Uskaltaako tämän julkaista?!
Taksinkuljettaja, yötyössä. Sähköasentaja, yötyössä. Myyntiedustaja tai tulkki, jonka asia ei päivässä valmistunut. Lomalaisia matkalla Virosta Norjaan tai Rovaniemeltä Helsinkiin. Tai Vaasasta Siilinjärvelle. Urheilutapahtumiin osallistuvia urheilijoita tai innokkaita kannattajia. Hammaslääkäri, lisäopinnoissa. Messujen näytteilleasettaja monipuolisine tuotteineen. Ulkomaalaisia turisteja Suomeen tutustumassa, onhan Jyväskyläkin yksi Aalto-kaupunki. Autolla, junalla, moottoripyörällä.
On kesän mittaan puhuttu suomea, englantia ja saksaa. Saksa on ollut muutamalle yllättävä kieli, sillä saksan taitajia ei Suomessa juuri enää ole. Puhun joka päivä näitä kolmea kieltä, joten se ei ole minulle yllättävää. Järjestelmä tosin kääntää kaiken tekstin mille kielelle hyvänsä, ja pari kertaa majoittujan kieli onkin ollut yllätys. Kerran puhuttiin saksaa, kunnes asiakas kysyi, puhunko myös suomea...
Yllättävää on ollut teemojen moninaisuus. Jotkut ihmiset haluavat nimenomaan jutella, ja juuri siksi he eivät mene hotelliin. Kyse ei ole niinkään rahasta vaan kodinomaisesta ilmapiiristä. Monella on ollut tarve keskustella täysin vieraan ihmisen kanssa omista ongelmista. En kerro ihmisten ongelmista tässä – meillä kaikilla on elämässä kaikenlaisia tilanteita, emmekä aina halua niistä puhua. Kenenkään ei ole täällä pakko puhua yhtään mitään, mutta totean, että puhuvat ovat kiitollisia kuuntelijasta. Enhän minä voikaan kenenkään ongelmille mitään tehdä enkä ryhdy ketään neuvomaan, paitsi jos sitä nimenomaan kysytään.
Olen saanut monenlaista tietoa eri aloilta ja eri maista. Omasta puolestasi olen kertonut omasta elämästäni, Saksan vuosista ja nykyisestä työstäni maahanmuuttajien parissa. Monelle maahanmuuttajien tilanne onkin ollut melkoinen yllätys. Nk. tavallinen suomalainen valitettavasti elää pitkälti luulojensa varassa. Siihen syynä ovat poliitikkojemme toilaukset ja bulevardimedia.
Muutaman kerran majoittuja on nimenomaan kertonut haluavansa levätä ja olla yksin. Siihen hänellä on oikeus.
Täällä paikallisten mielestä ”kamalassa”
paikassa oleminen näkyy miellyttävän matkalaisia. Erityisesti on pidetty siitä,
että joka puolella on vihreää ja luontoa. Metsä, laavu ja uimapaikka ovat
saaneet paljon kiitosta.
Aamiainen on ollut monelle myös yllätys.
Siihen olen naurahtanut, että käsittääkseni ”aamiaismajoitus” sisältää kaksi
asiaa: aamiaisen ja majoituksen. Eikö olekin mukavaa, että joku muu kuin sinä
itse tarjoaa sinulle aamukahvin ja aamupalan? Voi, siitä minäkin tykkäisin. Ruokaakin
on tehty muutaman kerran, ja jopa sitä yhdessä syöty.
Muutaman kerran olen saanut ihan henkilökohtaisen lahjan. Olen siitä itse asiassa tosi ylpeä ja kiitollinen. Kolmesti on majoittuja tullut toisenkin kerran. Jotain olen tehnyt oikein.
Pari kertaa minulta on kysytty, enkö minä pelkää. Airbnb-järjestelmä on varsin luotettava, henkilön täytyy ensin vahvistaa henkilöllisyytensä, ja toisekseen kokemus on ollut todella erinomainen. Kaikki vieraat tähän asti ovat olleet siistejä ja korrekteja.
Aloitin vasta tänä keväänä. Idea syntyi saksalaisen tuttavani kokemuksista ja kollegani suosituksesta ja totean, että olen tyytyväinen. Suurta tuottoa tämä toiminta ei tuota, onhan joka tapauksessa valmistettava aamiainen ja pestävä lakanat ja pyyhkeet. Mutta minulla on ollut hauskaa ja olen oppinut paljon uusia asioita. Saksassahan tällainen toiminta on varsin tavallista, minäkin etsin perhemajoituksen tai pienemmän kotoisamman paikan, jos mahdollista. Saksassa myös Gasthausit ovat mainio vaihtoehto – ei siellä kukaan iltaa yksin istu.
Myönnän olevani karjalainen ja varsin seurallinen, ulospäin suuntautunut ihminen. Suomalaiset ovat kuulemma jäykkiä, mutta täällä yöpyneet osoittavat kyllä ihan jotain muuta!
