Antti
Heikkilä kirjoittaa taas asiaa. En ole heikkiläuskontoinen, kuten luulla
saattaisi. Arvostan sen sijaan todella suuresti hänen rohkeuttaan olla eri mieltä
suomalaisten lobbarien kanssa ja perustella näkemyksensä. Sellainen kun Suomessa on perin harvinaista. Suomi on jonkun kansainvälisen laitoksen tutkimuksen mukaan yksi maailman vähiten korruptunoita maita - minä sen sijaan näen korruptiota minne katsonkin. Se vain ei ole rahan siirtoa tiskin alta, vaan lobbausta ja sisäpiirin suosimista. Kalajoki on tästä oikein hyvä malliesimerkki, ja valitettavasti sitä eivät lobatut edes itse huomaa. Onneksi on muitakin ihmisiä...
En ole
lääkäri, joten en voi mitenkään tarkistaa, onko Antti Heikkilän kirjoittama totta. Sen
kuitenkin tiedän, että ihmiset hänen hoidossaan tulevat terveeksi, eli jotain hän tekee oikein.
Ja yhden
elämäni herkullisimmista aterioista olen syönyt hänen luonaan Helsingissä.
Kyseenalaistan
hyvin monta asiaa Suomessa ihan sillä perusteella, että olen nähnyt myös muuta.
En esimerkiksi ole lainkaan samaa mieltä suomalaisista ruokasuosituksesta enkä siitä, että
aamusta iltaan syödään einesruokaa ja pikaruokaa. Minun ensimmäinen esimieheni
professori Elias, toksikologi, sanoi meille ”tytönhupakoille” joskus
1970-luvulla, että syökää kaikkea, mutta jos voitte valita, valitkaa aina se
alkuperäinen. Siten pysytte terveinä. Siis jos kahvia, niin ei korviketta, jos
leivän päälle rasvaa, niin syökää voita, ja sitä rataa. Ei koskaan mitään prosessoitua!
Sitä en tiedä, onko tämä syy siihen, että olen yhä täysin terve. Syyhän voi
olla myös se, että ”olen päättänyt” pysyä terveenä. Tälle jälkimmäiselle usein
nauretaan, sillä eihän sellainen ole kuulemma mahdollista… Joka tapauksessa jo kolmekymmentä vuotta minulle on povattu taholta jos toiselta, että huomenna varmasti sairastun, kun en tee sitä tai tätä, aina kulloisenkin suomalaisen muodin mukaista asiaa.
Ravinnon lisäainehyllyjä marketissa Suomessa
Statiineista
ainakin tiedetään, että ne ovat useimmille tarpeettomia lääkkeitä.
Verenpainelääkettä, sokeritautilääkettä, verenohennuslääkettä, sydänlääkettä… vitamiinipillereitä,
jopa marketinkin hylly väärällään pillerimuodossa ravinnon lisäaineita. Onko tuo kaikki ihan
varmasti tarpeellista? Ainakin se myy hyvin ja valmistajat, apteekki ja kauppa rikastuvat ja me saamme hyvän omantunnon. Terveydenhuoltommehan sitten hoitaa seuraukset.
Antti
Heikkilä kirjoittaa kolestorista, diabeteksesta, sokerista, mutta myös Saksan
mediasta. Minullekin on jäänyt mysteeriksi, miksi Suomessa jokaisessa ruuassa
on sokeria. Ja miksi median pitää vain viihdyttää eikä jakaa tietoa.
Tällaisia "markettien sokerijuopottelun hyllyjä" ei Saksassa todellakaan ole.
