Tulevien ennusteiden luotettavuuden tarkastaminen on kiehtovaa. Kahdeksankymmentäluvulla sosiaalipsykologi Philip E. Tetlock pyysi eri alojen tunnetuimpia asiantuntijoita esittämään näkemyksensä tulevaisuudesta. Hän kysyi politologeilta, taloustieteilijöiltä, lakimiehiltä, diplomaateilta ja toimittajilta: miltä maailma näyttää 20 vuoden kuluttua? Kuinka väestö kehittyy? Tulevatko enemmän vai vähemmän sotia? Ovatko raaka-aineet loppumassa? jne. jne. Hän haastatteli yhteensä 248 asiantuntijaa useilta eri tieteenaloilta ja sai siten yli 80 000 yksityiskohtaista arviota tulevaisuuden tapahtumista ja kehityksestä.
Sitten hän odotti 20 vuotta ja vertasi asiantuntijoiden lausuntoja todellisuuteen. Kuinka hyvin asiantuntijat ennustavat tulevaisuutta? Tulos oli masentava. Asiantuntijoiden arviot olivat käytännössä kaikki vääriä. 15 prosenttia tapahtumista, jotka he luokittelivat täysin mahdottomiksi, toteutui, kun taas 25 prosenttia niistä, joita he pitivät ehdottoman varmoina, ei toteutunut.
Mutta vielä pahempaa: Tetlock löysi merkittävän korrelaation asiantuntijoiden ennusteiden laadun ja heidän televisiossa esiintymisensä määrän välillä. Mitä suurempi tynnyri, sen suurempi meteli.
Miksi asiantuntijat ovat väärässä? Loppujen lopuksi he tietysti tietävät paljon enemmän tietyistä asioiden suhteista kuin maallikot. Tetlockin tulokset osoittavat, että älykkäät, koulutetut ja kokeneet ammattilaiset ovat paljon parempia kuin maallikot. Mutta vain, jos aihe on tarkasti määritelty.
Monimutkaisten, globaalien kysymysten ja selitysten kohdalla ne kuitenkin epäonnistuvat. Ei siksi, että he ovat asiantuntijoita, vaan siksi, että maailma kokonaisuutena on liian monimutkainen ymmärtää. Voimme nykyisin laskea yhden elektronin massan sadan miljardin prosentin tarkkuudella. Mutta silti kukaan ei osannut ennakoida Berliinin muurin kaatumista. Tai Lehman Brothersin. Tai Facebookin menestystä. Ei ole pienintäkään syytä uskoa, että nykypäivän asiantuntijoilla olisi enemmän viisautta.
Tässä valossa: miten lienee ilmastonmuutoksen laita?
Berlinin vuonna 1953 julkaisemassa teoksessa "Siili ja kettu" hän jakoi maailman ajattelijat niihin, jotka "tiesivät monia asioita", ja niihin, jotka "tiesivät yhden ison asian". Tetlockin tutkimustuloksessa kävi ilmi, että ketut ovat kysytympiä puhujia kuin siilit, mutta kummatkaat eivät osanneet ennustaa tulevaisuutta erityisen hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti