kaupungissa puutarhanäyttely, isot messut, jolloin jonkun kaupungin joku kaupunginosa muutetaan käytännössä isoksi puutarhaksi ja puistoksi. Tuona kesänä 1983 messut olivat Münchenissä. Myöhemmin kuulimme, että noilla messuilla kävi tuona kesänä 11,5 miljoonaa vierailijaa, joten tapahtuma ei ollut ihan pieni ja mitätön.

Tulivat appivanhempani messuportille – jossa heitä vastassa olikin soittokunta ja kunniakomppania. Sattuivat olemaan joku x miljoonas vierailija! Ja saivat 600 markan lahjakortin, jolla ostaa kasveja.

Mitäs sillä lahjakortilla tehtiin, arvannette jo…

*************************************************

Münchenin länsipuisto, Westpark, perustettiin tuota puutarhanäyttelyä varten ja on sen jälkeen ollut kaikille vapaassa käytössä oleva puistoalue. Se on 69 hehtaaria laaja ja pituutta on 2,4 kilometriä.  Puisto koostuu kahdesta osasta, joiden välissä on leveä jalankulku- ja pyöräilysilta.

Alueella on leikkikenttiä, pelialueita, grillipaikkoja, kaksi olutpihaa, ravintola, kävely- ja pyöräilyteitä, kukkatarhoja, ruusupuisto, historiapuisto, alppikasvien osasto, sokeille tarkoitettu osasto, useita itäaasialaisia rakennuksia – ja useita kansainvälisten taiteilijoiden teoksia. 

Kuvat: saksankielinen wikipedia

Miten tulla onnettomaksi

Haluaisitko olla onneton?

Ei hätää. Tässä tarkat ohjeet.

Ajattele eilistä. Vielä parempi, jos ajattelet lisäksi toissapäiväistä, viime viikkoisia, sitä mitä tapahtui viime kuukausina ja viimeisinä vuosinakin.

Ajattele kaikkea sitä, mikä epäonnistui suhteessasi, kuinka vaikeita työt olivat ja missä kaikkialla teit virheitä.

Seuraukset tulevat varmasti.

Nykyään tiedemiehet ovat sitä mieltä, että aivomme ovat keksineet ajan. Jos emme muistaisi mennyttä aikaa, ei menneisyyttä olisi.

Jos mennyttä aikaa ei oikeastaan olekaan - eikä tietenkään siis tulevaakaan, ehdotan seuraavaa: unohda ne.

-------------

Ylläolevan tekstin kirjoitti (saksaksi) Andreas Frenzel.
(erfolg-im-leben.blogspot.com/2009/08/so-machen-sie-sich-am-besten.html)

Saman ja enemmän voi lukea Paul Watzlawickin vuonna 1983 ilmestyneestä hauskasta kirjasta "Anleitung zum Unglücklichsein" (Ohjeet miten tulla onnettomaksi). Harmi että saksasta käännettyä tekstiä on suomeksi niin vähän - johtunee siitä, että kääntäjät eivätkä varsinkaan lektorit eli kustantajan edustajat osaa saksaa. Harmi; eläköön siis kolmas kotimainen. Kirjaa on myyty jo useita miljoonia kappaleita. Se on paras mahdollinen parodia onnen etsintään erikoistuneille oppaille. (Kääntäisin suomeksi jos joku maksaisi ;-)))

Watzlawick on itävaltalainen psykologi. Hänen mielestään ihmisen päämäärä ei ole onnellisuuden saavuttaminen. Watzlawick on nk. Palo Alto-koulukunan perustaja ja edustaja. Koulukunta tutki skitsofreniaa, myöhemmin viestintää, psykoterapiaa ja perheterapiaa.

Watzlawick kertoo kirjassaan monin esimerkein, miten arkipäivästä saadaan sietämätön ja miten mitättömät asiat saadaan näyttämään suurensuurilta. Hyvä lähde on oma menneisyys. Menneitä tapahtumia voi hyvin yksinkertaisesti ihannoida ja suurennella ja verrata niitä nykyisyyteen - ja sehän on turhauttavaa ja tuloksena ihminen on onneton.

Humalainen etsii avaintaan katulyhdyn alta. Poliisi auttaa häntä löytämään avaimen. Kun poliisi kysyy pitkän etsimisen jälkeen, onko mies ihan varma, että hän on hukannut avaimen jonnekin tänne, mies vastaa: "En tietenkään, mutta tuolla muualla on liian pimeää."

Mies taputtaa käsiään joka kymmenes sekunti. Kun häneltä kysytään siihen syytä, hän sanoo: "Hätistelen norsuja". Siihen huomautukseen, että eihän täällä mitään norsuja ole, hän vastaa: "Ei tietenkään. Minähän hätistelen ne pois." Pelätyn tilanteen välttäminen varmistaa, että tilanne jatkuu.

Äiti lahjoittaa pojalleen kaksi urheilupaitaa. Kun poika pukee päälleen toisen, äiti kysyy surullisena: "Etkö pidäkään siitä toisesta?"

Oletetaan, että vaimo kysyy mieheltään, maistuuko tälle keitto, jonka vaimo on tehnyt uuden reseptin mukaan, ja että miehestä se on kamalaa, mutta hän ei halua loukata vaimoaan. Kun hän sanoo: "Maistuu mielenkiintoiselta", on varsin vähän mahdollista, että vaimo ymmärtää mitä mies sanoo.

Käsky "ole spontaani" on kaikkien loogisten päätelmien vastakohta, sillä on mahdotonta tehdä käskystä jotain spontaanisti, yhtä lailla kuin on mahdotonta unohtaa jotain tahallaan.

Kirjan tunnetuimpia esimerkkejä on "Vasaran tarina". Mies haluaa ripustaa seinälle taulun. Hänellä on naula, mutta ei vasaraa. Naapurilla on vasara. Mies päättää mennä lainaamaan naapurin vasaran. Mutta sitten hän epäröi: entäpä, jos naapuri ei haluakaan lainata vasaraansa? Eilenkin hän tervehti vain lyhyesti. Ehkä hänellä oli kiire. Mutta ehkäpä kiire olikin vain tekosyy, ehkä naapurilla onkin jotain miestä vastaan. Mutta mitä? Eihän hän ole tehnyt naapurille mitään; naapuri on luulotautinen. Jos häneltä pyydettäisiin lainaksi työkalua, hän antaisi sen heti. Miksi naapuri ei anna? Miten ihmeessä voi kieltäytyä noin yksinkertaisesta asiasta? Tuollaiset naapurit tekevät elämän vaikeaksi. Ja sitten naapuri vielä luulee, että olen hänestä riippuvainen. Vain siksi että hänellä on vasara. Nyt saa riittää! Ja mies ryntää naapurin ovelle, soittaa ovikelloa, naapuri avaa, mutta ennen kuin naapuri ehtii edes hyvää huomenta toivottaa, mies huutaa hänelle: "Pitäkää vasaranne, mokomakin lurjus!"