maanantai 9. elokuuta 2010

Pyrähdys Zürichiin

Elämä pyörii Euroopan rahamaailman keskuksessa. Kaikki viimeisen päälle siistiä ja järjestäytynyttä. Ihmiset iloisia, hyväntuulisia ja avuliaita. Katukuppilat ja katuravintolat täpösen täynnä ja iltamyöhään. Vettä, luontoa löytyy: Limmat-joki virtaa kaupungin läpi, ja eteläpäässä avautuu pitkä Zürichin järvi.

Voiko kukaan asua ydinkeskustassa, Bahnhofstrassen eli asemakadun ja joen välissä kohtuuhintaan? Kyllä voi ja vieläpä perheen kanssa. Vietin kaksi yötä ystäväni ystävän viihtyisässä kodissa Zürichin taivaan alla. Ikkunat auki maailmaan.



Kun astuu talosta ulos, kuuluu kielten sekasorto. Sveitsin viiden miljoonan väestöstä yksi miljoona on ulkomaalaisia. Jo tavallinen saksalainen jää änkyttelemään kuulemaansa: sveitsinsaksaa kun ei ole tottumattoman helppo ymmärtää.



Mieleen jäi Bodenjärvelle muutettuamme naapurin pikkupojan innostunut, vauhdikas kertomus alemannin murteella, ja me sen kun katselimme toisiamme emmekä ymmärtäneet mitään. Nuorempi poikani syntyi Sveitsin puolella, siellä lähimmässä sairaalassa, Münsterlingenissä, ja pakkohan oli sitten opetella ymmärtämään, mitä lääkäri sanoi. Oikeammin meitä huvittivat suuresti lastenhoidon hauskat uudet sanat. Saksalaiset muualta tulleet vieraamme säännöllisesti hämmästelivät, miten olimme oppineet ymmärtämään mitä paikalliset puhuivat… Alemannien murrealueen maantieteellinen sijainti on Etelä-Saksa, Elsass, Saarland sekä Pohjois-Sveitsi. Myös svaabin murre kuuluu alemannin murteeseen. Alemannit sanana voisi saksan kielen mukaisesti kääntää ”alle Mannen” eli ”kaikki miehet”…



Zürich on minulle perin tuttu kaupunki, Bodenjärveltä etelään lähtien ensimmäinen oikea suurkaupunki. Bahnhofstraßelta löytyvät kaikki kalliit merkkiliikkeet ja kaikki suuret ja pienet sveitsiläiset pankit. Lienee Euroopan kallein katu? Kerran tuttujani odotellessa ja edellisenä päivänä Espanjasta palattuani jäin hämmästelemään hintatasoa: Malagassa kahvi oli maksanut vajaan euron, Zürichissä sama maksoi neljä euroa. Siis tietenkin frankkeina :-)



Zürichissä on lähes mahdotonta löytää parkkipaikkaa. Kaupunki onkin systemaattisesti panostanut julkiseen liikenteeseen. Siitä voisi muutama muu kaupunki ottaa oppia. Saksassa sama asia on ratkaistu ympäristöplaketein – ilman plakettia ei ole keskikaupungeille menemistä, ja jotkut pahapäästöiset autot eivät saa plakettia lainkaan.

Täytyy myöntää, että oli kuin olisin tullut kotiin tämän pitkähkön Suomen rupeaman jälkeen. Täällä iloisessa Karjalassa sitä elämäniloa saa hakemalla hakea, Sveitsissä se tuntuu olevan ihmisten luonnollinen olotila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti