Gaby Hauptmann ja Fritz Mühlenweg

Unohdin tietenkin entisen kotikuntani Allensbachin litaniasta jotain: kirjallisuuden.

Allensbachissa, rannalla asuu ja vaikuttaa Gaby Hauptmann, varsin tuottelias kirjailija ja radio- ja TV-toimittaja. Hänen kirjojaan on ilmestynyt suomeksikin: "Etsitään impotenttia miestä", "Tippa testosteronia" ja "Kalliisti maksettu perijätär", sekä "Hevostyttö Kaya"-sarjasta kolme kirjaa.
Kaiken kaikkiaan hän on kirjoittanut 26 kirjaa, ja kuudesta on tehty elokuva. Kirjoja on käännetty 35 kielelle ja yksin Saksassa hänen kirjojaan on painettu yli 6 miljoonaa kappaletta.

Ensimmäinen kirja "Etsitään impotenttia miestä" oli ilmestyessään Saksassa vuonna 1995 varsinainen pommi. Se kertoo menestyvästä nuoresta naisesta, jota miehet piirittävät. Kyllästyneenä tylsiin tarjouksiin päähenkilö laittaa ilmoituksen, jossa etsii impotenttia miestä. Mitä sitten tapahtuukaan... Kevyttä, helppoa luettavaa. Kirja herätti ilmestyessään vahvoja tunteita laidasta laitaan. Gaby Hauptmann on pitkä, vaakea, sivakka ja menestynyt nainen. Hänellä on yksi avioton lapsi, ja luulenpa että hän kertoi tuossa kirjassa omasta itsestään. Juuri noin minäkin miehet nykyisin koen...

Exäni oli tietenkin hyvin hyvin vihainen kirjan luettuaan. Hänen mielestään siinä mollataan koko miessukukunta.

Livenä Gaby on ihan yhtä hauska kuin kirjoissaankin. Hänen tyttärensä oli nuorimman poikani kanssa samalla luokalla, ja vaikka en Gabya muuten paremmin tunnekaan, niin vanhempainillat olivat yhtä ilottelua hänen läsnä ollessaan.

...............

Fritz Mühlenweg (1898–1961)kulkee ihan eri sarjassa. Hän oli alunperin toimittaja ja kuvataiteilija ja asui niinikään kuvataiteilijana toimivan itävaltalaisen vaimonsa Elisabeth Mühlenbergin kanssa Allensbachissa.

Miehellä oli kuitenkin muutakin avua, sillä Sven Hedin pyysi häntä viimeisen Aasian retkikuntansa huoltopäälliköksi. Retki tehtiin 1927/28. Näistä tapahtumista, seikkailuista Gobin erämaassa, Mühlenweg kirjoitti useita silloisia nuortenkirjoiksi määriteltyjä kirjoja. Tunnetuin lienee "In geheimer Mission durch die Wüste Gobi" (uusi nykyinen nimi "Großer-Tiger und Christian", suomeksi "Suuri tiikeri ja Kristian"), joka ilmestyi kaksiosaisena vuonna 1950. Herkin kirjoista on "Kleine mongolische Heimlichkeiten" (Pieniä salaisuuksia Mongoliasta). Jännittäviä ne kirjat ovat kaikki tyynni.

Kuten useimmat lapsille ja nuorille kirjoitetut kirjaklassikot, nämäkään eivät ole lainkaan nuortenkirjoja, vaan varsinaisia kirjallisuuden helmiä.

Hänen tuotantoonsa kuuluu 16 kirjaa ja lukuisia käännöksiä italiasta saksaan.

Saksalainen sanoo: "Die wüste Wüste Gobi" - käännettynä "autio autiomaa autiomaa".

Allensbach am Bodensee

Allensbach / Bodensee, Bodenjärvi.
Vanhemman poikani ottama panoramakuva. Hän harrastaa kuvausta pienoislentokoneesta; kotisivu löytyy osoitteesta
http://www.luftbildspezialist.de/

Allensbach sijaitsee Bodenjärven rannalla, kymmenisen kilometriä Konstanzista pohjoiseen. Asukkaita n. 8000. 

Siellä on

- piiiiitkä rantapromenadi. Joka päivä kävin rannalla kävelemässä tuolloin kun Allensbachissa asuin. Tietenkin on myös venesatama, ja etupäässä siellä on purjeveneitä. Opin minäkin purjehtimaan. Sää on vain varsin vaihteleva: joko ei ole tuulta laisinkaan, tai sitten sitä on liikaa. Bodenjärvi on vaarallinen äkkinäiselle, vuosittain kuolee kymmenisen ihmistä myrskyissä tai sukeltaessa. Siksi Bodenjärvelle vaaditaan oma purjehduslupa, nk. Bodensee-Pass. Ja sitä myös valvotaan, että ainakin yhdellä veneessä on tuo passi.

 

Ja onhan uimarantakin, tietenkin. Ja kolme leirintäaluetta.

- Allensbacher Institut, Institut für Demoskopie - siis demoskooppinen eli gallup-instituutti. Sen perusti vuonna 1947 Elisabeth Noelle-Neumann (9. joulukuuta 1916 – 25. maaliskuuta 2010). Hän oli saksalainen valtiotieteen tutkija. Hän kehitti Hiljaisuuden spiraali -mallin koskien julkisen keskustelun sääntöjä yhteiskunnassa ja sen vaikutusta yksilöiden mielenilmaisuihin. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1940 ja toimi professorina sekä USA:ssa että Saksassa.

Kysyttäessä miksi hän perusti laitoksensa juuri Allensbachiin, hänen vastauksensa oli: "Koska siellä on kaunista." 

Professori Noelle-Neumann on kehittänyt ne menetelmät, joita mielipidetutkimuksissa Suomessakin käytetään.

Nykyisin Allensbachin demoskopiaa johtaa professori Renate Köcher ja se työllistää Allensbachissa n. 95 henkilöä, joista 25 tiedemiestä/-naista sekä parituhatta sivutoimista haastattelijaa. Se on edelleenkin Saksan arvostetuin gallupinstituutti.

- Neurologinen sairaala, Kliniken Schmieder. Pääpaikka Allensbachissa, muita hoitolaitoksia Gailingenissa ja Konstanzissa. Hyvin arvostettu varsinkin onnettomuuksien ja halvausten jälkihoitoon tarkoitettu sairaala. Sen entinen johtava lääkäri, neurologian professori MIT:stä USA:sta ja kielitieteen professori Moskovasta, Paul-Walter Schönle perheineen kuuluu lähimpään ystäväpiiriini. Asuu nykyisin Magdeburgissa.

- Hildegard-parantola. Sen perusti tri Wighard Strehlow. Hän käyttää keskiaikaisen parantajan ja visionäärin Hildegard von Bingenin menetelimiä, jotka toimivat yhä tänäänkin, sekä kouluttaa ja opastaa ravitsemusasioissa. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja terveellisen ravitsemuksen alalta. 

Strehlow'n perheeseen meidät sitoi hänen vaimonsa Karin, joka on amerikkalainen pianisti, ruotsalaista elkuperää, tyttönimeltään Anderson. Hän oli tyttäreni toinen pianonsoiton opettaja, joten kävimme hyvin usein heidän kotonaan. 

- Hegnen 1856 perustettu katolinen luostari Barmherzige Schwestern vom Heiligen Kreuz - Pyhän Ristin Laupiaat Sisaret. Luostari ylläpitää vanhainkotia ja talouskoulua ja hotellia. Maantien varrella näkyy oikealla järvi ja vasemmalla paksu muuri - voisi sanoa että siellä luostarin muurin takana on... puutarha. Ja aina taidenäyttely. Luostarirakennus rakennettiin alunperin kuninkaan kesälinnaksi. 

Lyhyesti sanottuna luostarin elämä on aivan jotain muuta kuin mitä yleensä oletetaan. Nunnat ovat hyvin aktiivisia kaikilla elämän aloilla.

- Mitähän vielä? Teknologiakeskus, kunnan ja paikallisen pankin yhteinen, menestyvä yritys. Siellä minullakin oli toimitilat ja nykyisin vieläkin internet-palvelin (tza = Technologiezentrum Allensbach). Olin palveluineni ja toimiston sijainnin takia oven sisääntulon vieressä tietyllä tavalla teknologiakeskuksen sydän: talon väki eli siellä olevat yrittäjät pysähtyivät juttelemaan ja kahvittelemaan, ja yhä vieläkin he pitävät yhteyttä.

- Mahtavat ravintolapalvelut. Ensimmäisenä mainitsen See-Restaurant Leisnerin, Leisnerin perheen rantaravintolan. Paljon paljon on muitakin... voi, käykääpä suomalaiset ottamassa mallia!!!

- Kulttuuritarjonta: kulttuuritoimiston väki, jonka löytää vanhasta asemarakennuksesta keskeltä kylää, järjestää vaikka mitä, pienimuotoista tasokasta kulttuuriohjelmaa. Ulkoilmakonsertti kaksi kertaa viikossa rantapuistossa, muita konsertteja, teatteriesityksiä, näyttelyitä. Esimerkiksi.

  - Eläin- ja huvipuisto. Luonnon villieläimet, kauriit, villisiat, karhut, ketut jne. sekä iso lasten riemupuisto kaikkine vempeleineen. Syksyisin veimme eläimille ruuaksi kastanjoita, joita jo omakin kastanjapuumme tuotti tuhansin kappalein.

- Kaksikin linnaa. Toista, Langenrainin linnan opintokeskusta (Lake Constance Business School) ylläpitää joukko teknisen korkeakoulun professoreita. Rakennus on 1600-luvulla rakennettu metsästyslinna. Siellä alakerran holvisalissa pidin viisikymppiseni...
Toisessa, Freudenthalin barokkilinnassa on Humboldt-instituutin koulutuskeskus johtohenkilöille. Lisäksi siellä järjestetään muitakin seminaareja ja konsertteja.

- "Oma kirkkoni" mäellä, evankelinen kirkko Hörenbergillä, korkealla, mistä näkyy koko järvimaisema, kuten kuvassakin vähäsen siintää. Se uudistettiin sinä aikana, kun Allensbachissa asuin, ja siellä on erittäin hyvä akustiikka, josta syystä siellä pidetään usein konsertteja. Pyhäkoulua pidin tiimin kanssa vuorotellen kymmenisen vuotta. Tytär säesti 15-vuotiaasta sunnuntain jumalanpalvelukset ja vanhempi poikani oli nuorten piirin aktiivijäsen. Nuorempi poikani vaihtoi katolisesta lastentarhasta Montessori-tarhaan, jota olin perustamassa yhdessä toisten kanssa. Nykyisin hän asuu taas Allensbachissa; kun suomalaiset nuoret eivät häntä, suomea puhuvaa maahanmuuttajaa, Suomen kansalaista, hyväksyneet, hän palasi Saksaan.  

- Ja vieläkin. Allensbach oli ensimmäinen kunta Saksassa, joka ryhtyi systemaattisesti erottelemaan jätteet. Se sitten levisi sieltä koko maahan.

Miksikö muutin pois? Jaa-a...

Haitari on syntinen soitin

Äitini laulaa aina. Hän laulaa silloinkin, kun ei laula. Hänellä on yhä vielä, nyt vanhanakin, korkea kirkas sopraano. Äitini on hyvin musikaalinen; hän halusi nuorena laulajaksi. Se jäi kuitenkin olosuhteiden pakosta unelmaksi: kuka olisi pitänyt taloa jos ei hän? Niin hän sitten perusti isän kanssa leipomon, joka menestyi ja menestyy yhä.

Kun äiti jäi eläkkeelle, hän meni laulamaan Kristillisen yhdistyksen kuoroon, Kristel-kuoroon. Pääsi tai joutui heti solistiksi.

Isotätini oli oopperalaulaja. Vaarini oli kyläpelimanni - viulisti - ennen kuin hänestä tuli maallikkosaarnaaja.

Kuulin vasta aikuisena, että isäni oli soittanut nuorena hanuria ja lopettanut soiton ja tanssimisen tultuaan lahkolaiseen ympäristöön. Rakkaudesta äitiini.

Voi sitä mummin riemua, kun tyttärestäni on tullut muusikko. Laulaa nykyisin myös kuuluisassa Weimarin kamarikuorossa. Vaan kovasti vaikea on ollut muusikon tie, kun isänsä olisi halunnut lahjakkaasta lapsesta välttämättä lääkärin tai psykologin. Tyttö on pitänyt päänsä, muusikon huonoista tuloista huolimatta.

Opettajatkaan eivät aina ole oikeassa. Tyttö halusi maailman nuorisokuoroon, jonne otetaan jokaisesta maasta vain korkeintaan kaksi laulajaa. Opettajan mielestä tytön ei kannata edes yrittää. Hän yritti kuitenkin - ja pääsi väkirikkaasta Saksan kansasta (82 miljoonaa) heti mukaan. Olisi varmaankin ollut helpompaa pyrkiä sinne suomalaisena (5 miljoonaa). Ei - tyttö halusi päästä ja pääsi kuoroon vaikeamman kaavan kautta. Ja konsertoi kaksi vuotta Euroopassa ja Afrikassa.

Keskustelimme hiljan tenavatähdistä tytön kanssa. Olin silloin sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt osallistua. Ei uskaltanut tuolloin. Tänään hän on sitä mieltä, että olisi hyvin pärjännyt. Nyt olen sitä mieltä, että tytön pitäisi osallistua Lappeenrannan laulukilpailuun. Ei uskalla nyt. Olen sitä mieltä, että hyvin pärjäisi.

Minusta on kiva kuunnella venäläistä kansanmusiikkia ja venäläisiä iskelmiä. Suomalaiset lahkolaiset eivät ilmeisesti tiedä, mitä melodioita laulavat... Kauniitahan ne melodiat ovat, jopa hyvin kauniita, mutta ah niin syntisiä!

-Tervetuloa taivaaseen, tässä on harppusi.
-Tervetuloa helvettiin, tässä on haitarisi.
Minä halusin lapsena opetella soittamaan haitaria. Sen opin vasta aikuisena. "Tilasin" hyvän opettajan, sain parhaan mahdollisen. Hän on Venäjältä Saksaan muuttanut paluumuuttaja, tunnettu pedagogi, joka heti ymmärsi mihin pyrin.

Sen sijaan piano ei ollut syntinen soitin. Opin siis nuorena soittamaan pianoa. Elämässä on ollut monta vaihetta, viimeksi taisin esiintyä omissa ylioppilasjuhlissani...

Nyt tietenkin voi olla, että pääsenkin helvettiin, kun osaankin soittaa haitaria :-(

Valitettavasti en ole lahjakas kuten äitini ja tyttäreni - ehkä se on lieventävä asianhaara?

Alennukset ovat lopun alku!

Sveitsiläisen varsin suositun ja tunnetun yritysneuvojan ja hypnoositerapeutin Hans-Peter Zimmermannin täyslaaki puuttuvaa alennusjärjestelmää vastaan pienissä yrityksissä...

Saksaa ymmärtäville yrittäjille suosittelen lämpimästi Zimmermannin uutiskirjettä:
http://www.hpz.com/
Sivuilta löytyy hyvin paljon hyödyllistä tietoa kenelle hyvänsä, mutta etupäässä PK-yrityksille.

......................................................

Tiedän, että nykyisten maanisten huutonettihalpakauppojen aikakaudella minusta ei ehkä pidetä, kun sanon: epäselvät alennussäännöt ovat jokaisen yrityksen ja jopa jokaisen liikkeenhaaran lopun alku.

On hyviä syitä alennukselle. Nämä ovat:

- alennukset suurista määristä. Pienestä voitosta huolimatta suuret määrät teettävät vähemmän työtä markkinoinnissa, pakkaamisessa ja rahdissa.

- alennukset, jos asiakas hakee tavaran itse. Pieni voitto ei haittaa, koska lisäpalveluista ei tavarantoimittajan tarvitse maksaa.

- käteisalennukset. Ne menetykset, joita käteisalennuksista syntyy, korvataan sillä, että heti saadusta rahasta saadaan korkoa.


Hyviä alennussyitä EIVÄT OLE:

- alennus ystävälle. Sellainen ihminen, joka tietää, että ansaitset vähemmän kuin mitä sinulle kuuluu, EI ole ystäväsi, vaan pahin vihollisesi. Tai toisin sanoen: kenellä on tuollaisia ystäviä, ei tarvitse vihollisia.

- alennus nopeasta ostosta. Alennukset, jotka annetaan sille joka on nopea, ovat sikamaisia muita asiakkaita kohtaan, jotka EIVÄT ole valittaneet tuntikausia kallista hintaa.

- painostusalennukset. Asiakas uhkaa ettei osta, jos et anna alennusta. Jos hyväksyt tämän uhkauksen, näytät asiakkaalle, että asiakas voi tehdä sinulle mitä hyvänsä.

Tämä on kuolemanvakava asia! Talouselämä voi toimia vain, jos sen perustana ovat selvät laskelmat ja jos kaikki osalliset hyväksyvät nämä laskelmat.

Jos muuten uskot, että kun annat 20% alennusta, sinun on tehtävä vain 20% enemmän työtä, niin yllätyt kun kuulet tämän: sinun on tehtävä kaksi kertaa enemmän työtä! Enkä usko, että sinun ruumiisi tästä pitää. Ainakin meidän sairaalatilastomme antavat ihan muun kuvan: nykyaikaisia haavoittumisen merkkejä kuten sydänkohtauksia, vastahaavoja ja hermoromahduksia on yhä enemmän ja enemmän.

Jos et usko, niin katso tätä taulukkoa.
Nettotuottosi on 20%?
Ja alennat hintaa...(ensimmäinen taulukon numero)
niin on hyvä tietää,
että jos haluat saman tuoton,
sinun on myytävä näin paljon enemmän
(taulukon toinen numero):


2% 11%
4% 25%
6% 43%
8% 67%
10% 100%
12% 150%
14% 233%
16% 400%
18% 900%
20% ei mitään voittoa enää!

Nettotuottosi on 30%?
Ja alennat hintaa...
niin on hyvä tietää,
että jos haluat saman tuoton,
sinun on myytävä näin paljon enemmän:
2% 7%
4% 15%
6% 25%
8% 36%
10% 50%
12% 67%
14% 88%
16% 114%
18% 150%
20% 200%

Nettotuottosi on 40%?
Ja alennat hintaa...
niin on hyvä tietää,
että jos haluat saman tuoton,
sinun on myytävä näin paljon enemmän:
2% 5%
4% 11%
6% 18%
8% 25%
10% 33%
12% 43%
14% 54%
16% 67%
18% 82%
20% 100%

Nettotuottosi on 50%?
Ja alennat hintaa...
niin on hyvä tietää,
että jos haluat saman tuoton,
sinun on myytävä näin paljon enemmän:
2% 4%
4% 9%
6% 14%
8% 19%
10% 25%
12% 32%
14% 39%
16% 47%
18% 56%
20% 67%

No, miten on?
Jos yhä olet yrittäjä (vai pitäisikö sanoa: raukka?) joka antaa alennusta miten vain, niin harkitsepa tarvitsetko terapeuttia. Tässä lista hypnoositerapeuteista:
www.hypnosetherapeuten.org

Elä tätä päivää!

En yleensä ratsastele toisten hevosilla, kun on omiakin. Käsittääkseni osaan kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä itsekin. Tänään kuitenkin lainaan ehkä ikivanhaa, ainakin minulle useita kertoja tullutta power-point-viestiä.

Tänään sen teki erikoiseksi se, että sen lähetti liiketuttava, joka toimii kovalla bisnesalalla, järjestää rahoituksia.

.........................


Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki. "Tämä ei ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja tuijotti sen sisältöä. "Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9 vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten se."

Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut. Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki."

Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä.

Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri. Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa.
Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut. Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä".

Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni, lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän, riittävän usein. Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että tämä hetki on se erityinen hetki.
Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain. Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta välität, niin muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana, ei välttämättä edes koskaan tule. Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida kuin sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän?



Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!

Rahasta, rakkaudesta, Suomen taloudesta ja uskonnoistakin

Viime viikolla Tel Avivissa, rahamaailman johtoportaissa tapahtui painavia asioita.

Minut tentattiin Suomesta ja Suomen talousasioista. Tiesin sentään jotain :-)
Ei ollut vahingoksi, että juuri edellisellä viikolla sain kuunnella ulkoministeriämme Fuengirolassa, Espanjassa.

Keskustelukumppanini Tel Avivissa tiesi Suomesta todella paljon.

Suomi sai pahan läksytyksen. Jos Suomi aikoo menestyä tulevaisuudessa, niin nämä ovat menestyksen avaimet:

1) Suomen on kiireellisesti saatava markkinointinsa kuntoon. Markkinointi on Suomen tulevaisuudelle elintärkeää ja kaikkialla ja kaikissa yrityksissä budjetoitava kaikkein tärkeimmäksi asiaksi.

2) Kartellit on poistettava Suomesta. Ei vain yksi myyjä yhdelle tuotteelle kuten nyt.

3) Suomen on avauduttava maailmalle. Ulkomaalaisia runsaasti lisää Suomeen, maahanmuuttajat toivotettava tervetulleiksi ja heidän eteensä tehtävä kaikki mahdollinen, jotta he pysyisivät Suomessa.


Tehdyn työn jälkeen sitten tapahtui toinen merkillinen asia. Oikeastaan ei merkillinen, paitsi kun kuulee sen maailman rahamaailman johtoportaasta.
Istuin saman pöydän ääressä muutaman nimekkään juutalaisen, muslimin, katolisen ja protestantin kanssa, Israelista, Turkista, Saksasta ja Suomesta.

Nämä samaiset yllämainitut henkilöt (juristit, ekonomit jne.) saivat purtavakseen nämä kysymykset:

- miksi kristityt koputtavat puuta?
- miksi kaikissa uskonnoissa peitetään pää Jumalan edessä/huoneessa/rukoillessa?
- miksi ihmisen ruumis on pyhä?
- mikä merkitys on kaikissa uskonnoissa leivällä ja viinillä?
- miksi Jeesus syntyi Betlehemissä?
- mikä on maailman suurin ja vanhin pankki?
- mihin tarvittiin ristinkuolema?
- miksi luku 12 esiintyy kaikissa uskonnoissa?
- missä iässä Jeesuksesta ja Muhammedista tuli profeetta? Miksi juuri tuossa iässä?
- kuka oli Jeesuksen vaimo ja ketkä hänen lapsensa?


Mukaan kotimatkalle sain seuraavan viestin:
Raha on kuin miehelle kaunis nainen. Jos pidät hänestä kiinni liian tiukasti, jos yrität omistaa hänet, hän lähtee pois.
Rahaan ei pidä rakastua. Jos siihen kiinnittää liikaa sydämensä, se haluaa vapauteen, se lähtee pois.

"Don't love money too much! Release it!"

Rohkeus ja pelkuruus

Muutama sana ihmiskunnan ominaisuuksista. Tämän alla olevan kirjoitti se nyt Unkarissa asuva sveitsiläinen ystäväni Eduard Oertli, jonka kanssa Konstanzin kasinossa aikoinaan tupaantuliaisiini käyttörahaa haimme. Edi kirjoittaa kolumneja sveitsiläisiin ja unkarilaisiin sanomalehtiin.

...............

On ”inhimillistä” kehittää joitakin arvoja omassa elämässään, puhua niistä avoimesti ja elää niiden arvojen mukaisesti. Se tarkoittaa myös, että on valmis taistelemaan ihanteiden ja arvojen puolesta, tai jopa asettua vastatuulta vastaan ja ottaa se riski, että tulee erimielisyyksiä. Se joka menee massan mukana mottonaan ”kaikkea voi mutta mitään ei tarvitse tehdä”, vesittää itse itsensä.

Ne isot keskeiset asiat, jotka minä näen, ovat rehellisyys, velvollisuudentunto, vaiteliaisuus, suoraselkäisyys, mutta myös hyökkäys ja valmius vastarintaan, etenkin omaa pelkoaan vastaan.

Keskeinen teema, miksi monet eivät puolusta inhimillisyyttään eivätkä elä sen mukaisesti tai kompuroivat, on pelko. Ennen muuta se pelko, jota ei tunnusta itselleen ja siksi jatkuvasti löytää hyviä verukkeita, että ei tarvitsisi tulla paljastetuksi itselleen. Se ominaisuus, joka auttaa pelkoa vastaan, on rohkeus. Se tarkoittaa ensinnäkin, että uskaltaa myöntää itselleen pelkäävänsä, ja uskaltaa katsoa pelkoaan suoraan silmiin. Rohkeus ei tarkoita, että selviäisi kaikesta elämässä, vaan sitä, että uskaltaa ottaa pelkonsa omiin käsiinsä.

Pelkuruus sitä vastoin tarkoittaa, että löytää verukkeita ja käyttää niitä tekosyinä. Pelkuruus tarkoittaa, että ei pidä lupauksiaan, valehtelee ja pettää toisia ihmisiä. Pelkuruuden syy on aina puuttuva itsetunto ja puuttuva valmius tunnustaa omat pelkonsa.

Hyökkäys, aggressio on kielletty teema meidän yhteiskunnassamme. Sinullakin on aggressioita, mutta niitä ei saa näyttää suoraan. Se kuitenkin, joka hyväksyy aggressionsa ja rehellisesti, tietoisesti ja rohkeasti tiedostaa ne, ei aiheuta mitään tai ainakin hyvin vähän vahinkoa – sillä hän löytää niille rakentavan vaihtoehdon.

Väkivalta on yleensä epäreilua, sillä se on tiedostamatonta ja kontrolloimatonta ja siksi kiellettyä. Mielenkiintoista on, että etupäässä pelkurit ovat väkivaltaisia: sekä historia että nykyaika on täynnä sellaisia ihmisiä, jotka kiusaavat heikompia vastustajiaan, jotka taistelevat heikompia vastaan epäreilusti ja epäsuorasti, valehtelevat, manipuloivat ja siirtävät suorat yhteenotot sivuraiteille siirtääkseen huomion toisaalle. Näitä voidaan kutsua myös pahansuoviksi psykopaateiksi.

Mielenkiintoista on, että pelkurit usein peittävät aggressionsa: he näyttävät ulospäin mukavilta ja ystävällisiltä, mutta räjähtelevät joko odottamatta väkivaltaorgiaan tai taistelevat epäreilusti ja epäeettisesti. He välttelevät suoraa, rehellistä kohtaamista, jolloin heidän pitäisi myöntää pelkonsa; he käyttävät mieluummin manipuloivia menetelmiä. Siten heidän ei tarvitse ottaa yhteen itsensä kanssa, ja näin ollen kieltävät itseltään henkilökohtaisen kasvun.

Tietenkin jokainen meistä välttää suoraa haastetta ja suoraa yhteenottoa, joko pelosta, tiedostamatta tai laskelmoiden. Kuitenkin ”ihmisen” on nähtävä tämä kannustuksena siihen, että valmistautuu ottamaan vastaan tämän taistelun ja käyttämään toisen tai kolmannenkin mahdollisuuden. Kaikki taistelut eivät ole mielekkäitä, eivät varsinkaan, jos ne ovat sitä varten, että itse esittää itselleen jotain. Meidän on hyvä valmistautua hyvin ja reiluissa puitteissa.

Autonhakujuttuja 5 - toinen kuski tulee

Olin ostanut kaksi autoa Saksasta. Kaksi eri asiakasta, kaksi eri toimeksiantoa. Tarkoitus oli viedä ensin toinen, sitten toinen Suomeen. Vaan kuten joskus käy, asiat mutkistuvat ja pitkittyvät ja pieleen menee aikataulut että kolisee, rumsdibums. Kummallakin autolla oli kiire. Miten ihmeessä minä ajaisin kahta autoa yhtä aikaa Suomeen?

Huokasin ja lähetin Luojalle/maailmankaikkeudelle tilauksen, että lähettäisi minulle toisen kuskin, ja kiitos per heti.

Mitä sitten seuraa, hipoo ihmettä. Sillä samaisella minuutilla ystäväni soittaa ja kysyy, saako tulla käymään, itse asiassa hän on jo tulossa ja voisinko ostaa hänelle lentolipun, kun hänen pitää päästä heti Suomeen. Kysyin suoraan, että voisiko hän ajatella ajavansa Suomeen toisen näistä autoista, siitä hyvästä matka ei sitten maksaisi mitään. "Totta kai", hän vastasi, ammattiautoilija kun on. Juuri sopivaan aikaan hän oli luonani, annoin hänelle rahat käteen, laitoin oikeaan junaan ja hän lähti hakemaan toista autoa ja minä toiseen junaan hakemaan toista...

Mitä tästä opimme?

1) Sitä saa mitä tilaa.

2) Valitse kenen kanssa olet tekemisissä. Jos kyseessä on toinen suomalainen, hänkin on aina Suomen lähetti.

Kaikki hyvin. Katso sinäkin, ettet ota juoppoja kavereiksesi tai yhteistyökumppaneiksesi – ulkomaalaiset naureskelevat suomalaisten alkoholinkäytölle. Eihän voi olla, että meidän maailmalle antama maineemme on holtiton hoipertelija? Sata kertaa olen saanut hävetä maanmiesteni takia.

Myöhemmin kävin Suomessa tapaamassa myös tätä toista tyytyväistä asiakasta. Ystäväni oli hoitanut tehtävän. Aikataulu oli pitänyt :-)

Humalatilan ihanuudesta

Sain kuulla kolmannen Petroskoin matkani kommenttina, että emme siellä näköjään humalassa olleet.
Olin täysin hämmästynyt. En ollut kertaakaan ajatellut alkoholia koko matkan aikana, eikä tainnut kukaan muukaan mukana ollut.

Onko suomalaisen miehen ainoa ajattelemisen aihe alkoholin käyttö tai käyttämättömyys? Olen korviani myöten täynnä tätä suomalaisten miesten keskustelua alkoholista. Jos mies juo, niin hän vähättelee juomistaan. Jos mies ei juo, saan kuulla pitkät selitykset miksi ei. Minusta asia on samanarvoinen, kuin jos keskustelisimme päivät päästään siitä, laitammeko kengät jalkaan kun lähdemme ulos kadulle kävelemään. Totta kai aikuisen ihmisen pitää tietää, milloin juo ja milloin ei, eihän hän muuten ole aikuinen!

Olen viettänyt enimmän aikuisikäni Saksassa ja osin Ranskassa, enkä ole koskaan siellä kuullut kenenkään pitävän alkoholia mitenkään mainitsemisen arvoisena asiana. Sama Espanjassa, josta vanhempani ostivat asunnon kaksikymmentä vuotta sitten. Minua ei juuri naurata, kun suomalaisilla miehillä on Keski- ja Etelä-Euroopassa enimmäkseen juoppojen maine.

Olen aina oman maani lähettiläs, menenpä minne tahansa.

Viimeisiä Kauppalehden uutisia oli, että noin kolmannes suomalaisista on alkoholin suurkuluttajia tai riippuvaisia alkoholista, ja syyksi mainittiin alkoholiveron alennus.

Miksiköhän muissa maissa ei ole samaa ongelmaa, vaikka ei ole veroa lähes ollenkaan? Saksassa ja vaikkapa Espanjassa saa viinipullon maitokaupasta yhdellä - kahdella eurolla. Hinta on siis halpa ja saatavuus mainio. Miksi siellä alkoholihaitat ovat pienemmät, eikä juoppoja näy katukuvassa?

Stand-up-komiikan festarien puhujat ovat hyvin sanavalmiita. Ainoa teema on kuitenkin humalassa örveltäminen. Mikä siinä on hauskaa? Saksalaiset yksinkertaisesti marssisivat ulos tuollaisesta tapahtumasta. Siellä on häpeällistä olla kännissä.

Siteeraan Kauppalehteä: ”Suomalaisten viinanjuonti on lisääntynyt 30 - 40 vuoden ajan, miehillä kaksinkertaistunut ja naisilla viisinkertaistunut. Nykyisin tilastollinen suomalainen juo puhdasta alkoholia lähes 10,5 litraa vuodessa. Suomi on tullut 1960-luvun Pohjolan vähiten juovasta kansasta Pohjoismaiden suurimmaksi viinan käyttäjäksi ja on matkalla kohti Euroopan kärkeä.”

Tämä edelläkirjoitettuko on onnellisuuden mitta, hyvinvoivan yhteiskunnan ulosnäkyvä tulos!

Ja missä Suomen nuorison käytöstavat? Katselin ja kuuntelin taas yhtenä lauantai-iltana Lappeenrannassa kaupungilla etenkin tyttöjen juomista ja tolkutonta kiroilua. Mielestäni koululaitoksemme niskoille on sälytetty liikaa vastuuta. Etupäässähän lapset aina matkivat vanhempiaan. Kun mallia ei ole, sitä otetaan kadulta.

Onkohan mitenkään erityinen lottovoitto syntyä Suomeen...?

No niin, vanha akka, joka ei ymmärrä Suomesta mitään, on taas lauennut puhumaan.

Voi totisesti, hyvää yötä.

Maaliskuun lumipyry. Synnyinyö(ni)

Minä olen syntynyt Lappeenrannan linnoituksessa vuonna 1952. Tänään siinä samaisessa rakennuksessa on ravintola, Linnoituksen Krouvi. Se on punatiilinen rakennus sataman puolella, alunperin upseerien kasino ja sodan jälkeen se toimi synnytyssairaalana, kunnes uusi keskussairaala valmistui.

Suomessa on voimassa hassu laki, että ihmiset ovat paperien mukaan syntyneet siellä missä vanhempien kotipaikka on. Se oli silloin Lappee - Lappee on hyvin vanha kunta, joka ensimmäisten joukossa alkoi pitää kirkonkirjoja Suomessa 1500-luvulla. Meidän (Sunisen) sukuselvitystä ovat jotkut sukulaiset tehneet alkaen 1600-luvulta. Sieltä löytyy alkulähteenä Huhtiniemi ja sen edessä oleva Saimaan lahti Sunisen selkä. Lappeesta irrotettiin 1649 Lappeenranta kaupungiksi ja Lauritsala kauppalaksi, ja sitten Lappee vuonna 1967 liitettiin Lauritsalan kanssa Lappeenrantaan. Minusta aikamoista soutamista ja huopaamista kuntien ja kaupunkien päättäjien taholta!

Sinä yönä kun synnyin, oli ollut riehuva pyry. Isä oli käynyt viemässä äidin uudella autollaan pyrysäässä synnytyssairaalaan.

Henkilöauto ei ollut tuolloin mitenkään tavallinen kulkupeli ja isäni auto oli kylän ensimmäinen. Siinä siitä kyläläisille ihmettä oli riittänyt. Allaolevassa kuvassa isä istuu kuskin paikalla, ja auton edessä poseeraa tätini.

Ja äiti synnytti esikoisensa. En muista miten vaikea synnytys oli. ;-) En muista siitä mitään muutakaan, enkä ole yhtään onneton. :-) Äiti sen sijaan oli onneton: siihen maailman aikaan lasta ei heti laitettu rinnoille, vaan vauvan annettiin huutaa, siksi että keuhkot vahvistuisivat. Ja niin olin sydäntä särkevästi huutanut koko yön.

No, keuhkot ovat kyllä vahvat, samoin kuin lauluääni. Mutta se ei liene ensimmäisen yöni lääketieteen saavutus, vaan ehkä sukuvika? Laulajiahan meillä on. Sukuvika kun sukset ei luista, sanoo   lappeelainen :-)

Isä oli sillä aikaa yrittänyt päästä kotiin. Pyry oli ollut niin sakea, että hän oli ajanut ojaan. Eipä siinä juuri muuta auttanut kuin odottaa aamua ja apua. Koska oli ollut keskiyö, hän oli muina miehinä mennyt sisään matkalla olevaan maalaistalon tupaan, ja oikaissut penkille nukkumaan. Aamun tullen hänet oli sitten autettu takaisin tielle.

Naistenpäivää

Naise elämää

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä tässä sit olla. Jua pari lasi kuaharii. Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi. Hiukka hianon näköst. Ei iloseks tulemiseks enempää tarvita.

Kyl o helppoo olla naine!!!!

Tekijä tuntematon. Poimittu Suomelan sanomista numero 116, maaliskuu 2010. (Asociatión Finlandesa Suomela)

Sinkkunaisena allekirjoitan tuon kaiken, koen tuon kaiken juuri noin.
Poikkeuksiakin on, onneksi ja sanon tämän painottaen - muutenhan täällä ei jaksaisi mitenkään elää.

Kokemukseni siis on, että kun olen nainen, niin minulla ei ole liikeasioissa uskottavuutta. Jos sitten kuitenkin saan paljon aikaan, kuten uskolliset asiakkaani tietävät tapahtuvan, olen joko "kova jätkä" tai pelottava akka.

Olen tähän elämäni päivään mennessä tavannut vain yhden ainoan hiljaisen suomalaisen miehen; hän asuu nykyisin Nastolassa. Ensi alkuun suomalaiset miehet toki aina kääntävät selkänsä, tai kyräilevät ja katsovat, onko minusta mihinkään. Mutta kun päästään puheväleihin, juttua tulee miehiltä enemmän kuin yhdeltäkään naiselta tavallisesti tuleekaan. Kertovat liikeasiat, taloudelliset huolet, naisjutut, ja milloin mitäkin, itkevät olkapäätäni vasten. Kertovat olevansa yksinäisiä. Tietenkin kertovat, miksi käyttävät alkoholia tai sitten eivät käytä. Tästä puheripulista voisin vetää kolme johtopäätöstä:
1) suomalaiset miehet ovat hyvin puheliaita, kun lämpenevät, eli juuri noita rääväsuita;
2) minulla on kuuntelemisen, empatian taito;
3) suomalaiset miehet ovat onnettomia ja yksinäisiä. Sitten ei tarvinne ihmetellä alkoholistien, itsemurhien ja tappojen määrää. Eikä miksi juuri Suomessa koululaiset tappavat toisiaan.

Olen kuullut suomalaisen liikemiehen - muka yhteistyökumppanin - ihan vakavalla naamalla sanovan, että ei nainen toimia johtajana. Kyse ei ole edes minkäänlaisesta machosta. Kaukana, kaukana olemme vielä tasa-arvoisuudesta.

Tasa-arvoisuus ei tarkoita mielestäni sitä, että kaikki ovat samanlaisia, kaikki saavat samaa palkkaa, kaikki tekevät samaa työtä. Me ihmiset emme yksinkertaisesti ole samanlaisia. Jos kaikille jaettaisiin tänään sama palkka, niin satavarmasti olisi joillakin huomenna koossa miljoona, toiset taas kohta kuolisivat nälkään.

Tasa-arvoisuus ei myöskään tarkoita sitä, että nainen ei saisi olla nainen ja mies mies. En näe mitään hohtoa siinä, että naiset käyttäytyvät kuten miehet. En suostu pukeutumaan harmaisiin housupukuihin, vaikka minkälaista ministeriä kätellä pitäisi. Suomessa nykyisin naiset päättävät lasten asioista. Erossa nainen saa aina lapset, ja isä porttikiellon. Se ei voi olla oikein eikä se ole lainkaan tasa-arvon mukaista. Sekä opettajat että hoivahenkilökunta ovat lähes kokonaan naisia.
Tai toisinpäin: tasa-arvo on sitten vasta toteutunut, kun kysyt kaikilta miehiltä, tekisivätkö sitä tai sitä (jäisi koti-isäksi, ryhtyisi sihteeriksi, sairaanhoitajaksi, lastentarhan opettajaksi, ajaisivatko perheen pienempää autoa, kuskaisivat aina lapset harrastuksiin, hoitaisivat perheen talouden ja siisteyden ja lapset työnsä ohessa, jne.) ja KAIKKI miehet vastaisivat "kyllä". Ja sitten kun naiset ottavat vastuuta.

Kun kerron deittisivulla, mitä teen, saan yleensä kaikenlaisia työkyselyjä, tai yhteistyötarjouksia. Tai sitten minut moititaan alimpaan kattilaan, miksi ylipäänsä viitsin tehdä työtä, tai miten minun pitäisi rauhoittua, mennä toisen palvelukseen ja pysyä paikallani, unohtaa työni ja aloittaa mökkeily ja puutarhanhoito. Aina muut - nettimiehet - tietävät paremmin, mitä minulle olisi hyväksi.

Yksityisten asioiden ja bisneksen sekoittamisesta keskenään minulla on hyvin huonoja kokemuksia. Koen tulevani väärinymmärretyksi, jos olen pelkästään ystävällinen. Minun pitäisi samaan hengenvetoon olla pätevä bisnesnainen, ja toisaalta en sitä missään tapauksessa saisi olla. Tiedän hyvin, että selkäni takana naureskellaan, siihen olen tottunut. Tiedän myös mitä osaan ja mitä saan aikaan, eikä se ole ihan vähän. Kun kerran olen nainen, minua saa ilmeisesti hyväksikäyttää miten vaan. Hyväuskoisuudesta rangaistaan, mutta siitä myös oppii. Minua on rangaistu pahimman kautta. Oppinut olen, että kukaan ei tänään enää hypi nenälleni. Ihan varmasti saa samalla mitalla takaisin.

Olen aivan varma siitä, että jos olisin käynyt kaikkien johtajien sänkyjen kautta, kuten minulle muutama sata kertaa on tarjottu, voisin olla upporikas. Suomessa ei ole korruptiota? Anteeksi kuinka?!
En sanonut, että kaikki miehet ovat tuollaisia, mutta hyvin monet ovat. Hyvin, hyvin usein tapaamani vammautunut miesten asenne on: jos kerran lähden työmatkalle, niin totta kai haluan toimeksiantajan kanssa myös sänkyyn!

Totean, että aikuiset miehet yksinkertaisesti pelkäävät minua. Selvästikin kruunusta pelkäävät jonkun sakaran putoavan. Nyt kuulen taas kauhistuneet vastaväitteet. Fakta kuitenkin on, että juuri näin on... Nykysuomessa ei voi olla pätevä ja nainen yhtä aikaa. Puhumattakaan muista maista, joita joitakin tunnen erittäin hyvin.

Naiset johtavissa asemissa ovat aina naisia virastoissa. Asiakkaissani ei ole vielä ollut yhtäkään naista johtavassa asemassa. Kaikki tähän asti tapaamani toimitusjohtajat ovat miehiä. Virastoissa taas ei hallita oikeaa elämää, siellä pyöritellään papereita, hallinnoijat hallitsevat itse itseään ja työllistävät vain itsensä ja veronmaksajat pakotetaan maksamaan valtionhallituksen ja pankkien virheet; kokemukseni on, että Suomi on byrokraattisempi maa kuin Saksa.

Sekä Amerikoissa että Suomessa tutkittu asia on, että jos firman johtoportaissa on vähintään viidennes naisia, firma tuottaa parempia taloudellisia tuloksia. Eikä vain vähän parempia, vaan paljon parempia. Tämän voi lukea mm. EVA:n sivustolta, muistaakseni vuodelta 2007. Kysyä pitää, miksi tätä ei laajemmin käytetä hyödyksi.

Minusta tasa-arvo on sitten vasta toteutunut, kun mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen. Kaikkine hyvine ja huonoine ominaisuuksineen.

Ei, en ollenkaan ole amatsoni, enkä miestenvihaaja. Aivan päinvastoin. Minusta miehet ovat elämän suola!

Ulkoministeri kävi

Minäkin kättelin... ;-)
Alexander Stubb puhui - asiaa - Aurinkonrannikon Kokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa, tullen Cordoban ulkoministerien kokouksesta.

En ole poliittisesti järjestäytynyt, enkä sitä tule olemaankaan. Muutama suhde (enkä täydennä tähän millainen) suomalaisiin vasemmistolaisiin sekä yrittäjiin on selventänyt maailmankuvaa. Lähinnä mieleen tulee, että on olemassa iso ymmärryksen ristiriita. Motto molemmilla osapuolilla on: "Minä itse, ja kaikki minulle ja heti".

Stubb puhui EU:sta ja Suomen ulkopolitiikasta. Mistäs muustakaan :-)

Puhui asiaa ja kertoi vitsejä. Vastaili kysymyksiin tuoden faktoja. Oli asiallinen ja iloinen. Ja yleisö hurrasi.

Sanoi EU:n olevan ainutlaatuinen maailmassa ja tavoitteen selvä:
rauha
vakaus
turvallisuus
vauraus

Itse katson EU:n olevan Suomelle siunaus. Näen sen työssäni vientikonsulttina joka päivä. Tunnen ja tiedän ne ajat, jolloin toimin suomalaisten hyväksi Saksassa, kun Suomi ei ollut EU:ssa. Piti olla joko työlupa tai oleskekulupa, jotta voi tehdä töitä Saksassa; työluvan sai jos oli oleskelulupa ja päinvastoin. Hyvin monet viranomaiset olen vuosien varrella ylipuhunut panemaan yhden silmän kiinni ja antamaan yhden näistä luvista; nämä, joita olen auttanut saamaan työpaikkoja ja toimeksiantoja ja työlupia ja asuntoja ja kaikenlaista muutakin tarpeellista, tietävät tämän ja ovat kiitollisia ja ovatkin osoittaneet sen myöhemmin monin tavoin. Kaikenlainen vienti ja kansainvälinen kaupankäynti on helpottunut huomattavasti, paperien pyörittäminen vähentynyt. Nyt on kuin päivä, silloin kuin yö. Euroon liittyminen on sitten vielä helpottanut asianhoitoa...

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.

Barcelonan lentokentästä ja maahanmuuttajistakin

Viime viikon ollessa kiireinen mutta asioiden kuitenkin edistyessä kuten pitääkin, ilmoitin toimeksiantajalle, että kaikki mitä olen saanut aikaan, on että olen vuokrannut auton Malagan lentokentältä. Näin jälkeenpäin ajatellen: onhan se teko sekin, kun asiaa makustelee: vuokrasin auton Malagasta, vaikka istuin Lappeenrannassa. Maailman on mennyt avoimeksi.

Sitten: olin ostanut sellaiset lennot, joita ei ilmeisesti Suomesta voi ostaa, vain päättelemällä, mitä mahdollisia kaupunkeja on matkan varrella. Surffailin kaikki netit läpi, mutta en millään löytänyt lentoyhteyttä Lappeenrannasta Malagaan, ja kuitenkin lensimme Lappeenrannasta Malagaan. Siitä syystä sitten vietimme jonkin aikaa Barcelonan lentokentällä... ihmetellen maailman menoa.

Se väli Riikasta tullen ja Malagaan lähtien tuntui kuitenkin pitkähköltä. En ajatellut jäädä sinne kentälle asumaan. Mahdollista se kai olisi. Mietimme mitä tapahtuisi, jos sinne jäisin. Barcelonan lentokentällä ei ahtauden tuntu ainakaan pääsisi vaivaamaan, sillä kenttä on avara kuin kokonainen kaupunki. Kaikkea on ja enemmänkin.

Ruoka oli taas normaalihintaista, ja ihanasta cafè con lechestä eli maitokahvista maksoin peräti euro kolmekymmentä. Olutta ja viiniä mutta ei yhtään humalaista. Iloisia, palvelualttiita ihmisiä. Kaikki kaupat mitä kuvitella saattaa. Eri asia on, haluanko juuri näitä merkkituotteita...

Kielikysymyksen ovat ottaneet tosissaan. Kaikki kyltit ja kuulutukset kolmella kielellä: kataloniaksi, englanniksi, espanjaksi. Ihan hyvin nuo tekstit mahtuvat olemaan kolmikielisiä, ne on eroteltu eri väreillä, ei tule sekaannusta.

Pelkkää kiiltävää marmorilattiaa hehtaarikaupalla minne menemmekin. Eri väreissä. Harmaata, punaista, mustaa. Katto korkea ja valkoista tiiltä, kuten uimahalleissa. Marmorilattia aiheuttaa suomalaisessa liikuntarajoitteisessa kauhun tunteita ja tasapaino ei oikein tahdo liukkaalla lattialla pitää. Varsin hirveä on musta marmori, johon katto heijastuu. Pitää kävellä varovasti ja katsoa, onko siinä lattiaa vaiko uima-allas, ettei astuisi tyhjän päälle. Äkkiä pois, harmaalle lattialle...

Minulla oli Allensbachissa eteistilassa marmorilattia, kuten myös portaat marmoria, kuin paremmalla väellä konsanaan. Kun ne piti kiiltävinä, niistä tuli liukkaat. Ei kiitos sellaista ikinä enää.

Täällä Fuengirolassa on varsin vaikeaa löytää parkkipaikkaa, etenkään yöllä, kun kaikki ovat asunnoissaan. Olin kaukaa viisas ja "tilasin" parkkipaikan aivan kotiportin edestä. Äitini kuuntelee tuollaisia "tilaamisiani" kyllä, mutta pitää minua taivaanrannan maalarina. Kyllä siinä äidilläni hämmästelyä riitti, kun todellakin juuri oman portin edessä on yhden auton mentävä tila - ja muuten ei yhtään vapaata paikkaa missään.

Nyt sitten katsomaan ja kuulemaan ulkoministeriä... avaa paikallisen ostarin, juoksee muutaman kilometrin, tapaa paikalliset sotaveteraanit, pitää puheen aiheesta "EU ja Suomen ulkopolitiikka" - ja kutsuja on Kokoomus. Nykyinen ulkoministerimme meppiaikoinaan sai Uutisvuodolta lahjaksi meidän nettideittailukirjamme, ja palaute tuli että "erinomainen"!

Täällä Aurinkorannikolla on varsin vireä ja aktiivinen suomalaiseläkeläisten yhteisö. Sisäänlämpiävä vain on... Kerran sain kuunnella täkäläisen naapurini kauhistelevan, miten minä suomalaisena saatoinkaan lähteä asumaan ulkomaille, Saksaan. Katsoin häntä vähän aikaa ja kysyin, että mitenkä hän itse? Mies meni aivan hiljaiseksi: ei ollut ollenkaan huomannut eikä sisäistänyt, että itsekin asui ulkomailla, Espanjassa.

Tästä ulkoministerin vierailusta ulkomaansuomalaisten luokse tulee mieleen yhden Sveitsissä asuvan tuttuni mainio ehdotus Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Kielletään maahanmuutto Suomeen. Kielletään samalla suomalaisten muutto maasta. Ei minnekään, ei Ruotsiin eikä Espanjaankaan. Tasapeli, kaikki ovat onnellisia...?

Taunus

Frankfurtin pohjoispuolella, Rodheimin kylässä asuin kahdeksan vuotta. Se sijaitsee Bad Homburgin ja Friedbergin kaupunkien välillä n. 30 km Frankfurtista pohjoiseen. Oikeastaan kylän nimi on
Rodheim v.d.H. 

Hä? Saksalaiset kysyvät, että mitäs tuollainen lyhenne v.d.H. tarkoittaa. Se on "vor der Höhe" eli "kukkulan/mäen/vuoren edessä", joka vuori on Taunus. Korkeutta sen korkeimmalla huipulla Feldbergillä on 881 metriä. Ei pidä sekoittaa Schwarzwaldin Feldbergiin, se on paljon etelämpänä ja sillä on korkeutta 1493 metriä. 

Kylien nimissä pitää olla varovainen. Saimme kerran vieraita Suomesta. He etsivät kartalta Rosbachin, johon kuntaan Rodheim kuuluu, ja ajoivat sinne, ihmetellen miten kamalan kaukana mieheni käy töissä, kun joutuu ajamaan Frankfurtiin, eikö meille mitenkään lähempää kotia löytynyt. Kun vieraita ei alkanut sovittuun aikaan kuulua, kyselimme perään. Kävi ilmi, että he olivat ajaneet toiseen Rosbachiin - niitä kun on Hessenissä samannimisiä peräti kolme. Tunnin päästä sitten vasta tulivat.

Totta kai korkeilla paikoilla sataa talvella lunta. Sataa matalillakin, mutta se ei Saksassa kestä maassa yhtä pitkään kuin vuorilla. Me kävimme lasten kanssa aina talvisin viikonvaihteessa Feldbergillä kelkkamäessä. Pitkät rinteet ja kippurasarvinen kelkka ja hauskaa oli. 

Meillähän oli kaksikin kelkkaa ja kummassakin tietenkin kaksi kyytiläistä. Rinne ei yleensä mennyt kovinkaan viivasuoraan, vaan oli täynnä mutkia ja töyssyjä. Kerran putosin takamiehenä mukana olleena kelkasta suoraan jäiseen maahan, satutin häntäluuni enkä sen jälkeen voinut viikkoon kävellä...

Ja totta kai autoni oli tuolloin myös Taunus. Laivankokoinen, suomensininen, kulutti bensaa gallooneja ja kiukutteli milloin missäkin. Kunnes jätti minut ja ostin ooppelin. 

Taunuksen läpi kulki roomalaisaikainen linjaus, Rooman valtakunnan suojamuuri - oikeammin valli - pahaa pohjoista maailmaa eli germaanien valtakuntaa vastaan, niinkutsuttu Limes. Se liitettiin vuonna 2005 Unescon maailman kultturiperintöön. Taunuksessa on säilynyt ja entisöity yksi suojavallin linnoitus, Saalburg. Siellä voi käydä tutustumassa roomanaikaiseen historiaan. Aika vaikuttava paikka! 

Toinen näkemisen arvoinen paikka Taunuksella on Hessenpark, Hessenin osavaltion kotiseutumuseo. Paras vertailukohde Suomessa olisi ehkä Seurasaaren ulkoilmamuseo. Alue on aika laaja ja päiväretken arvoinen paikka tapahtumineen kaikkineen. 

Ja kolmas seudun nähtävyys, oikeammin tekeminen, on Bad Homburgin kylpylä, Taunus Therme. Ei niinkään kasino, joka sekin on näkemisen arvoinen. Bad Homburg on keskiaikainen kylpyläkaupunki, sielläkin on ortodoksinen kirkko ja suurensuuri ihana kylpylän puisto. Ei mitenkään jää jälkeen Baden Badenista. 

Olen ihan varma, että kukaan saksalainen tule Suomeen minkään kylpylän takia. Tähän asti en ole vielä Suomessa nähnyt sellaista runsasta ja monipuolista kylpylätarjontaa kuin Saksassa.
Kun maassa on lunta, voi myös uida ulkona... Kylpylä on Saksassa kuin kokonainen kylä.

Lieneekö kovin iso yllätys, kun kerron, että Bad Homburgin kylpylän omistaja ennen Wickerien aikaa oli Marion Schneider, joka kirjoitti ja kertoi positiivisesta ajattelusta ja tilauksista maailmankaikkeudelle/Luojalle jo kauan sitten... vasta kun olimme talon Allensbachista ostaneet, naistenpiirini uskoi siihen mistä puhuin.

Unohtua oli, nyt kun lapset ovat aikuisia, huvipuisto Lochmühle, myös Taunuksella. Siellä vietettiin kymmenet lastensynttärit ja sinne lapsivieraat tietenkin vietiin. Tekemistä riittää! Se joka lasten kanssa Frankfurtin seudulla liikkuu ja sinne menee, saa aivan varmasti kaikki lapset ihastumaan Saksaan ikihyviksi. 

No, jos tarkka olen, niin kerron joku päivä muistakin kohteista, joiden vertaista Suomessa ei ole...

Rodheim sijaitsee pellolla, ja "kukkulan edessä" avautuvat aavat viljelymaisemat. Seudun nimi on Wetterau. Tarina kertoo, että kuuluisa Varus-taistelu (tai Herrman-taistelu) olisi tapahtunut juuri Rodheimissa. Aikakirjat eivät kiellä eivät käske; monta muutakin paikkaa on tuolle taistelulle ehdotettu, näitä ovat useatkin paikkakunnat itäisessä Westfalenissa, Pohjois-Saksassa tai Osnabrückin lähistöllä. Varus oli roomalainen legioonan johtaja, jonka piti taivuttaa uppiniskaiset germaanit rooman vallan alle. Tapahtumaksi kirjataan 9. jKr. Roomalaiset kuitenkin hävisivät niin täydellisesti, että kahdeksas osa koko suuren Rooman taistelujoukoista tuhoutui. 

Tapahtumasta Josef Viktor Scheffel teki hauskan, vallan vauhdikkaan balladin, jota alakoululaiseni ahkerasti rallattivat. Tässä oiva saksan oppitunti!
http://www.youtube.com/watch?v=qyrwweY5QVA
http://ingeb.org/Lieder/alsdiero.html
...ja arvata voitte, miten monta parodiaa tästä on syntynyt...

Elinkeinoelämässä tarvitaan monipuolista kielitaitoa

Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen kirjoittaa 01.03.2010 EK:n kotisivulla näin:

"On huolestuttavaa, että samaan aikaan kun elinkeinoelämässä kansainvälistymisen myötä kielitaitotarpeet monipuolistuvat, kuntien kielikoulutustarjonta yksipuolistuu. Monet kunnat tarjoavat pitkänä vieraana kielenä nyt vain englantia."

Suomen suurimmat kauppakumppanit ovat Venäjä, Saksa ja Ruotsi. Eivät suinkaan Englanti ja USA!
Oikeasti siis venäjän ja saksan taitajilla on liiketaloudessa etulyöntiasema.

Miten moni Suomessa osaa saksaa ja venäjää? Suomessa ihannoidaan kaikkea, mikä tulee Amerikasta. Vanhemmat kuvittelevat tekevänsä lapsilleen palveluksen, kun eivät pakota heitä valitsemaan muita kieliä kuin englannin. Oikeassa elämässä sitä kutsutaan nimellä karhunpalvelus.

Ruotsia opin itse koulussa, sehän oli ensimmäinen vieras kieli. Kuulemma toinen kotimainen, mutta tuolloin en ollut vielä koskaan kuullut kenenkään puhuvan ruotsia. Toisena kielenä silloin valittiin englanti, kuten nykyisinkin. Sen lisäksi lukion kielilinjalla opiskeltiin kolme vuotta saksaa pakollisena, ja ranskaa.

Puhun saksaa, ranskaa ja englantia hyvin, ja venäjää ja espanjaakin himpun verran. Täällä Suomessa kuten muuallakin maailmassa pitää nykyisin osata englantia.
Mielestäni englannin kehnollakin kielitaidolla selviää sekä maailmalla turistina että elinkeinoelämässä kyllä. Saksa, ranska ja venäjä ovat paljon vaativampia kieliä, niissä on oma systematiikkansa, jota pitää harjoitella, on siis ehdottomasti viisaampaa aloittaa kielikoulutus muulla kuin englannin kielellä.

Suomalaisilla on kielten suhteen asennevamma.

En ole suinkaan ruotsia tai ruotsin opiskelua tai Ruotsia vastaan sinänsä. Enkä lainkaan sano, että kaikkien pitää osata kaikkia asioita tai kaikkien opiskella kieliä. Kysyn vain, pitääkö kaikkien kaikki voimavarat käyttää sellaiseen asiaan, jota tarvitsee vain aniharva. Kaikki tähän asti tavanneeni ruotsalaiset ovat puhuneet erinomaista englantia; ruotsia en sinänsä ole liikemaailmassa Ruotsissa tarvinnut, vaikka minulla on ruotsalaisia asiakkaita ollutkin. Kukaan ei ole koskaan valittanut, että olen mieluummin valinnut englannin kuin puhunut heidän kanssaan ruotsia, ihan päinvastoin, mukavia ovat olleet.
Suomessa en myöskään ole vielä ruotsia tarvinnut, joskin olen tavannut sellaisia suomalaisia, jotka eivät oikeasti osaa suomea.

Saksassa on yhtälainen merkillinen asennevamma: se, joka ei osaa latinaa, ei ole sivistynyt. Lähes kaikissa oppikouluissa tulee latina yhtenä kielenä englannin lisäksi, tai ranskan sijaan. Argumentti on aina sama: jos osaa latinaa, oppii helpommin muita kieliä. Miten niin, miksi ei voisi sitten suoraan opiskella noita muita kieliä?

Saksalaiset eivät pääsääntöisesti osaa englantia - tätä olen yrittänyt tolkuttaa suomalaisille asiakkailleni, mutta viesti ei mene perille. Sitten vasta kun on tehty sopimus ja toinen osapuoli ei ole ymmärtänyt mitä siinä sovittiin... ja sitten saan toimeksiannon hoitaa asia oikeusteitse...

Toinen yhtä kummallinen asia on minusta ollut se, että eri puolilla Suomea ammattikorkeakouluissa englannin kielellä opiskelleet eivät olekaan hallinneet englantia. Olisikohan sittenkin viisaampaa opettaa englantia siellä vieraana kielenä, opettaa siis kieli hyvin ja opettaa myös äidinkieli hyvin? En tiedä. Pahaa vain tekee nähdä, millä tavoin suomalaiset nuoret kommunikoivat suomeksi...

Ja olisiko vihdoinkin aika opettaa ammattikorkeakouluissa ylipäänsä kommunikoimaan; miksi minun aina täytyy puhua sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät uskalla avata suutaan, vaikka opiskelevat englanniksi ja kansainvälisen kaupan linjalla kaiken lisäksi? Jotainhan on selvästi pahasti hakusessa.

Myrsky 1999 ja mitä siitä seurasi

Viime yönä Euroopan yli pyyhki vauhdikas myrsky. Satavarmasti alkaa kohta puhelin soida: teetkö sitä tätä tuota, onko puunkaatotöitä?

Sai muistamaan edellistä myrskyä. Olin kesällä 1999 perustanut toiminimen ja saanut toimitilat Allensbachin teknologiakeskuksesta. Yksi ehto tiloille oli, että yritys ei kaatuisi seuraavan viiden vuoden kuluessa. Ei ole kaatunut, on vain vaihtanut paikkakuntaa, sen jopa useampaan kertaan. Palvelin on vieläkin teknologiakeskuksessa (tza.de) ja suhteet kunnossa sinnepäin.

Lothar-myrsky kävi toisena joulupäivänä 1999. Keskipäivän aikoihin. Olin tuolloin kotona Allensbachin talossamme, mies työpaikallaan Konstanzin teknisellä korkeakoululla ja tytär Konstanzin musiikkikoululla, jossa hän kävi ystävänsä kanssa harjoittelemassa, duettoja soittamassa.

Me pikkupojan kanssa katselemme ikkunasta, näemme tuulen voimistuvan. Tuuli voimistuu, katu pöllyää. Alkaa sadella - heti vaakasuoraan. Kuluu kolaus - naapurin pihapuu kaatuu kadulle. Näemme, miten vastapäisen naapuritalon katon kulma, pitkä pino kattotiiliä, lähtee lentoon tuulen mukana. Näemme, miten toisen naapurimme pihakoivu huojuu ja kaatuu, suoraan talon kulmalle särkien katon.

Mies soittaa kaupungista, että kävisin ullakolla katsomassa, onko meidän talomme katto vielä tallella. Hän ei uskalla lähteä autolla minnekään, sillä ympärillä on niin paljon kaatuneita puita.

Tytär soittaa myös kaupungista, Wollmatingenin asemalta. Sanoo että näki juuri miten aseman vieressä olevan ammattikoulun koko katto siirtyi viereiselle tielle. Aivan kuin sen olisi näkymätön käsi nostanut ja laskenut rakennuksen viereen. Juna kuitenkin kuulemma kulkee; hän oli tulossa kotiin, koska oli hänen vuoronsa toimia kanttorina iltakirkossa.

Heti sen jälkeen saan puhelun seurakuntamme papilta. Iltakirkko on alustavasti peruttu, koska puu on kaatunut kirkon katolle, eikä ole tietoa pitääkö se vettä...

Iltakirkko sitten kuitenkin pidettiin, sillä katto piti vettä. Sinä iltana oli iltakirkossa väkeä paikalla hyvin runsaasti!

Heti aamulla, joulun jälkeen, puhelin alkoi soida. Seurauksena töitä niin paljon, että piti ottaa apulainen töihin. Suomalaisia puunkorjaajia tuli Ranskaan pilvin pimein. Hyvin monet kuvittelivat voivansa vuolla kultaa. Näin ei missään valitettavasti ole. Työ on tehtävä yhtä hyvin kuin kotimaassakin, ja ulkomailla tulee kuluja, joista ei kotimaassa ole hajuakaan. Ilman kielitaitoa tai kielitaitoista apulaista suomalaisille tapahtui monenlaisia virheitä. Monet suomalaiset tekivät huonoa työtä, monet jobbarit eivät maksaneetkaan puunkaatajille, ja valitettavan moni suomalainen jätti minulle laskunsa maksamatta. Se siitä suomalaisten sataprosenttisesta luotettavuudesta.

Pitkään Luoteis-Ranskan maisemat olivat hirveän näköisiä, täynnä kaatunutta puuta. Saksalaiset hoitivat omat myrskytuhonsa systemaattisesti, Ranskassa kaatunutta, katkennutta ja märäntynyttä puuta on vieläkin pitkin mantereita suuria määriä. Minulle ranskan taitoisena tulivat Elsassin ja Lotringenin seudut tutuiksi. Muun muassa Baccarat, jossa tehdään kristallilasia.

Reinin rantojen Saksan puoleinen vuoristo Schwarzwald on suomalaiselle tuttu. Aivan yhtä kaunis, samanlainen vuoristoseutu joen Ranskan puolella, siis Vogeesit, on suomalaiselle täysin tuntematon...

Monet metsäpalstat ja tehtaat juostiin katsomassa, sopimukset tehtiin, puut korjattiin. Tuttua on minulla Saksan ja Ranskan metsänhoito, puunkorjuu, puunkuljetus, sahaus, haketus, lastulevyt. Metsäkoneistakin ymmärrän jotain. 

Paras tulkkaustehtäväni on ollut selvitellä saksalaisen ja ranskalaisen puunkaatoriidoista syntyneitä välejä. Tämä ranskalainen oli elsassilainen ja tuolloin paikallisen metsäyhdistyksen palveluksessa, ja puhui saksaa. Molemmat siis puhuivat saksaa! Kun olin riidat selvittänyt, molemmat järjestivät minulle lisää töitä...