Mikä uskonto on se oikea? -Gotthold Ephraim Lessing: Nathan viisas

1700-lukua ja mitä selvimmin tätä päivää.

„Mekö olemme meidän kansa? Mitä tarkoittaa kansa?"

  

Ristiretkien aikaan Jerusalemissa Rechan, rikkaan juutalaisen Nathanin tyttären pelastaa tulipalosta nuori kristitty temppeliritari. Kristitty ristisotilas, joka pelastaa juutalaistytön keskellä sotaa? Mutta myös temppeliritari saa kiittää henkiinjäämisestään ihmettä: sulttaani Saladinin sattumalta antamaa armoa. Temppeliherrain ritarikunta perustettiin vuonna 1119; sen tehtävänä oli suojella pyhiinvaeltajia matkalla Pyhään kaupunkiin. Tämä temppeliritari kuitenkin alkaa katua tekoaan. Recha ihailee pelastajaansa, mutta hän estää kaikki Rechan lähestymisyritykset. Samaan aikaan sulttaani yrittää saada Nathanin ansaan, täyttääkseen tämän rikkaan juutalaisen rahalla sotakassansa. Nathanin on sanottava muslimijohtajalle, mikä kolmesta uskonnosta on se oikea: kristinusko, juutalaisuus vaiko islam?

Lessingin teatterikappaleessa „Nathan Viisas“ (1779) jokaisen uskonnon absoluuttinen oikeassa oleminen kyseenalaistetaan eletyn ihmisyyden hyväksi. Tämä teos on uskon manifesti siinä, että keskinäinen ymmärrys kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen yli on mahdollista.

Nathaniin tutustuminen olisi erittäin tärkeää nykyisessä maailmantilanteessa, jossa uskontojen riitely on kiristynyt ja purkautuu ihmisvihan ja terrorismin sekä pelkojen ja ennakkoluulojen kautta.

Teoksellaan Lessing sai aikaan kirjallisen muistomerkin ystävälleen, vaikeista köyhistä olosuhteista ammattiin nousseelle juutalaiselle filosofille Moses Mendelssohnille, joka perusti juutalaisten haskala-liikkeen. Se oli liike, joka sovelsi valistuksen aatteita juutalaisuuteen. 

 

Teoksen syntyhistoriaa

Runomuotoinen teos syntyi valistuksen aikakaudella, vuonna 1779. Teoksen esikuva on Boccaccion novelli ”Kolmen sormuksen tarina”, joka muodostaa teoksen ytimen. Lessing kirjoitti tämän teoksen, koska hän oli eri mieltä virallisen kirkon opin kanssa. Lessing oli ruhtinaskunnan kirjastonhoitajana julkaissut teesit, jotka oli kirjoittanut hänen juutalainen ystävänsä Hermann Samuel Reimarus.

 Teesit olivat seuraavat:
1- Usko Jumalan ilmoitukseen tukahduttaa oikean uskonnon
2- Jeesuksen opetus oli käytännöllistä ja järkevää, ja sen ovat myöhemmin hänen seuraajansa väärentäneet.
3- Neljä evankelia ovat keskenään niin ristiriitaisia, että ne eivät mitenkään voi olla Jumalan ilmoittamia.
4- Jumalan ilmoitusta ei siis ollutkaan. Kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee, hänellä on luonnostaan.

Teoksen julkistamisen jälkeen syntyi riita Lessingin ja Hampurin johtavan kirkkoherran Johann Melchior Goezen välillä. Lessingillä tosin oli hyvät perusteet, mutta ei hänellä ollut mitää, millä taistella kirkkoa vastaan. Braunschweigin ruhtinas kieltää pakon alla Lessingiä julkaisemasta mitään uskontoa koskevaa. Lessing kääntyi siis teatterin puoleen kirjoittamalla ”Nathan viisaan”. 

  Ensimmäinen painos

Historiallista taustaa

„Nathan viisas“ sijoittuu vuosiin 1189-1192. Jerusalemin kuningaskunta on lopussa, koska Saladin joukkoineen on valloittanut pyhän kaupungin Jerusalemin. Saladin ei kuitenkaan ollut julma kristittyjä vangittuja kohtaan, vaan vapautti heitä maksua vastaan.

Kirkko puolestaan vaatii johtajiltaan uutta ristiretkeä Saladinia vastaan Jerusalemin vapauttamiseksi. Ranskan Filip II, Englannin Richard I ja Saksan keisari Friedrich I Punaparta lähtevät vapauttamaan Jerusalemia. Saksan keisari lähtee ensimmäisenä, mutta ei koskaan pääse perille, koska hän hukkuu Saleph-jokeen. Siitä seurauksena Saksan armeija hajoaa, vain muutama jatkaa Jerusalemia kohti Friedrichin pojan, Swaabin Friedrichin johdolla.

Heinäkuussa 1190 Englannin ja Ranskan kuninkaat lähtevät kohti Jerusalemia. Matkalla he valloittavat Kyproksen ja Palestiinan Akkonin. Ranskan ja Englannin kuninkaat olivat pelkureita ja riitelivät usein keskenään. Vaikka armeija sitten vapauttikin suuren osan Jerusalemista, ei koskaan hyökätty Jerusalemia vastaan; ei uskallettu koska Saladinin joukot olivat vahvempia. Saladinin kanssa tehtiin sovinto, jossa todettiin Palestiinan valloitus, mutta ristiretken varsinainen tavoite Jerusalem jäi muslimeille, kuitenkin niin, että kristityillä oli sinne vapaa pääsy.

Juutalaisilla oli tuolloin hyvin huonot olot, koska ristiretkeläiset pitivät heitä Jumalan vihollisina ja tappoivat heitä missä ikinä pystyivät. Saksan keisari Friedrich I laati kuitenkin lain, jonka mukaan juutalaisen tappanut ristiretkeläinen saisi korkean rangaistuksen.