Sana Raiffeisen pompahtaa silloin tällöin esiin Suomessakin.
Raiffeisen on yli 330.000 yrityksen tavaramerkki
tai nimen osa, jotka ovat maailmanlaajuisesti tekemisissä maataloustuotteiden
sekä rahoituspalveluiden kanssa.
Friedrich Wilhelm Raiffeisen (1818- 1888) tunnetaan Saksan maatalousosuustoiminnan ja
viljelijöiden perustaman osuuskassaliikkeen luojana. Hänen ideoidensa ja
toimintamalliensa pohjalta lähdettiin rakentamaan maataloutta palvelevaa osuustoimintaa.
Raiffeisen menetti isänsä ollessaan vain kolmevuotias. Varattomassa kodissa
ainoa mahdollisuus oli kouluttaa poika nopeasti elättämään itsensä. Kansakoulun
jälkeen Raiffeisen meni armeijaan ja valitsi tykistön aliupseerin uran. Se
kuitenkin tyssäsi silmäsairauteen. Raiffeisen pääsi sitten virkamiesuralle ja
hänestä tuli nimismies. Mutta senkin uran silmäsairaus katkaisi. Hän joutui jäämään
eläkkeelle 47-vuotiaana.
Nimismiehenä
Raiffeisen oli jo ryhtynyt tarmokkaisiin toimiin maalaisväestön taloudellisen aseman
parantamiseksi. Aluksi hän perusti hyväntekeväisyysyhdistyksiä, joissa jo
osittain kokeiltiin Raiffeisenin tunnettuja osuuskassaperiaatteita. Vaikutteita
kestävän ja vakiintuneen toiminnan perustaksi hän sai Hermann
Schulze-Delitzschiltä ja tämän
osuuskassoilta, jotka oli suunnattu lähinnä kaupunkien käsityöläisille ja
pienyrittäjille.
Saksassa
ensimmäinen maanviljelijäin osuuskassa perustettiin 1862. Siinä otettiin käytäntöön
ne periaatteet, jotka ovat tulleet
tunnetuiksi Raiffeisenin osuuskassaperiaatteina. Niitä on sitten mukailtuna sovellettu
nykyisessä osuuspankkitoiminnassa ympäri maailman. Vaikka Raiffeisenoli koko maataloudellisen
osuustoiminnan isä, antoi hän keskeisen aseman juuri osuuskassoille. Hän
katsoi, että juuri sen avulla voitiin säilyttää viljelijöiden yhteisyyden henki,
jolle hän antoi erityisen merkityksen. Oli käsittämätöntä, että kivulias
sairaus, joka oli johtanut miltei täydelliseen sokeuteen, ei estänyt hänen
varsinaista suurtyötään.
Ihmisenä
Raiffeisen oli hyvin ihanteellinen ja syvästi uskonnollinen. Hänen kaikkea toimintaansa
ohjasikin aina uskonnollinen vakaumus. Toiminnan keskipisteenä oli aina
ihminen, hänen taloudellinen turvansa ja henkinen jalostamisensa. Osuuskunta ei
ollut hänelle vain yritys, vaan kasvattava ja sivistyksellinen yhteenliittymä, jonka
tehtävänä oli vahvistaa ja lujittaa ihmisten yhteishenkeä. Raiffeisen oli
kuuluisa siitä, ettei hän vakaumuksensa vuoksi uskonut osuuskassan menestyvän,
jollei kassanhoitajaksi saatu värvättyä nimenomaan paikkakunnan pappia. Niinpä
hänen ensimmäisinä perustamissaan osuuskassoissa oli kaikissa pappi kassanhoitajana.
Kun
kysymys oli omien aatteiden toteuttamisesta, saattoi hän olla hyvinkin jyrkkä
ja tyly. Hän vei ehtymättömällä tarmolla pyrintöjään eteenpäin, eikä osannut sietää
vastaansanomista. Leikkisästi häntä kutsuttiinkin ”Pikku Bismarckiksi”.
Raiffeisenin
nimi vaikuttaa edelleen voimakkaasti Euroopan saksankielisillä alueilla.
Saksassa ja Itävallassa osuuspankit toimivat edelleen Raiffeisen-pankkeina. Suomessakin
hän on saanut aseman osuustoiminnan isoisänä. Hänen kauttaan löytyy suora
linkki nuoreen tulisieluun Hannes Gebhardiin ja Suomen osuustoiminnan syntyyn 110 vuotta sitten. Raiffeisenin
ajatukset olivat herättämässä Gebhardin ymmärtämään osuustoiminnan merkityksen
kansakunnan ja erityisesti maaseudun elinolojen parantajana. Gebhard käytti
Raiffeisenin periaatteita pääasiallisina esikuvinaan. Suomessa Raiffeisenin
perilliset, osuuspankitja paikallisosuuspankit, ovat tänään monella mittarilla
maan johtavia pankkeja.
Raiffeisen-organisaatiolla
on useita toimialoja.
Raiffeisen-pankit ovat osuuspankkeja. Niitä
nimitetään sekä Raiffeisen-pankeiksi että kansanpankeiksi (Volksbanken).
Kuva: Raiffeisen-Bank Sölden
Saksassa oli vuoden 2011 lopussa 1.121 osuuspankkia, joiden yhteinen pankkitase oli 729 miljardia euroa. (Deutsche Bank 2.202 miljardia). Ne
rahoittavat – muiden pankkien ohella – PK-sektoria. Osuuspankeilla on
pankeista suurin määrä konttoreita.
|
Osuuspankit ovat itsenäisiä pankkeja, mutta kuuluvat alueryhmiin, ja ne taas saavat apua ja koulutusta alueen pääpankeilta, ja niillä on yhteinen pankkivalvontaelin.
Raiffeisen-yhteisöt
kontrolloivat ja edustavat osuuskunnallisia organisaatioita. Saksassa
yhteisen katto-organisaation nimi on Deutscher Genossenschafts- und Raiffeisenverband (DGRV).
|
Vastaavanlaisia
Raiffeisen-organisaatioita on Itävallassa, Hollannissa, Itävallassa, Albaniassa,
Sveitsissä ja Kosovossa.
Kuva: Badische Zeitung
Tunnuslauseensa
”yhtenäisyys tekee vahvaksi” mukaisesti paikalliset Raiffeisen-yhteisöt
toimivat jäsentensä puolesta erilaisissa maatalouden tehtävissä, kuten
maitotalous, lihatalous, viininviljely, laskutus, keskusvarastot. Ne tekevät
yhteistyötä eri suurtuottajien ja suurostajien kanssa. Valtakunnan tasolla ne
koordinoivat sekä sisä- että ulkomaankauppaa, yhdistävät toiminnot samojen
tuotemerkkien alle, ja hoitavat keskusvarastoja ja niiden toimintoja.
Keskusjärjestöt huolehtivat maanlaajuisesta tasapainosta ja tarpeen tullen
kriisitilanteiden hallinnansta.
Saksassa
säästöpankit ja osuuspankit ovat itsenäisiä pankkeja, mutta kuluvat omaan
ryhmäänsä. Jokaisella on myös omat automaattinsa - väärästä automaatista rahan nostaminen
saattaa olla varsin kallista! Pankkipalvelujen hinnat vaihtelevat suuresti;
kannattaa kysyä hintoja ennen tilin avaamista. Liikepankin asiakkaaksi ei ole
helppo päästä, jos ei ole suuria tuloja. Pikkupankki saattaa myös kieltäytyä
avaamasta tiliä, jos ei asu paikkakunnalla.
Ihanaa minusta oli, ettei missään pankissa ikinä tarvinnut jonottaa. Vuoronumeroita maa ei tunne. Sellaisia tarvitsee vain pieni Suomi – asiakaspalvelijat Suomessa ovat varsin monessa paikassa sanoneet, että ilman vuoronumeroita ihmiset riitelevät pahastikin keskenään!
Saksan
pankkijärjestelmä on maailman suurimpia. Muista maista poiketen Saksassa on
vähemmän yksityispankkeja kuin julkisia tai osuuskunnallisia pankkeja. Saksan
kansainvälisiä liikepankkeja ovat Deutsche Bank ja Commerzbank.
Vuoden 2010
lopussa Saksan keskuspankki antoi tiedon, jonka mukaan Saksassa oli 2.093
pankkia, ja niillä kaiken kaikkiaan 38.193 pankkikonttoria. Asuntosäästökassat
sisältyvät tähän lukuun. Vuoden 2011 lopussa Suomessa
oli yhteensä 1 576 pankkikonttoria.
Saksan väliluku on Suomeen verrattuna
15-kertainen. Vertailuluvut ovat siis
pitäisi olla Saksassa (1576 x 15 =) 23.640 tai toisinpäin
pitäisi olla Suomessa (38.193 / 15 =) 2546 – ei ihme, ettei tarvinnut jonottaa. :-)
pitäisi olla Saksassa (1576 x 15 =) 23.640 tai toisinpäin
pitäisi olla Suomessa (38.193 / 15 =) 2546 – ei ihme, ettei tarvinnut jonottaa. :-)
Asukasta/konttori
|
1998
|
2002
|
Muutos
|
Saksa
|
1.814
|
2.159
|
15,5 %
(-)
|
Suomi
|
4.115
|
4.245
|
2,3 %
(-)
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti