Saksan markka – silloin kun minä asuin Saksassa

Ei sitä sen ihmeemmin miettinyt. Vanhat setelit olivat keskenään erikokoisia eivätkä mahtuneet mukavasti rahakukkaroon. Ostovoimaa rahoillani oli Saksassa riittämiin, mutta Suomen markan korkean tason takia ostaminen Suomesta saksanmarkalla rajoittui vain aivan pakollisiin menoihin. Emme kuitenkaan ostaneet juuri mitään, paitsi modernin keittiön uuteen asuntoon, vaan lähdimme kasomaan maailmaa, useaan kertaan omatoimimatkoille Aasian maihin. Auton ostimme, työmatkan takia. Auton hinta taas ei ollut eikä ole samassa suhteessa auton hintaan Suomessa, autolla kun ei Saksassa ole luksusveroa.

Muutamaan kertaan emme lähteneet lomalle Suomeen ollenkaan, koska meidän varamme eivät Suomen hintatasoon riittäneet. Odotimmekin vain Suomen markan devalvointia, joka meidän mielestämme 1980-luvulla oli vääjäämätön, meistä ulkomailla asuvista itsestään selvää. Ja niinhän sitten kävikin, mutta se on toinen tarina se. Olimmehan vuosikausia neuvoneet suomalaisia sijoittamaan rahansa Saksaan tai Sveitsiin, mutta yksikään ei kuunnellut, ja monet menettivät rahansa. 

Sellaista oli tuolloin ulkomaiden pelko… sillä Suomi oli paljon enemmän sisäänpäin kääntynyt suljettu valtio kuin nykyisin. Suomi ei ollut maahanmuuttomaa, vaan maastamuuttomaa, jota eivät nykysuomalaiset mielellään muistele. 
 

Vanha Saksan  ”sininen” oli komea paperipala ja jonkin arvoinen. Puhuttiin, että on sinisiä kukkarossa, jos jollakin oli rahaa. 

Siinä on kuvassa oikea henkilö Saksan historista. Sebastian Münster. Hä, kuka? Münster oli varmaankin tärkein 1500-luvun saksalainen kosmografi. Mikä ihmeen kosmografi, mikä se on? No, Münster tutki maapalloa ja maailmankaikkeutta. Hänen teoksensa „Cosmographia“ on perusteos. Se on kuusiosainen ja siinä on yli 1000 sivua, siinä on yksiin kansiin koottu historia, maantiede, astronomiai ja luonnontieteet.  

Sitten vuonna 1981 setelit uusittiin, turvallisuuden vuoksi. päästiin tasa-arvoon. Ainakin rahan kuvissa – sillä minusta ei tasa-arvoa Saksassa edelleenkään ole, joskin naisten asiat ovat paljonkin parantuneet jopa lähtöni jälkeen, heti kun kansleriksi valittiin nainen ja perheministeriksi tuli tuo seitsemän lapsen äiti, juristi Von der Leyen. 

Uudessa satasessa (siis 1981-1999) on kuvattuna pianisti Clara Schumann (1819-1896).  Rakennukset ovat kauniissa Leipzigin kaupungissa, jossa Clara vietti lapsuutensa ja ihmelapsena juhli ensimmäisiä konserttejaan. 

Kaksi  muuta „uutta“ seteliä on pakko mainita siksi, että asuin Etelä-Saksassa, hyvin lähellä Meersburgin kaupunkia. 

Toinen on viisikymppinen. Siinä on kuvasssa barokki- ja rokokooajan arkkitehti Balthasar Neumann (1687 – 1753). Rakennus kuvassa on Würzburgin linna. Baltasar Neumann toki suunnitteli paljon muutakin: tässä tapauksessa Meersburgin ”uuden” linnan. Väline setelin kuvassa on Neumannin kehittämä suhteellisuuskulma, jota hän käytti laskelmiensa tekemisessä. 

Meersburgin uusi linna, 1710-1712

Ja toinen on kaksikymppinen. Siinä on kuvattuna hyvin tärkeä saksalainen kirjailija ja myös säveltäjä Annette von Droste-Hülshoff (1797-1848), joka eli ja vaikutti Meersburgissa, Saksan vanhimmassa yhä asutussa linnanssa. Linnasta on ensimmäinen maininta dokumenteissa vuodelta 630. Myös linna on kuvattu seteliin. 

Droste-Hülshoffin kuuluisin teos on „Judenbuche“ (Juutalaispyökki).  

Aivan sivumennen sanoen: Meersburg voisi olla lomamatkasi kohokohta! Sen verran upeat ovat maisemat jo yksin linnan kahvilasta…

 Meersburgin vanha linna, aikakirjoissa ensimmäinen merkintä v. 988

Saksan markka oli vahva koko sen olemassaolon ajan ja Saksa on edelleenkin maailman neljänneksi vahvin talousmahti ( USA:n, Kiinan ja Japanin jälkeen) yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä vientimaasta (ne kaksi muuta ovat Venäjä ja Ruotsi).

 

Lähde: tullilaitos

Oli myös viisisatanen. Mutta tuhatlappunen se vasta raha olikin. Sellaista minulla ei rahapussissa koskaan ollut… Se voisi olla nykyrahassa jotain 800 euroa. Oikeasti sen nykyarvoa  ei voi mitenkään laskea, sillä tekijöitä on niin monia, muitakin kuin inflaatio. On maailmanmarkkinat, työllisyys, konjunktuuri ja sen sellaiset. Ja tavaratkin ovat nykyisin erilaisia kuin tuolloin. 

Rahaa painettiin Saksassa monissa kaupungeissa. Karlsruhessa laitos, "Müunze"  on toiminut vuodesta 1872. Siitä aina ajoin kulman ohi, kun kävin pankissani - Eisenbahner Sparkasse, vanha rautatieläisten säästöpankki, nykyinen Sparda-Bank oli tuolloin (lähes) ainoa pankki, jossa tilinpito ei maksanut mitään. Se yhä vieläkin edullinen...

Ja sitten lorun loppu. Rahat muovipussissa. Rahoja muovipussissa olivat pankista saaneet vain varkaat. Nyt, 17.12.2011, alkaen euroja alettiin myydä pieniä määriä näytepakkauksissa.  Sitten vuodesta 2002 siitä tuli valtioiden virallinen maksuväline. Minun työtäni vientiasianaisena Suomen siirtyminen ensin Euroopan Unioniin ja sitten euroon helpotti järjettömän paljon!

Voi sitä yhden ja kahden senttien määrää, mitä uusien kolikkojen kerääjille piti hankkia. Se olikin aika hyvä kauppa, sillä vastapalvelukseksi sai kaikenlaista mukavaa. Olihan ne muidenkin maiden kolikot yhtä haluttuja. Kerran pyysin yhdessä pankissa Bascharagessa Luxemburgissa eri maiden kolikkoja. Ystävällinen kassa pankissa pyysi minua ensin odottamaan, ja palveltuaan omia asiakkaitaan erotteli minulle suuresta kolikkomäärästä vaikka mitä. Sanoisinko, että se oli asiakaspalvelua?! Mutta sellainen on kokemukseni Luxemburgista muutenkin...

 

Koska kurssi euro : DM oli noin 1 : 2, niin aluksi pikkusummat pysyivät samoina, mutta ilmoitettiin euroina. Tämän virheen tekivät lähes kaikki kahvilat ja vastaavat, joten hinnat kaksinkertaistuivat ilman, että väki mitään aluksi huomasi. Vähän myöhemmin nousi häly ja kova nousikin. Onneksi eivät sentään kaikki hinnat kaksinkertaistuneet. Suomalaisten ja ranskalaisten vaihtokurssi oli vaikeampi hallita, se kun oli noin 1 : 6. Ja totisesti, mehän olemme täyshölmöjä, kun edelleenkin laskemme hintoja markkoina ja unohdamme ajan kulun… 

Suomessa tällaista hintojen nousua ei ole tapahtunut, minun mielestäni hinnat ovat suhteessa euron myötä halvenneet. Mutta tämähän on vain oma kokemus ja mielipide. Ja Suomi on edelleenkin kallis maa, mutta palkatkin ovat paremmat kuin Saksassa. Mitään ei voi ”oikeasti” verrata; esimerkiksi energian hinta on Suomessa vain puolet Saksan hinnasta, mutta ruoka on huomattavasti kalliimpaa ja valikoimat aika kehnot. Marketit ovat kyllä isoja, mutta missä ovat juustot ja maustamattomat lihat ja missä järkevänhintaiset salaatit ja hedelmät?!

Ajat muuttuvat. Muistan muuten senkin, miten vein Suomesta tulleet vieraani Karlsruhessa Wertkaufiin. Yhtään sellaista pienen kaupungin kokoista kauppaa ei Suomessa tuolloin ollut - nyt tuntuu ettei muuta olekaan, kun taas Saksassa on niitä pieniäkin, edelleenkin. 

Jotkut saksalaiset vieläkin, ja nyt Kreikkaan ja Espanjaan syydetyn rahan takia itkevät vanhaa D-markkaa takaisin. Tämä ei ole minun oma mielipiteeni saksalaisten puolesta, vaan Saksassa käymieni keskustelujen tulos. 

Mitä useimmat saksalaisetkaan eivät tiedä: oli olemassa ”kaiken varalta” Cochemissa bunkkerissa valmis D-markka-varasto, mitä rahaa ei kuitenkaan koskaan käytetty. Lisäksi oli olemassa varasetelit kolikoille, joita niitäkään ei koskaan käytetty.