Suomalainen herätys

Herätyskristillisyyden vuosisatainen vaikutus

Suomalainen herätys ei ole kovin suomalaista. Kaikissa vaiheissaan herätyskristillisyys on toiminut Euroopan keskusten uskonnollisten virtausten heijasteena. Mitä vilkkaampaa on kansainvälinen vuorovaikutus, sitä vähemmän mitkään hengelliset innovaatiot ovat paikallisia. Tämän päivän herätyskristillisyyden voi käynnistää avaamalla television herätyskanavan.

Herätys on ollut laajempi ilmiö kuin herätysliikkeet. Liikkeiden tarkoitus on ollut levittää näkemyksiään itseään laajemmalle yleisölle, ja siinä ne ovat onnistuneet. Herätyskristillisyyden kolmesataavuotinen ohjelmanjulistus on mennyt perille, ja tavallinen seurakuntaelämä on viimeisinä vuosikymmeninä ollut herätyskristillistä.Pietistinen ajatus henkilökohtaisesta kääntymisestä ja uskosta on läpäissyt kaiken kirkon työn rippikoululeireistä siunauspuheisiin ja paikallislehtien hartauskirjoituksiin. Seurakunnissa voidaan järjestää torikokouksia, gospelkonsertteja ja katulähetysiltoja sekä puhua kielillä rukousillassa ilman, että minkään järjestön työntekijä on paikalla kirjaamassa tapahtunutta tilastoihinsa.

Herätyskristillisyys on vaikuttanut myös yleiseen suomalaiseen elämänmuotoon ja ajattelutapoihin. Suomalaiset erottavat uskon ja arkielämän aivan kuten jo pietismi on opettanut. Uskonto on privatisoidulla vyöhykkeellä, niin kuin herätysliikkeiden puheet henkilökohtaisesta uskosta ovat alleviivanneet.

Teemu Kakkuri: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Kirjapaja, 2014.

……………………………….

Olen aina ihmetellyt suomalaisten intoa olla oikeassa. Tämä ilmiö näkyy varsin selvänä erilaisten herätysliikkeiden sulkeutuneisuudessa ja paikallisuudessa. Vain heillä on taivaan portin avaimet, muut joutuvat helvettiin. Taivaassa sitten tietenkin puhutaan suomea…? Koskaan minua ei pitkien Saksan vuosieni aikana kukaan koettanut käännyttää yhtään mihinkään, mutta annapa olla kun muutin takaisin Suomeen. Olin jo nuorena päättänyt, että en liity mihinkään huuhaa-ryhmään, ihan sillä perusteella, että Raamatussa Paavali sanoo: ”Pysy sinä siinä minkä olet hyväksi havainnut.” Pidin hyvänä omaa luterilaisuuttani ja sillä selvä.

Pääsin käännyttämisestä eroon muuttamalla pois Suomesta. Toki Saksassakin on kaikkea tätä ja tiedän eri ihmisten kertomuksista, miten vaikeaa on ollut olla ”erilainen”. Esimerkiksi katolisessa Saarlandissa anoppini ja appeni menivät naimisiin vain siksi, että olivat niitä ainoita harvinaisia evankelisia koko maakunnassa. Katoliset lisäksi vaativat tulokkaan kääntymisen katoliseksi, ja niinpä exäni kummisetä kääntyi katoliseksi, kun meni katolisen kanssa naimisiin. Mahdollisesti kuitenkin moninaisuus ja erilaisuuden tavallisuus on tehnyt ihmisistä suvaitsevaisia. Tottahan on, että mitä vähemmän jotain jossain on, sitä enemmän sitä epäillään. Hyvä esimerkki siitä on tiettyjen perussuomalaisten maahanmuuttovastaisuus, joka maahanmuuttokriittisyydeksi on naamioitu.

On siis toki myös ”vapaita” ryhmiä sielläkin. Sana ”vapaa” on pakko laittaa lainausmerkkeihin, sillä käytännössä ”vapaat” ovat niitä kaikkein vähiten vapaita. Minua ei kuitenkaan yhtään miltään taholta ikinä painostettu mihinkään, enkä muista nähneeni suurimuotoisia herätyskokouksia telttoineen tai tulipalosaarnaajineen missään. Toki saattaa olla, että olen elänyt pussissa, vaikkakin asuin kolmessa eri osavaltiossa viidellä eri paikkakunnalla ja työni puolesta olin jatkuvasti liikenteessä ympäri Keski-Eurooppaa.

Huvittavaa on monien suomalaisten herätysliikkeiden lietsoma rasismi muualta tulleita, muuta suuntaa tai uskontoa edustavia kohtaan. Eivät rassukat itse lainkaan huomaa, että – kuten yllä olevasta kirjan sitaatista käy ilmi – ovat saaneet vaikutteensa juuri kansainvälisyydestä. 

 Herätysliikeiden vaiheita.
"Kalajoen käräjät" Willi Lakeus -teatterin esittämänä Kalajoella kesällä 2014.