Kieliongelmia?

Tuli aamulla puheeksi maahanmuuttajien sopeutuminen Suomeen. On meilläkin joitakin muslimeja, mutta he sopeutuvat hyvin ja ovat mallikelpoisia kansalaisia. Sen sijaan…

Kalajoella on useita venäläis-ja bulgarialaissyntyisiä, jotka ovat asuneet paikkakunnalla parikymmentä vuotta. He ovat suomalaisten miesten paikkakunnalle tuomia ja vaimoikseen ottamia naisia. Kotoutusmiskoulutusta ei heidän tullessaan ollut olemassa, suomalainen mies ei ymmärtänyt kielitaidon tärkeyttä, ja kielitaito on kehittynyt sen mukaiseksi. Ymmärretään jotain, usein väärin.

Pelkkä pitkään toisessa maassa asuminen ei tuo kielitaitoa. On aivan eri asia asua jossain ja hallita kieli. Kielitaidon vajavaisuus tuo jatkuvasti väärinkäsityksiä ja aiheuttaa kantaväestössä rasismia, ja suuresti hankaloittaa työelämään pääsemistä.

Monet Kalajoen slaavit sanovat olevansa ”oikeita” ortodokseja. He eivät kuitenkaan ole Oulun ortodoksisen seurakunnan jäseniä, joten mahdollisesti seurakunta ei edes tiedä heidän olemassaolostaan. He ovat kuitenkin vihaisia ortodoksiseurakunnalle, että se ei järjestä heille jumalanpalveluksia heidän omalla kielellään. Suomenkielisen seurakunnan tehtävä ei edes ole järjestää venäjänkielisiä palveluksia, vaan suomenkielisiä, jota kaikkien Suomessa asuvien tulisi ymmärtää. Samoin he ovat vihaisia kaupungille, että se ei käännätä kotoutumissuunnitelmaa heidän kielilleen, vaikka ohjelma ei ole heille edes tarkoitettu, vaan ohjeeksi viranomaisille.  

Tapahtui vuosi sitten keväällä, pääsiäisen aikoihin. Suomen ortodoksikirkko ainoana maailmassa noudattaa samaa kalenteria kuin Suomi, muualla vanhaa juliaanista kalenteria, joka on meidän kalenteristamme 13 päivää jäljessä, mistä seurauksena kaikki kirkolliset juhlat ovat kymmenen päivää myöhemmin kuin mitä meidän kalenterimme sanoo. Venäläisten joulu on esimerkiksi tammikuussa. 

Sattuipa niin, että matkapappi tuli pitämään pääsiäisen ortodoksipalveluksen juliaanisen kalenterin pääsiäisen aikaan. Tästä ilahtuneena Kalajoen slaavit päättivät järjestää pääsiäisjuhlan tarjoiluineen. ”Mikäpä siinä”, ajattelimme me suomalaiset. Mieheni ja minä emme muutenkaan olleet paikalla, kun taas kappelissa on keittiö, tarjoilun järjestäjät tuovat ruokatarvikkeet – juhlikoot siis vaan, asiahan ei sinänsä meitä koske.

Päivää ennen jumalanpalveluspäivää yksi venäläinen soittaa miehelleni ja kysyy, kuinka monta ihmistä hän on kirkkoon kutsunut. Hän tietenkin vastaa, että eihän kirkkoon ketään kutsuta, mutta että asiasta on kyllä julkisesti tiedotettu. Tämä venäläinen sitten kysyy, kuinka monen mieheni sitten olettaa kirkkoon tulevan. No eihän sellaista voi tietää. Pitkän tivaamisen jälkeen mieheni sanoo, että palvelukseen saattaa tulla korkeintaan kolmisenkymmentä henkilöä.

Hetimmiten minä sain puhelun toiselta venäläiseltä, jossa hän sanoo, että mieheni on kutsunut kirkkoon kolmekymmentä henkilöä. Naurahdan ja sanon visusti, että tiedotettu on, mutta ei ihan varmasti ole kutsunut kirkkoon ketään, miksi olisikaan! Tämä vain väittää mieheni näin tehneen.

Me lähdemme matkaan, slaavit sillä aikaa järjestävät juhlat.

Juhliin ei tule yhtään vierasta.

Tämän jälkeen slaavit eivät suostu puhumaan meidän kanssamme lainkaan, eivät myöskään tämän ensimmäisen venäläisen, koska heidän mielestään olimme pettäneet heidät. Ateriahan oli kuulemma tarkoitettu tsasounan talkooväelle!

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olenhan saanut monta muutakin syytettä heidän taholtaan, joiden syytä en tiedä. Nämä slaavit eivät sitten myöskään tulleet tsasounassa järjestettyihin piispan pitämiin jumalanpalveluksiin, eivätkä ole siellä muutenkaan kertaakaan käyneet, vaikka tsasouna osittain rakennettiin juuri heitä ajatellen.

Tuo toiminta on aivan yhtä käsittämätöntä kuin heidän yhden suomalaisen ystävänsä selän takana kähmäily ja valehtelu ja samanaikainen julkinen vakuuttelu omasta suoraselkäisyydestä.

”Luoja, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!” Eipä siis ihme, että kantaväestö ei tykkää.

Suuret sanat ja pienet sanat

Älä koskaan pelkää pitkiä, suuria sanoja.
Suuret sanat merkitsevät pieniä asioita. 

Kaikki suuret asiat sanotaan pienillä sanoilla,
sellaisilla kuin ilo ja itku, sota ja rauha.
Tai maa, metsä, päivä, onni, koti, syli.

Opi käyttämään pieniä sanoja
suurista asioista.
Se on vaikeaa.
Mutta pienillä sanoilla sanot,
mitä todella tarkoitat.

kn et tiedä, mitä tarkoitat,
käytä silloin pitkiä, suuria sanoja
- ja usein hämäys onnistuu. 

Runo: Arthur Kudner
käännös. Ari Sainio

.....................

Meillä kaikilla on taipumus selitellä. Olen oppinut kantapään kautta, että mitä pitempi teksti, sen vähemmän se saa huomiota, mitä pitempi puhe, sen vähemmän ihmiset jaksavat siihen keskittyä. Mitä enemmän selittelet, sitä vähemmän se ketään kiinnostaa. Tiesitkö muuten, että kaikki oleellinen on sanottu pitkän tekstin viimeisessä lauseessa?!

Saksa päätti minimipalkasta

Se on vuoden 2015 alusta € 8,50. Älä vertaa Suomeen, sillä sekä hinnat eri tarvikkeilla että elintavat ovat erilaisia kuin Suomessa. 

Minimipalkan hyväksyminen oli yksi sosiaalidemokraattien ehto, että suostuvat hallitukseen kristillisdemokraattien kanssa. Asiasta olikin riidelty jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämä asia on jo nyt jakamassa sosiaalidemokraatteja kahteen leiriin, sillä äärivasemmistosiipi ei hyväksy sitä, että kristillisdemokraatit saavat kunnian tästä asiasta. Viikko sitten minimipalkasta sitten vihdoin päätettiin parlamentissa äänin 535 puolesta, 5 vastaan, äänestä pidättäytyi 61 edustajaa.

Poikkeuksen lakiin tekevät alle 18-vuotiaat, tarkoitus on kannustaa heitä opiskelemaan eikä heti töihin, jossa mahdollisesti ansaitsisivat enemmän. Erikoissäädöksiä on lisäksi harjoittelijoille, pitkäaikaistyöttömille, lehdenjakajille ja sadonkorjaajille. 

Laki parantaa 3,7 miljoonan työntekijän palkkaa. Joillakin aloilla jo sovitut palkat pysyvät vuoden 2016 loppuun muuttumattomina. 

   

Samalla kun asiaa hurrataan, minimipalkka aiheuttaa väestössä myös pelkoja. Pelätään, että pitkäaikaistyöttömät vaihdetaan uusiin pitkäaikaistyöttömiin sovitun kuuden kuukauden matalamman palkkakauden loputtua. Pelätään, että työttömyys nousee, koska etenkään matalapalkka-aloilla ei otetakaan ketään uusia töihin. Odotetaan, että pienet yritykset eivät kestä lisäkuluja. Odotetaan kuitenkin myös, että valtion verotulot kasvavat. 

Mallia ei voi ottaa oikeastaan mistään maasta. Joissakin vähimmäispalkasta on hyötyä, joissakin haittaa. Tarkemmin: siitä on kaikissa maissa sekä hyötyä että haittaa. Se riippuu suuresti maan taloudellisesta tilanteesta, maailman taloudellisesta tilanteesta, kunkin maan omista muista laeista ja minimipalkan suuruudesta. 

Palkkoihin vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan laki, halusimmepa sitä tai emme.  Työvoiman ylitarjonta aiheuttaa alempia palkkoja, alitarjonta korkeampia. Tämä on matemaattinen tosiasia; kaikista pakoista on aina haittaa. Tiedämme, mitä tapahtui sosialistitissa maissa, joissa kaikilla oli varma työpaikka!

 Kenen palkka on mitä?

Multi-kulti-kaupunkeja: Berliini ...

En ole koskaan asunut Berliinissä, vaikka Berliini minua kovasti kiehtookin. Sen sijaan olen kyllä asunut multi-kulti-kaupungeissa, Hampurissa kaksi vuotta ja Frankfurtissa kahdeksan vuotta. (Ja Pariisissakin puoli vuotta.) Toki olen käynyt Berliinissä lukemattomia kertoja, sekä "silloin ennen" eli muurin aikaan että monesti myös myöhemmin. (Hienoja kokemuksia ovat olleet kerran Berliinin senaatin tarjoama lounas, sekä Suomen suurlähettilään henkilökohtainen kutsu itsenäisyyspäivän vastaanotolle...)

”Multi-kulti” on saksalaisten lyhenne sanalle monikulttuurinen. Berliinissä on 3,5 miljoonaa asukasta. Ulkomaalaisten määrä on nousussa, kertoo lehdistö. Heitä on nyt noin 500.000, joka tekee ulkomaalaisväestön osuudeksi 14,5 %. He ovat tulleet 186 eri valtiosta. Jos mukaan otetaan ne ulkomaalaiset, jotka ovat saaneet Saksan kansalaisuuden, määrä nousee vajaaseen miljoonaan, eli ulkomaista alkuperää on Berliinin väestöstä on 27,4 %.

Suurin ulkomaalaisryhmä ovat turkkilaiset. Kuulee sanottavan, että Turkin suurin kaupunki on Berliini, mutta turkkilaista alkuperää on kuitenkin vain noin 200.000 eli 6 % Berliinin väestöstä, Isbanbulissa on 13 miljoonaa asukasta, eli jos Berliini olisi Turkissa, se olisi sijalla 18.

Ulkomaalaisista suurin osa on muualta Euroopasta, 73,7 %. Aasiasta 14,2 %, Amerikasta 5,6 %, Afrikasta 3,7 %. Luvut löytyvät Saksan tilastoista ja ovat vuodelta 2012. Eniten heitä on tullut viime vuosina Romaniasta, Espanjasta ja Bulgariasta.

 

Tämän lisäksi tietenkin tulevat turistit, jotka näkyvät katukuvassa ”ulkomaalaisina” kameroineen ja shortseineen. Berliinissä heitä käy vuosittain noin 10 miljoonaa. Koko Saksassa viime vuonna kävi 407,3 miljoonaa vierailijaa, joten ilmiselvästi Saksa on suosittu myös turistimaana. Eipä ihme: siellä on kaikkea, myös luontoa yllin kyllin.

 

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisen väestön osuus Berliinissä on todellakin merkittävä. Samalla ei huomata lainkaan, että suhteellisesti enemmän heitä on esimerkiksi Hampurissa (28 %), Stuttgartissa (20 %) ja Zürichissä (30 %).

 

Frankfurtissa on noin 700.000 asukasta ja yhtä monta työpaikkaa. Noin neljännes heistä on ulkomaalaisia. Rein-Mainin alueella on kaikkiaan noin pari miljoonaa asukasta. Siellä asuessani en juurikaan mitään ulkomaalaisia ajatellut. Totesin vain, että siellä voi todellakin nähdä ”mitä hyvänsä”, ei tarvitse muuta kuin kadulla kävellä, mutta en tosin missään nimessä kylläkään suosittele lähtemään yksin yöllä keskustaan. Tänä kesänä kävelin poikani kanssa Frankfurtissa Mainin rannalla yöllä ja keskustassa päivällä ja kuvasin sitä ja tätä ja tykkäsin. Ihmisiä kaikki tyynni. Poika asuu Frankfurtin keskustassa.

Suomi ei voi keskustella koko asiasta, sillä ”oikeastaan” eli Keski-Euroopan maihin verrattuna Suomessa ei ole ulkomaalaisia lainkaan. Saksassa on huutava pula työvoimasta – juuri nyt, kun Suomessa samaan aikaan itketään Nokian ja metsäteollisuuden kuolemaa. Huutava pula työvoimasta suurista ulkomaalaismääristä huolimatta, tai ehkä juuri siksi?

 

Missä sitten näkee enemmän sitä nk. eksoottista kulttuuria? Olen kyllä matkustellut laajalti; Aasian monet maat ovat tuttuja, samoin kuin Afrikka. Olen sen verran nähnyt valmismatkoja ja nk. ”virallisia vierailuja”, joissa olen ollut tulkkina, että voin vain todeta, että sillä tavalla ei näe oikeastaan mitään. Sitten vasta näkee, kun itse tekee matkansa, ostaa lippunsa ja varaa majapaikkansa jostain muualta kuin turistihotellista, ja itse pääsee keskustelemaan paikallisten kanssa. Siihen toki tarvitaan kielitaitoa, johon ei enää riitä koulun kielten opetus, ja ennen muuta – rohkeutta. 

P.S. Berliinistä "silloin ennen" kerron täällä.