Tiedätkö sinä, missä blogiasi luetaan? Kuinka moni lukee?

 

 

 

Hämmästelen.

Olen kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009 lähtien, kun useampi tuttavani pyysi minua aloittamaan blogin. Heidän mielestään minulle oli tapahtunut elämässä niin paljon kaikenlaista, että siitä kannattaisi kirjoittaa.

Ja tottahan se onkin.

En kuitenkaan koskaan ajatellut kirjoittavani suurelle maailmalle. Kirjoitin lähinnä niille, joita aiheeni kiinnostivat. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen blogillani oli 1 306 lukijaa. Noin tuhat näyttää olevan tavallinen päiväkohtainen määrä. Joskus lukijoita on vähemmän, mutta toisinaan useita tuhansia.

Tilastoista näkyy myös jotain muuta mielenkiintoista: osa lukijoista on etsinyt blogini nimenomaan sen nimellä.

Missä nämä ihmiset oikein ovat?

Koska kirjoitan suomeksi, voisi kuvitella heidän olevan Suomessa.

Vaan eivätpä ole.

Heitä löytyy kaikkialta maailmasta: Intiasta, Indonesiasta, Vietnamista, Meksikosta, Argentiinasta, Etelä-Afrikasta – ja toki myös eri puolilta Eurooppaa.

Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan suuri osa lukijoista oli Venäjällä. Nyt ei juuri lainkaan. Syy lienee se, ettei amerikkalaisiin palveluihin ole enää samanlaista pääsyä kuin aiemmin.

Toinen suuri tyhjä alue kartalla on Kiina.

Kun katsoo maailmankarttaa blogin kävijätilastoista, näkee samalla yllättävän hyvin, missä internet on vapaasti käytettävissä – ja missä ei.

Miten tämä kaikki on mahdollista?

Nykytekniikka tekee ihmeitä. Selain kääntää tekstin hetkessä lähes mille kielelle tahansa. Lukija ei ehkä osaa sanaakaan suomea, mutta voi silti lukea suomalaisen blogin omalla äidinkielellään.

Siinä on jotain sekä hienoa että hieman hämmentävää.

Pitäisikö tästä olla ylpeä?

Vai pitäisikö epäillä koko tilastoa?

En tiedä.

Ja sitten tulee vielä yksi ajatus.

Pitäisikö hankkia blogiin mainoksia ja yrittää ansaita sillä rahaa?

Niin kuin tekevät influensserit ja somevaikuttajat...

...

Ei taida olla minun juttuni.

 

 

 

Kyllä kyllä, ylläoleva teksti on minun. Mutta ChatGTP oli apunani...  😉

 

 

Puhdasta energiaa?

 

Saksalainen bloggaaja kirjoitti naamakirjassa kommentin tuulivoimakeskusteluun 15.7.2026. 

 

Ideologit näkevät maailman vain yhdellä silmällä.

Järkevät tietävät, että kaikkialla, missä tuotetaan energiaa, on siitä seurauksena myös ympäristövahinkoja, eläinten ja kasviston vähenemistä tai tuhoa sekä ihmisille aiheutuvia haittoja ja vahinkoja. Se hyväksytään, koska energiahuoto on tärkeää.  

Deepwater Horizon, Piper Alpha ja die Exxon Valdez ovat jääneet hyvin muistiin huonoina esimerkkeinä ja Big Oilia vastaan on nostettu syytteitä ja hyvästä syystä.  

Niin kauan kuin emme pysty elämään ilman öljypohjaisia tuotteita ja itse asiass voimme vain ihmetellä, miten paljon niitä on (polttoaineita, muoveja, kemikaaleja, voiteluaineita, kosmetiikkaa, lääkkeitä, lannoitteita)  – myös tulevaisuudessa tulee olemaan onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja.

Big Oil ei edes esitä olevansa ympäristönsuojelussa malliesimerkki. Mutta jos, sitä syytetään heti viherpesusta. Näin kävi TotalEnergies-yhtiölle.

Tuulivoimasta puhutaan sen sijaan vain ”varmana, halpana ja puhtaana”.

”Varmaa“ ja „halpaa“ se voi olla vain sille, joka on täydellinen kovanaama tai jota on säilytetty pakkasessa viimeiset kymmenen vuotta.

Todellisuus on toinen ja tuulienergia on epäonnistunut. Me haluamme sitä lisää ja tuotamme vähemmän sähköä kuin koskaan aiemmin.

Entä ”puhdasta”?

Saksassa Hummelsin tasangolle rakennetaan kolmea 261 metriä korkeaa Vestas V172 -tuuliturbiinia. Tämä tarkoittaa, että noin 500 metrin etäisyydeltä edessä on kolme valtavaa rakennelmaa, joista jokainen on noin 600 metriä korkea, sillä 261 metriä korkeat turbiinit seisovat yli 300 metriä korkealla harjanteella. Kolme turbiinia sisältävät noin puoli tonnia neodyymiä, harvinaista maametallia. Näissä turbiineissa on kaksivaiheinen planeettavaihteisto, joka lisää kohtuullisesti niihin kytketyn kestomagneettigeneraattorin pyörimisnopeutta. Tuuliturbiinit, kuten sähköajoneuvot, tarvitsevat erittäin tehokkaita kestomagneetteja. Neodyymi on tämän tärkein raaka-aine, ja se on tuotava maahan. Vaihtoehto neodyymin käytölle olisivat kuparikäämit ja sähkö tuuliturbiinin generaattorissa.

Jos kuitenkin rakennettaisiin Vestas V172:n suorituskykyluokan generaattori, joka perinteisesti tuottaisi magneettikenttänsä sähköllä ja massiivisilla kuparikäämeillä, konehuoneen komponentti olisi yksinkertaisesti liian suuri ja ennen kaikkea liian painava torniin ja kuljetukseen. Vaihtoehtona ovat kestomagneettigeneraattorit (PMG), jotka sisältävät neodyymiä ja usein myös dysprosiumia ja tuottavat erittäin voimakkaita magneettikenttiä hyvin pienessä tilassa. Ne ovat huomattavasti kompaktimpia, kevyempiä ja tehokkaampia osakuormalla. Siksi mielenkiintoista kyllä, näiden tuuliturbiinien korkeuden kasvaessa neodyymi ei ole enää vaihtoehto, mikä jopa Enerconin oli tunnustettava. Vaikka he olivat aiemmin yrittäneet välttää harvinaisten maametallien käyttöä, heidän oli hylättävä tämä periaate uusimman E-175 EP5 -tuuliturbiininsa kanssa ja nyt he käyttävät myös neodyymiä. Kiina on lähes monopolistinen neodyymin toimittaja.

Harvinaisia ​​maametalleja, kuten neodyymiä, esiintyy luonnossa lähes koskaan puhtaassa muodossa, vaan ne ovat tiukasti sitoutuneina erilaisiin mineraaleihin (kuten bastnäsiittiin tai monasiittiin) ja malmeihin. Siksi ne on erotettava toisistaan. Tämä tehdään perinteisessä avolouhoslouhinnassa. Maailman suurin kaivostoiminta sijaitsee Bayan Obossa Sisä-Mongoliassa. Täällä harvinaisten maametallien malmi räjäytetään ja louhitaan valtavassa avolouhoksessa – usein rautamalmin louhinnan sivutuotteena. Louhittu kivi murskataan ja jauhetaan sitten mekaanisesti. Myös liuotusta tapahtuu. Kiinan eteläisissä maakunnissa on niin sanottuja ioniadsorptiokiviä. Malmin erottamiseksi näistä nestemäisessä muodossa monimutkaisista kaivoksista usein luovutaan. Sen sijaan vuoriin porataan reikiä, ja satoja tonneja kemiallisia nesteitä (usein ammoniumsulfaattia tai happoja) pumpataan suoraan vuoreen. Nämä prosessit pesevät harvinaiset maametallit pois savesta. Vuoren juurella liete pumpataan uudelleen pois ja käsitellään edelleen.

Molemmissa prosesseissa erottelu on kuitenkin lopulta välttämätöntä. Todellinen pullonkaula ei ole louhinta, vaan erottelu. Koska yksittäisten harvinaisten maametallien kemialliset ominaisuudet ovat erittäin samankaltaisia, materiaali on käsiteltävä valtavissa teollisuuslaitoksissa tuhansien niin sanottujen neste-neste-uuttovaiheiden läpi, kunnes jäljelle jää vain puhdasta neodyymioksidia. 

 

Harvinaiset maametallit kuulostavat puhtailta, mutta sitä eivät ole. Tässä ovat seuraukset:
1. Radioaktiivinen jäte: Pohjois-Kiinan malmit ovat luonnostaan ​​voimakkaasti saastuneita radioaktiivisilla alkuaineilla toriumilla ja uraanilla. Niiden käsittely tuottaa valtavia määriä hieman radioaktiivista lietettä.
2. Myrkylliset jätealtaat: Baotoun teollisuuskaupungin lähellä on valtavia tekojärviä (jätealtaita), joihin erotuslaitoksista peräisin oleva myrkyllinen ja hapan jätevesi varastoidaan. Jos pohjaveteen pääsee jotain tai pato murtuu, alueellinen ympäristökatastrofi on väistämätön.
3. Tuhoutuneet maisemat: Etelässä paikan päällä tapahtuvasta liuotuksesta peräisin olevat aggressiiviset kemikaalisekoitukset pysyvät usein hallitsemattomina vuoren sisällä. Tämä johtaa laajalle levinneeseen maaperän happamoitumiseen, kasvillisuuden kuolemaan ja paikallisten jokien myrkyttymiseen.

Eikä siinä kaikki.
4. Termi "syöpäkylät" on yleistynyt paikallisesti. Kiinan suurten jalostuslaitosten läheisyydessä syöpä-, hengitystieongelmien ja luustofluoroosin (jonka aiheuttavat fluoridikaasut jalostuksen aikana) esiintyvyys väestössä on dramaattisesti kohonnut. Vaikka turvallisuusmääräykset olisivat parantuneet, kaivosten ja tehtaiden työntekijät altistuvat äärimmäisille terveysriskeille. Jopa tarpeeksi paha tilanne.

Harvinaisten maametallien, kuten neodyymin, uuttamiseksi ja äärimmäisen monimutkaiseksi erottamiseksi Kiina on tarkoituksella rakentanut omia hiilivoimalaitoksiaan (ns. omavaraisia ​​voimalaitoksia) tärkeimmille teollisuusalueilleen, ja nämä laitokset ovat valtavia.

Yhteenvetona:
Maailmanloppu on virallisesti peruttu; IPCC:n lausunnot ovat yksiselitteisiä. Siitä huolimatta jatkamme energiantuotannon laajentamista, erityisesti kulttuurimaisemissa. Se perustuu komponentteihin, jotka louhitaan ja käsitellään olosuhteissa, jotka – jos toimisimme samalla tavalla – aivan oikeutetusti laukaisisivat suuttumuksen ja protestien lumivyöryn. Mutta todellisuudessa tätä lumivyöryä ei selvästikään olla laukaisemassa, koska tässä kuvattu kiinalainen painajainen yksinkertaisesti lakaistaan ​​maton alle oman edun, välinpitämättömyyden ja häikäilemättömyyden vuoksi.

Ja mitä se, että Kiinassa rakennetaan ja käytetään lisää hiilivoimalaitoksia "puhtaiden" tuuliturbiinien rakentamiseksi Saksaan, tarkoittaa tuulienergialle? Vain erityisen vannoutunut vihreän puolueen jäsen EI voisi pitää tätä farssina. Hummelsebenen ylätasangolla olevan kaltaiset tuuliturbiinit aiheuttavat siis tuhoa kahdesti – täällä ja Kiinassa. Saksa tuo neodyymiä ja muita harvinaisia ​​maametalleja paljon ylistettyyn energiamurrokseensa suoraan tai epäsuorasti Kiinasta - 97 % niistä on peräisin Kiinasta . Mainitsen tämän vain siksi, että Hormuzin salmi mielessä pitäen kaikki julistavat parhaillaan, että meidän on tultava vähemmän riippuviksi öljystä. Sattumalta julistajat ovat pohjimmiltaan samoja, jotka ovat lopettaneet hiilidioksidineutraalin energiantuotannon tai jotka joko haluavat tuhota muut kotimaiset ​​energialähteet tai kieltäytyvät edes harkitsemasta niitä.

Joten tämä on "puhdasta" energiaa, jota tuotamme täällä ja siten myös Hummelsebenen ylätasangolla. Hienoa kamaa, ja vain kaltaiseni kyyniset kutsuvat sitä räikeäksi tekopyhyydeksi, erityisesti kiinalaisten työläisten kustannuksella, jotka maksavat hinnan siitä, että tunnemme olevamme energiantuotannossa muita parempia.

Istanbulissa

 

Minä kun lähden jonnekin, niin eihän se ikinä ihan kommelluksitta mene. Tällä kertaa menin hoitamaan asioita Istanbuliin, keväällä 2025. Asiat eivät tulleet siellä hoidettua, myöhemmin kylläkin. Vaan kaikenlaista muuta tapahtui.

Isbanbul on iso kaupunki, siellä on peräti 15 miljoonaa ihmistä. Päällispuolin samanlainen iso kaupunki kuin mikä muu hyvänsä. Siellä oli ihan siistiä, kaikkialla voi maksaa kortilla, myös taksissa, tippiä ei ole, kulkuneuvot toimivat, ruoka on herkullista. Siis moderni suurkaupunki. Oli kevät ja sää aivan samanlainen kuin Suomessakin. Villapuseroa tarvitsin, koska merellä käy aina tuuli.

Nähtävyyksiäkin on. Keskustassa kuuluisa Hagia Sofia, ennen kirkko, nyt moskeija. Muista laittaa huivi päähän, kun vierailet moskeijoissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hagia_Sofia

 

Sininen moskeija on sininen!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulttaani_Ahmedin_moskeija

Topkapin palatsissa en tällä kertaa käynyt, koska kyseisenä päivänä se oli suljettu. Olen kuitenkin käynyt siellä aiemmin. 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulttaani_Ahmedin_moskeija

Topkapin sijaan tein kaupungin kiertoajelun, joka vei myös yli Bosporuksen sillan ja taas takaisin. Myöhemmin sitten lentokentälle mennen, tullen tulimme salmen alittavan tunnelin kautta. 

 

Ensimmäisenä aamuna taisin olla yliväsynyt ja juonut nestettä liian vähän. Olin menossa metrossa Aasian lentokentän läheltä Euroopan puolelle. En yleensä häkelly oikein mistään, metro on halvempi kuin taksi, ajattelin. Matka metrolla kestää tunnin, onhan kyse tosi isosta kaupungista. 

Seisoin täpötäydessä metrossa matkalaukkuni kanssa. Yhtäkkiä silmissä pimeni ja… sitten en muista mitään. Seuraavaksi heräsin metron penkillä, huolestuneet matkustajat yrittivät elvyttää minua, tarjosivat juotavaa ja syötävää ja alkoivat kysellä, mikä minulla on, onko sairautta vai mitä… Englantia puhuva nainen totesi, että olin aika pahasti kaatuessani lyönyt pääni ja tarvitsen lääkärin apua. Niinpä hän ja toinen henkilö, vanhempi mies, tilasivat taksin, soittivat hotelliin ja veivät minut hotelliin. Hotellissa minusta huolehdittiin mallikelpoisesti, tarjottiin apua ja aamiaista, ja valvottiin, etten nukahda, koska pelättiin, että olin saanut aivotärähdyksen. Hieman huojuva olo oli, muttei sitten sen kummempaa ollutkaan tapahtunut. Enkä mistään näistä palveluista maksanut mitään. ”Ei tule kuuloonkaan”, sanoivat. ”Kun joku tarvitsee apua, sitä annetaan, se kuuluu tapoihin.” Minua oli etukäteen peloteltu siitä, miten täytyy varoa, ettei minulta mitään varasteta. Kävikin juuri päinvastoin, minulle maksettiin. 

 

 

Hotellini ei ollut nk. turistihotelli, siellä ei ollut muita ulkomaalaisia kuin minä. Englantia kuitenkin useimmat tuntuivat osaavan. En yleensäkään välitä hienoista paikoista, mieluiten tutustun paikkakuntaan jutellen tavallisten ihmisten kanssa. Ja heillähän riitti mielenkiintoa. Aivan ventovieraat paikallisessa ravintolassa kyselivät kaikenlaista Suomesta, ja kun ei kielitaito riittänyt, niin vinkattiin seuraavan pöydän asiakas tulkiksi. Varsinkin taksikuljettajat ympäri maailman ovat mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. Istanbulissa yksi taksikuski halusi esitellä minulle turkkilaista musiikkia. No mikäs siinä!

 

Viimeisenä päivänä olin puolenpäivän aikaan hotellihuoneessani. Yhtäkkiä koko rakennus alkoi rajusti hyppiä. Ensimmäinen ajatus oli: äkkiä ulos. Niin tekivät kaikki muutkin ja kaikista taloista. Ihmiset olivat ulkona kadulla säikähtäneitä ja kertoivat minulle, että maanjäristys oli ollut isoin, mitä Istanbulissa on koskaan mitattu, 6.2 asteikon mukaan. Se ei kestänyt kauaa, myöhemmin seurasi vielä kaksi pienempää täristystä. Hotellin johtaja oli aivan paniikissa, näytti minulle kuvia perheestään, joka pelkää, ei uskalla enää asua omassa kodissaan, koska hänen mielestään rakennus ei ole järistyksenkestävästi rakennettu. Järistys ei ollut elämäni ensimmäinen, mutta kylläkin rajuin.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/turkissa-voimakas-maanjaristys/9142584

 

Kuvassa ihmiset yrittävät selvitä säikähdyksestään. Verkkoyhteydet Istanbulissa ovat huonot, tätä valiteltiin usein. 

 

Palasin kotiin hieman ihmetellen maailman menoa. Turkkilaiset ihanat pakolaistuttavani Suomessa halusivat tietää, millaista Turkissa on nykyisin, niinpä sitten istuttiin iltaa yhdessä ja syötiin hyvin.