Allaoleva artikkeli ilmestyi Keskipohjanmaassa 29.9.2011. Se on kirjoittanut Anu-Elina Ervasti, ja kuva on Päivi Karjalaisen.
Tukevaa perinneruokaa
Saksalainen ruokakulttuuri ei ole pelkkää makkaraa
Kun puhutaan saksalaisesta ruoasta, mieleen tulevat ensimmäisinä makkara ja olut. Nämä ovatkin saksalaisen keittiön kulmakiviä, mutta yli 81 miljoonan asukkaan maa on ruokakulttuuriltaan mainettaan monipuolisempi. Jokaisella alueella ja osavaltiolla on omat erikoisuutensa, joista tässä voidaan esitellä pelkkä pintaraapaisu.
Saksalainen ruoka ei ole terveysruoan maineessa. Totta onkin, että perinneruoat ovat usein suolaisia, rasvaiaia ja lihapainotteisia.
Tämä pätee varsinkin saksalaisherkuista tunnetuimpaan, paistettuun makkaran eli Bratwurstiin. Sen lisukkeena tarjoillaan yleensä hapankaalia, perunasalaattia, vehnäsämpylöitä tai sinappia.
Varsinkin baijerilaisille maistuu myös keitetty ”valkomakkara” eli Weißwurst. Muita suosittuja makkaralaatuja ovat raakamakkarat (Rohwurst) ja keitetyistä raaka-aineista kootut makkarat (Kochwurst).
Pikaruokana makkara tarjoillaan yleensä joko sämpylän sisässä tai paloiteltuna currykastikkeessa. Jälkimmäistä kutsutaan Currywurstiksi, ja se tarjotaan yleensä sämpylän, ranskalaisten tai perunasalaatin kera. Kastikkeen tulisuus vaihtelee miedosta extra scharfiin, ja lukemattomat pikaruokayrittäjät väittävät, että juiri heidän currykastikkeensa on kaikkein korventavinta.
Toinen pikaruokasuosikki, kebab eli saksalaisittain döner, on puolestaan maan lukuisien turkkilaissiirtolaisten perua.
Liharuoista myös sianpotka, riista ja erilaiset leikkeet ovat tavallisia. Pohjois-Saksan rannikkoalueilla syödään mereneläviä, kana on suosittua koko maassa ja hanhi pyhäpäivien juhlaruokaa.
Knödelit, tai Klösset kujten Pohjois- ja Länsi-Saksassa sanotaan, ovat keitettyjä taikina- tai lihapalloja. Niistä voi löytyä lähes mitä ruoka-aineita tahansa. Esimerkiksi peruna- ja leipäpohjaisia palloja käytetään ruoan lisukkeena, lihapyöryköitä eli frikadelleja pääruokana ja taikinapalloja jälkiruokana vaniljakastikkeen kera.
Saksalaisia pastaerikoisuuksia ovat paksut Späzle-nuudelit ja raviolimaiset, lihalla ja kasviksilla täytetyt Maultaschenit eli ”kitataskut”. Niitä syödään etenkin Schwabenin alueella Etelä-Saksassa.
Perunoille saksalaiset ovat yhtä persoja kuin suomalaisetkin. Keittämisen ja paistamisen lisäksi niistä valmistetaan muun muassa perunasalaattia, perunakroketteja, keittoja pannukakkuja. Myös leipää syödään runsaasti.
Vihanneksista suosituimpia ovat erilaiset kaalilisäkkeet, kuten punakaali, valkokaali ja tietenkin hapankaali. Kasvislisäkkeinä syödään myös muun muassa sipulia, porkkanoita, pinaattia, herneitä ja papuja. Kasviksia käytetään erityisesti laatikko ruoissa ja paksuissa peitoissa.
Herkut huuhdotaan alas tietysti oluella. Valinnanvaraa riittää, sillä Saksassa on yli ^300 panimoa. Myös erilaisia oluttyyppejä on lukuisia, suosittuja ovat esimerkiksi lager-oluet, kitkerähkö Altbier ja vehnästä pantu Weizenbier. Useita paikkakunnat ylpeilevät omilla erikoisuuksillaan. näistä kuuluisimpia on Kölnissä valmistettu Kölsch.
Myös viini on suosittu seurustelujuoma varsinkin perinteisillä viininviljelysalueilla, joita löytyy etenkin maan lounaisosista.
Saksalaisilla on rikas kakku-, keksi- ja leivonnaisperinne, jossa ei sokerissa säästellä. Tunnettuja leivonnaisia ovat esimerkiksi hedelmäinen joulupulla Stollen ja pehmeitä pipareita muistuttavat Lebkuchenit. Makeat herkut nautitaan usein kahvin kanssa.
Myös munkit, juustokakut ja alun perin Baijerista lähtöisin oleva omenapiirakka (Apfelstrudel) ovat saksalaisten suosikkeja. Jäätelökojujen suosiossa näkyvät italialaiset vaikutteet.
Kakkujen kuningattareksi kutsuttu Schwarzwaldin kirsikkakakku ansaitsee sekin tulla mainituksi. Kerrosakku koostuu suklaisesta sokerikakkupohjasta, kirsikoista ja kermavaahdosta. Loraus kirsikkalikööriä antaa kakulle makua, ja se koristellaan kermavaahdolla, kirsikoilla ja suklaalastuilla.
Suolaisesta pitävien kannatta maistaa Brezeleitä eli suolarinkilöitä. Erityisen pidettyjä ovat ennen paistamista lipeäliuoksella sivellyt rinkilät eli Laugenbrezelit.
Kikan kerrotaan saaneen alkunsa huolimattomasta kokista, joka luuli lipeäseosta sokerivedeksi.
Saksalaiset ovat myös ranskalaisten tapaan juustojen ystäviä. Esimerkiksi hapanmaitojuusto Handkäse mit Musik, ”käsijuusto musiikilla”, on suosittu herkku etenin Hessenin osavaltion eteläosissa.
Juuston nimi juontuu siitä, että se on perinteisesti muovailtu käsin. Musiikilla taas viitataan joko tarjoillessa käytettävien etikka- ja öljypullojen kilahdusiin tai sipulisen ruokailutuokion seurauksena mahassa möyryävään ”musiikkiin”.
Tuhti sipulipiiras, Zwiebelkuchen, on perinteistä syysruokaa Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Siellä piiras syödään hieman jäähtyneenä, ja sen kyytipoikana juodaan vasta puristettua uuden sadon viiniä.
Piirasta voi halutessaan keventää jättämällä pekonin pois. Myöskään kumina ei ole välttämätön.
Sipulipiiras
Taikina:
250 g ( n. 4 dl) jauhoja
25 tuorehiivaa
1,5 dl maitoa
0,5 dl öljyä tai 50 sulatettua voita
ripaus sokeria
ripaus suolaa
Täyte:
750 g sipuleita
200 g pekonia
1 rkl kuminaa
suolaa
pippuria
1,5 dl maitoa
n. 300 g ranskankermaa tai smetanaa
3 munaa
Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää jauhot ja sokeri ja kohota taikinaa noin 15 minuuttia hyvin peitettynä lämpimässä paikassa.
Lisää taikinaan rasva ja suola. Sekoita ja kohota vielä 15 minuutin ajan.
Viipaloi sipulit ja pekoni. Kuullota sipuleita hetki paistinpannulla ja mausta kuminalla, suolalla ja pippurilla. Lisää pekoni seokseen ja jäähdytä.
Kaulitse kohonnut taikina ja levitä se uunipellille leivontapaperin päälle tai voideltuun, suureen piirakkavuokaan. Levitä sipuli-pekoni-seos taikinan päälle.
Vispaa kulhossa maito, munat ja ranskankerma tai smetana. Mausta seos suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä ja kaada se piiraan päälle.
Paista piirasta 200-asteisessa uunissa noin 30-40 minuutin ajan, kunnes piiraan reunat ovat muuttuneet rapeiksi ja kullanruskeiksi.
