Tässä kaksi tunnettua rakennusta Reeperbahnin varrella: Davidwache (“Taavetin vartiopaikka”) ja St.-Paulin teatteri.
”Geile Meile” lauloi riimitellen Udo Lindenberg, yksi suosituimpia saksalaisia trubaduureja. Sana ”geil” tarkoitti ennen kiimaista, ja on yleistynyt nykynuorison kieleen merkityksessä ”hyvä, kiva”. Kieli muuttuu ja kehittyy. :-)
Reeperbahn kulkee Hampurin bordellialueen halki, joka sijaitsee St.Paulin eli pyhän Paavalin kaupunginosassa. Nähtävyyksiä ovat paitsi lukuisat baarit ja yökerhot, ennen muuta monipuolinen sivukatu Große Freiheit, suomeksi ”suuri vapaus”, Hans-Albers-aukio sekä poliisiasema Davidwache. Panoptikumin, Saksan vanhimman vahakabinetin löydät Spielbuden-aukiolta. Se on perustettu vuonna 1879.
Herbertinkatu on Reeperbahnin kanssa samansuuntainen. Siellä ovat naiset vapauttamistaan odotelleen jo 1800-luvulta alkaen. Näyteikkunan prostituoituja varjelee kaksi sermiä uteliaiden katseilta. Ja sisään pääsee vain mies, joka on täyttänyt 18 vuotta.
Saksassa katu tuli kuuluisaksi 1943 kuvatusta filmistä ” Große Freiheit Nr. 7”, jossa esiintyi senaikainen julkkisnäyttelijä Hans Albers. Pyhän Paavalin kortteli syntyi esikaupunkina. Tuolloin sen nimi oli vielä ”Hampurin vuori”. Satoja vuosia se oli ollut paikka, jossa asui kaupungissa ei-toivottuja ihmisiä. Siellä sijaitsivat ruttoparantolat, sairaalat ja vaivaistalot. Nimensä Reeperbahn eli köydenpunojankatu sai köysien punojilta, jotka tarvitsivat köysiensä kuivattamiseen enemmän tilaa kuin mitä keskikaupungilla tuolloin oli tarjota.
Ensimmäiset huvipaikat syntyivät nekin jo 1600-luvulla. 200 vuotta myöhemmin rakennettiin lautakojujen sijaan kunnon kivitaloja. Teatterit, juottolat ja bordellit avasivat ovensa. Sataman takia St.Paulille tuli paljon kansaa eri maista ja kulttuureista. Yhä tänäänkin sieltä löytyy portugalilaisten ja espanjalaisten kortteli. Große Freiheit-kadun yhden rakennuksen takapihalla on kuuluisan Star-klubin muistolaatta. Siellä esiintyivät aikoinaan Jimi Hendrix, Little Richard ja Chubby Checker. Myös Beatlesien ura alkoi Hampurista, tästä samaisesta korttelista.
Korttelia kutsutaan sanalla ”Kiez”. Sana tarkoitti pientä korttelia, keskiajalla varsinkin slaavilaisen väestön asuttamaa aluetta, ja joiden asukkaiden oli pakko suorittaa jotain palveluja lähistöllä sijaitsevien aatelisten tarpeisiin. Nämä palvelut olivat usein esimerkiksi kalastusta.
Tiistain turistikierrosten nimi on ”matroosinmyssy ja verkkosukka”, torstain ”Pyhän Paavalin sydän” ja lauantain ”Kiezille hoitoon”. Kouliintuneet paikalliset oppaat vievät turistit sellaisiin paikkoihin, joita itse eivät ikinä olisi löytäneet. Turisteille kerrotaan kaikenlaista prostituutiosta ja merimiehistä, bordelleista, poliiseista ja myös maailmankuuluista filmikulisseista, musiikin historiasta ja ties mistä vielä. Ilmoittaua ei tarvitse. Kierrokset alkavat aina illalla kello 20 St.Paulin metroasemalta ja maksavat kympin per turisti.
Schmidts Tivoli on yksi monista Spielbudenplatzin teattereista. Seitsemässä kaupunginosan teatterissa käy vuosittain yli miljoona katsojaa. Schmidtin Tivolissa on yksi Hampurin kauneimmista teatterisaleista. Se on sirkusareenan muotoinen ja näyttämö ylettyy katsoja-alueelle. Teatterissa esitetään saksankielisiä musikaaleja, nostalgisia revyitä ja kabareeta. Vuosina 1925-1990 rakennus toimi huvitemppelinä ja sen nimi oli ”Zillertal”. Vuonna 1991 vanhasta rakennuksesta paljastettiin korkeat kultaiset pylväät, seinämaalaukset ja suuret pyöreät peilit. Sellaiset nimet kuten Max Raabe, Helge Schneider, Ingo Appelt ja Missfits kuuluvat niihin, jotka siellä nykyisin näyttelevät.
Turistien suosiossa on kapakka nimeltä ”Ritze”. Aiemmin siellä esitettiin elokuvia. Paikalliset kävivät siellä juomassa oluensa. Nyt se on melkein nostalginen turistirysä. Seiniä koristavat monien kuuluisuuksien kuvat. Kapeat portaat vievät alas kuuluisaan nyrkkeilykehään, jossa paitsi paikalliset, myös nyrkkeilijät kuten René Weller, Henry Maske ja Dariusz Michalczewski harjoittelivat. Nykyisin siellä harjoittelevat nuoret saksalaiset tulevat nyrkkeilyn mestarit.
Omat kokemukseni ovat lähinnä huvittavia. Ei kukaan suomalainen ole vielä jättänyt Kiezillä käymättä. Käytiinpä jopa seksimuseossa. Yölläkin voi Reeperbahnilla kävellä kuten missä hyvänsä kadulla, mutta sivukaduille ei parane mennä – saattaa mennä sekä rahat että terveys. Ja silmät intoa leimuten miehet ovat kapakkoihin hävinneet. Sinne vain naisille rahat tissiliiveihin… Oma alaikäinen poikani taas ei juurikaan tykännyt, kun välivallan karsimiseksi alaikäiset eivät pääse alueelle iltaisin lainkaan, eikä mukaan saa tuoda tai kapakoista ostaa mitään, mikä on pullotettu tai täytetty lasiin. Ja aseet karsitaan suoraan metroasemalla ylös noustessa. Minusta aivan asiallista toimintaa ja muutaman katutappelun jälkeen kaupunki päätyi tähän radikaaliin ratkaisuun. Eipähän nuorella sinne illalla mitään asiaa olisikaan, mutta kun asui niin lähellä… Enkä koskaan ”ehtinyt” käymään katsomassa Luolamiestä, jota kai yhä vieläkin esitetään Schmidts Tivolissa.
Hampurissa on siis kuulemma valtakunnan ainoa kaupunginosa, jolle nimensä ovat antaneet katoliset pyhimykset pyhä Paavali ja pyhä Josef, ja joka kuitenkin on tunnettu aivan muusta kuin uskonnollisuudestaan… St.Paulin kaupunginosassa sijaitseva St.Josephin barokkikirkko on valmistunut vuonna 1721.
Kapunginosassa on muuten 25.000 asukasta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti