Jörö-Jukka pörrötukka

Kaikkea se saksalainen keksii. Ehkä pitäisi ensin kirjoittaa Grimmin veljeksistä ja saduista, mutta kirjoitanpa hieman Jörö-Jukasta, se kun on kotoisin yhdestä asuinkaupungeistani, Frankfurtista (toden sanoakseni, en asunut itse kaupungissa mutta hyvin lähellä ja sen 8 vuotta). 

 

 

Lääkäri Heinrich Hoffmann etsi vuonna 1844 joululahjaksi kuvakirjaa kolmivuotiaalle pojalleen. Ei löytänyt mielestään sopivaa, ja siksi päätti tehdä sellaisen itse. Tavalliseen kouluvihkoon piirretyistä runoista ja kuvista syntyi yksi maailman tunnetuimmista kirjoista.

Sanaa ”Struwwelpeter” (siis suomen kielen ”Jörö-Jukka”) käytettiin paikallisessa Hessenin murteessa ja sana tarkoittaa ihmistä, jolla on pörröinen tukka. Lääkäri tiesi, mikä tehoaa lapsipotilaisiin: pelottelu. Tuohon maailmanaikaan nimittäin monia asioita käsitettiin erilaisiksi kuin nykyisin: kertomukset kauheuksista olivat saduissa varsin tavallisia. Kirjan tekijän kuitenkin kerrotaan olleen itse laupeus. 

 

Semmoinen on Jörö-Jukka,
Koikkakynsi, pörhötukka,
tahtoo kynsiänsä säästää,
Mutt’ ei kampaa päähän päästää.
Nyt on pää kuin vanha lato,
Kynsi niin kuin onkimato,
Hyi sitä Jörö-Jukkaa!
Hyi sitä porhötukkaa!

 Struwwelpeter-museo Frankfurtissa.