keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Jalkapallon maailmanmestarit. São Paulon ensimmäiset pallonpotkijat. Brasilian jalkapallon historiaa


Maailmanmestaruusmaahan Brasiliaan jalkapallopelin vei kaksi hampurilaispoikaa. Hans Nobiling, kuten tuhannet muutkin hänen aikansa saksalaiset, etsi onneaan merten takaa. Vuonna 1897 hän lähti laivalla Hampurista São Pauloon. Brasilia oli USA:n, Kanadan ja Argentiinan ohella maa, jossa oli töitä.

Paitsi että Nobiling oli liikemies, hän pelasi myös jalkapalloa hampurilaisessa palloseurassa ”SC Germaniassa”. Hän otti Brasiliaan mukaansa Saksasta kaiken pelaamiseen tarpeellisen: pallon ja kaikki varusteet - sekä myös malliksi yhdistyksen säännöt, sillä hän aikoi perustaa palloseuran myös uudelle asuinseudulleen. Tämän kaiken voi lukea paikallisista arkistoista. Minun lähteeni on Die Zeit.

Italialaisten, ranskalaisten, portugalilaisten, espanjalaisten ja saksalaisten uusien ystäviensä kanssa yhdessä hän perustikin hetimmiten jalkapallojoukkueen. He pelasivat ensimmäistä kertaa vuonna 1899 ja perustivat sen jälkeen seuran. Seuralle hän olisi mielellään antanut kotimaansa seuran nimen, mutta muut olivat sitä vastaan ja niin Nobiling vetäytyi seurasta. Mutta jo muutamaa viikkoa myöhemmin hänellä oli uusi seura. Siinä oli pääasiassa vain saksalaisia. Tuolloin Nobiling oli vasta viittä vaille 22-vuotias! Ja seuran nimeksi tuli tietenkin Sport Club Germania – ja se oli ensimmäinen jalkapalloseura Brasiliassa. 


Sen jälkeen Nobiling perusti skottilaisen Charles Millerin kanssa yhdessä ensimmäisen jalkapalloliigan. FC Germania ei kuitenkaan menestynyt kovinkaan hyvin, sillä pelaajat olivat kokemattomia. Mutta sitten hän houkutteli vanhoja hampurilaisia pelikavereitaan Brasiliaan. Vuonna 1903 joukkoon liittyi Hermann Friese, ja onni kääntyi täysin.

Vieläkin enemmän menestystä kuin pelaajana Friese niitti valmentajana ja uusien kykyjen löytäjänä. Hänen paras löytönsä oli saksalaisen kauppiaan ja afroamerikkalaisen pesijän poika Arthur Friedenreich – ongelma oli vain, että tuohon aikaan asioista voi päättää vain valkoinen yläluokka, ja se suhtautui jalkapalloon tuolloin hyvin rasistisesti, olihan Brasilia luopunut orjista vasta vuonna 1888. Tummaihoinen mies ei siis voinut liittyä seuraan.

Onneksi Arthurin isä oli voimakas luonne ja sai tahtonsa läpi, ja poika pääsi seuraan. Arthur Friedenreich teki kaikkiaan 1329 maalia – 49 enemmän kuin Pelé. Vuonna 1914 Friedenreich pelasi ensimmäistä kertaa Brasilian omassa kansallisjoukkueessa, ensimmäisessä laatuaan. 


Friredenreichin pääsyllä pelaamaan oli suuri kansallinen merkitys sikäli, että vasta tummaihoisen miehen päästyä joukkoon pelistä tuli kansallispeli, Brasilian kansan symboli.

Nobiling, Friese, Friedenreich – nämä kolme nimeä ovat Brasilian jalkapallon alkuperä. Saksalaiset eivät tavallisesti tiedä tästä mitään. Kuten eivät juuri muustakaan niistä asioista, mitä maastamuuttajat tekivät uusilla asuinsijoillaan. Nämä veivät mukanaan myös tapansa, kielensä ja kulttuurinsa, johon kuuluu yhteisöllisyys ja eritoten yhdistykset. Nämä maastamuuttajat pitivät myös tiiviisti yhteyttä kotimaahansa Saksaan ja sen yhdistyksin. Niinpä FC Germania oli esimerkiksi Hampurin palloseuran HSV:n pitkäaikainen ystävyysseura, omannimisen hampurilaisseuran lisäksi. 


Vasta toisen maailmansodan puhjettua saksalaissyntyisillä oli Brasiliassa vaikeaa. SC Germaniasta tuli Esporte Club Pinheiros, jolla on nykyisin 35.000 jäsentä, eli se kuuluu Brasilian suurimpiin. Ja seuran väritkin ovat samat kuin ennenkin: musta ja sininen. 




Nyt on maailma toisinpäin. Jalkapallo on Brasilian kansallinen urheilulaji, ja nuoret brasilialaiset hakeutuvat Saksaan töihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti